Haluaisin kysyä naisilta ikään katsomatta, että onko kenelläkään muulla ollut parisuhteessa (miehen kanssa) sellaista ongelmaa, että mies muuttuu yhtäkkiä täysin mykäksi, ei vastaa, ei tee mitään.. Ja tätä voi jatkua päivän, kaksi, viikon, ja mitään kummempaa tapahtumatta tilanne palautuu taas normaaliksi.
Minä olen täysin lopussa, loukattu ja kyllästynyt em. tilanteen vuoksi.
Esimerkiksi tämänpäiväinen helvettini alkoi aamulla sillä, että en saanut huomenen toivotukseen vastausta. pitkin päivää olen yrittänyt kysyä, että lähdettäisiinkö kävelylle, pyöräilemään, tehtäisiinkö jotain, syötäisiinkö... mikään ei kelpaa.
Jokin aika sitten kysyin, että onko hän sairas, ja vastaukseksi sängyllämakaavalta mieheltä selän kääntämisen ja takapuolen raapimisen.
Eilisillan vietimme yhdessä kynttilänvalossa, kaikki oli kovin hyvin.
Tämä voi nyt kuulostaa koomiseltä näin kirjoitettuna, mutta olen kokenut samaa kolmen eri miehen kanssa, ja nyt alan olla aika lopussa tämän asian kanssa.
En ole myöskään enää niin nuori ja naiivi, että jaksaisin vain itseäni syytellä ja itsestäni vikoja etsiä. Olen kaukana täydellisestä, mutta kun en mitään pahaa tai ikävää ole kumppanilleni nytkään tehnyt, alkaa tämä tuntumaan vain liian kurjalta.
Eli, jos joku muu joutuu kokemaan vastaavaa, tai on kokenut, miten olette asian kanssa toimineet, tai siihen suhtautuneet? Vai pitäisikö tällainen käytös antaa mennä ohi ja (yrittää) olla välittämättä?
Itse vain ajattelen, että eikö tällainen ole nimenomaan henkistä väkivaltaa, ja jollain lailla melkein mielisairasta - tai ainakin tietynlaista valtapeliä (antaa tuntea "nahoissaan")? Miten tällaiseen voi suhtautua?
Yksin on kurjaa, mutta ei tällainenkaan oikein hienoa ole.
Jos joku viitsii kommentoida tätä asialliselta kannalta, olen kiitollinen.
Minä olen täysin lopussa, loukattu ja kyllästynyt em. tilanteen vuoksi.
Esimerkiksi tämänpäiväinen helvettini alkoi aamulla sillä, että en saanut huomenen toivotukseen vastausta. pitkin päivää olen yrittänyt kysyä, että lähdettäisiinkö kävelylle, pyöräilemään, tehtäisiinkö jotain, syötäisiinkö... mikään ei kelpaa.
Jokin aika sitten kysyin, että onko hän sairas, ja vastaukseksi sängyllämakaavalta mieheltä selän kääntämisen ja takapuolen raapimisen.
Eilisillan vietimme yhdessä kynttilänvalossa, kaikki oli kovin hyvin.
Tämä voi nyt kuulostaa koomiseltä näin kirjoitettuna, mutta olen kokenut samaa kolmen eri miehen kanssa, ja nyt alan olla aika lopussa tämän asian kanssa.
En ole myöskään enää niin nuori ja naiivi, että jaksaisin vain itseäni syytellä ja itsestäni vikoja etsiä. Olen kaukana täydellisestä, mutta kun en mitään pahaa tai ikävää ole kumppanilleni nytkään tehnyt, alkaa tämä tuntumaan vain liian kurjalta.
Eli, jos joku muu joutuu kokemaan vastaavaa, tai on kokenut, miten olette asian kanssa toimineet, tai siihen suhtautuneet? Vai pitäisikö tällainen käytös antaa mennä ohi ja (yrittää) olla välittämättä?
Itse vain ajattelen, että eikö tällainen ole nimenomaan henkistä väkivaltaa, ja jollain lailla melkein mielisairasta - tai ainakin tietynlaista valtapeliä (antaa tuntea "nahoissaan")? Miten tällaiseen voi suhtautua?
Yksin on kurjaa, mutta ei tällainenkaan oikein hienoa ole.
Jos joku viitsii kommentoida tätä asialliselta kannalta, olen kiitollinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Kannattaisikohan puhua asiasta jollekin mielenterveysalan tai psykologian asiantuntijalle?
Eihän tuo nyt ihan terveeltä kuulosta. Lähinnä tulee mieleen, että mies on henkisesti jotenkin sairas (Kuka voi olla viikon puhumatta ja ottamatta mitään kontaktia?!) tai harjoittaa todella julmaa vallankäyttöä sinua kohtaan, mikä sekin voi johtua esim. persoonallisuushäiriöstä (esim. narsismi) eli sairaudesta.
Toivottavasti sinulle vastaa myös joku, jolla on enemmän kokemusta ja tietämystä tällaisista asioista.
Joka tapauksessa toivotan sinulle paljon voimia ja mukavaa syksyä!
Nyt on sitten aika nostaa kissa pöydälle ja kertoa miehelle sama kuin tänne kerroit! Eihän tuollainen vetele. Oma miekkosenikin välillä kummasti hiljenee (ei tosin noin pahasti) ja luulen aina että joku on todella huonosti vaikka mies vakuuttaa ettei mikään vaivaa... sitten se menee yhtäkkiä ohi. Mutta tosiaan; nyt puhutte kunnolla ja muistakin kertoa miltä sinusta tuntuu.
Onnea matkaan ja syksyä :)
Tutulta kuulostaa. Tuo on joku miehen pään sisäinen juttu, jota ei kannata liikoja miettiä. Voit yrittää kysyä mikä miestä vaivaa,mutta älä odota liikoja. Kysy itseltäsi haluatko todella olla tuollaisessa suhteessa. Jos et, lähde.
..avomieheni käyttäytyy joskus samanlailla..tiedän sen olevan ärsyttävää ja olen koittanut kaikkia keinoja tilanteiden ratkaisemiseksi. yksi keino toimikin ihan kiitettävästi, rupesin vastaamaan samalla mitalla. Tähän mennessä se olin yleensä ollut minä joka yritti lepytellä vaikkei mitään aihetta olisi ollutkaan mutta nyt minäkin olen sitten mykkäkoulussa niin kauan kuin mieskin ja käyttäydyn kuin miestä ei olisikaan. kyllä se sinun ukkokultasikin siitä huomaa ettei se toimi enää :) tsemiä