Kuvittele, että rakkaasi pettää ja että tuttavasi tietävät siitä tai epäilevät sitä. Haluatko silloin tiedon tai ainakin pienen vihjeen asiasta? Jos et saa vihiä tuntuuko sinusta silloin, että työkaverisi tai ystäväsi ovat ikäänkuin salaliitossa sinua vastaan? Pystytkö antamaan sen anteeksi heille? Vai haluatko kenties elää onnellisessa epätietoisuudessa koko tilanteesta?
Kuvittele, että itse petät. Pystytkö silloin antamaan tutuillesi anteeksi sen, että he puuttuvat sinun elämääsi, rikkovat kenties sen elämäsi tärkeimmän suhteen josta loppujen lopuksi haluat pitää kiinni salasuhteesta huolimatta?
Kuvittele, että sekä pettäjä että petetty ovat ystäväsi. Kenelle olet solidaarinen? Vai voiko kysymystä näin ylipäätään asettaa?
Kuvittele, että itse petät. Pystytkö silloin antamaan tutuillesi anteeksi sen, että he puuttuvat sinun elämääsi, rikkovat kenties sen elämäsi tärkeimmän suhteen josta loppujen lopuksi haluat pitää kiinni salasuhteesta huolimatta?
Kuvittele, että sekä pettäjä että petetty ovat ystäväsi. Kenelle olet solidaarinen? Vai voiko kysymystä näin ylipäätään asettaa?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Pettäminen on peestä. Jos itse pettäisin (kuvitteellisesti) ja jäisin kiinni siitä, niin se olisi oikein minulle vaikka suhde kariutuisikin siihen. Jos joku ystävistäni tietäisi että kumppanini pettäisi eikä kertoisi, en katsoisi sitä hyvällä.
tuota mieltä, jos asia tapahtuisi todellisuudessa.
Päinvastoin.
Olisi todennäköisesti sellainen morkkis, että kertoisin siitä myös itse.
Tällainen juuri on hirvittävän vaikea tilanne, koska on olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka haluavat tietää, jos heitä petetään (kuten minä) ja niitä, jotka mieluummin elävät siinä onnellisessa epätietoisuudessa. Ulkopuolisen osapuolen kannalta on vaikeaa, kun ei tiedä, kertoako vai ei, sillä useimmiten sitä ei tiedä, kumpaan ihmisryhmään se petetty kuuluu, siihen, joka haluaa tietää vai siihen joka ei.
Kuten jo ylempänä mainitsin, jos rakkaani pettäisi minua, haluaisin kuulla siitä. Mieluiten häneltä itseltään, mutta pääasia, että ylipäätään saisin tietää. Jos ystäväni tietäisivät, eivätkä kertoisi minulle ja saisin myöhemmin tietää, että he ovat tienneet, varmasti raivostuisin heille, sillä silmissäni hekin olisivat olleet pettämässä minua. Tavallaan.
Minusta sillä rakkaimmalla ihmisellä on oikeus tietää, jos toinen pettää, jotta voi valita, haluaako sellaisen kanssa elää.
Jos taas itse pettäisin, ja ystäväni kertoisivat sen kumppanilleni, varmaan olisin pettynyt. Vaikea sanoa, koska en halua kuvitella pitäväni salasuhdetta. Jos kuitenkin pettäisin, luultavasti pettyisin ystäviini, jos he kertoisivat asiasta kumppanilleni, mutta antaisin anteeksi pitemmän päälle, koska tiesinhän minä pettäessäni tehneeni väärin, eikös?
Entä sitten, jos sekä pettäjä että petetty ovat ystäviäni? Juuri tässä on se vaikeus, että harvoin tietää, haluaako se petetty osapuoli sitä tietää.
Ensin kyllä kehottaisin pettävää osapuolta itse kertomaan tai jos ei itse kerro, niin minä kerron. En pystyisi salaamaan ystävältäni noin suurta asiaa. Se, että pettäisin siinä samalla toisen ystäväni luottamuksen, on paha, mutta mieluummin niin.
oon miettiny joskus tuota asiaa ja oon kysyny mun kavereilta että jos mun mies pettäis mua ni kertoisko ne mulle. mun naispuoliset ystävät sanoivat kaikki että kertoisivat heti. ne miespuoliset kaverit joiden kanssa oon ystävystyny miehen kautta sanoivat suoraan että ei, he eivät kertoisi.
hyvälle ystävälleni voisin itse kertoa tai ainakin hiukan vinkata jos tietäisin että sen puoliso pettää sitä.
ite en tosiaankaan haluaisi tietää, en ainakaan muiden ihmisten suusta. tulis sellanen olo, että "koko kaupunki tietää sen mua ennen" ja oon kertonu miehellekin että jos pettää ni kertoo vasta sitte jos tulee sellanen tilanne että saattaisin kuulla sen muualtaki.
mutta niinku ite sanoit niin ihmisiä on monenlaisia. ja mun mielestä tosiaan ois sen parin asia puida nuo jutut kahdestaan läpi, on kuitenki aika noloo jos siihen joku ulkopuolinen sekaantuu.. mun mielestä.
...mutta eivät kertoneet vaikka tiesivät.Vuosia elin "onnellista elämää" ja vain minä en tiennyt mitä minun suhteelleni oikein kuuluu.Ja lopulta kun vlhe ja petturuus paljastui,olisin halunnut nylkeä kaikki petolliset ystävät ja tuttavat.Ei ole todellakaan mukavaa elää narrina.
En haluaisi tietää sillä tavoin, mutta jos joku tällaisen asian kertoisi niin varmasti ensimmäiseksi kyseenalaistaisin kertojan motiivin. Meidän suhdetta ja avioliittoa on koko ajan korppikotkat vaanineet ja pahaa toivoneet. On toki pari ihmistä joiden puheisiin voisin luottaa, mutta en usko että he edes sekaantuisivat asiaan. Korkeintaan niin, että jos joku tietäisi mieheni pettäneen minua, tai että hänellä olisi toinen suhde, toivoisin jonkun olevan sen verran ystävä miehelleni, että juttelisi asiasta hänen kanssaan. Silloin jokin on varmasti pielessä ja jos mieheni ei minulle voisi puhua, toivon että olisi edes joku jolle voisi puhua.
Meidän tuttavapiirissä pätee "jokainen hoitakoon pesänsä". Kenenkään suhteeseen ei pitäisi mennä ronkkimaan vaikka hyvää tarkoittaisi. En näin ollen myöskään tuomitse ketään joka pitää nokkansa erossa meidän suhteesta, vaikka takana olisi tieto pettämisestä tms.
Ihmettelen vaan, mikä tätä maailmaa vaivaa, kun ihmisillä edes käy mielessä pohtia tällaisia. Hirvittävän monet kaiken lisäksi työntävät nenänsä toisten suhteisiin. Eikö elämässä ole muuta tekemistä ja omassa elämässä haastetta tarpeeksi? Tuskin kukaan kuitenkaan vilipittömästi niin puhtoista elämää viettää, että olisi varaa mennä toisten elämään sekaantumaan.
on ihan asiaa:) Ei todellakaan pidä mennä kertomaan. Pettäjän kanssa voi keskustella, mutta sekaantuminen toisten perhe-elämään, se on järkyttävää... Jos lapsia, niin sitäkin "raaempaa" sekaantua, sillä lapset kärsii vanhempien riidoista eniten, joten pieni "peiliin katsominen" itse kullekkin paikallaan. Huolehditaan vain omasta porukasta, eikä mennä hämmentämään onnellista perhe-elämää sekasin. Jos pettäjä saa puuttuvan palasen suhteeseensa pettämällä, mitä sen on muille väliä, turha sekaantua, sillä meillä on vain yksi elämä elettävänä ja annettavana, joten parempi onnellisen kahden kanssa kuin onnettomana repiä peheensä rikki/hajalle, kun ei ole mitään "elämän energiaa" tavoiteltavana:)
Juuri tämän takia miettisin kaksi kertaa kertoisinko petetylle. Siinä voi nimittäin käydä juuri näin: sanansaattaja ammutaan, eli kertoja onkin ikävä ihminen eikä pettäjä, outoa.
Huomioikaa erikoinen lause "hämmentää onnellista perhe-elämää":). Liekö tuo niin onnellista, jos pitää pettää? Ja kuinka kauan tuo onni kahden kanssa voi toimia ihan oikeasti?
Puolitutuille en varmaankaan virkkaisi halaistua sanaakaan. Kertoisin hyvälle ystävälleni, jos hänen kumppanillaan olisi selvä sivusuhde tai kävisi vähintään toistamiseen sutaisemassa vierasta, ja asiasta olisi täysin vedenpitävät todisteet. Mitään arvailutason asioita en menisi levittämään eteenpäin, enkä pikkujouluhalailuja. Jos hyvä ystäväni pettäisi miestään jatkuvasti, en alkaisi mihinkään salailupeliin ystäväni puolesta ja saattaisin jopa kertoakin etenkin jos mies kyselisi. Itse en ole pettänyt, joten vaikea sanoa miten toimisin. Jos minua petetään, haluan tietää ja vähän äkkiä jos asiasta on varma tieto. Läheinen ystävä, joka panttaa tietoa kumppanini pettämisestä, on pian entinen ystävä. En halua elää pettäjän kanssa.
Tiedän tapauksen jossa avopuolison ystävät kertoivat yhteisellä päätöksellä petetylle, että äijällä on toinen nainen, ja petettyoli erittäin kiitollinen heille tästä solidaarisuudesta. Tieto oli toki shokki.
Pidän toisten asioihin sekaantumista pahanilkisyytenä! Onko sitten takana oma katkeruus tai kateus? Omalla kohdallani olen aina sanonut, että en haluaisi tietää. Ihan varmasti kyseenalaistaisin kertojan motiivin.
Toivoisin samoin, kuten edellinen kirjoittaja, että jos mieheni eksyisi väärälle polulle niin hänen kaverinsa voisivat siitä hänelle kommentoida eikä sekoittaa tietämätöntä ja syytöntä vaimoa asiaan.
Kysyin kerran hyvältä ystävältäni, että olisiko hän halunnut ystäväpiirin kertovan miehensä salasuhteesta niin hän sanoi jyrkästi että ei olisi halunnut? Tiesimme asian kuitenkin muutamaa päivää häntä aikaisemmin...
Suhde tuli julki, kun se niin iki-ihana salarakastajatar soitti vaimolle.
Näitä naikkosia riittää, enkä voi heitä ihmisenä arvostaa.
Tarkoitin edellisellä " haluaisi"-kommentoijaa!
Omasta kirjoituksestani jäi vielä puuttumaan juuri huomio siitä, että sen lisäksi että pettäjää hyysätään on myös tuo kolmas osapuoli aina jonkun mielestä enemmän syyllinen kuin naimisissa oleva pettäjä. Joo, itsekin nimittelisin naikkoseksi ja pamauttaisin parhaassa tapauksessa lättyyn, mutta joskus huvittaa kun pettänyt mies on muka joku harhaanjohdettu, tahdoton raukka jonka hirveä kolmas osapuoli on vietellyt.
Mies "eksyy" väärälle polulle:D. Niin, siis pettää ja huoraa, sanokaa suomeksi, oli sitten mies tai nainen.
Wtf Tottakai kuuluu kertoa. Toinen voi olla kotona puutteessa jne. Ei kiva! Luottaa että toinen on kunnolla kun itsekin on eikä mene vieraisiin vaikka panettaa . Olisi väärin jos toinen kuluttaisi halunsa muualla ja uskottelisi olevansa onnellinen...sen puutteessa olevan kanssa joka kärsii vain seksin puutteesta. Mutta kun on sovittu että ollaan uskollisia. En päivääkää tuhlaisi pettäjään!
Petettynä on sanottava, että puutteet, nussimiset ja seksi on aivan sama. Se, mikä eniten satuttaa on valehtelu, siis valehtelu. Puolisolle, joka luottaa valehdellaan ihan kaikenlaisista arkisista asioista ja menoista. Se on pahinta ja siihen nähden on sama, vaikka toinen olisi höylännyt joka torpassa tai itse olisi elänyt puutteessa.
Täysin samaa mieltä kanssasi. KUn luottaa rakastamaansa ihmiseen on valahtelun,kieroilun ja pettämisen paljastaminen niin suuri järkytys että siinä katoaa luottamus jo omaan harkintakykyynkin, Itse ainakin mietin että mikä minussa vikana kun minulle voi tehdä noin? Miksi en huomannut mitään? Luulen että suurin syytös kaikilla petetyillä kohdistuu itseeen, ei petturiin tai kakkoseen.
Harkintakyky meni siinä samassa hetkessä, kun tajusi toisen tehneen, mitä teki. Syyllistin itseni täysin ja esitin tuon saman kysymyksen kuin sinä. Pidin itseäni ihan luuserina ja mielettömänä epäonnistujana, joka oli puolisona ollut niin kelvoton alisuoriutuja, että toinen petti. Olinko liian ruma, liian paljon lapsissa kiinni, tein liikaa kotitöitä ( tein ne kaikki), rakastinko ja huolehdinko liikaa lapsista, että hän jäi liian vähälle, pukeuduinko liian seksittömästi, olinko liian kiinnostumaton kaikenlaisita kaalimadoista, vaikka olin muuten villinä, olinko kuitenkin liian innokas sängyssä, yms?
Tuossa harkintakyvyttömässä hetkessä lähdin ajamaan yksin autolla ja päädyin keskelle metsää hiljaisuuden keskelle rauhoittumaan. Matkasta en muista mitään, miten sinne selvisin. Päälimmäisenä oli ajatus, etten edes kehtaa kertoa vanhemmilleni, koska minua hävetti huonouteni ja luuseriuteni, sekä tuntui, että minä olen se, joka on tuhonnut liiton. Soitin sieltä eräälle arvostamalleni puolison sukulaiselle ja kiitos hänen, olen tässä kirjoittamassa tätä ja selvisin. Hän sai minut ymmärtämään, että olin turhaan syyttänyt itseäni ja sai minut tajuamaan, että olen perheen ainut täysipäinen aikuinen, jota lapset nyt tarvitsevat selvitäkseen aikuisiksi. Sillä aikaa pettäjä oli kertonut yhdelle lapsista, ettei halunnut satuttaa ja kuvitteli, että olin mennyt vanhempieni luokse, vaikka se ei tuntunut enää aikuisena edes mahdolliselta.
Korvissa yhä kaikuu niin yhden lapsen kuin tuon sukulaisen sanomana sama sanoma, älä tee itsellesi mitään. Onneksi en tehnyt.
Itse olen kerran ollut siinä tilanteessa, kun setäni sanotaan vaikka Jaakko petti naisystäväänsä nimeltä Jaana( joka luulin olevan minun ystäväni)ja tämä Jaana soitti eri kaupungista ja kysyi pyydätkö puhelimeen Jaakon. No Jaakko oli juuri mennyt vieraan naisen kanssa autoon ja tiesin, ettei se ollut mitään viatonta. No ne lähti ja sanoin, että anteeksi vaan mutta minusta sinun on hyvä tietää, että Jaakko lähti juuri jonkun naisen kanssa. En paisutellut tai vähätellyt asiaa. No tilanne oli ihan rauhallinen ja aikoi ottaa puheeksi(ei ollut kännykkä aika silloin vielä)kun tulee SAIRAALASTA. No loppujen lopuksi tämä Jaana ei ole montaa sanaa sen jälkeen mulle puhunut, nekin muutamat siitä syystä, että otin itse yhteyttä ja kerroin että vaikka eivät seurustele enää Jaakon kanssa haluan olla kaveri. No se loppu kuin seinään eikä ole naisesta kuulunut sen jälkeen. Eli kannattiko kertoa vai ei!? Pitemmän päälle en kyllä olisi voinut asiasta valehdella jos olisi kysynyt..Toisaalta jos olisi saanut tietää että minä tiesin. Varmaan aina olis ollu sama ratkaisu vaikka miten olis tehnyt.
Vihjailuistakaan ei saa varmasti kuin kateellisen maineen joka yrittää iskeä kaverin miestä. Paitsi jos se mies jää suht pian kiinni touhuistaan. Jotain "todistusaineistoa" pitäisi olla.
Itseni aika hyvin tuntien jos, niin huonosti olisi asiat, että pettäisin en voisi olla kertomatta. Olen vahvasti tunne ihminen ja se paha olo näkyisi jo naamasta. Itselläni on kyllä niin että ex-kaverini monesti yritti kopeloida ja iskeä "minun" miestä, siitä syystä ex. Kahdesti olen seurustellut ja kummankin kimpussa ollut jopa selvinpäin.
Kinkkinen kysymys ja riippuu paljon henkilöistä ja niiden tärkeydestä elämässäni. Naapurini suht outo mulle, mitä nyt jutellaan joskus ulkona, en ole kertonut vaikka olen nähnyt sen miehen käsikädessä kulkevan ja suuteloivan toista naista. Nainen on sen oloinenkin, että on aika koppava ja kärkäs. Kerran sanoin yhdestä aika mitättömästä asiasta aivan asiallisesti, niin veti herneet nenään. Toinen oli se että ei puhunut mulle koska LUULI, että minä tiesin entisen naapurimme soittaneen heidän lapsistaan sosiaaliviraanomaisille. Vuoden nenän nostelun jälkeen tuli kysymään tiedänkö asiasta jotain. Enkä oikeasti tiennyt ja itse kertoi että sen takia ei ole edes päivää sanonut. Meneppä tuommoselle kertoon, että sun ukkos höylää toista naista (en ole ainut silmin näkijä)sehän kävis päälle, sillä mulle on aivan sama mitä ne touhuaa. Pätee myös muiden naapureiden touhuihin, enkä jaksaisi vahtia ja olla pitkin pihoja vaihtamassa kuulumisia toisten asioista joltain toiselta naapurilta.
Totta kai haluaisin tietää, jotta voin hylätä pettävän tyttöni. Jos minulle ei oltaisi kerrottu tuosta, ja ihmiset olisivat tienneet, pitäisin kyllä tuota välinpitämättömänä tai tuon tytön toimien hyväksymisenä ja puolustamisena.
En minä halua elää epävarmuudessa ja kuunnella valheita koko elämäni.
Kerto sen kuka tahansa niin sattuu... Kun pettäjä itse kertoo on siihen joku syy. Jos jää muuten kiinni voi juttu olla kesken ja koko loppuelämän petetty miettii miten ois juttu päättynyt jos ois joutunut itse kertomaan. Petetytkään ei ole sokeita vaikka ulkopuolisista näyttäisi siltä.
Saitpa minut ajattelemaan. Mitenköhän olis jos silloinen kakkonen ei olisi tullut ilmottautuun? Varmaan olisin itse aikojen kuluttua huomannut.. ehkä. VAikea sanoa. Vaikka kakkosen esittäytyminen sai elämäni mullistumaan ja aiheutti paljon pahaa niin olen kuitenkin hyvilläni siitä että sain tietää. Siitä lähtein oli itselläni vastuu erotakko vai tehdäkö niinkuin mies toivoi siis että antasin anteeksi ja jatkettas yhdessä, hän myös lupasi jättää kakkosensa. Tehtiin niin kuis mies toivoi mutta ei siitä tullut mitään Ei hän kakkosestaan luopunut vaikka lupasi ja vannoi.
On paljon parempi elää rehellsiesti vaikka yksin kuin että epätietoisena pettäjän rinnalla.
Olisi mielenkiintoista tietää, jos joku pettäjä, joka lupauksistaan huolimatta jatkoi suhdetta siihen vieraaseen tulisi kertomaan, että miksi näin toimi? Miksi lupasi asioita, joista ei ollut aikomustakaan pitää kiinni? Pelottiko, että puoliso lähtee ja vieras ei huoli oikeasti eli että jäisi yksin? Vai onko pettäjä niin itsekäs ja omahyväinen, ettei oikeasti tajua, miten satuttaa puolisoaan? Ja myös sitä vierasta kertomalla, että tää oli tässä. Ja sitten vähän ajan kuluttua ottaa uudestaan yhteyttä. Mikä logiikka ja missä järki?
SAnpoa muuta. Näin jälkikäteen on helppo mietisekllä yhtä ja toista asiaa noilta tiimoilta. Mutta se on kuitenkin varma että en anna itsellei koskaan anteeksi sitä että en heti puhaltnaut peliä poikki ja tehnyt pesäeroa pettäjästä. Ehkä sitä siinä tilanteessa jossa olin silloin ison leikkauksen jäljitlä toipilaana en vain pysytnyt siihen. Pelko siitä että en pärjäisi yksin oli ehkä suurin syy minkävuoksi uskoin petturin lupauksia ja kaiken sen sonnan mitä kakkosestaan kertoi.
Olisikin todella mahtavaa saada joskus kuulla edes jonkun petturin kertovan miksi toimi niin kuin toimi. Olen kyllä yrittänyt saada vastausta tuohon kysymykseen exältäni mutta hän ei suostu edes puhumaan kanssani. Hän käyttäytyy niin kuin minä olisin ollut se petturi.
Niinhän se on,jälkiviisaana ymmärtää,että olisi ollut kaikille parasta,kun peli olis vihelletty poikki,ekasta kerrasta.Sokeena sitä luotti,toiseen,kun toinen vannoin tämän olevan vika kerta.Tyhmyydestä sakotetaan.Mulla myös ympärillä isoja murheita,jotka imi energiaa ja kun toinen vielä voimakastahtoinen ihminen,niin siihen se tyssäsi.Kolmanen kerran lähdinkin,mutta hölmöyttäni palasin,toisen tahtoon taipuneena.Ja kyllä,itsestään niitä syitä etsi,ekan kerran jälkeen.Kävi niinsanotusti syvällä..Itseinho oli valtava,vielä kun ei ollut tervettä kasvualustaa,mistä ponnistaa vaan oli hylkäämiskokemuksia ja menetyksiä taustalla.Tunsi ansainneensa kaiken paskan.Mutta seuraavien kertojen jälkeen alkoi ymmärrys lisääntyä.Ettei vika ollutkaan,minussa,vaikken täydellinen olekkaan.Toisen oma valinta,käydä vieraissa,olisi ollut mahkut tehdä toisin.
Jos parisuhteeni (ja myös on) arvona on uskollisuus ja sen tietävät myös ystäväni, haluaisin tietää. Varsinkin, jos suhde on kestänyt pitkään (esim. kuukausia, vuosia)kokisin hirveän vääränä, että ystäväni olisivat olleet tietoisia eivätkä olisi kertoneet minulle.
Sain tietää miehen uskottomuudesta (pitkästä sellaisesta) ihan itse ja sen jälkeen selvisi myös ketkä muut ovat tienneet. Syystä tai toisesta en halua noita ihmisiä enää tavata, osa on ystäviä, osa vain tuttuja. Joillakin on minusta ollut taipumusta pelkkkään uteliasuuteen ja vahingoniloon. Koen olevani heidän silmissään yhtä aikaa naurunalainen, säälittävä ja tyhmä.
En tiedä mitä ajattelisin "yhden yön keikasta", ehkä sekin sattuisi yhtä lailla.
Jos rakkaani pettää, ja se ei koskaan, missään tilanteessa, ole mahdollista tulla minun tietooni, en halua tietää siitä. Haluan elää vaikka onnellisessa epätietoisuudessa mieluummin. Mutta jos vähänkin alan epäillä, että muilla on jotain salattavaa minulta, sitten haluan tietää kaiken.
Jos itse petän (riipaisee syvältä tämä kysymys, koska olen pettänyt). Niin, jos tämä nykyään kaikkein rakkain ihmiseni säilyy rinnallani kaikesta tuskastaan huolimatta, voin ehkä antaa anteeksi sille, joka aikoinaan kannusti (melkein pakotti) minua kertomaan. Jos tämä elämäni tärkein ihminen olisi lähtenyt rinnaltani pois, en varmaan koskaan olisi antanut anteeksi sille "ystävälle", joka pakotti kertomaan!
Vaikeaa sanoa, kummalle olisin solidaarinen. Todennäköisesti sille, jonka olen kauemmin tuntenut, ja jonka kanssa on pitempi yhteinen historia ja vahvempi tunneside. (Eli juuri toisinpäin kuin pitkäaikainen ystäväni toimi.)
Lopuksi,toisten suhteet ei kuulu muille. Koskaan ei suhteen ulkopuolinen henkilö voi tarkalleen tietää, missä siinä suhteessa mennään, ja mikä on loppujen lopuksi järkevää ja oikein sen suhteen kannalta! Miksi ei pettämisestä voi ajatella niin, että kertomatta jättäminen on sen toisen osapuolen suojelemista. Älkää sekaantuko toisten suhteisiin!
Kuusivuotinen suhde takana - täysin samaa mieltä. Tiedän arviolta kymmenen pettämistapausta, joiden puolisot elävät epätietoisuudessa: ei tulisi mieleenikään mennä höläisemään petetyille puolisoille asiasta.
No ei varmaankaan tule mieleen, kun on oma lehmä ojassa!
Käräytän salasuhteet aina, koska en asetu valehtelijoiden puolelle!
Lukekaapa tuosta.
http://www.iltalehti.fi/2005/10/07/helmi/200509193504659_he.shtml
Itse kerroin parhaalle ystävälleni.. Tyttö oli 17, muuttanut puolen vuoden tapailun jälkeen 27 vuotiaan miehen kanssa yhteen ja vauvaa oltiin tekemässä, yksi kohdunulkopuolinen raskaus jo kesken menneenä.. Kihloissakin olivat. Mies lähenteli hyvin aggressiivisesti ja seksuaalisesti minua, ja ystäväni oli vielä muutama kk sitten uskoutunut minulle että oli nähnyt miehen epäilyttävässä tilanteessa "halailevan" intiimisti naista, jonka mies väitti olevan uusi työkaveri. (kuka oikeasti halailee todella intiimisti ihan vierasta naista..??) No, kerroin ystävälleni, myös ajatellen ystäväni hyvää, että tietöisi millaisen äijän kanssa oli kihloissa, osittain järkyttyneenä ja itkettyneenä, olin itse vielä niin viaton, olin hyvin säikähtänyt seksiin painostamisesta: seuraus -----> tyttö väitti että olen kateellinen ja haluan tuhota heidän liittonsa. Että näin. En enää ikinä kerro, koska viestinviejät todella ammutaan.
Sikamaisinta on toisten ihmisten asioihin puuttuminen. Asia on ehkä hiukan toinen jos kyseessä on esim. hyvin läheinen..jos sisarustani petettäisiin, kertoisin, mutta jos kyseessä olisi esim. siippani tuntematon rakastaja/rakastajatar en puuttuisi hänen elämäänsä vaan selvittäsin asian siippani kanssa. Mistä kenenkään elämän tilanteita tietää ja mitä sitten katkeruuksissaan ja äkkipikaistuksissaan rikkoo ja kuinka paljon/millaista vahinkoa saa aikaiseksi ja kenelle?
En voisi elää pettäjänä enkä pettäjän kanssa. Tuo on naurettavaa paskaa, että "viestintuoja ammutaan aina jne". Kyllähän sellainen on TOSI ystävä joka uskaltaa totuuden kertoa. Pettäjähän siinä vain ammutaan.
Olipa ajankohtainen asia! Sain juuri tietää, että yhtä kaveria petetään. Tämä petetty kaveri ei ole läheinen ystävä, mutta on ystävän serkku. Kerronko siis ystävälleni mitä tiedän, vai jätänkö kertomatta, vai kerronko suoraan tälle kaverille jota petetään. ?!?! ARGH! Kumpa en olisi koskaan saanu tietää. Asiaa ei tee helpommaksi se että se jonka kanssa kaveria petetään on myös minun kaveri.
Voi helevettiläinen!
Pettäjää ei tarvitse paljastaa, koska jos Kala tietää niin kaikki tietää ja sit myös vaimo saa tietää.
Pitää paljastaa. On itellä 13 vuotta yhdessä, ja haluaisin tietää jos se olisi valhetta. Minusta ihmisillä, jotka ei halua tietää on huono itsetunto ja pitävät todennäköisenä toisen pettämisaikeita. Jos mun mieheni ei pitäisi musta hyvää huolta niin kyllä löytyisi ottajia. Uskollisuus kuuluu tähän huolenpitoon!
Miksi ketjuun eksyin, oli siksi että yhtenä lokakuisena baari-iltana mua yritti iskeä yksi äijä useaan otteeseen, vaikka sanoin ei kiinnosta olen varattu. Hän löysi lopulta muuta seuraa.
Seuraavana tammikuuna ystävän kihlajaisissa näin kyseisen äijän. Ystäväni ei olisi halunnut kuulla pettämisestä, kun tämä oli luvannut ystäväni ystävälle ettei enää petä ja tämä oli vieläpä raskaana.
Nyt on tulossa tuparit ja sinne tulee taas tuo äijä. Mielestäni hänen naisensa pitäisi saada tietää millaisen saastan kanssa elää. Totuuden torvena mun on vaikeaa olla sylkemättä tuollaista saastaa, mun tekis mieli haukkua se sen naisen puolesta..
Mullekin on käynyt noin. Joku käpy yritti iskeä minua kesällä bussissa, ja törmäsimme myöhemmin ystäväni häissä joissa hän oli vaimonsa kanssa. Onneksi äijä ei ollut mikään lähisukulainen.
Kinkkisin tilanne on tuttavan puolison tai poikaystävän tekemä iskuyritys. Tai mies tulee lepertelemään, että olisin sinun kanssasi jos en olisi tuon kanssa. Hyi hitto. Siinä tilanteessa kannattaa liueta paikalta, ettei joudu itse syytetyksi.
Älä sano mitään, koska nainen on raskaana ja on liian paljon pelissä. Voi olla, että äijä parantaa tapansa tultuaan isäksi - todennäköisesti ei, mutta toivossa on hyvä elää.
Pettäjät ei ansaitse puolisoitaan, valheet auki vaan, että petetyt pääsee irti valehtelijoista.
Ex-mieheni petti hyvän ystäväni kanssa. Yhteiset "ystävämme" peittelivät minulta tuota suhdetta. Emme ole enää ystäviä. En osaa arvostaa ihmistä, joka vielä osallistuu tällaiseen keksimällä selityksiä, jotta pettäjä ei jää kiinni. Jos ei voi kertoa niin ei sitten lähtisi keksimään "poikien reissuja" eli valehteli olleensa ex-miehen kanssa reissussa, jotta ex voi pitää peliään toisen kanssa. Ymmärrän, ettei aina voi kertoa, mutta tosiaan kyllä sitä tuli aika narri olo, kun asiat selvisivät. Lisäksi ex ei peitellyt liian hyvin asiaa lapsilta ja tosiasiassa esikoiseni minulle asiasta alkoi puhua - vaikka "isi oli kieltänyt". Lapsille tuli myös tilanteesta traumoja ja joutuivat jokainen terapiaan.
Mietin,että uskosi moni sen,jos joku kertoo kumppanin pettäneen?
Usein se menee niin,että kaikki muut tiettävät ensin,kuin asianomainen itse.
Jokainen suhtautuu pettämiseen eritavalla,joka ei ole hyväksyttävää.
Sekin riippuu miten sen kertoo ja kuka ja miten kukin ottaa asian.
Aihe on kuitenkin niin moni säikeinen juttu.
Sitäkin mietin,että jos kumppanilla ei ole muuten keinoa päästä toisesta eroon,kuin pettämällä niin sekin on aika raukkamainen teko.
Sen olen huomanut,että pettäjä pitää jännityksestä eli ikuinen lapsi,jolloin hän tylsistyy aina,jos ei muuten saa jännitystä elämään. Mutta miksi kiusata toisia pettämällä?