Avokkini äiti tuli illalla käymään ja tuli puhetta perinnöstä. Tähän ehkä tuleva anoppini tokaisi, että "ei kannata mennä ikinä naimisiin"! Ja syy oli se että omaisuus menee jakoon, kun kuolee tai tulee ero. Tuli hieman sellainen olo, että en ole tervetullut sukuun ja että olen rahoja varastamassa yms. Ja ei heidän suvulla todellakaan mitään suuria omaisuuksia ole.. Mitä teidän muiden mielesta pitäisi tuosta "neuvosta" ajatella?
naimisiin menosta
mielipiteitä!
131683
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onko anopilla jotain huonoja kokemuksia?
Ainahan voi tehdä avioehdon? Tai anoppi voi laittaa testamenttiin ehdon, että hänen lapsensa puolisolla ei ole ainakaan häneltä jääneeseen omaisuuteen avio-oikeutta.
Minun avomieheni vanhemmat laittoi testamenttiinsa, että jos heidän lapsillaan kuollessaan ei ole lapsia perintö menee tietylle henkilölle. Ja lapsien mahdollisilla aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta. Ja he eivät edes testamentin tehdessään tienneet kuka tulee olemaan heidän lapsiensa aviopuoliso (yksi lapsi ei edes seurustellut silloin). Eli ei ollut mitään henkilökohtaista.
Ehkä he ajattelivat niin, että jos vaikka tulee ero niin osa omaisuudesta (maista ja mannuista) menee jonnekin. Pois suvulta ja ehkä myyntiin tms. Ex-puolisolle ja kenties hänen uudelle puolisolle. Toisaalta jos aviopari on ollut vaikka 40 -vuotta yhdessä olisi erikoista, jos omaisuus (tai osa) puolison kuollessa menee jollekin muulle? Mutta sehän on jokaisen oma asia.
Onko anoppisi itse naimisissa? Jos on niin aika kummallista ajattelua? Mitä hän ajattelisi, jos hänen anoppinsa olisi sanonut aikanaan niin?
Ja anopin tokaisu oli ehkä liian jyrkkä... Kauniimminkin olisi voinut sanoa! Ja tosiaan se avioehto on keksitty!
Ehkä voisit perustella hänelle miksi sinun mielestä kannattaa mennä naimisiin?
Ja oliko se vaan niin, että hänen poikansa ei kannata mennä naimisiin kun sinä perit hänet tai saat omaisuutta erossa? Vai niin, että hänen poikansa vie sinun omaisuutta...? Kummasta hän oli huolissaan vai molemmistako?
Siksi kait minulla nousikin karvat pystyyn, kun meidän perheessä ei ole tollaista perinnönsuojelua harrastettu vaikka on ihan samanlailla omaisuutta. Ja samanlailla avokki sitten saa minun porukoiden omaisuudesta osansa kuin minäkin. Mutta minun äitini kyllä toivoo, että mentäisiin naimisiin ja on valmis ottamaan hänet meidän sukuun.
Ja tuleva anoppini ei ole itse ollut naimisissa.
Itsellenikin se oli outoa ja uutta, että mieheni vanhemmat oli tehneet sellaisen testamentin. Ja itseasiassa se joille perintö menisi (jos meillä ei ole lapsia) ei edes ole heille sukua. On kyllä hyvä ystävä jne.
Pikkaisen kieltämättä myös olin hiukan loukkaantunut. Mutta toisaalta se ei tosiaan ollut henkilökohtaista. Ja heidän omaisuutensahan se on ja saavat tehdä sillä mitä haluavat. Omilla vanhemmillani sellaista testamenttia ei ole. Ja he kyllä muutenkin arvostavat avioliittoa. Ja niin kyllä miehenikin vanhemmat muutoin. Ja joskus kyselivät koska menemme kihloihin ja naimisiin.
Ehkä anopillasi on vaan jotenkin erilainen ajatusmaailma. Ja hän ei ehkä arvosta avioliittoa tms. Tai jos hän ei oikein edes ajatellut niin sanomisiaan. Välttämättä kyse ei ole siitä, että hän ei halua sinua sukuunsa. Sukuahan yhdistää muukin kuin omaisuus.
Toisaalta, jos esim. perintö on talo, tila tms. ja avioliitto kestää kauan niin siellä on yhdessä vietetty ehkä aikaa (ehkä kiinnitty siihen) ja laitettu kunnossapitämiseen rahaa. On se harmi jos siitä ei saa mitään. Mieheni voi tietysti myydä minulle osan jos haluaa. Sitä ei ole estetty.
Mielipiteitä on monenlaisia. Mutta toivon mukaan se hänen asenteensa ei ainakaan sinusta johdu. Ja ajattele sinun olevan ahne tai jotain...
Ja tekeväthän monet avioparit avioehdon. Ei se ole epäluottamuslause tms.
Ja sen verran vielä, että mieheni vanhempien vanhemmillakaan ei ollut sellaista testamenttia eikä heillä itsellään avioehtoa. Senkin takia on erikoista,että he eivät halunneet lapsiensa aviopuolisoiden saavan mitään. Ja olisihan siihen voinut laittaa ehdon, että avioerossa ei saa mitään, mutta kuoleman tapauksessa saisi.
Anteeksi korjaan muuten yhden asian... Mieheni ja sisarukset perii kyllä toisensa tietysti. Eli perintö menee tälle ei-sukulaiselle vaan jos he kaikki kuolevat ja kellään ei ole lapsia. Kellään tällä hetkellä ei ole lapsia. Mutta kukaan ei ole (onneksi) kuollutkaan.
Ja en minä siitä omaisuudesta niin vaan juuri sitä mitä sinäkin, että jotenkin ei tunnu kuuluvan sukuun tms. Tai aluksi ajattelin myös niin. Ja minun vanehmmilanikin siis on omaisuutta.
Mun äiti on myös tehnyt testamentin, jonka mukaan meidän lasten puolisot eivät laillisesti ole osallisia perintöön. Se johtuu puhtaasti siitä, että jos jonkun puoliso on velkavankeudessa tms, perintöä ei voida ulosmitata! Käytännössä mun oma perhe hyötyisi mun saamasta perinnöstä silti (meillä on miehen kanssa yhteiset rahat käytännössä), tuolla pykälällä on vain estetty tuo, että osa perinnöstä menisi ulosottoon tms.
Tarkoitatko siis, että sen jälkeen jos eroaisit puolisostasi tai sinä kuolisit ja puolisosi perisi sinut? Ja sitten velkoja tulisi ja ulosmittaisi hänen velkansa perinnöstä? Vai teidän avioliiton aikana?
Jossakin netissä kerrottiin näin (onko totta?):
"Avioliiton aikana kumpikin puoliso vastaa itse yksin tekemästään velasta. Puoliso ei myöskään joudu avioliiton purkautumisen jälkeen
vastuuseen sellaisesta velasta, jonka toinen puoliso on yksin tehnyt. Puolisot voivat kuitenkin halutessaan ottaa yhdessä velkaa.
Kuitenkin puolisot vastaavat yhdessä sellaisesta velasta, jonka toinen puoliso on yksin tehnyt perheen elatusta varten (esim. ruokatavaroiden
taikka tarpeellisten huonekalujen osto velaksi)."
että tokaisi niin, ajatteli nyt lähinnä tätä maailman menoa, mennään naimisiin tai avoliittoon erotaan jne. Ero tuntuu olevan melkein sääntö, kukaan ei vaikeuksien tullen mieti että pitäis olla elinikäinen yhdessäolo...
Tarkoitan, että kun äidin perintöä jaetaan, ja jos puolisollani on ulosotossa velkaa, minun perintöosaani ei voida katsoa puolisoni saamaksi missään määrin ja saamme pitää sen ilman että sitä vaadittaisiin ulosotossa oleviin puolison velkoihin.. näin olen kuullut saattavan tapahtua. Kait se sitten toimisi siinäkin tilanteessa, että itse kuolisin, lapseni perii minut, ei mies.
Mutta nää nyt on vaan oletuksia, ollaan nimittäin molemmat velattomia. Siskoni tulevat vaan olemaan samassa tilanteessa, jos naimisiin menevät.
Käsitykseni mukaan varat jaetaan vasta sitten jos erotaan tai toinen kuolee. Sitä ennen sinun omaisuutesi on sinun omaisuuttasi ja miehen hänen. Jos sinulla on vaikka auto mikä on sinun nimilläsi se on sinun ja sinä voit sen vapaasti myydä. Vasta erotessa (jos avioehtoa tms. ei ole) omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan.
...on ns. avio-oikeus toistensa omaisuuteen nähden ja he ovat myös elatusvelvollisia eli velvollisia huolehtimaan toisistaan, jos vaikka toisella osapuolella on henk.koht. talous kuralla. Avioehdon tehneiden liitto on sitten asia erikseen.
Siis miksi tämä ketju keskustelee appivanhempien omaisuudesta ja perinnöstä, vaikka kaikki elävät, eikä kukaan tunnu olevan naimisissa, eikä ole perinnön takia menossakaan.
Miten olekaan tullut siihen käsitykseen, että avioliitossa aletaan kerätä yhteistä omaisuutta, ostellaan omakotitaloja ja autoja ihan omalla työllä!
Nyt kuulenkin, että tärkein pointti onkin appivanhempien perintö.
Hohhoijaa, poikamiehenä paras!
Minun ei tarvitse saada omilta vanhemmiltani perintöä eikä mieheni. Ja itselläni onkin ihan omilla rahoilla hankittua omaisuutta.
Hetken kyllä asiaa mietin, koska se vaan tuli yllätyksenä. Mutta en suinkaan sen takia naimisiin menisi tai odottele mitään perintöä! Itse kyllä jätän miehelleni perintöä, mutta ei hänen tarvitse niin tehdä jos ei halua. Ja hänellä tulee olemaan avio-oikeus vanhempienikin perintöön, jos ei toisin sovita.