Miten suhtaudutte mahdollisen treffikumppanin lemmikkieläimiin? Kissoihin, koiriin tai muihin eläimiin? Itse deittailin muutamia kertoja miestä joka vihasi koiria (minulla ei,mutta kaksi kissaa). Toinen vihasi kissoja joten siitä ei tullut mitään. Allergikot myös poissuljettuja. Missään olosuhteissa enkä kenenkään vuoksi luopuisi kissoistani.
Lemmikit deittikumppanilla?
Kissamainen
301884
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
toimii myös toiseen suuntaan. tapailemani nainen oli aivan sekaisin(fanaatikko) kahdesta koirastaan, jotka olivat ärsyttäviä räksyttäjiä (itselläkin ollut koira joten en ole "vihaaja"). En sitten jaksanut katsella ja kuunnella päivästä toiseen kun elämä pörräs vain niitten kahden kirppukasan ympärillä...se sitä ja se tätä yms
lemppasin kun ärsytyskynnys ylittyi....nyttemmin onnellisesti kihloissa tervehenkisen (ei fanaatikko) kanssa ja vauvakin on tulossa :)
jos tosissaan et minkään, kenenkää vuoksi luovu niin....... lääkäri auttaa.... eläimet on eläimiä.. tosin ihmisetkin on niitä mutta kuitenkin.
sinä lapsistasi? Miten joku voi edes kuvitella että luopuisi tärkeimmistä mitä on elämässä (joillekin lapset, joillekin eläimet, joillekin molemmat). Kiintymys eläimeen voi olla ihan yhtä suurta kuin ihmiseenkin, jopa enemmän. Eikä siinä mitään väärää.
Jos näkee elukat lapsina.
On hitonmoinen virhe luopua omasta lemmikistään, vaan sen takia, ettei seurustelukumppani sitä jostain syystä hyväksy. Olen kerran sen virheen tehnyt ja moinen ei taatusti enää toistu. Kyllä juttu on niin, että jos ei voi hyväksyä niitä asioita, jotka toisen ihmisen elämään kuuluu, on parasta vaan jatkaa matkaa ja etsiä sellainen, jolla ei kyseisiä rajoitteita ole.
Jos jotain elukoita käy rinnastamaan lapsiin, on syytä toivoa, ettei siihen kotiin koskaan tulisi Pientä Ihmistä, joka saa kehdosta asti tottua siihen, että on samalla viivalla jonku v***n katin kanssa.
En ole koskaan mistään elukasta luopunut kenenkään takia, mutta minulle on sanottu,ettei kanssani voi olla kun on (erilaisia) eläimiä.
Jos toista ei siedä kokonaisuutena, on ihan turha yrittääkään elämiä yhdistää.
Huono lähtökohta kaikelle ajatus, että "tuo asia kun olis toisella tavalla, niin sitten ois mahdollista".
Tämän voi soveltaa niin eläimiin, lapsiin, johonkin harrastukseen tai elämän tyyliin. Turha edes luulla, että edes toiveella toisen muuttumisesta mihinkään pääsee.
Elukoitten lisäksi on joku älynnyt aloittaa lauseensa sanoin "jos sulla ei olis noita lapsia.."
Niitähän on, ne on mun elämäni totuus, jota ei muuksi muuteta. En ole myöskään yhtään varma, että jonkun miehen takia luopuisin eläimistäni. Ei voi olla tuollaisesta kiinni, tulisiko minusta ja hänestä sitten onnelliset ja eläisimme elämämme loppuun saakka.
Mutta se ainakin on varma, että jos luopuisin eläimistäni tai lapsistani jonkun miehen takia, asia vainoaisi minua hamaan hautaan.
Minä, elukkani ja lapseni olemme kokonaisuus, joka pitää vain hyväksyä.
Lapseni ovat muovanneet persoonaani, samoin tämä pieneläimistö, jonka olen kotiini majoittanut.
Eri juttu, jos olisimme suhteessa, ja joku elukoista aiheuttaisi jotain haittaa terveydelle, silloin pitäisi miettiä uudemman kerran, uudesta näkökulmasta, mutta ehtona seurustelulle eläimistä tai lapsista luopuminen on aivan ylittämätön.
Ei niin voi eikä tarvitse tehdä.
onko elävä olento ihminen vai eläin? Kummallakin on oikeus hyvinvointiin eikä lapsen hyvinvointi ole pois lemmikiltä ja päinvastoin.
Kannattaa huomata myös se, että ihminen on yksi eläimistä...
Sitäpaitsi olisi vastuuntunnotonta luopua lemmikistään jonkun muun vaatimuksesta. Ottaessaan lemmikin hoiviinsa sitoutuu siihen tehtävään jommankumman kuolemaan asti. Ajatelkaa vaikka kesäkissoja, jotka vastuuttomien ihmisten takia joutuvat heitteille.
Saatana tajuta että ELÄIN ON ELÄIN ei ihminen!!!
tajuta, että eläin on eläin ja ihminen on eläin. Vai väitätkö olevasi joku Jumalan oma kuva? Buahahhaaa :D
Sä tunnut luulevan olevan jumalan oma kuva, kun laitat ihmislapsen elukan edelle! Buahahhaa idiootti, tapa ittes.
Olemme ihmisiä. Lajimme on Homo Sapiens, sukumme siis Homo. Kissojen suku on Felis, kotikissan laji Felis silvestris catus. Edustamme siis eri lajeja ja eri sukuja.
Luonnossa eri lajit kilpailevat keskenään olemassaolosta ja lisääntymisestä. Ihminen ja kotikissa elävät symbioosissa, mutta jokaisen eliön tehtävä on kuitenkin jatkaa omaa sukuaan. Tämän vuoksi on luonnollista, että ihmiselle on tärkeämpi toinen ihminen kuin kissa.
"1 eliölajien sellainen yhteiselämä, josta kumpikin saa olennaista hyötyä (toisin kuin loisen isäntäeliö)
2 yksilöiden sellainen psyykkinen riippuvuus, joka on kummallekin olennainen"
Se oli sitten suoraa kopiota Veli Valpolan sivistyssanakirjasta painoksesta vuodelta 2000.
"Olennainen hyöty" sekä "psyykkinen riippuvuus" ovat ainakin omalla kohdallani ohittaneet suvunjatkamisvietin. Se johtunee siitä, että on tuota ikää ja taustalta kuuluu omien jälkeläisteni sopuisa kinastelu :P
Mun mielestä tollaiset aggressiiviset eläinvihaajat ei saisi lisääntyä. Jotain täytyy olla päässä vikaa, kun on tuollaisia vihanpurkauksia.
Lemmikinomistajalle lemmikit ovat perheenjäseniä aivan kuten ihmisetkin. Eläimen rakastaminen on eläinrakkaalle itsestäänselvyys, eläinrakas ihminen näkee eläimen arvokkaana ja rakastettavana olentona tai henkilönä (jokaisella eläimellä on oma persoonallisuus). Eläintä voi rakastaa jopa enemmän kuin ihmistä. On kuitenkin vaikeaa/ikävää arvioida kumpaa rakastaa enemmän, ihmistä vai eläintä, esim. koiraansa vai omaa lastaan. Itsestäänselvää on että molempia rakastaa koko sydämestään ja on turhaa vertailla kumpaa rakastaa enemmän. Oma koira on aina oma koira ja oma lapsi on aina oma lapsi.
Juu kyllä huomaa et sul ei ole koiraa tai kissaa. Sä oot todellakin tunteeton. Onhan se vaikee tietää miten rakastettavia koirat voi olla jos ei ole ikinä ollu. Sitä paitsi ihmiset on petoja jotka ovat saanu niin paljon pahaa aikaseks täällä maapallolla mut koirat on eläny kunnollisesti. Ihan oikein et jos joku rakastaa koiraansa tai kissaansa enemmän ku lapsiansa, jotka on tulevia petoja. Koirat ja kissat ym. elukat on viattomia ja ihmiset kaikkee muuta ku viattomia.
Voisin luopua eläimistäni, jos kumppanillani olisi allergia tai muu, mutta vaatimuksesta en luopuisi. Kyllä kumppanin pitää tiettyyn rajaan asti ymmärtää, mikä on minulle tärkeää ja minun myös toisinpäin. Varsinkin jos suhde on ihan uusi, niin voin kuvitella, että hän voi sitten vaatia sinulta periaatteessa mitä tahansa, koska tietää, että tekisit sen hänen takiaan. Älä luovu, ei yksi kissa voi olla oikean suhteen ja rakkauden este. Kyllä ne syyt silloin ovat jossakin muualla.
Pitkä tarina lyhyenä. Tyttö ja poika seurustelivat pari vuotta. Sitten tyttö halusi koiran. Poika suostui tähän, vaikkei ajatukselle muuten lämmennytkään. Suhde meni parin kuukauden päästä rikki. Syyt olivat osittain koiran hankinnassa, mutta suurimmalta osin muualla. Olen tuo poika.
Näin sitten kävi, eipä siinä mitään. Treffailun aloittaminen uudestaan on vaan vaikeaa, kun joka tyttö tuntuu omistavan koiran tai kissan. En ole eläinrakas, mutten vihaajakaan. Karvajalka pysyvänä asukkina omassa kämpässäni ei vaan ole mun juttu. Traumatisoiduin varmaan jotenkin tuosta tyttöni koirasta. Asiaa ei auta se, että olen hieman allerginen koirille ja kissoille, ja astmaattinenkin vielä. Ehkäpä en vain ole liikkeellä tarpeeksi kevytkenkäisesti, kun tulee viestit jätettyä laittamatta, jos ilmoituksessa on mainittu jotain eläimistä.
Mitä se kertoo että pidetään itseään oikein eläinten rakastajana ja sitten hankitaan jossain viidakosta jotain liskoja yms 20 neliön yksiöön tai näitä kissoja tai koirija jotka kuuluvat maaseudulle missä on tilaa.
Itsekin vastustan lemmikkieläinten pitoa häkeissä ja yleensäkin kaupungissa. Häkkilemmikkien pitäminen ei anna minulle kovin hyvää kuvaa ihmisestä. Lapsillahan niitä usein on, kun lapset eivät vielä tällaisia asioita ymmärrä, mutta että aikuisilla ihmisillä.
40v elämää kissojen, koirien ja hevosten karvoissa toisinaan niissä kaikissa ja toisinaan vain jonkun niistä. Se on elämäntapa ja deittikumppanin on siihen sopeuduttava. Jos ei käy: GOOD BYE!
Eräs eläimellisen elämän etu on, että karvakuonot karsivat deittiehdokkaista heti ne turhimmat turhakkeet pois :)
Siis niistä harvoista jäljelle jääneistä, jotka edes harkitsevat treffaavansa nelikymppistä maalla asuvaa miestä :(
Loistavaa!
Itse olen treffaillut jos minkäsorttista ihmistä.
En voi ketään vaatia luopumaan mistään minun takiani, enkä myöskään itse suostu luopumaan esim. koiristani kenenkään vuoksi.
Jos mies ei hyväksy minua koirineni niin sitten se ei ole oikea mies minulle. sitten olen mieluummin yksin. koirat ovat osa elämääni ja elämäntapaani.
Itse en edes enää aloita suhdetta miehen kanssa joka ei ymmärrä elukoitten päälle jotain. tai enää ei edes riitä, että ymmärtää jotain... täytyy olla asiassa samalla aaltopituudella kanssani, että homma molemmin puolin toimii.
Itse meinaan muutta jossakin välissä tässä maalle koirineni ja on aivan varmaa, että eläinlauma tulee silloin kasvamaankin, ilman miestä tai sitten miehen kanssa joka ymmärtää tämän elämäntavan päälle jotain!
Just näin, eli jos elämäntapani (eläimineen) ei jollekin käy, niin so long. Kyllä sen tulevan? (jos nyt koskaan tulee) kumppanin on parasta hyväksyä "koko paketti". Enkä ymmärrä miten jotkut voivat rinnastaa eläimet ja lapset, eihän ne ole mitään toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Molemmat tärkeitä kellä niitä on. Myös eläimistä (lasten lisäksi)huolehtimnen kertoo vastuuntunnosta jos sellaisia kerran on hankkinut. Ja ettei niistä luovu jonkun ehkä vain lyhytaikaisen ihastuksen vuoksi.
Onneksi on ihmisiä jotka tämänkin asian ymmärtävät, ei sentään kaikki ole noita tässäkin viestitelleitä aggressiivisiä tyyppejä joilla pipo liikaa päätä kiristää. Koettakaa sitä vähän höllentää...ettei mene lääkärireissuksi ;)
Vielä sulle 40v eläimellinen...että ihan pikkasen käy kateeksi kun saat siellä maaseudun rauhassa eläinkatraasi kanssa asustella. Se olisi se ihanne mut minkäs teet kun pitää "kärvistellä" oman pikkukatraan kanssa täällä pääkaupunkiseudun hulinassa. Että saa karvakuonoille kitekattia kippoon. :)
t.kissamainen nainen 40v (täältä jostain "etelärintamalta")
Luonto suosii niitä jotka sopeutuvat parhaiten, joten ei ihme että sinä olet vielä sinkku 40v iässä :)
Taisivat olla näitä kissavihaajia nuo aiemmat reagoijat. Miksi pitäisi luopua kissoista jonkun miehen takia! Itsellänikin jokunen suhde kariutui siihen, ettei mies voinut sietää kissoja. Ja kyllähän se sitten lopulta löytyi, sellainen mies joka on nyt "isi" lemmikeilleni. Lapset ja eläimet on eri asia, mutta kun voi valita ottaako kissoja inhoavan/allergisen miehen vai ei, niin se ok. Jos lapset olisivat allergisia, tuolloinhan olisi pakko luopua eläimistä, mutta onneksi kummankaan suvussa ei allergiaa.
Tykkään ainakin kissoista, koiria pelkään hieman.
Ihan sama onko ukolla joku eläin vai ei. Olen lievästi allerginen vaikka olen joitain pieneläimiä joskus omistanut joten todella vakava suhde ei varmaan lemmikinomistajan kanssa onnistuisi. En siis muuttaisi saman katon alle kissan tai koiran kanssa koska en tahdo että nokka vuotaa koko ajan. Oli se mies miten ihana tahansa.
Minua ainakaan eivät lemmikkieläimet häiritse - kunhan et ota niitä yöksi väliimme sänkyyn...
Mua ei haittaa vaikka toisella olis norsu lemmikkinä, pidän itse eläimistä valtavan paljon. Niin simppeliä.
taisi keretä lähteä jo Ukrainaan...harmi!