Sain kuulla todellisen pommin eilen. Mieheni vaan ilmoitti, että hän muuttaa viikonlopun aikana ja ettei hän rakasta minua enää. Kaikki tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta... Tunnen itseni niin tyhjäksi ja petetyksi, kun olen kaikista riidoista huolimatta luullut että rakkautta meillä vielä on jäljellä. Olen kyllä itse miettinyt oikein vaikeina aikoina eroa, mutta tullut aina siihen tulokseen ettei se ole paras vaihtoehto. Meillä on takana todella vaikea aika: reilu kuukausi sitten mieheni yritys ajettiin konkurssiin ja hän onnistui pimittämään asianlaidan minulta täysin, kunnes siivotessani löysin papereita. Olen hoitanut asiaan liittyvistä puhelinsoitoista ja paperihommista lähes kaikki, kun miestä ei ole huvittanut. Otin myös pankin pyynnöstä hänen lainansa nimiini, ettei se olisi kaatunut takaajina olleille hänen veljilleen. Summa ei kyllä ole kovin suuri, mutta nyt kyllä silti vituttaa. Luulin kokoajan että kyllä me yhdessä selvitään näistä kaikista ongelmista, en osannut lainkaan aavistaa tälläistä. Minua ei ole koskaan ennen elämässäni loukattu näin paljon! Itkettää ja suorastaan vituttaa miehen kaksnaamaisuus. Miten onkin pystynyt elämään kanssamme aivan normaalisti, jos on kuulemma pitemmän aikaa miettinyt eroa. Olen niin rikki, etten pysty kuvittelemaan miten jaksan töissä ja lasten kanssa. Mutta jaksettava se kuitenkin on...
syvälle sydämeen sattuu
äityliini75
154713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mies ehkä häpeää tapahtunutta niin paljon, ettei tunne kestävänsä enää elää sun rinnallasi, vaan vaatii itselleen julmaa rangaistusta eli eroa. Ehkä se on hänen tapansa ruoskia itseään kun epäonnistui ja tuotti kaikille pettymyksen (=konkka). Samalla hän tulee myös haavoittaneeksi sinua ja se ei taatusti ainakaan paranna hänen oloaan. Päinvastoin. Hän on menettänyt hetkeksi toivonsa ja ajattelee ehkä, että sinunkin on parempi elää ilman häntä.
Ihminen käyttäytyy joskus täysin pähkähullusti kriisien kynsissä rimpuillessaan. Juuri kun toisen tukea tarvitsisi kipeimmin, tekee moni hätäisiä päätöksiä yksin siinä tunnemyrskyssä, jossa ei saisi tehdä yhtään mitään.
Pitäisi osata vain pysähtyä ja surra ja vasta sitten kun pahin hätä ja epätoivo on hiukan laantunut, ottaa järki käteen ja alkaa miettiä vaihtoehtoja.
Teidänkin olisi ehkä parasta olla nyt heti etäämmällä toisistanne ja selvittää omaa oloanne tykönänne. Palaisitte keskustelupöydän ääreen vasta kun pahin tunnemyräkkä on ohi. Muuten tulette satuttaneeksi toisianne ihan tarpeettomasti, sillä murheethan on helpointa purkaa siihen lähimpään ihmissuhteeseen.
Toivon ei tarvitse olla mennyttä vaikka eteenne nyt tömähtikin pieni katastrofi. Te voitte yhäkin tukeutua toisiinne ja läheisiinne ja selviytyä tästäkin yli ilman, että koko perhe hajoaa.
Kaikki toivo on menetetty jos toinen ei enää rakasta. Ei ole koskaan enää mitään mahdollisuutta miettiä yhteistä tulevaisuutta. Se tässä mua niin paljon sattuukin, koska itse rakastan yhä ja olisin vielä halunnut yrittää. En olisi vaan koskaan uskonut että hänen rakkautensa olisi kuollut, seksi ym. sujunut...
...kun on noin äkillinn lähtö ja lähtijä tuntuu erittäin varmalta asiastansa, niin oletkos äityliini75 ihan varma ettei takana ole toinen nainen? Olen pahoillani mutta mielestäni miehesi käytös viittaa ikävästi siihen, että kuvioissa on joku muu.
Ei ole koskaan ollut toisia osapuolia eikä varmasti ole nytkään. Se on ainoa asia jonka voin tietää varmasti, kaikki muu tuntuukin niin uskomattomalta....
mieheltäsi suoraan että onko hänellä toista naista?
Ex-ukkoni aloitti samanlaiset höpinät rakkauden loppumisesta ja tunteiden kuolemisesta sekä erosta kunnes parin viikon päästä kaiken takaa paljastui toinen nainen. Tämä ex-ukko oli ns. kunnon mies josta kukaan en edes minä olisi uskonut että hän tällaista tekisi, mutta tekipä vaan. Koskaan älä sano koskaan. Siksi tätä vaihtoehtoa sinulta kyselen.
Mu lla oli ihan sama juttu; tunteet loppu, oli ihan varma että haluaa erota ja aivan uskomaton kiire. Kaikki varotti, että kyllä siellä toinen nainen on takana. En uskonut.
No, ei sillä juuri silloin ollutkaan, mutta muutaman viikon päästä erosta jo löytyi uusi tyttöystävä, netistä. Ja vielä toiselta puolelta Suomea.
Oli siis julmettu haku päällä. Oli mielestään sen verran kunniallinen, että heivas ensin minut ulos elmästään, ettö pääsi etsimään uutta.
Eli toinen nainen oli kuvioissa, tosin vielä haaveissa, mutta kumminkin.
Ero astui sitten voimaan ja samantien hän kihlautui ja siitä vähän aikaa niin menivät naimisiin. Ihmetyttää vaan tuo julmettu kiire siinäkin asiassa.
Olo on kuin käytetyllä rukkasella. Vanha roskiin ja uusi tilalle.
Miehesi on epätoivoinen, häntä hävettää, hän on masentunut, hän ei pysty elättämään perhettään.
Nämä meidän "kovanaamat" eivät keksi mitään muuta keinoa kuin paeta tilanteesta. Yrittäjänä hän ei saa mitään rahaa mistään moneen kuukauteen, hän on ehkä ajatellut, että pärjäät paremmin ilman häntä, saat ehkä asumistukea, kunta maksaa elareita, kun hän ei pysty, saat yh-lisää.
Eli jos kysymys ei ole toisesta naisesta, miehesi on vaikeasti masentunut.
Ja mitä muuta hän voisi sanoa eron syyksi kuin että rakkaus on loppunut. Ei hän uskalla puhua epäonnistumisesta suoraan, eihän mies romahda.
Kiitos sulle ihanasta näkökannastasi asiaan. En ole pystynyt järkevästi ajattelemaan sen jälkeen kun vastasi ettei kovin paljon rakasta. Voi hyvinkin olla että asia on niin kuin sanoit, mutta jos hän ei kerro mulle totuutta niin on menettänyt mut ainiaaksi... Nyt odotan vaan että lähtisi mahdollisimman pian että saan itse aloittaa surutyötä. Tulee kestämään todella kauan ennenkuin saan kasattua itseni taas kokoon. Kaikki olisikin ollut paljon helpompaa jos hän olisi vaan halunnut etäisyyttä mutta rakastaisi silti. On todella loukkaavaa ja hirvittävää kuulla toisen rakkauden loppuminen yhtäkkiä ilman mitään järjellistä syytä.
Näinkin voi olla -nimimerkki puhuu asiaa. Onko mitään hävettävämpää nyky-yhteiskunnassa, kuin menettää kaiken omaisuutensa? Tiedän kokemuksesta, että häpeä tapahtuneen johdosta on mieletön. Toipuminen voi viedä jopa vuosia. Kaikki eivät toivu koskaan.
Miehesi saattaa tosiaan olla hyvin masentunut. Siihen viittaa vetäytyminen pois perheen luota. Hän ei halua olla taakaksi läheisilleen.
Voimia sinulle! Ei se miehen rakkaus välttämättä ole loppunut.
oo ilonen että vaan eron haluu jos taloutensa sössinyt! onneks ei tappanut teit niinku eräät muut miehet on tehny ku talous kaatu
ettei sinun tarvitse jaksaa esittää super-vaimoa ja super-äitiä joka tämän kaiken kestää, koska voin etukäteen kertoa että et varmaankaan kestä. Jos voit puhua asiasta työpaikalla pomollesi, niin on hyvä. Ja hae ihmeessä sairaslomaa, jos tuntuu vähäänkään liian vaikealta. Ja jos siulla on tuttuja tai perhenjäseniä niin nyt jos koskaan hyödynnä heitä lasten hoidossa kaikkein vaikeimpien hetkien kohdalla. Kuitenkin pääsääntöisesti lasten edun pitää olla ykkösenä ja varmaan he ovat siulle paras voimavara jolla selviät tämän sumuisen ajan läpi. Olo saattaa olla kuin robotilla mutta arjen tutut rutiinit ovat ne jolla selvitään. Tosin sen verran rehellinen kannattaa sitten olla itselleen, että pyytää ja hakee apua jos ihan oikeasti ei enää jaksa. Ja tosiaan se sairaslomalle jäänti näin ihan eron alussa pahimmalla hetkellä ei varmaan ole ollenkaan huono idea. Ja jos et saa nukuttua, hae nukahduslääkkeitä lääkäriltä, piretänä ja nukkuneena kuitenkin ajatus kulkee himpun verran selkeämmin. Ja jos vyyhti ei tunnu aukeavan millään parissa viikossa, kannattaa empimättä ottaa yhteyttä perheasianneuvontakeskukseen tai paikalliseen mielenterveystoimistoon. Sieltä kuitenkin saa akuutteihin kriiseihin asiallista, asiantuntevaa ja järkevää apua.
tilanteesi on paha mutta ei mahdoton..tarkoitan lainat jotka olet ottanut nimiisi..ota yhteys laki mieheen..ja ota selvää mitkä on oikeudet...voit saada maksutonta apua.
"sinisilmäisyys pois ja ole lujana..miehesi lähtee..mutta..hän voi haluta vielä takaisin..ja voi aiheuttaa sinulle enemmän tuskaa..
olet rikki ja haavat ovat todella syvät..sinun täytyy jaksaa lapsienkin takia... ota yhteys ammattiauttajiin sinun ei tarvitse olla yksin...ota kaikki apu vastaan.
tiesi ei tule olemaan helppoa"yksinhuoltajalla". mutta siitä selviää..
olen yksi selvinnyt..myös konkurssista..ja erosta.sinä selviät ja muista..lapsilla on nyt vain äiti..sinä olet heille tuki ja turva..ehkä se isäkin jossain välissä tulee mukaan kasvattamaan jälkikasvua..kuhan selvittelee mitä halajaa elämältä.. paljon halauksia ja tsemiä sinulle..olemme hengessä mukana!!!
Luulenpa, että miehelläsi on vain omassa sisimmässä ja ajatusmaailmassa seinä edessä ja ratkaisua ei ole löytynyt.
Takana on aika isot menetykset. Koettelee miehisyyttä ja perheen vastuunkantajan roolia aika lailla.Kokee epäonnistumista, häpeää, mistä ei paluuta ole.
Kyllä hän sinua rakastaa ja paljon rakastaakin.Uskon niin.
On joskus helpompaa sanoa:en rakasta ja lähteä pois.Selittämättä mitään.Mikä on kyllä sinua kohtaan väärin. Mutta me naiset osataan paremmin ajatella solmuisiakin asioita ja monia asioita yhtäaikaa.Osataan suunnitella tulevaisuutta. Miehet tahtoo olla sellaisia, että he pohtivat, pohtivat yhden asian kerrallaan perusteellisesti..
Anna aikaa ja rauhoita oma mielesi.Niin tulet vielä saamaan miehesi takaisin. Voithan varovasti yrittää puhua taloudellisista asioista, epäonnistumisista ja anna tukesi. Kerro, että olet valmis yrittämään yhdessä.Oli sitten miehesi murhe mikä tahansa.Voihan olla, että hän on huolissaan terveydestään.Ja ehkä ihan suotta.Pelkää jotain ja ajattelee ratkaisun olevan tässä. Kuullostele rauhassa.Ei kuitenkaan ihan heti kannata ruveta epäilemään toista naista.Aika hyvä näyttelijä on miehesi täytynyt todella olla, että aiemmin ei ole herättänyt mitään "merkkejä" pettämisestä.Tällaisessa äkkinäisessä lähdössä on nyt jotain muuta takana.
voimia sinulle ja myös miehellesi. kyllä kaikki vielä kääntyy hyväksi.
Mies on menettänyt itsekunnioituksensa konkurssin takia. Sanoo eron syyksi, ettei enää rakasta. Oikea syy on tuo konkurssi.
Minä ja mieheni olemme yhden pariskunnan kanssa ainoita, jotka vielä ovat yhdessä 90-luvun alun konkurssisuman jälkeen. Kahdestatoista tuntemastamme yrittäjäperheestä on siis ehjänä vaivaiset kaksi. Rakkaus ei ole parisuhteen koossapitävä "voima" vaan nimenomaan tahto rakastaa. Kun talous menee persiilleen moneksi vuodeksi (kymmeniksi tai loppuelämäksi!) niin harvalla tuo tahto rakastaa riittää. Yrittämisessä on riskinsä, mutta melkoisen veemäistä on, että yrittäjä perheineen joutuu vastaamaan vuositolkulla yrityksen veloista. Surkuhupaisaa, että 24 tunnin päivät eivät ole riittäneet vaan joutuu vielä vuosikaudet maksamaan siitä, että on paiskinut töitä.
Voimia Sinulle! Mielellään jopa yliluonnollisia :)!!!
Sanon monen muun tavalla: Rakastaa miehesi sinua ja paljon rakastaakin. Miehen keino vaikeuksissa vain on tuo "luolaansa pakeneminen". Hän ei kestä kipua, jonka on sinulle tuottanut, vaan pakenee.
Sanoit, että sinäkin rakastat häntä. Kerro se hänelle, tai anna lukea tämä viestiketju. Sen jälkeen luulen sinun saavan tietää, miksi.