Pieni valitusvirsi taas näille foorumeille.
Välillä on hyvä päivä tässä avioeron pyörteessä ja toisinaan itkupäivä, jolloin tekisi mieli huutaa, kirota, raivota .... tuskaa on paljon ja epäonnistumisen aiheuttamaa eniten.
Uusi Kodin Kuvalehti tuli. Olipa riipaisevaa lukea ohjeita parisuhteen huoltoon. Niitä samoja asioita, joista olen vuosikaudet yrittänyt miehelle sanoa. Tympäisi niin vietävästi (ja vähän itkettikin) lukea, että olisiko tilanne toinen, jos noita konsteja olisi jaksettu päättäväisemmin yrittää. En syyttele nyt miestä erityisesti, omat virheet olen tehnyt minäkin.
Rakkaus loppui, välittäminen hiipui. Ollaan puheväleissä ja hyviä kavereita. Morkkis siitäkin, miksei se riitä minulle.
Asiat voisivat olla huonomminkin, paljon huonomminkin, mutta sekään ei aina lohduta tässä tilanteessa. Uskon pääseväni jaloilleni aikoinaan, mutta parempia aikoja odotellessa .... niin, välillä on vaikeita päiviä. Siihen ei aina kovin paljon tarvita, kun mieliala kääntyy totaalisesti mollivoittoiseksi.
Lähdenpä lasten kanssa ulkoilemaan niin jospa siitä saisi hiukan virtaa.
Tsemppiä meille kaikille eron kanssa kipuileville!
Välillä on hyvä päivä tässä avioeron pyörteessä ja toisinaan itkupäivä, jolloin tekisi mieli huutaa, kirota, raivota .... tuskaa on paljon ja epäonnistumisen aiheuttamaa eniten.
Uusi Kodin Kuvalehti tuli. Olipa riipaisevaa lukea ohjeita parisuhteen huoltoon. Niitä samoja asioita, joista olen vuosikaudet yrittänyt miehelle sanoa. Tympäisi niin vietävästi (ja vähän itkettikin) lukea, että olisiko tilanne toinen, jos noita konsteja olisi jaksettu päättäväisemmin yrittää. En syyttele nyt miestä erityisesti, omat virheet olen tehnyt minäkin.
Rakkaus loppui, välittäminen hiipui. Ollaan puheväleissä ja hyviä kavereita. Morkkis siitäkin, miksei se riitä minulle.
Asiat voisivat olla huonomminkin, paljon huonomminkin, mutta sekään ei aina lohduta tässä tilanteessa. Uskon pääseväni jaloilleni aikoinaan, mutta parempia aikoja odotellessa .... niin, välillä on vaikeita päiviä. Siihen ei aina kovin paljon tarvita, kun mieliala kääntyy totaalisesti mollivoittoiseksi.
Lähdenpä lasten kanssa ulkoilemaan niin jospa siitä saisi hiukan virtaa.
Tsemppiä meille kaikille eron kanssa kipuileville!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi!
Olisin hieman varautunut noiden Kodin Kuvalehden ohjeiden suhteen. Kaikkeahan on kiva kirjoitella ja ehdotella mikä auttaa mihinkin. Oikeassa elämässä ihmiset vaan ei toimi ohjeiden mukaan. Usein noita ohjeita antavat ainoastaan naiset, jotka tietysti näkevät asiat vain omalta kantiltaan unohtaen sen miespoloisen aivan kokonaan... Jokaisen pitäisi pikemminkin pohtia itsekseen sitä mikä tepsisi juuri siihen omaan kumppaniin samalla unohtaen kaikki vaatimukset. Niin se vain on nähtävä, ettei toista voi muuttaa, ainoastaan itseään. Kun sen ymmärtää, sujuu parisuhde todella paljon paremmin.
Istun tietokoneellani kotona ja juon kahvia keksien kera.
Kirjoitin ap:lle viestin jokin aika sitten ja se ei mennyt perille keskustelupalstojen tilapäisen katkon takia. Osui juuri siihen saumaan, kun painoin Lähetä viesti-nappulaa.
Kävin äsken Alepassa ja yritin kurkkia mainitsemaasi lehteä. Mitähän juttua sinä mahdoit tarkoittaa?
Ei noista naistenlehtien jutuista kannata masentua. Me Naisissa Janina Frostell oli melko mukavan oloinen. Häntä morkataan kovasti Soneraplazan Ellien Julkut ja Muotifriikit-palstalla. MN:n kuvien perusteella hän on edelleen mallinmitoissa eikä silmien ympärillä näy ryppyjä. Mistähän kuvasta Sensuellipalstan Ellit ovat rypyt huomanneet?
Tavallisena Ellinä voi elää sellaista elämää kuin huvittaa.
Hyppäsin äsken bussiin ja siinä oli kiva busscreen näyttö. Näin New Orleansin tilanteen, pörssikurssit, sään, mainoksia.
Ei kaatunutta maitoa kannata itkeä. Eroamisessa on paljon hyviäkin puolia.
Vastasin jollakin palstalla (ehkä Naisen elämää tai Ihmissuhteet) keskusteluun, jossa ihmeteltiin ihmisten rahankäyttöä. Tuonkin asian voi nähkä monelta kantilta. Siiri sanoi elävänsä ilman elatusmaksuja, koska lapsi oli saanut alkunsa yhdenyön suhteesta.
Netissä nimettömänä näkee miten ihmiset arvottavat asioita välistä oudostikin.
Nappasin äsken uuden City-lehden Alepan tuulikaapista. Siinä näytti olevan sivun juttu nettiaddiktiosta. Kuinkahan moni minä mukaanlukien yrittää päästä irti näistä keskustelupalstoista?
Ellien 50 palstalla joku sanoi kirjoitustyyliäni haikurunoiksi. Joku toinen kärsii yhdyssanojen väärinkirjoituksesta.
Kopioin tänään töissä suomen kielen oikeinkirjoituskirjasta monta sivua tekstiä yhdyssanoista. Prompti sana jäi sieltä mieleen.
Seuraavaksi googletan tankarunon. Lueskelen muutaman haikun ja menen sitten makaamaan sohvalle.
Tyttären pitäisi kohta kotiutua opiskelijakaupungistaan. Elämä tuntuu olevan aika mukavalla mallilla. Vuodet vierivät. Avioerokipuilu on taaksejäänyttä elämää.
Tule juttelemaan lisää esim. Ellien Kristallipallopalstalle. Kirjoitan siellä nimimerkillä Sudis. Meitä pidetään muilla palstoilla hörhöinä, mutta ei se haittaa. En ole selvännäkijä vaan ihan tavallinen yh-äiti.
Kävin puolustamassa Niisku-neitiä.
Jotkut näkijät sanovat häntä häiriköksi. Enköhän se minä ole. En ole koskaan ahdistunut kenenkään kirjoituksista. Toivottavasti ei kukaan minun höpötyksistä. Ehkä joku päivä kirjoitan fiksumpia.
Kirjoittaminen on kuin iltalenkillä käynti sanoi Heli Kruger jossakin lehdessä. Käykää itse katsomassa Alepan lehtihyllyssä missä.
Saas nähdä meneekö nyt viestini perille. Nyt hörppään kahvia väliin. Heippa. Voi hyvin.
Tuo oli niin tuttua tekstiä!
Välillä itketään ja raivotaa, välillä jaksaa jopa nauraa. Itku tulee välillä niin odottamattomasti sellaisissa tilanteissa missä sitä ehkä vähiten odottaa. Kai sitä herpaantuu se päättäväisyys slloin? Sanat vaan on vähissä niin kävi sille rakkaudelle meilläkin se vain hiipui pois, minun kohdallani ainakin.
Kuulostaa, että muuallakin on samanlaista kuin meillä. Vuoristorataa...Välillä niin hyvä fiilis, että laulattaa ja tanssituttaa, ja ei mene kuin hetki, niin ollaan taas aallonpohjalla. Istutaan tupakalla, märistään ja vielä siihen vähän itsesäälimusiikkia, niin avot!
Pakko kyllä sanoa, että pikkuhiljaa helpottaa. Luin myös nuo ohjeet parisuhteen hoidosta. Oli kai siinä jotain järkevääkin. Minua ei kyllä eron lähestyessä enää auttanut vaikka kuinka mietin, kuinka auvoista aikaa se seurusteluaikana oli...
Olen jopa miettinyt ulos lähtemistä joku ilta,en kylläkään siinä mielessä, että miestä hakisin.Tekee koko ajatuskin vielä pahaa. Exäni rallattelee jo kummasti baarissa hakien ainakin yhden illan seuraa.Ehkä sen asian tullessa ilmi, tuli tunne, että on pakko irrottautua vanhoista kuvioista ja alkaa rakentaa uutta. Raskasta on, mutta kait se on pakko. Ei kai tästä muuten jaloille pääse. Jaksamista sinullekkin!