Kai se on niin että AIKA tuhoaa tuttavuuden. Jos parin vuoden takaisia tuttuja näkee, huomaa usein selvästi että toista ei haluta enää tervehtiä. Kun kävellään vastaan esim. kaupungilla, katsotaan selvästi muualle. Jos itse menee "väkisin" juttelemaan esim. baarissa, vastauksena muutama hassu sana, tuijotus muualle ja pois lähtö.
Onko noilla ihmisillä sitten liikaa tuttuja vai miksi he eivät halua enää moikata vanhoja tuttuja? Muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Onko noilla ihmisillä sitten liikaa tuttuja vai miksi he eivät halua enää moikata vanhoja tuttuja? Muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
..vähän silleen probleema, että joidenkin ohi sitä itsekin haluaa vaan kävellä(unfortunately).Tietäen kyllä tietysti sen,että sitä yhteistä historiaa löytyy, mutta..joskus vaan intressit "nykyisyydessä" ts.tämän hetken elämäntilanteessa menee ristiin.:-)
On siis sellaisiakin ihmisiä olemassa itselle,joita ei ole tavannut pitkään aikaan,mutta joita tavatessa aina ilahtuu, ja sitten löytyy vastaavasti myös niitä,joita tavatessa ei vaan enää saisi..edes sanaa suustaan (mikä ehkä on typerää sinänsä sekin).
Mun mielestä ei kuitenkaan kannata ottaa nokkiinsa,jos joku vanha tuttu ei enää tunnista, tai on hämillään tavatessa.Elämä nyt vaan on sellanen, että se vie "teitä ristiin" joskus, ja jos johonkin ihmiseen ei aktiivisesti ole tullut pidettyä yhteyttä, ei kannata ihmetellä,jos se ihminen ei tavatessa ole niinkuin "parasta ystävää" enää.Muistot niistäkin ihmisistä toki ovat aina olemassa, ja niitä tietysti kannattaa muistella hyvällä.
Että elämäntilanne on sellainen, ettei halua kertoa asioistaan, tai kuulla jos toisella menee paljon paremmin.
..että jos sen tuttavuuden on tuhonnut joku muu kuin aika, sitä en syyttäisi. Yleensä ei sillä ajan kulumisella ole merkitystä. Voihan se olla lyhytkin aika ja sitten ei vain ole jostain syystä enää toiselle yhtään mitään sanottavaa. Ei vanhoja tuttuja ole vaikea nähdä, jos elämä vain vie erilleen ilman sen kummempia syitä, sehän on vain ilahduttavaa. Sitten on hankala, jos on jokin syy. Minä en tervehdi niitä ihmisiä, jotka ovat halunneet minusta eroon.