Onko turhempaa laitosta kuin tuo työkkäri? Mitä helvetin hyötyä on siinä, että käyn kerran puolessa vuodessa hakemassa samat laput ja ehdotukset työharjoittelusta. Olen ollut työharjoittelussa ja kaikki muut paikalla katsoivat minua alaspäin kuin jotain jälkeenjäänyttä. Kursseille ei mahdu, paitsi johonkin hauskaan internet tutuksi skeidaan täysin syrjäytyneiden kanssa.
Olen sen verran nuori etten vielä viitsisi jäädä odottamaan yksiöön kuolemaa.
Olen sen verran nuori etten vielä viitsisi jäädä odottamaan yksiöön kuolemaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Munkaan mielestä ei oo mitään vitunkaan hyötyä käydä siellä aina tietyin väliajoin ilmoittautumassa ja kuuntelemassa paskan jauhantaa. Mä olen aika hyvin koulutettu mutta kun työtä ei ole niin sitä ei sitten ole. Ei auta ku odottaa että sais työtä jostain. Työkkärin kautta ei saa ku vitutusta. Eikä muakaan erityisesti ne niiden paskakurssit kiinnosta. Ei mulle kyllä ole sellasia edes ehdoteltu mutta kuitenkin. Työharjoittelua ne on ehdottanu mutta ei kiitos sanon minä.
ettet pian itsekin ajaudu mainitsemaasi "täysin syrjäytyneiden" joukkoon.
Voisitko ajatella myös itsenäisesti hyödyntäväsi työkkärin palveluita?
Mieti, miksi muut katsoisivat sinua alaspäin? Ehkä olit vaan itse ennakkoluuloinen.
Nosta häntä pystyyn ja näytä niille. Olet itse oman onnesi seppä ja vielä sinullekin oikea reitti löytyy. Usko itseesi ja mahdollisuuksiisi, niin muutkin uskovat.
Toivon, ettei vanhempienkaan tarvitsisi jääda kuolemaa odottelemaan. ;)
Olin itse sellaisessa paikassa harjoittelussa,jossa työntekijät olivat ylityöllistettyjä ja siksi paikkaan otettiin kaikki halukkaat (tai työkkäristä passitetut). Työntekijät olivat tottuneita harjoittelijoihin eivätkä liiemmin ujostelleet työntää viraapelihommia minulle ja painua itse kahville juoruamaan. Ymmärrän heitä, mutta he eivät yrittäneetkään ymmärtää minua. Seurauksena vittuunnuin ja se alkoi näkyä puolin jos toisin, joten lähdin kouluun.
Itse juuri yliopistosta valmistuneena kuulin työkkärissä näistä työharjoitteluista, joista ei palkkaa saa. Kuka helvetti sellaiseen lähtee, orjatyöhön ilman palkkaa?!
Olen lisäksi 31v ja minulla on työkokemusta 17 vuodelta, kyllä tiedän mitä työelämä on, minun ei tarvitse lähteä ilmaiseksi orjaksi minnekään, enkä mene,jos vielä ehdottavat. Kyllä aion sitkeästi etsiä oman alani duunia ja muukin väliaikaisesti käy, mut työharjottelu ei ainakaan mulle sovellu.Eri asia joku parikymppinen, jolla ei mitään työkokemusta, tuskin motivoi silloinkaan.
Ei kai tollaisiin harjotteluihin voida pakottaa karenssilla uhkaamalla, jos ei heti työllisty?
Ei joudu ainakaan vuoteen. Se on orjatyötä ja parin viikon "kohteliaisuus"-jakson jälkeen huomaat, että jostain syystä eri ihmisten paskahommat ovatkin kasautuneet sinulle. Mielipiteeni on että kenenkään ei pitäisi suostua työharjoitteluun, josta ei saa palkkaa. Mielummin sossun luukulle.
Jos kieltäytyy 4 kk pelleilykoulutuksesta ja menettää työttömyystuet, niin kannattaako sossusta kysyä ja riittääkö maksettu tuki?
Sossun on pakko maksaa jos et muualta saa. Mutta ole tarkkana. Jostain syystä sinne hakeutuu porukkaa, jotka luulevat varantoja omikseen, ja saattavat muutenkin puhua täyttä paskaa. Omia kokemuksia kaksi. Jälkeenpäin ei auta valitus.
Ja jaan surusi. Nuorena aikuisena en pääse vastuuttomana töihin, enkä yliopistoon kovan kilpailun takia. Ammattikoulut eivät sovi analyyttiselle persoonallisuudelle, ja ainahan kuitenkin löytää keikkatyötä. Keikkatyö on työntekijöiden polkumyyntiä, jossa huonosti käyttäytyvät aikuiset kokeilevat uusia keikkalaisia muutaman päivän välein. Olen saanut tarpeekseni tästä markkina-anarkiasta ja lähden Ranskaan, jossa tietääkseni saan opiskelupaikan pelkällä kielitaidolla.
Itse suostuin nuorena hölmönä menemään työharjoitteluun, koska ajattelin sen olevan hyödyllistä työkokemuksen kannalta (olen ravintola-alan koulutuksen saanut). No, minut laitettiin tiskaamaan. Pelkkää tiskausta kaiket päivät puoli vuotta. Keittiöpäällikkö kävi silloin tällöin armollisesti juttelemassa ja muisti kiitettävästi hokea, että : "Miltäs se työnteko tänään maistuu? Jokos alat tottua työntekoon?". Olin tuolloin 27-vuotias, enkä enää todellakaan mikään työhön opettelija. Henkilökunta piti minua ihan selvästi jonain työtävieroksuvana pakkotyöllistettynä. Itsetuntoni sai siitä kyllä kovan kolauksen.