Onko avoliitto lupaus avioliitolle?
Mitä mieltä olette avoliitossa olevasta pariskunnasta joilla on lapsi?
Täytyisikö olla avioliitossa ennen lapsia?
Kertokaa mielipiteenne!
Mitä mieltä olette avoliitossa olevasta pariskunnasta joilla on lapsi?
Täytyisikö olla avioliitossa ennen lapsia?
Kertokaa mielipiteenne!
Vastaukset 13
Vanhimmat
minulla on jo 16v poika ja olen avonaisessa liitossa.parempi elää pienellä riskillä kuin pakko avioliitossa! juu menkää vaan pakkoavioon ja seuraukset näkyvät ennemmin tai myöhemmin.
Jos naimisiin meneminen tuntuu pakolta niin ei kannata tosiaankaan mennä naimisiin! Omasta halusta kannattaa. "Jos haluaa niin ei ole pakko". Vai miten se meni... heh.
Nykyään ei katsota kovin kieroon avopareja joten ei ole pakko mennä naimisiin edes silloin kun on lapsia tulossa.
Avioliitossa syntyneellä lapsella on paremmat oikeudet kuin au-lapsilla, jos tulee bänet tai perintöasioissa.
Toisaalta avioeron syy on aina avioliitto. Jos ei olla avioliitossa, ei tarvitse myöskään ottaa avioeroa.
Lapsi perii aina vanhempansa. Olivat he naimisissa tai ei. Vai mitä tarkoitit?
Ei tietenkään ole! Kihlaus on lupaus avioliitosta!
Muutenhan jos ei ole varma haluaako mennä toisen kanssa naimisiin tai on varma, ettei halua mennä koskaan pitäisi asua erikseen... Muuttaa vasta sitten yhteen kun lupaa ja haluaa mennä toisen kanssa naimisiin... Ja mä en lupaa mitään mistä en ole kovin varma. Jos olisin voisimme mennä heti naimisiin eikä avoliitto tarvitsisi!
Tietysti jos haluaa mennä joskus jonkun kanssa naimisiin niin ei kai sitä kenenkään kanssa yhteen muuta sillä mielellä, että en mä ton kanssa ainakaan mee tai että ei tällä suhteella ole tulevaisuutta kunhan nyt jonkun aikaa oon ton kanssa. Kai se avioliittokin on mielessä ja toivotaan, että suhde kestäisi ja toinen olisi sopiva puoliso. Sitä ensiksi vain katsotaan miten yhdessäasuminen sujuu jne.
Minun sisko on avoliitossa ja yksi ystävä ja pari tuttua ja heillä on lapsia. Suhtaudun heihin niin kuin muihinkin. En mä mieti sitä, että he ovat avoliitossa. Puolitutuista en aina edes tiedä ovatko he naimisissa.
Mutta itse haluan silti olla naimisissa ennen kuin saan lapsia. Avomieheni mielestä sillä ei ole väliä. Mutta JOS aiomme kuitenkin mennä joskus naimisiin niin voihan sitä mennä ennen niitä lapsia. Miksi sen jälkeen?
Niin ja jos syy siihen miksi mies ei halua vielä naimisiin on se ettei ole vielä valmis sitoutumaan vakavasti niin ei hän kyllä ole valmis saamaan lapsia kanssani? Kyllä lapset on isompi asia ja isompi sitoumus. Ja ero koskettaa lapsiakin.
Kyllä olen avioliiton kannalla, jos ollaan samassa taloudessa ja kiinteässä parisuhteessa. Siksi, että elämä ei ole ikuista. Toisen avopuolison kuollessa yllättäen, perintövero-osuus on avoparin yhteisestä omaisuudesta puolesta lähes puolet (49%). Mutta esim. asuntolaina, jos on molempien nimissä ei häviä mihinkään.
Avoliitto ei ole lupaus mistään, se on yhdessä asumista. Jokainen tulkitkoon omaa tilannettaan omalla tavallaan... toki itse ajattelen niin, että kun tässä yhdessä asutaan niin kai meillä on ainakin suunnitelmissa jatkaa näin lopun ikämme. Mutta avoliitto itsessään ei ole lupaus.
Mitäkö mieltä "lapsellisesta" avoparista? En mitään. Tai siis itse toivoisin avioituvani ennen sitä, mutta se ei ole mikään sääntö, enkä ollenkaan paheksu tai ihmettele pareja, jotka toimivat eri tavalla. Ja voihan se vahinko meillekin käydä ennen sitä, eikä se ole paha juttu, mutta jos asiat menisivät niin kuin minä haaveilen... miten usein ne menee? =)
tehköön kuten parhaaksi näkee.
Seurustelin mieheni kanssa kuusi vuotta ennen avioliittoa; noista kuudesta vuodesta asuimme yhdessä neljä. Oliko se ns. avoliitto? En tiedä. Aviossa olemme olleet 16 vuotta. Lapsia en olisi suostunut synnyttämään ennen papin aamenta :).
Jos asuitte yhdessä niin kyllä sitä kutsutaan avoliitoksi....
mielestäni avioliitto on naisille/tytöille ehdot-tomasti parempi vaihtoehto.Miksi pelätä sisoutumista avioliittoon jos kerran on hankkinut lapsia ja yhteisen asunnon.Miehet voi lähteä matkoihinsa avoliitosta helpommin kuin naiset, heille se on sopivampaa. Lapsia hankittuaan naiset eivät koskaan ole sillä tavoin vapaana mitä avoliiton vapaudella ymmärretään.Itse olen pahoillani tyttöjen puolesta jotka suostuvat lasten hankintaan ennen avioliittoa.
Asun avoliitossa. Mieheni on ostanut meille myös vasempiin nimettömiin sormukset, mikä sitten ottaa uskovaisia päähän. Sormushan on merkki kihloista, joka on merkki avioliitosta jne.
En tahdo naimisiin. En ainakaan nyt. Minulle tämä sormus on merkki uskollisuudesta ja ikuisesta yhdessä olosta. Me emme ole niin lapsellisia, että tarvitsemme avioliittoa siihen, ettei toinen voisi lähteä ovesta. Sen kun voi tehdä vaikka naimisissa olisikin.
En halua naimisiin, mutta olen mieheni kanssa koko loppuelämäni. Olemme aina olleet vanhanaikaisia näiden asioisen kanssa. Eli ero ei tule toiseen kyllästymisestä tai erilleen ajautumisesta. Pettämisenkin voisin antaa anteeksi, sillä ihminen on erehtyväinen.
Yksi syy siihen miksi olen valinnut avoliiton, on vittuuntuminen ahdasmielisiin ihmisiin. En voi ymmärtää näitä ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen tuomita avoliitossa elävät haihattelijoiksi, jotka eivät halua tai pysty sitoutumaan. Ja erittäin pänniintynyt olen myös siihen, että aina vedetään lapset tähän mukaan. lapsilla on aivan yhtä turvallinen koti, vaikka vanhemmat eivät naimisissa olisikaan. Heiltä ei puutu rakkautta sen enempää kuin muiltakaan.
Usein kohtaan ihmisiä, jotka ihmettelevät ratkaisuani. He päivittelevät, että "nythän ukko voi lähteä tosta noin vain ja jättää sinut lapsiesi kanssa." Onko naurettavampaa kuultu?! Mihin hän nyt lähtisi? Jos ero on tullakseen, niin se tulee sekä avioliitton, attä avoliittoon.
Suomalaiset ovat tässäkin asiassa niin jälkijunassa olevia kalkkiksia kuin olla ja voi. Esimerkiksi Ruotsissa avoliitot ovat ihan normaaleita, eikä niitä ihmetellä lainkaan, vaikka perheessä olisi kymmenen lasta.
Mutta huomaatteko ystävät, että sama suvaitsevuus on leviämässä myös meidän maahamme?
OLISI UPEAA MENNÄ AVIOON JA KOMEASTI JA TYYLILLÄ