Nainen, kadutko koskaan

ei edes takeet ole kerran annetuista pakeista, että ne olisivat ikuiset.Tietyllä tavalla jos ne myöhemmin perutaan, voi olla vähän kyse riman alentamisestakin, ei niin kaunis asia..Toki voi myös olla kyse elämäntilanteen muuttumisesta ja niinpäin pois. En itse koskaan jää miettimään sellasta jolta tuli pakit, korkeintaan hieman häveten itseäni ja "hyökkäilyäni" - miehenhän kuuluu tehdä aloite. En ole täysin nainen suhteessa mieheen joka torjui, sille muut naiset on naisia, mä ehkä siskohahmo.Eikä se ajatus sytytä joten helppo on aloittaa puhtaalta pöydältä uusissa asioissa.

, mutta en kadu. Syynä se, että mies oli varattu.

Kundi olisi ollut unelma, mutta pyöritti monta naista kerralla. Sitä ei saa one piece-paketissa.
Mä arvostan itteäni enemmän.

Olen katunut useasti antamiani pakkeja. Kadun niitä edelleen, ja mietin usein, että saisinpa kohdata sen miehen uusiksi. Yhtäkkiä tulee nyt mieleen ainakin 3 tapausta....

Miksikö olen antanut pakit? Olen juuri niillä hetkillä seurustellut tai ollut aloittamassa seurustelua jonkun toisen kanssa, ja olen niin typerän uskollinen jo alusta asti. Eli kun ei edes vielä varsinaisesti seurustella, mutta on ilmassa aloittelu... niin heivaan muut pois. Typerää typerää typerää. Olen sitä mieltä. Olisi pitänyt vain mennä ja ottaa!!!!!

Ei miehetkään ole uskollisia. Ehkä minäkin lopetan sen.

Joskus kyllä tulee mietittyä, että mitäs jos en olisikaan antanut pakkeja ja olisin tutustunut häneen paremmin. Yleensä epätoivoisina hetkinä nämä ajatukset tulevat =) Kuitenkin pakkeihin on aina ollut hyvä syy ja luotan vaistoihini täysin enkä siksi usko tehneeni vääriä päätöksiä. Eli en kadu.

Miksi katuisin? Ai niin, mutta minulle ulkonäöllä on väliä. Samoin käytöstavoilla.

Olen antanut yhdet pakit joita olen jälkikäteen katunut. Toisaalta, tilanne oli mikä oli silloin, mitäpä se auttaa murehtia. Jos samantyylinen mies vielä tulee vastaan, se on menoa!

Mutta on kaksi poikkeustapausta. Yksi liittyy vanhaan koulukaveriin, jolle annoin pakit, koska oli niin lapsellinen ja lapsen näköinen. Lukiossa hän alkoi miehistyä ja ihastuin häneen... Toinen kerta oli baarissa kun olin siellä etsimässä tiettyä henkilöä enkä ollut kiinnostunut muista. Viereeni tuli unelmien poikamies, mutta en ollut iskostuspäällä. Myöhemmin illalla tulin järkiini ja yritin etsiä hänet käsiini, mutta en enää löytänyt häntä.

Hän oli niin pitkä, kaikin puolin ihana ja komeakin, en tajuu itseäni,....kun on itse 180 pitkä niin mies jää yleensä lyhyeksi.