olen menettänyt toivoni. Elän melkoisen huonossa suhteessa, jonka haluaisin pelastaa ja välillä elämä hymyileekin, kunnes taas riidat alkaa. Mutta "pelkään" erotakin, sillä jos en oikeesti ketään enää koskaan löydäkään sellasta, jonka todella uskaltaisin päästää aidosti lähelleni ja luottaa. Siis onko olemassa miehiä jotka oikeesti haluavat myös panostaa parisuhteeseen ja perheeseen ja tekemään töitä yhdessä sen eteen et se onnistuu?
onko onnellista parisuhdetta
olemassakaan?
91348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
löysin elämänkummpanikseni juuri sellaisen ja hyvin on 2,5v menny - eli ollaan hyvässä parisuhteessa. Tosin sitä ennen jouduin maksamaan minäkin kovat oppirahat - ero pitkästä 23v avioliitosta juopon ja välinpitämättömän miehen kanssa, sitten vuoden suhde typpiin jonka ex-vaimo kuoli ja sain syyt siitä niskoilleni, parin vuoden suhteesta jossa toinen puolisko olikin yllätyksekseni kiinnostuntu miehistä sekä rankka muutaman kuukauden suhde linnasta vapautuneeseen psykopaattiin. Voin sanoa ettei tarvitse pelätä eroamista sillä sanotaan että kun yksi ovi suljetaan jossain aukeaa toinen.
Tsemppiä sinulle tee hyvä päätös ja ajattele kerrankin ihan vain itseäsi.
Kun et ota sitä ensimmäistä vastaantulijaa niin kyllä se hyvä mies jossain vaiheessa vastaan kävelee.
Olipa mielenkiintoinen artikkeli Me-lehdessä.Kuinka moni tunnistaa puolisonsa?
Huithapeli on kuin Peter Pan.Hän on mies tai nainen,joka kasvaa isoksi,muttei tule aikuiseksi.Hänen elämässään tärkeintä on vapaus.
"En halua jalkaani mitään palloa",mies tuiskahtaa hermostuneena,kun vaimo yrittää keskustella perhe-elämän säännöistä.Vaimo toivoisi,että mies tulisi töistä kotiin ja lupaisi olla siivouspäivänä osallistumassa hommiin.Huithapelia säännöt ja kellonajat ahdistavat.Hän haluaa,että elämässä on monia vaihtoehtoja,joista valita:mennäkö kaljalle,lähteäkö punttisalille vai suunnatako perheen luo. Huithapeli ei kestä,jos puoliso kysyy,koska tulet.Se herättää kiusaantuneen reaktion:anna mun olla rauhassa!Hän viettää kyllä mielellään yhteistä aikaa puolison kanssa,mutta spontaanisti.Jos parisuhdeviikonlopusta päätetään viikkoja ennen,se ei ajan tullen maistu miltään,jos hän ei saa tehdä ohjelmaan edes pientä viime tipan muutosta.Liian tarkasti etukäteen suunnitelluista asioista katoaa viehätys.
Huithapelilla on yleensä ollut vanhemmat,jotka ajattelevat,että lasta ei pidä rajoittaa ja lapseen pitää luottaa.Tai heillä ei ole ollut lapselle aikaa.Niinpä huithapeli sai olla ja mennä mielensä mukaan.Hänen ei juuri tarvinnut osallistua kotihommiin,ei kenties siivota edes omaan huonettaan.Vanhemmat ovat voineet kyllä käskeä siivoamaan,mutta kun lapsi ei välittänyt siitä,äiti siivosi lapsenkin huoneen-yleensä se nimittäin on äiti.
Huithapeli oppi,että kun jättää hommat tekemättä,aina löytyy joku,joka tekee ne hänen puolestaan.Hänen oma elämänsä on pelkkää hauskanpitoa.Huithapeleita on naisissakin,mutta enemmän miehissä.Hemmotellaanko poikalapsia siis herkemmin kuin tyttöjä?
Huithapeli menee naimisiin ihmisen kanssa,joka ottaa kantaakseen arjen vastuut hänenkin puolestaan.Kuvio alkaa usein jo seurusteluaikana.Kumppani kerää hänen vaatteensa lattialta ja pistää pesukoneeseen.Kun huithapelilta ovat rahat menneet mukavan elämän rahareikiin,seurustelukumppani ostaa ruoat tai lainaa rahaa. MIKSI joku suostuu passaamaan aikuista ihmistä?Kaikki eivät suostukkaan,mutta aina löytyy siihen ryhtyviä.Yksi syy on se,että huithapelit ovat usein hauskaa seuraa.Siksi moni heistä ajattelee,että ei kukaan haluakaan heidän muuttuvan.Onhan heidän pelkkä olemassaolonsa ilo kanssaihmisille.
Huithapelit ovat hyviä selittämään erimielisyydet pois.He osaavat usein myös tehdä ikävistäkin asioista huumoria.Seurusteluaikana kumppani jaksaa vielä purskahtaa nauruun ja leppyy,koska toinen on niin hurmaava.Mutta ajan mittaan selittely alkaa rassata.Minkä sille mahtoi,että vanha koulukaveri tuli vastaan!Puoliso joutuu toteamaan,että toisen lupauksiin ei voi koskaan luottaa. Vaikka huithapelit tulevat ja menevät oman päänsä mukaan,he eivät välttämättä ole sen herkempiä tekemään syrjähyppyjä kuin muutkaan.Flirttailla he kyllä tykkäävät,mutta se on osa seuraelämää,eikä hän tarkoita sillä sen enempää.Hän vain haluaa olla hurmaava.Huithapelin huolettomuus vahvistaa puolisossa vastuullisuutta ja vakavuutta.Huithapelien perheissä avioerot tulevatkin usein sen vuoksi,että puoliso väsyy kantamaan yksin vastuuta.Siinä vaiheessa huithapeli säikähtää ja saattaa takertua puolisoonsa.Hätäpäissään hän lupaa parantaa tapansa,ryhtyä pitämään kiinni aikatauluista ja suunnitelmista.Mutta tilanteet rauhoituttua lupaukset saattavat unohtua.Elämässä on joka päivä kaikenlaista kiinnostavaa,joihin on niin houkuttelevaa lähteä mukaan...
Sä rakas huithapelini.Tossahan kerrotaan susta,ja meidän tilanteesta. Just noin mä susta ajattelen,ja oon sisintäni myöten täynnä tätä äiti/poika-systeemiä. En enää suostu passaamaan aikuista ihmistä. Usko pois,rakkauteni sinuun vähenee päivä päivältä,jokaisen pienenkin pettymyksen jälkeen välitän susta aina vähemmän.Etkä säkään sokea voi olla.Näet pahan oloni,mutta mitään et tee asioille. Luonnollisestikaan kukaan ei ole velvollinen toisen hyvinvoinnista,jokaisesta itsestäänhän se lähtee.Mutta jos eletään parisuhteessa,sitä on tavallaan vastuussa myös siitä toisesta.
Oon liian kauan ajatellu vain "meitä",enkä itseäni.Aika yksipuolisesti.Nyt se saa riittää.Lähden ulos,pois tästä vankilasta, pois tästä kiltin tytön roolista. Nyt tiedän että olen liian hyvä nainen sulle. En halua olla äitisi,vaan tasavertainen kumppani, sitä et pysty mulle antamaan. Koska kaltaisesi ihminen ei koskaan pysty muuttamaan ajatusmaailmaansa niin paljon kuin toivoisin. Luultavasti kumpikin meistä on sen jo jonkun aikaa tiennyt ettei sovita sitten kuitenkaan yhteen...
Ihan turha sinun täällä mitään päteä, kyllähän jokainen rentun tunnistaa.
Olen muuten sitä mieltä, että on hyvä olla vähän renttu, sillä liian tosikkomaisuus on tappavan puuduttavaa..
t. 30v ikisinkku
Kuusi vuotta yhdessä (aloimme seurustelemaan kun minä olin 20, tyttöystäväni 16), ei yhtäkään riitaa (keskusteluja suhteesta kyllä, mutta ei mitään missä olisi ollut huutamista mukana), kuljemme käsi kädessä kun ulkona, suukotamme/halaamme ohimennen kun kuljemme toistemme ohitse kotona, kumpikin ajattelee että toinen on aika pahuksen mahtava...
Taitaa tämä melko onnellinen olla. En kyllä tiedä mitä 'panostaminen parisuhteeseen' tarkoittaa - teen vain mikä on järkevää ja osoittaa että pidän toisesta, koska välitän hänestä ja haluan että hänelle tulee kiva olo.
No on täälläkin juttuja?? Myös tämän kysymyksen voi esittää aivan helposti "onko olemassa naisia jotka vaivautuvat tekemään jotain suhteen eteen"?
Minulla on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut uskomaton "onni" löytää likimain käänteisten stereotypioiden vastaisia naisia. Heheh kaikki mahdolliset kliseet ja vitsit on tullut nähtyä:)
Jokuhan voi kysyä, että "mikä minussa sitten on vikana"?
Varmasti montakin asiaa mutta ei yhtä ainutta sellaista johon olisin ollut myötävaikuttamassa näistä tempauksista ja ongelmista.
Lataamokäynnit ja alkoholismit jne. pystyy helposti peittämään näköjään hullumpikin jonkun aikaa.
Kyllä on muutaman kuukauden ollut rauhallista ja helppoa, kun ei ole raivohullun mielialanmuutoksia tarvinnut nähdä kuin muutaman kerran puhelimen välityksellä kuunnellen:)
On olemassa.
Vähän alkaa usko hiipumaan...kun pääsis eroon tosta yhdestä niin vois selvitäkkin onko jossain ihminen joka on valmis todella "rakastamaan"!!Tällä hetkellä tuntuu et kaikki miehet on samanlaisia p***housuja!!!