Joku kysyi, että miksi naimisiin. Minä kysyisin sitä, että miksi ei naimisiin? Mitä avoliitossa on parempaa?
Odotan vastauksia esim. heiltä jotka ovat ajatelleet, että eivät mene koskaan naimisiin. Tai heiltä jotka eivät vielä halua naimisiin (ja ovat olleet avopuolison kanssa väh. 5 vuotta).
Odotan vastauksia esim. heiltä jotka ovat ajatelleet, että eivät mene koskaan naimisiin. Tai heiltä jotka eivät vielä halua naimisiin (ja ovat olleet avopuolison kanssa väh. 5 vuotta).
Vastaukset 19
Vanhimmat
en halua naimisiin koska siinä luvataan asioita joita jo sanoessa normaalin elämänkokemuksen omaava ihminen tietää että rikkoo.
Eli avioliitto on haihattelijoiden ja lapsellisen ihmisten puuhaa. Tosi rakkaus kestää ilman julkisia julistuksia ja hömppä-hommia.
Perintöjutut on hoidettu testamentilla.
Puolet ihmisistä ovat niin raukkoja, etteivät voi pitää lupaustaan.
Puolet ihmisistä ovat sen verran jämyjä, että voivat pitää avioliittolupauksensa eikä eroa tule. Jaksetaan kulkea rinnalla, rakastaa ja tukea kuolemaan saakka.
Toisilla se onnistuu ja toisilla ei.
Ihan hyvä, että ne, jotka ei pysty lupauksia pitämään, eivät sitten menisi ollenkaan mitään lupailemaankaan. Ainakaan sinun asenteella ei kannata edes luvata toiselle mitään.
Aikanaan minäkin halusin suuret häät ja päiväni prinsessana. Elämän pyörteissä vaan haaveet muuttui toisiksi...
Nyt kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen meillä on kaikki paitsi se papin aamen. Olemme sitoutuneet suhteeseemme uskollisesti ja rakastamme toisiamme. Lupauksia voi tehdä toisilleen ilman avioliittoakin, ja ne voi myös pitää. Ja me pidämme.
Emme siis aio vihille. Testamentti meilläkin.
Yli puolet, jopa 3/4, ovat niitä jämyjä jotka pitävät lupauksensa omasta puolestaan. Minäkin pidin ja pidän, vaikka vaimo on eroamassa ollutkin. Ja itseasiassa nyt meillä menee todella hyvin. Mikä ei tapa, se vahvistaa. Ei niin korkeaa ylämäkeä ettei se alamäkikin joskus alkaisi.
Jos tosirakkaus kestää niin eikö se sitten kestä vaikka on naimisissa? Jos se kestää niin ei riko lupauksiaan?
Ja isompi vero ei siis haittaa?
ikinä naimisiin, näin päätin sen jo murrosikäisenä, eikä mieli ole muuttunut, koska avioliitto merkitsee minulle kuolemaan saakka sitoutumista toiseen ihmiseen, eikä sellaista ihmistä löydykään, joka suhtautuis asiaan yhtä vakavasti ja noin muutenkin, kun miettii avio-ero tilastoja.
Ei meidän suhteessa ole mitään syytä mennä naimisiin. Ei se merkitse meille kummallekaan mitään. Emme myöskään halua lapsia. Asiaan voi vaikuttaa se, että mun vanhemmat elää erittäin typerässä ja ankeassa aviossa (menivät naimisiin jo 17 ja 19 vuotiaina) ja avokkeeni vanhemmat erosivat ja erosta seurasi 6 vuoden oikeustaistelu. Mun monille ystäville avioliitto tuntuu merkitsevän juuri sitä että saa kahlita toisen loppuelämäksi. Näin he siis luulevat. Olen kuullut mm lauseen :"Ei me enää erota kun ollaan kihloissa". Se on sitten sitä että kun me ollaan naimisissa niin sitten ollaan toisen kanssa hyvin tiiviisti ja mustasukkaisesti. Ei naimisissa oleva saa käydä yksin baarissa etc. Me nyt ollaan yhdessä todella paljon tai ainakin soitellaan ja viesteillään. Meille merkitsee enemmän se meidän henkinen yhteys. Jos nyt sitten päätettäisiin tulevaisuudessa mennä naimisiin (me kun tosiaan olla vielä nuoria) niin se tapahtuisi maistraatissa, eikä suuria juhlia. Ollaan myös erottu kirkosta molemmat. En koe että naimisiinmenolla on mitään pointtia.
mitään kun on naimisissa, hahhhahahhahaa. Meillä ainakin käydään molemmat puoliskot omien kavereiden kanssa baareissa ynnä kaiken näkösissä reissuissa. Vaikka sitä naimisissa onkin niin ei se tarkoita, että pitäisi olla viikossa 24h/7vrk yhessä. Jos on liian mustasukkainen niin ei kannattaisi suhteeseen lähtiä ennen kuin on oma pää saatu etes kohtalaiseen kondikseen.
Naimisiin meno kruunaa hyvän parisuhteen, jossa luvataan rakastaa niin myötä -kuin vastamäessä. Tärkeintä on ajatus. =)Samalla liitto saa Jumalan siunauksen. Ja kyllä itse haluan naimisiin sen Oikean kanssa, jos ja kun sen aika joskus koittaa. Mutta ei kiirettä...
Kun meille ei ole olemassa mitään jumalaa/jumalia.Se olisi sama asia,kun te uskossanne hurskaat menisitte Korvatunturille ja lupaisitte vannoen joulupukin silmien (ja koko silloisen siellä olevan sekalaisen seurakunnan ;) edessä tehdä toteen kaikkea liirumlaarum-loruja.
Meidän rakkaus on meidän asia,meidän ei tarvitse sitä kuuluttaa ympäri kyliä,eikä vakuuttaa ulkopuolisia.Siihen ei tarvita papin eikä muiden joulupukkien aamenia.
Toisten mielipiteet eivät siis vaikuta meihin,olivat he sitten onnellisia,onnettomia,puolesta tai vastaan rakkauttamme.
Lisäisin vielä naisena,että kun sanotaan hääpäivän olevan naisen onnellisin päivä elämässään,itseni kohdalla olen vakaasti toista mieltä;en ole koskaan nauttinut siitä,että minua tollotetaan huomion keskipisteenä.Miten voisin olla onnellinen?Kaikki rituaalit tuntuvat vastenmieliseltä,ahdistavalta.En pidä koruista,sormukset ovat minusta typerä keksintö.
Jos pyssyllä uhattais ohimoon,ehkä sitten maistraatissa kävisin rakkaani kanssa,ehkä tatskat "liiton" merkiksi??
Toisaalta, vaikka ujo olenkin,voin mennä millloin tahansa maailman korkeimpaan torniin ja huuta koko maailmalle,että rakastan häntä,niin että kaikki varmasti kuulee!! :)
Tähän asti on kuitenkin riittänyt ja tuntunut oikealta vain se,että sanoilla ja varsinkin teoilla osoitamme rakkauttamme toisillemme,missä ja millloinka vain.
Aikoinani olen ollut avoliitossa (jopa kihloissa;toisen takia suostuin pitämään sormusta) 10 vuotta,uskollisena ja rakastavana silloinkin.On minua kosittu 5 kertaa,olen vain kysynyt kosijoilta että miksi?Yhtään sellaista vastausta en ole kuullut,joka saisi minut vakuuttuneeksi siitä,että naimisiinmeno olisi oikea teko. Sitäpaitsi,tuo 10 vuoden mieskokelas,joka halusi kihloihin,sormukset ja kosi kolme kertaa,oli uskoton suhteen lopussa ja lähti toisen naisen mukaan.Sanoin vain että tervemenoa,vapaa on lähtemään,minun kanssa kun ei ole mikään pakko olla;saa tulla,olla,mutta myös lähteä =D
Puoli vuotta eron jälkeen samainen mies surkeissaan hohhoili minulle,kun en kertaakaan edes takaisin pyytänyt??!! Ou jee..Nykyisin hän muuten on,toivottavasti onnellisena,naimisissa :) Naimisiinmeno oli siis hänen haave,ei minun.
Nykyisen kanssa olemme olleet yhdessä kaksi vuotta,ja emme asu edes avoliitossa,ainakaan vielä kahteen vuoteen.
Tuntuu hyvältä.Ja oikealta. :)
Miksi paasasit uskonnottomuudestasi, vaikka ap ei sanallakaan maininnut jumalaa? Eihän avioliitto ole kirkkoon sidottu. Kuten itsekin totesit, naimisiin voi mennä maistraatissa, eikä sillä ole mitään tekemistä kirkon kanssa. Minäkin olen ateisti, mutten pitänyt sitä esteenä avioliitolle.
Maistraatissakin voi mennä naimisiin ja ei sillä tarvitse olla Jumalan kanssa mitään tekemistä. Aika moni naimisiin menevä ei ole uskossa!
Ja naimisiin voi mennä ilman hääjuhliakin. Ja vain kahden todistajan läsnäollessa. En kutsuisi sitä huomion keskipisteenä olemiseksi? Mutta voi olla, että sekin on jollekin liikaa...
Naimisiin voi mennä ilman sormustakin! Ja kihloihin. Sormus ei siis ainakaan ole este!
.. ei tarvi hermostua,mielestäni avioliitto ja naimisiinmeno on kuitenkin enemmän niitä kirkon juttuja . Toisaalta en ymmärrä myöskään mikä rakkauden osoitus on mennä naimisiin maistraatissa? Ainakin meidän kohdalla,virastoissa käynti ei kuulu lempipuuhiimme.Joskus siellä on vain PAKKO asioida ja täytellä papereita,joten ymmärrätkö nyt?
Onnea vain omalle valinnalle,enhän sitä väheksy,se varmasti sopii teille ja tuntuu oikealta,mutta meillä asiat ajatellaan toisin :)
Kyllä ihmettelen miksi sitten jotkut avoliitossa eläjät valittavat siitä kun mies/vaimo kuolee ja lapset saavat helposti perinnön mutta henkiin jäänyt osapuoli joutuu maksamaan järkyttävät verot. Kun sen naimisiinmenon voi kuitenkin nykypäivänä hoitaa sillä et käy pyörähtämäs maistraatissa. Ei tarvii alkaa testamentteja tekemään, saman asian hoitaa se avioliittoon meno. Ei siihen tarvita tilpehöörejä, mun tutut kävi vaan kääntymäs siel ja pari todistajaan mukana ja sit mentiin syömään ihan tavallisesti ystävien kesken. Ei mitään muuta kuin ruusut ostin parille. Ei sen suurempaa hässäkkää. Oli tämäkin pari elänyt aikansa yhdessä, 20v onnellista liittoa ja lapset jo aikoja sitten tehty, mutta ajattelivat että jos nyt sitten jotain tapahtuu niin onpahan käyty naimisissa. :D
Kyllä siihen avioliittoon menemiseen liittyy jotain pahoja ennakkoluuloja tai huonoja muistoja tai tuttujen juttuja joiden takia sitä sitoutumista pelätään. Ei avioliitto eroa avoliitosta kuitenkaan mitenkään muuten kuin että se on paperilla. Samasta syystä voi sitten jättää menemättä naimisiin, mutta mielestäni sitten on turha valittaa ettei saa samoja oikeuksia kuin avioliitossa.. Sitoutumiskammoista porukkaa.
Tuosta voisi vetää johtopäätöksen että mies kyllästyi pyytämään sinua naimisiin ja otti sen niin ettet rakasta häntä tarpeeksi käydäksesi edes siellä maistraatissa. Ei tuollaisessa ole mitään ylpeilemistä. Ammattiapua tuossa voisi hankkia jos noin sitoutuminen pelottaa. Eihän se paperi muuta mitään, luulisi että toisen hyvän olon vuoksi voisi sellaisen käydä rustaamassa, tekeväthän onnelliset pariskunnat muutakin mistä eivät välttämättä pidä, koska haluavat että toinen olisi onnellinen. Miehet katsovat hömppäkomediaa ja naiset menevät jääkiekko-otteluun.
Minä pidän avioliittona kahtena asiana: turhanpäiväisenä julkisena eleenä jonka tarkoitus on vetää muiden ihmisten huomiota itseesi, TAI banaalina suhteen kohtelemisena sopimuksena. Kumpikaan ei ole kovin arvostettava piirre minusta.
Ei toisen rakastaminen vaadi paperilla olevaa sopimusta. Ja jos ilman sopimusta ei pysytä yhdessä, niin ei se kummoista rakastamista ole.
Kuusi vuotta yhdessä tyttöystäväni kanssa, ja kumpikaan ei halua mennä naimisiin missään vaiheessa.
Mitä tarkoittaa "julkinen"? Naimisiinhan voi mennä kaikessa hiljaisuudessa. Ottaa todistajaksi kaksi tuntematonta. Ei hanki sormuksia, ei vaihda nimeänsä, ei kerro kellekään että on mennyt naimisiin. Tietysti viranomaiset sen tietää, mutta tarkoitin tuttuja ihmisiä. Mutta harva kai niin tekee...
..on raha!
Teidän avioliiton puolustajien vastauksia kun on lukenut,on tullut hyvin selväksi tuo suurin tekijä.
Ja onhan se niinkin,että raha käy teidän puolelta ainoaksi hyväksytyksi vastaukseksi myös päinvastaiseen,että miksi ei avioliittoon?
Leski menettää lesken eläkkeen,jos alkaa vielä haikailemaan purjehtimista toiseenkin satamaan...Rakkaudella on hintansa,eikö?
En mene naimisiin, en koskaan. Sormukset on vasemmissa nimettömissä, koska mies osti. Kihlauksen merkki ne eivät ole, vain meidän henkilökohtainen lupaus sitoutumisesta loppuelämäkseen.
Tärkein syy siihen miksi en mene naimisiin ikinä, on tällaiset ihmiset, kuten viestin aloittaja. Olen siis lopen vittuuntunut tähän ainaiseen avioliitto vöyhötykseen, eli en periaatteestakaan mene naimisiin. Niin paljon minua nämä ihmiset pännivät.
Suurempaa rakkauttahan avoliitossa on. Emme tarvitse virallisia papereita todistamaan, että olet jonkun toisen oma. Me tiedämme sen näinkin varsin hyvin.
Mielestäni rakkaus avoliitossa on myös jollainlailla puhtaampaa.
Ihana kun suomeenkin on alkamassa puhaltaa uudet tuulet. Avoliitot lisääntyvät ja niissä syntyy lapsia. Varokaa kalkkikset, ettette menetä yöunianne tämän asian kanssa!
Hyvää talven odotusta!