Kerran sinkku, aina sinkku

Itselläni oli joskus monta vuotta sitten sellainen ihme vaihe meneillään, että olis ollu PAKKO olla joku.. varmaanki sen takia, ku siihen mennessä olin melkein aina ollu jonku kanssa kimpassa. Se oli suorastaan epätoivoista hakemista, joka ei kuitenkaan tuottanut minkäänlaista (tyydyttävää) tulosta. Huomasin, ettei se ainakaan vartavasten hakemalla löydy.. naisetkin kaiketi vaistoaa sen jotenkin, jos jollain on aivan epätoivoinen ja kuolemanvakava haku päällä, ja vältteleevät entistäkin enemmän.. pettymyksiä pettymyksien perään, oli ainoa, mitä siinä touhussa oli tarjolla... ainakin minulle. niinpä lopetin sen aktiivisen hakemisen ja päätin, että se sattuu kohdalle jos on sattuakseen, ellei satu, niin varmaan pärjään jollain tapaa yksinkin... Nykyään on melkein kivaa olla itsekseen...;))

"Onni on kuin perhonen; mitä kovemmin yrität sitä pyydystää, sen kovemmin se pakenee. Mutta kun istut hiljaa paikallasi, se laskeutuu olkapäälles."

karkoski kirjoitti:

Itselläni oli joskus monta vuotta sitten sellainen ihme vaihe meneillään, että olis ollu PAKKO olla joku.. varmaanki sen takia, ku siihen mennessä olin melkein aina ollu jonku kanssa kimpassa. Se oli suorastaan epätoivoista hakemista, joka ei kuitenkaan tuottanut minkäänlaista (tyydyttävää) tulosta. Huomasin, ettei se ainakaan vartavasten hakemalla löydy.. naisetkin kaiketi vaistoaa sen jotenkin, jos jollain on aivan epätoivoinen ja kuolemanvakava haku päällä, ja vältteleevät entistäkin enemmän.. pettymyksiä pettymyksien perään, oli ainoa, mitä siinä touhussa oli tarjolla... ainakin minulle. niinpä lopetin sen aktiivisen hakemisen ja päätin, että se sattuu kohdalle jos on sattuakseen, ellei satu, niin varmaan pärjään jollain tapaa yksinkin... Nykyään on melkein kivaa olla itsekseen...;))

"Onni on kuin perhonen; mitä kovemmin yrität sitä pyydystää, sen kovemmin se pakenee. Mutta kun istut hiljaa paikallasi, se laskeutuu olkapäälles."

Näinhän se et hosumalla ei tule ku "#%"&"siä kakaroita :) En kiirettä pidäkkään näissä asioissa. Vakavissaan itselleni seuraa haen koska olen sen tyylinen ihminen että en viihdy ollenkaan yksin. Kaksin aina kaunihimpi.
Naiset myös aistii senkin et onko toinen varteenotettava vaihto-ehto jos itselleen seuralaista haluaa. Kaikki näkyy ihmisestä ulkoisesti mitä haluaa ja mihinkä toinen on valmis.
Tää haku rojekti on kuitenkin sellainen et se vaatii kärsivällisyyttä ja sisua ennen kaikkea ettei sorru mihinkään "helppoihin" vaihto-ehtoihin. Tarkoitukseni on hakea lopun elämää kattavan pari suhteen siksi asioissa ei voi hätäillä laisinkaan.

Kyllä aloittaja on aika pitkälti oikeassa. Jos nyt ajattelen omia kavereitani ja myös itseäni niin kyllä ihmiset joilla on "taipumusta" seurusteluun, seurustelevat koko ajan. Aina siinä joku kumppani on vierellä, se on sitten asia erikseen kuinka "oikea" se on mutta koko ajan seurustevat kuitenkin. Sitten on joukko ihimisiä, joihin itsekin lukeudun, joille kertakaikkiaan ei vain tunnu sitä kumppania löytyvän. Toki ihastun ihmisiin. Viimeksikin kohde sattui ikävä kyllä vaan olemaan varattu. Ja sitten tulee ihastuttua ihmisiin jotka eivät ole kiinnostuneita minusta.

Ja täytyy sanoa että näin pidemmän päälle ei todellakan helpota elämää että kaverit ja sukulaiset (ja nyt "pihkurakin") jaksaa hokeaa että "kyllä jokaiselle löytyy kumppani jostakin". Kun ei vaan tunnu löytyvän eikä jaksais koko maailmaan kääntää ympäri sen takia.

Unohtui vielä mainita että "pihkura" näyttää olevan aika nuori. Kunhan tulee ikää 10 vuotta lisää ja vietät sen enimmäkseen sinkkuna niin karisee kyllä liiat romanttiset haaveet sinultakin. Itse olen 34 v, ja tässä 24v-34v välisenä aikana ollut yksi seurustelusuhde joka kesti 2 vuotta. Tässä vaiheessa ei jaksa enää elättää niitä romanttisia haaveita, ikävä kyllä ;).

Sinkku mies kirjoitti:

Unohtui vielä mainita että "pihkura" näyttää olevan aika nuori. Kunhan tulee ikää 10 vuotta lisää ja vietät sen enimmäkseen sinkkuna niin karisee kyllä liiat romanttiset haaveet sinultakin. Itse olen 34 v, ja tässä 24v-34v välisenä aikana ollut yksi seurustelusuhde joka kesti 2 vuotta. Tässä vaiheessa ei jaksa enää elättää niitä romanttisia haaveita, ikävä kyllä ;).

Meinaatko että minä olen liian nuori ottamaan kantaa, tai sen verran nuori, että "romanttiset kuvitelmat" voivat vielä ollakkin valloillaan.

Olen tähän mennessä muutamia kolhuja ottanut vastaan, mutta en mahda mitään sille seikalle, että pysyn aina hiukan optimistisena tulevaisuuden suhteen. Teininä en juurikaan seurustellut. Siis sillon 14v->. Eipä siinä ole vielä tarvettakaan. 17v oli ensimmäinen parin vuoden suhde. Siitä heti perään toisen tyypin kans pari vuotta. Sen jälkeen pysyttelin pari vuotta sinkkuna. Tai en vain löytänyt ketään.. Kuka tietää. Äskettäin päättyi kuitenkin kolmas parin vuoden seurustelu.

Olenko minä siis sellainen, joka seurustelee koko ajan? Entä jos nyt onkin vuorossa pitkä yksinäinen aika, kun on luottamuspula ja itsevarmuudesta ei välillä tietoakaan?

pihkura kirjoitti:

Meinaatko että minä olen liian nuori ottamaan kantaa, tai sen verran nuori, että "romanttiset kuvitelmat" voivat vielä ollakkin valloillaan.

Olen tähän mennessä muutamia kolhuja ottanut vastaan, mutta en mahda mitään sille seikalle, että pysyn aina hiukan optimistisena tulevaisuuden suhteen. Teininä en juurikaan seurustellut. Siis sillon 14v->. Eipä siinä ole vielä tarvettakaan. 17v oli ensimmäinen parin vuoden suhde. Siitä heti perään toisen tyypin kans pari vuotta. Sen jälkeen pysyttelin pari vuotta sinkkuna. Tai en vain löytänyt ketään.. Kuka tietää. Äskettäin päättyi kuitenkin kolmas parin vuoden seurustelu.

Olenko minä siis sellainen, joka seurustelee koko ajan? Entä jos nyt onkin vuorossa pitkä yksinäinen aika, kun on luottamuspula ja itsevarmuudesta ei välillä tietoakaan?

No hyvinhän sinulla menee. Ensinnäkin olen samaa mieltä että eihän sitä nyt heti tarvikaan alkaa seurustelemaan kun karvat alkaa kasvamamaan eli miksi pitäisi 14 vuotiaana seurustella. Itselläkin taisi eka "kunnon" seurustelu suhde olla vasta 21 vuotiaana. Sitäkin muuten kesti noin 2 vuotta. Mutta sinä siis aloitit 17 vuotiaana. Hyvinhän sulla menee. Tuon tekstisi perustella viimeisestä kuudesta vuodesta olet seurustellut 4 vuotta eli suurimmaksi osaksi olet kuitenkin seurustellut ;). Itse asiassa tähän astisen elämäsi aikana olet jo seurustellut enemmän kuin minä vaikka olen sinua 10 vuotta vanhempi.

Sen verran nuori kuitenkin olet että sinulla riittää vielä noita romanttisia kuvitelmia. Niin minäkin jaksoin elätellä toiveita noin kolmekymppiseksi asti mutta nyt tosiaan 34 vuotiaana tuntuu että millään ei ole enää väliä. Liikaa sinkkuutta takana. Viimeisestä kymmenestä vuodesta 8 vuotta sinkkuna, mietipä sitä. Siinä jos jossain alkaa se itsevarmuus saada kolauksia. Ja tuntuu muuten että mitä vanhemmaksi tulee niin sen vaikeammaksi menee suhteiden muodostaminen. Kun ei jaksa oikein enää noissa baareissakaan ravata ja harrastustenkaan parissa ei niin paljon naisia pyöri. Ja siellä kaupan kassajonossakaan ei jaksa alkaa iskemään. "Eli kerran sinkku, aina sinkku". Mutta toivotaan että sinulle löytyy kohta taas edes sellainen parin vuoden suhde ;).

Sinkku mies kirjoitti:

No hyvinhän sinulla menee. Ensinnäkin olen samaa mieltä että eihän sitä nyt heti tarvikaan alkaa seurustelemaan kun karvat alkaa kasvamamaan eli miksi pitäisi 14 vuotiaana seurustella. Itselläkin taisi eka "kunnon" seurustelu suhde olla vasta 21 vuotiaana. Sitäkin muuten kesti noin 2 vuotta. Mutta sinä siis aloitit 17 vuotiaana. Hyvinhän sulla menee. Tuon tekstisi perustella viimeisestä kuudesta vuodesta olet seurustellut 4 vuotta eli suurimmaksi osaksi olet kuitenkin seurustellut ;). Itse asiassa tähän astisen elämäsi aikana olet jo seurustellut enemmän kuin minä vaikka olen sinua 10 vuotta vanhempi.

Sen verran nuori kuitenkin olet että sinulla riittää vielä noita romanttisia kuvitelmia. Niin minäkin jaksoin elätellä toiveita noin kolmekymppiseksi asti mutta nyt tosiaan 34 vuotiaana tuntuu että millään ei ole enää väliä. Liikaa sinkkuutta takana. Viimeisestä kymmenestä vuodesta 8 vuotta sinkkuna, mietipä sitä. Siinä jos jossain alkaa se itsevarmuus saada kolauksia. Ja tuntuu muuten että mitä vanhemmaksi tulee niin sen vaikeammaksi menee suhteiden muodostaminen. Kun ei jaksa oikein enää noissa baareissakaan ravata ja harrastustenkaan parissa ei niin paljon naisia pyöri. Ja siellä kaupan kassajonossakaan ei jaksa alkaa iskemään. "Eli kerran sinkku, aina sinkku". Mutta toivotaan että sinulle löytyy kohta taas edes sellainen parin vuoden suhde ;).

Niinpä tietenkin. Laskuvirhe tai oikeastaan "painovirhe", siis viimeisestä 8 vuodesta olet seurustellut 6 vuotta, mutta sama asia, sama suhdeluku. Niin, itse olen elämässäni seurustellut kokonaista 5 vuotta ;). Mielestäni aika surkeesti tähän ikään mennessä.

Sinkku mies kirjoitti:

Unohtui vielä mainita että "pihkura" näyttää olevan aika nuori. Kunhan tulee ikää 10 vuotta lisää ja vietät sen enimmäkseen sinkkuna niin karisee kyllä liiat romanttiset haaveet sinultakin. Itse olen 34 v, ja tässä 24v-34v välisenä aikana ollut yksi seurustelusuhde joka kesti 2 vuotta. Tässä vaiheessa ei jaksa enää elättää niitä romanttisia haaveita, ikävä kyllä ;).

Tässä vaiheessa kun mittarissa on jo nelkyt ja risat eikä tietoakaan elämänkumppanista (ei koskaan ollutkaan vaikka halua sellaiseen ei ole puuttunut).