Miten tästä oikeesti pääsee eteenpäin? Tää on lause, minkä oon lukenut tälläkin palstalla varmaan sataan kertaa, mutta pakko tämä omakin kysymys on laittaa...
Eli taustatiedot: seurustelua takana vajaat 2 vuotta. Suurta rakkautta uskoisin molempien puolelta. En oikeastaan edes usko vaan tiedän sen. Noh, ongelmia kuitenkin ilmaantui. Mutta niin kai joka suhteessa? Itse en koskaan uskonut, että ongelmat niin suuria olivat, etteikö niistä olisi yli päästy. Mutta toinen osapuoli päättikin toisin. Ei kuulema jaksanut enää vaikka rakastaakin ja paljon. Ero.
Miten mä saan iskostettua päähäni, että tää on nyt ohi? Pakko se on alkaa uskoa. Mä olen tehnyt sovintoyrityksiä, mutta turhaan. En usko, että itse voin enää tehdä mitään, jotta tämä suhde vielä jatkuisi. Asia on päätetty mun puolesta. Ero. Aika turha ja tyhjä olo. Todella tyhjä.
Miten mä jaksan pysyä vahvana? Mä tiedän, että mun pitäs nyt olla ottamatta yhteyttä ja päästä tästä yli. Ehdä sit pahimman järkytyksen jälkeen voidaan nähdä ja olla ehkä ystäviä. Mutta entä nyt? Päivät sujuu ok, mutta illalla iskee kauhee ahdistus ja puhelin ilmestyy väkisin käteen ja kohta huomaan soittavani tai tekstaavani. Helpottaa hetkeks, mutta sit iskee v...tus, että miks mä taas lähestyin häntä? Miks en voi vaan antaa olla???? Onko antaa neuvoja, miten tästä pääsee yli? Erosta on reilu kuukausi.
Kiitos vastauksista jo etukäteen
Eli taustatiedot: seurustelua takana vajaat 2 vuotta. Suurta rakkautta uskoisin molempien puolelta. En oikeastaan edes usko vaan tiedän sen. Noh, ongelmia kuitenkin ilmaantui. Mutta niin kai joka suhteessa? Itse en koskaan uskonut, että ongelmat niin suuria olivat, etteikö niistä olisi yli päästy. Mutta toinen osapuoli päättikin toisin. Ei kuulema jaksanut enää vaikka rakastaakin ja paljon. Ero.
Miten mä saan iskostettua päähäni, että tää on nyt ohi? Pakko se on alkaa uskoa. Mä olen tehnyt sovintoyrityksiä, mutta turhaan. En usko, että itse voin enää tehdä mitään, jotta tämä suhde vielä jatkuisi. Asia on päätetty mun puolesta. Ero. Aika turha ja tyhjä olo. Todella tyhjä.
Miten mä jaksan pysyä vahvana? Mä tiedän, että mun pitäs nyt olla ottamatta yhteyttä ja päästä tästä yli. Ehdä sit pahimman järkytyksen jälkeen voidaan nähdä ja olla ehkä ystäviä. Mutta entä nyt? Päivät sujuu ok, mutta illalla iskee kauhee ahdistus ja puhelin ilmestyy väkisin käteen ja kohta huomaan soittavani tai tekstaavani. Helpottaa hetkeks, mutta sit iskee v...tus, että miks mä taas lähestyin häntä? Miks en voi vaan antaa olla???? Onko antaa neuvoja, miten tästä pääsee yli? Erosta on reilu kuukausi.
Kiitos vastauksista jo etukäteen
Vastaukset 3
Vanhimmat
mä ajattelin vaan kirjotaa että täällä on kohtalotoveri, takana viis vuotta, ittekkin halusin jo eroa. arki menee ihan suht ok jo, mut nyt perjantai, tosi yksinäistä, kaikilla kavereilla omat menot, aarg,!!
Minäkin huomaan hiveleväni puhelinta, mutta onneksi olen malttanut olla soittamatta.
Meillä on takana 11 vuotta ihanaa tarinaa ja minä pistin suhteen poikki kun asiat ei edenneet niin kuin oli sovittu. Olen yrittänyt erota jo monta kertaa aikaisemmnkin, mutta aina olemme palanneet yhteen (emme asu yhdessä). Jokainen ero tuntuu pahalle, mutta huomaan että pikkuhiljaa tähän alkaa turtua ja toivon että nyt tästä vihdoinkin tulisi totta.Toivon sanonnan "kun suljet oven niin jossain avautuu toinen ovi" pitävän paikkansa. Jos hän ei ollut minulle se oikea niin toivottavasti jonain päivänä törmään siihen oikeaan.
Jaksamista
Hei
Miten pysyä vahvana ? Ehkä juuri eronneena on vaikea uskoa, mutta aika parantaan haavat. Itse erosin kesäkuun alussa ja ensimmäiset kolme kuukautta meni ihan sumussa. Mietin, miten ikinä tulen selviämään tästä ja olin aivan epätoivoinen.Kyynelten määrällä ei ollut rajaa. Itkin entisen perään (petti minua) ja suurin piirtein anelin häntä takaisin.
Kunnes...tapasin ihanan miehen ja vietin yhden yön hänen kanssaan (siis yhdenyön juttu) ja jotenkin asiat alkoivat vaan pikkuhiljaa sujua. Tunteet exää kohtaan viilenivät pikku hiljaa ja enää tuskin ajattelen häntä. Tunsin pientä tyydytystä kun huomasin, miten ex ärsyyntyi kun näki, ettei minulla ole enää tunteita häntä kohtaan...
Omalla kohdallani vaikeinta oli juuri viikonloppuisin, joten yritä keksiä mahdollisimman paljon tekemistä ja älä ainakaan jää kotiin neljän seinän sisälle. Kyllä se siitä, usko pois !