Kuinka moni teistä pystyisi elämään tällaisessa parisuhteessa jossa minä elän? Rehellisyyttä haluaisin ja pitkää harkintaa. Kommentointi varsinkin ihmisiltä joilla on normaalit halut kiinnostaa.
Parisuhteestani ja minusta: Olemme molemmat alle 30-kymppisiä ulospäin varmasti hyvin onnellisen näköinen pari, rakkautta ja välittämistä suhteessa onkin ja ihana 2v. lapsikin. Vaimoni on hyvin kaunis. Olemme tunteneet n.4 vuotta ja rakkautta oli ensi silmäyksellä. Seksi oli mahtavaa ja sitä oli suhteen alussa paljon niin kuin varmasti yleensä aina suhteen alussa. Puoli vuotta suhteen alun jälkeen rupesi kihlattuni valittamaan yhdyntäkipuja ja kirvelyä. Vaivaa tutkittiin kuukausia ja perinteisiä sukupuolitauteja ja muita naisten tauteja epäiltiin. Pitkän muutamien kuukausien tauon jälkeen seksi yllättäen sujuikin ongelmitta ja tuo hetki käytettiin toki hyväksi ja johti raskauteen. Kivut selvisivät myöskin, kyseessä oli vestibuliitti eli ärsytystila joita voi olla eri asteisia. Avovaimollani se on ollut ikuista kirvelyn valittamista ja joskus jopa farkut painavat liikaa.
Olen ollut hyvin ymmärtäväinen häntä kohtaan ja koitan olla edelleenkin. Hänen halunsa ovat luonnollisesti kadonneet liki tyystin, joskus harvoin kivut helpottavat osittain ja hellää seksiä (harvoin kovaa) voidaan harrastaa tietyistä asennoista ärsyttämättä liikaa alapäätä. Monet yritykset johtavat siihen että joudutaan jättämään leikki kesken, joskus naiseni kyynelten kera, joskus toteamalla vaan tottuneesti "ettei onnistu, runkataan vaan sut". Seksiä ollaan kuluneen vuoden aikana harrastettu n. 5 kertaa eli noin joka toinen kuukausi :) Tällasta elämää ollaan eletty siis useampi vuosi.
Tietenkin tämä painaa vaimoa, mutta myös minua. En jaksa aina pyytää vaimoani hoitelemaan minua ja varsinkin useiden hylkäysten jälkeen olen oppinut elämään käteni kanssa eli suihkurunkkausta ja pornosivujen selausta netissä.
Välillä mietin miten pysyn henkisesti kasassa kun mieli tekisi joskus päivittäinkin, joskus koitan olla selibaatissa useita viikkoja mikä on ihan piristävää ja yllättänyt minut miten hyvin siihen pystyn.
Mutta, vieraat naiset käyvät yhä useammin mielessä ja olen alkanut pelkäämään sitä hetkeä kun liian herkullinen tilaisuus osuu kohdalle, voinko pidätellä itseäni... Olen aika syvällinen luonne ja en tiedä miten voisin elää tuon jälkeen ja yhden illan jutuista en ole koskaan kiinnostunut.
Vaimoani en voisi mitenkään jättää, rakastan häntä kaikkine vikoineen. Toivoisin tietenkin että hän ymmärtäisi minun haluni ja purkaisi paineitani jollakin lailla mutta mitään aloitteita ei hänen suunnalta tule.
Haave salaisesta vakiopanosta on alkanut kiinnostamaan. Jos taas en saa normaalia seksiä=normaalia pillua enää koskaan, se ahdistaa jo pelkällä ajatuksellakin. Toki vaimoni vaivat voivat yllättäen kadota mutta mistä sen tietää...
Pettäminen tuntuu niin vaikealta ja en haluisi jättää rakasta perhettäni vaikka sekin on viime aikoina mielessä käynyt. Äsken varsinkin kun taas kysyin voinko hellästi nuolla häntä tuli torjuntaa.
Kysymys kuuluukin, kuinka moni teistä voisi elää näin? Mitä naiset tekisivät jos mies sairastaisi kirvely-tautia ja patukkaa ei irtoisi. Mietin joskus mitä vaimoni todella tekisi jos minä olisin tuo sairas ja hän normaali himokas, pettäisikö hän? Voisinko antaa hänelle luvan vieraisiin, voisinko olla niin epäitsekäs... Pientä mustasukkaisuutta ja menettämisen pelkoa vaimolla on ja ei suostuisi päästämään minua vieraisiin. Mutta v****taa kun häntä ei kiinnosta tyydyttää minua! :(
Mitä tekisitte minun paikallani? Olisinko oikeutettu pettämään? Kelle voin puhua tästä, ammattiauttajia? Parisuhdeneuvojalle?
Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti! Toivon kypsiä vastauksia!
[email protected]
Parisuhteestani ja minusta: Olemme molemmat alle 30-kymppisiä ulospäin varmasti hyvin onnellisen näköinen pari, rakkautta ja välittämistä suhteessa onkin ja ihana 2v. lapsikin. Vaimoni on hyvin kaunis. Olemme tunteneet n.4 vuotta ja rakkautta oli ensi silmäyksellä. Seksi oli mahtavaa ja sitä oli suhteen alussa paljon niin kuin varmasti yleensä aina suhteen alussa. Puoli vuotta suhteen alun jälkeen rupesi kihlattuni valittamaan yhdyntäkipuja ja kirvelyä. Vaivaa tutkittiin kuukausia ja perinteisiä sukupuolitauteja ja muita naisten tauteja epäiltiin. Pitkän muutamien kuukausien tauon jälkeen seksi yllättäen sujuikin ongelmitta ja tuo hetki käytettiin toki hyväksi ja johti raskauteen. Kivut selvisivät myöskin, kyseessä oli vestibuliitti eli ärsytystila joita voi olla eri asteisia. Avovaimollani se on ollut ikuista kirvelyn valittamista ja joskus jopa farkut painavat liikaa.
Olen ollut hyvin ymmärtäväinen häntä kohtaan ja koitan olla edelleenkin. Hänen halunsa ovat luonnollisesti kadonneet liki tyystin, joskus harvoin kivut helpottavat osittain ja hellää seksiä (harvoin kovaa) voidaan harrastaa tietyistä asennoista ärsyttämättä liikaa alapäätä. Monet yritykset johtavat siihen että joudutaan jättämään leikki kesken, joskus naiseni kyynelten kera, joskus toteamalla vaan tottuneesti "ettei onnistu, runkataan vaan sut". Seksiä ollaan kuluneen vuoden aikana harrastettu n. 5 kertaa eli noin joka toinen kuukausi :) Tällasta elämää ollaan eletty siis useampi vuosi.
Tietenkin tämä painaa vaimoa, mutta myös minua. En jaksa aina pyytää vaimoani hoitelemaan minua ja varsinkin useiden hylkäysten jälkeen olen oppinut elämään käteni kanssa eli suihkurunkkausta ja pornosivujen selausta netissä.
Välillä mietin miten pysyn henkisesti kasassa kun mieli tekisi joskus päivittäinkin, joskus koitan olla selibaatissa useita viikkoja mikä on ihan piristävää ja yllättänyt minut miten hyvin siihen pystyn.
Mutta, vieraat naiset käyvät yhä useammin mielessä ja olen alkanut pelkäämään sitä hetkeä kun liian herkullinen tilaisuus osuu kohdalle, voinko pidätellä itseäni... Olen aika syvällinen luonne ja en tiedä miten voisin elää tuon jälkeen ja yhden illan jutuista en ole koskaan kiinnostunut.
Vaimoani en voisi mitenkään jättää, rakastan häntä kaikkine vikoineen. Toivoisin tietenkin että hän ymmärtäisi minun haluni ja purkaisi paineitani jollakin lailla mutta mitään aloitteita ei hänen suunnalta tule.
Haave salaisesta vakiopanosta on alkanut kiinnostamaan. Jos taas en saa normaalia seksiä=normaalia pillua enää koskaan, se ahdistaa jo pelkällä ajatuksellakin. Toki vaimoni vaivat voivat yllättäen kadota mutta mistä sen tietää...
Pettäminen tuntuu niin vaikealta ja en haluisi jättää rakasta perhettäni vaikka sekin on viime aikoina mielessä käynyt. Äsken varsinkin kun taas kysyin voinko hellästi nuolla häntä tuli torjuntaa.
Kysymys kuuluukin, kuinka moni teistä voisi elää näin? Mitä naiset tekisivät jos mies sairastaisi kirvely-tautia ja patukkaa ei irtoisi. Mietin joskus mitä vaimoni todella tekisi jos minä olisin tuo sairas ja hän normaali himokas, pettäisikö hän? Voisinko antaa hänelle luvan vieraisiin, voisinko olla niin epäitsekäs... Pientä mustasukkaisuutta ja menettämisen pelkoa vaimolla on ja ei suostuisi päästämään minua vieraisiin. Mutta v****taa kun häntä ei kiinnosta tyydyttää minua! :(
Mitä tekisitte minun paikallani? Olisinko oikeutettu pettämään? Kelle voin puhua tästä, ammattiauttajia? Parisuhdeneuvojalle?
Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti! Toivon kypsiä vastauksia!
[email protected]
Vastaukset 23
Vanhimmat
hänelle tänne kirjoittamasi viestin. Hän varmasti ymmärtäisi paremmin, miten tilanne sinua ahdistaa ja jaksaisi ehkä paremmin huomioida sinua.
Tuo on todella turhauttavaa ja...tajuan että rakastat vaimoasi, mutta tuo kyllä käy hermoille ja saa sinut juuri tuntemaan itsesi hyljeksityksi hänen taholtaan. Vaikka loogisesti tietäisit että näin ei ole. Tuollaisen patoaminen sisälle todennäköisesti heijastuu suhteeseen myöhemmin.
Ehkä on parasta antaa hänen lukea vuodatuksesi. Ei ole hyvää tapaa mainita asiaa, mutta...ei ole hyväksi myöskään jos sinä olet tyytymätön ja tämä asia saattaa myöhemmin heijastua negatiivisesti käytöksessäsi häntä kohtaan.
Tuota noin, ei hyviä ehdotuksia, mutta suuseksiä ei pitäisi kirvelyiden haitata. Anaaliseksistä en tiedä, mutta...oletteko koittaneet noita? Toivottavasti löydät parempia vaihtoehtoja kuin pettäminen.
olen samassa tilanteessa kuin vaimosi, ja etsinyt kauan vastauksia netistä. Meillä tapahtunut kauan asia, mutta juuri ke 5.10 iltana tullut väkivaltaiseksi . Kävin eilen turvakodissa , illalla istuin pöydän ääressä miehen ja anopin kanssa keskustelemassa asiasta. Jäin kotiin nukkumaan viime yönä eri sängyssä.
Mieheni ei suostunut käydä asianajajan luona, koska hänen mielestäänsä ei ole hänen vika. Mieheni on uskollinen ja raitis, ahkera työläinen. Älä tee iso virheitä ( pettämällä), koska usko että vaimosi kunnioitaa sinua paljon. Kokeile seksiterapeutti apuna. Henkistä raskaaksi pitkääksi olen ollut.
Sinulle, onnellinen perhe toivon
tarkoitan epätoivoselle
varmaankin puhua asioista ja tunteista mitä mietit ja sanoa mitä on käynyt mielessä ja miltä tuntuu. mutta parempi sekin että ja jos (pettämistäkin tapahtuisi). niin vaimosi tietäisi miksi. vaikka lieneehän tuo on inhottava tilanne.
vaikka naisille tuo patukan saanti ei ole niin tärkeää kun miehille. mutta tokihan se varmaan vaivaa jos toinen ei vois taikka haluaisi myös intiimiä läheisyyttä. vaikka vaimollasi on hyvä syy moiseen. niin puhuisit aluksi mitä mietit.
niin siis naisille patukan saanti niin tärkeää kun miehille tavaran saanti.
Miten niin naisille ei patukan saanti ole yhtä tärkeää? Ainakin itselleni on ja tiedän että monelle ystävällenikin on, joten tuo iänikuinen uskomus siitä miten seksi on miehille tärkeämpää joutaisi romukoppaan.
Mitä tulee tuon ensimmäisen kirjoittajan ongelmaan, niin olen itse hiukan samankaltaisessa tilanteesa. Miehelläni ei yksinkertaisesti riitä kiinostusta seksiin siinä määrin kuin minulla. Olemme puhuneet asiasta lukuisia kertoja ja hän tietää kyllä tasan tarkkaan kuinka paljon jatkuva puutteessa elämänine minua häiritee, mutta asiaa ei vai olla saatu korjattua.
Olen aina ollut ehdottomasti pettämistä vastaan, mutt viime aikoina olen alkanut ajatella asiasta toisin, ja oikeastaan jo tavallaan valmistelen ja selittelen itselleni sitä, että tässä tilanteessa pettäminen olisi aivan oikeutetta.
Jos kerran miestäni ei seksi kiinnosta, niin se ei mielestäni ole millään tavoin häneltä pois, jos sitä jonkun toisen kanssa harrastan.
Tuon ensimmäisen kirjoittajan ongelma on sinänsä vaikeampi, että kyse ei ole niinkään vaimon kiinnostuksesta vaan fyysisestä ongelmasta. Tällöin seksin harrastaminen jonkun toisen kanssa vaikuttaisi olevan jotenkin enemmän väärin.
mulla oli kans puolen vuoden ajan selittämättömiä kipuja, eikä seksi meinannut onnistua millään. Olen todella seksuaalinen, joten se oli itsellenikin kamalaa. Onneksi ei ole moneen vuoteen enä ongelmia, mutta kytee kyllä pelko jos niitä taas joskus tulee...
Ja tiedän myös mitä on olla suhteessa jossa ei saa seksiä, siis vaikka itse pystyisi. Tässä nyt ei ollut fyysistä ongelmaa, mutta kuitenkin. Vaikka vaimosikin saattaisi ymmärtää halusi päästä sekstaamaan vieraan naisen kanssa, niin hän ei silti voisi suhtautua asiaan niin ymmärtäväisesti kuin haluaisi. hänelle todennäköisesti tulisi suuri riittämättömyyden tunne, ja muutenkin tuo koko juttu on iso kolaus naiseudelle. Pettämällä aiheutat hallaa myös itsellesi, niin kuin jo ennakoitkin. Voisitteko mennä esim jonnekin seksiterapeutille tms? Itse kyllä pystyin jonkin verran nauttimaan suuseksistä, mutta sekin oli tehtävä hellästi. Lainaa kirjastosta jotain kirjoja (jos sattuu olemaan), missä olisi neuvoja tähän..kerran tuli telkkarista joku ohjelma missä neuvottiin hidasta etenemistä yms. Mutta riippuu tietysti tapauksen vaikeudesta.. Tilanteesi on kyllä kamala, vaikka rakastaisi kuinka, niin seksi on kuitenkin niin iso osa rakkautta... Voimia ja jaksamista!
Itselleni on myös ilmaantunut yhdyntäkipuja lähinnä mieheni kookkaan peniksen takia. Kipu on joskus tosiaan sietämätöntä. Itselläni oli niin, että kun mieheni teki aloitetta seksiin torjuin hänet helposti sen takia, että pelkäsin kipua niin paljon.Hän kuitenkin sanoi nauttivansa muunkin laisesta tyydytyksestä ihan yhtä paljon, ei seksin tarvitse sisältää yhdyntää.
Lopulta kun huomasin että aina ei tarvitse mennä yhdytään asti, en ole enää torjunut miestäni. Meillä kivut ovat helpottaneet runsaalla liukasteella ja varovaisuudella, että sikäli tilanne on eri.
fysioterapiassa käytettävästä elektromyografiasta voisi olla apua vaivaan. Lisäksi vaivaan on kai olemassa jonkinlainen leikkaus.
http://www.verkkoklinikka.fi/discussion/browse_messages_CUST.xsp?SID=F20FF93892AE8B179B50&groupID=72
Löysin tuommoisen linkin
On ymmärrettävää, että tilanne vaivaa sinua, mutta etkö tajua että tilanne vaivaa vielä enemmän vaimoasi. Siksihän hellyyttä ei irtoa - ettei taas tarvitsisi lopettaa kesken kaiken, jos helliminen kuitenkin päätyy yhdynnän puolelle. Vaimosi varmasti kokee sen epäonnistumisena naisena. Ja seksi,joka sattuu ei vaan ole kivaa, ei vaikka kuinka tekisi mieli pitää toista hyvänä. Kai sinä sentään sen ymmärrät? Outohan sellainen ihminen olisi, joka hampaat irvessä ajaa itsensä jatkuvasti tilanteeseen jossa sattuu ja kovaa, ei yhtään nautinnollisella tavalla. Ei ole kiva nieleskellä itkua ja huutoa aviovuoteessa.
Vestibuliittia on eri asteista ja sitä pystyy myös hoitamaan erilaisin keinoin. Menkää yhdessä gynekologille ottamaan asiasta selvää. Gyne pystyy mm. näyttämään sinulle, missä ärtyvät hermot ovat (kipukohdat todetaan yleensä vanupuikolla tökkimällä), niin että pystytte miettimään vaimosi kanssa, voisiko löytyä jotain asentoja, yhdyntänopeuden tai -syvyyden, missä nautinto on suurempi kuin yhdynän aiheuttama kipu. Lisäksi, jos kyse on yhdestä tai parista hermokimpusta, pystytään vaivasta pääsemään paikallispuudutuksessa tehtävällä leikkauksella kokonaan eroon.
Jos vaiva ei ole kovin paha tai vestibuliittia on laajalla alueella, kannattaa kokeilla runsasta liukastusta tai naisille tarkoitettuja hormonivoiteita, joita saa apteekista. Niistäkin voi kysyä gyneltä, ja jos gyne ei osaa vastata, hankkiutukaa gynelle joka osaa. Mulle itselleni on apua kylmän tai kuuman kokemuksesta juuri ennen penetraatiota, apuvälineitä saa seksikaupasta.
Älä missään tapauksessa petä vaimoasi. Keskustele asiasta hänen kanssan, mutta ä-l-ä edes mainitse että mielessäsi olisi käynyt toinen nainen tai mitään siihen viittaavaa.
Ymmärtäisit vasta petettyäsi mitä olet menettänyt - iäksi. Rakastat vaimoasi ja kyllä te tuosta selviätte - kunhan vain p-u-h-u-t-t-e! Ensin keskenänne ja jos ei muu auta, menkää yhdessä jonnekin asiantuntijalle, jos vaimosi ei pidä sitä pahana. Mahtaa olla hänellekin kova paikka kun tietää ettei voi sinua tyydyttää kuten vaimon pitäisi.
Tsemppiä ja pitäkää rakkaus mielessä!
aika pitkään olen siirtänyt pelkkää ajatustakin jos joudun elämään näin koko loppuelämäni, olen elänyt siis vain päivän kerrallaan. Tänne kirjoittaminen pisti miettimään...
Tajuan todella että tilanne vaivaa myös vaimoa, en ole pakottanut häntä millaan lailla yhdyntään enkä ole sitä edes pyytänyt pitkiin aikoihin. Ainoastaan jos aloite tulee hänen puoleltaan. Olen ollut äärimmäisen ymmärtäväinen ja ymmärrän että hän kokee asian epäonnistumisena naisena.
Seksin ja minun tyydyttämisen ei todellakaan tarvitse päätyä yhdyntään, enkä sitä edes siis vaadi enkä osaa enää välttämättä kaivatakaan. Jos tekee mieli kysyn häneltä tai häntä hyväillen siirryn pikku hiljaa sinne, hän kyllä kertoo heti jos hetki ei ole sopiva. Satuttaa en todellakaan halua enkä sitä että häntä sattuu (ei johdu mitenkään penikseni koosta, kait aika normikoko).
Niin kuin kirjoitin, tekisi mieli välillä kunnon seksiä. Mutta jos kotona irtoasi tyydytystä useammin ei mieli vieraisiin olisi välttämättä mielessäkään. Runkkausta saan harvoin ja vielä harvemmin suuseksiä, suuhun en saa tulla. Anaaliseksi on pois laskuista hänen osaltaan, minulle kelpaisi hyvin. Aloitetta minun tyydyttämiseen siis ei tule ja jos minä pyydän tulee torjuntaa, erittäin harvoin hyväksyntää. Ymmärrän että hänen on vaikea löytää fiilistä kun ei itsekään saa mitään mutta minkäs teet kun painetta syntyy alapäähäni. Olen vaan väsynyt salassa runkkaamiseen...
Olemme keskustelleet asiasta kyllä ja siitä että kaipaisin tyydytystä=riittävästi auttavaa kättä tai suuta. Hän ymmärtää sen ja muistaa sen lyhyen ajan mutta pian taas unohtuu ja olen taas yksin ongelmani kanssa. Välillä olen tosi ärtynyt asiasta ja heijastuu varmasti kotiarkeen, toivon vaan ettei lapsemme tarvitse kärsiä asiasta.
Olemme miettineet miten hänet saataisiin kuntoon, mutta tuntuu että hän olisi luovuttanut tai tyytynyt kohtaloonsa. Leikkauksista olemme kuulleet mutta myös niistä epäonnistuneista leikkauksista joten ei kiitos.
Olen mielestäni aikamoisessa pattitilanteessa, enpä tiedä mitä tehdä. Rakkaus ei vaan ole tarpeeksi, seksi kuuluu aika tärkeänä osana mukaan. Pitänee puhua jos mentäisiin käymään terapeutilla tai jotain. Vai olisko kastraation paikka... ;)
--Kissa muuttuu yleensä kastroinnin/steriloinnin jälkeen huomattavasti mukavammaksi lemmikiksi. Koska sen hormonitoiminta tasoittuu, sen ei tarvitse enää käyttää energiaansa toisen sukupuolen etsimiseen, se voi täysin keskittyä lemmikkinä olemiseen. Varsinkin uroskissa muuttuu yleensä leikkisämmäksi kastroinnin jälkeen. Se muuttuu tasaisemmaksi luonteeltaan, sen hermostuneisuus ja äänekkyys (jotka liittyvät toisen sukupuolen etsimiseen) vähenee. Se viihtyy sisällä paremmin. Ulkokissana sen reviiri pienenee ja se viettää enemmän aikaa pihapiirissä. Tätä kautta myös se harvemmin joutuu tappeluihin toisten kissojen kanssa. Jos kolli on ehtinyt oppia merkkailemisen (ns. nurkkiin kuseskelemisen), se loppuu leikkauksen myötä, myös pissan haju laimenee. Useimmiten myös aggressiivisuus vähenee, sisäkissana se tulee paremmin toimeen muiden talouden eläinten kanssa, ulkokissana se tappelee vähemmän.
Tuo voiskin olla ratkaisu!!! no joo mutta asiaan..
Kuinka moni teistä pettäisi jos olisitte vastaavassa tilanteessa??? Kuinka moni pystyisi elämään oman käden varassa tai näin vähällä seksillä? Vaikea varmasti hahmottaa tilannetta jos sitä ei elä tai ole elänyt. Pettäminen on mielestäni väärin, varsinkin normaalissa suhteessa. Mutta voisihan tietty puoliso vaikka halvaantua kolarissa ja seksielämä voisi loppua senkin takia, olisihan silloinkin vain kärsittävä tilanteen takia, molempien. Shit happens...
Tässäpä muutamia ajatuksia Epätoivoiselle.
Haluaisin itse seksiä joka päivä. Suhteen alussa sitä olikin ja se tuntui todella hyvältä. Vähitellen kävi kuitenkin niin, ettei mieheni halunnut harrastaa seksiä kanssani enää. Se koski henkisesti todella paljon. Eikö mieheni enää välitä minusta? Miksei hänellä ole samanlaista pakottavaa tarvetta kuin minulla? Miksi en saa antaa edes hänelle jotakin? Enkö ole enää hyvä nainen?
Haluan seksiä siitä huolimatta, että minulla on vestibuliitti ja minuun sattuu. Olen saanut selville, että mieheni ei halua satuttaa minua, eikä tämän vuoksi tee aloitteitakaan. Vaikka ymmärrän tämän, tunnen itseni torjutuksi ja erittäin epänaiselliseksi.
Vähitellen vähäiseen seksiin on jopa tottunut. Olen onnistunut erittäin hyvin tukahduttamaan normaalit haluni. Nimittäin miksi haluta, jos se sattuu? Ja jos näyttää siltä, ettei mieskään halua? Tunnen itseni hädin tuskin naiseksi.
Kyllä, olen ravannut lääkäreillä ja etsinyt hoitokeinoja ja vaihtanut ehkäisyä. Hetkellistä helpostusta on löytynyt, mutta ei pysyvää ratkaisua. Oireita ei ollut ennen hormonaalisen ehkäisyn aloittamista, joten odotan kovasti sitä päivää, kun saan sterilisaation. Valitettavasti sitä ei saa ennen 30-vuotispäivää, johon on muutama vuosi.
Odotan innolla sitä, että voisin harrastaa seksiä aina kun haluan. Sittenhän voisin myös istua kunnolla, käyttää farkkkuja ja harrastaa urheilua niin kuin ennen. Toivottavasti parisuhteeni ei kariudu ennen tätä!
Puolison asenteen lisäksi naisen täytyy kestää vielä lääkäreidenkin asenne. Usein asenne on vähättelevää ja naiselle kerrotaan totuutena, että vika on vain hänen päässään. Näin ei tosiaankaan ole! Ja jos löytyy ymmärtävä lääkäri, hänkin on usein kiinnostunut vain naisen puolison seksuaalitarpeista. Saako puoliso riittävästi, painostaako? Vestibuliitista kärsivät naisetkin voivat haluta seksiä aivan yhtä palavasti ja olla epätoivoisia! Seksuaalisuus on pala minuutta ja sen vähättely tuntuu hirveältä.
Se, ettei naisesi halua seksiä, johtuu ehkä siitä, että hän yrittää suojella itseään. Jos hän haluaisi entiseen tapaan, antautuisi ja päästäisi seksuaalisuutensa vapaaksi, hän repeytyisi sisäisesti kappaleiksi. Ei koko ajan voi haluta, jos ei voi saada.
En tiedä, miten minä jaksan. Toivottavasti minulla on muutaman vuoden kuluttua vielä mies ja parempi seksielämä.
eipä kuulosta kivalta sinunkaan tarinasi. Täytyy toivoa että helpotus koittaa joku päivä..
Tarinasta sain sellaisen käsityksen että miehesi halut seksiin katosivat jo ennen vestibuliitin tuloa? Oliko vaan niin ettei hänellä ollut tarvetta seksiin alkuhuuman jälkeen niin usein kuin sinulla, ja sinun himokkuutesi rupesi tyrehdyttämään hänen pieniä tarpeitaan entisestään? no vaikea ajatella ettei mies haluaisi usein mutta onhan meitä erilaisia, niin miehiä kuin naisiakin.
Minun aloitehalukkuuteni on kaatunut yksinkertaisesti siihen että en jaksa ottaa vastaan kieltäytymisiä. Jos miehesi haluaisi seksiä ja et siihen pystyisi, mitä tekisit? räjäyttäisitkö hänet jollakin keinolla? Minä pysyisin aika tyytyväisenä silläkin lailla eikä siis pettämis/lähtö aikeet olisi mielessä käynytkään.
Tiedän että on vaikea uhrautua toisen vuoksi ilman toisen aloitetta ja omaa tyydyttämisen tarvetta, mutta mitä sillä saavutettaisiin? Onnellinen mies ja ainakin hän pysyisi rinnalla.
Jos minut huomioitaisiin vaikka nyt kerran viikkoon olisin tosi onnellinen. Ja ottaisin varmasti hänet paremmin huomioon, hellyyttä, hierontaa jne. Mutta noidankehä tämä on, ei irtoa häneltä niin ei minulta. Tietenkin toimii toisinkin päin, jos minä antaisin enemmän hellyyttä voisi minun tyydyttäminen käydä hänellä mielessä. kai. ja siksi tuon "kain" takia en jaksa olla niin ihana.
Jos mielesi tekee noin ihanan useasti, pystytkö tyydyttämään itsesi käsin vai onko se mahdotonta sairauden takia?
Henkinen kantti tässä on kyllä kovilla, yhdellä sun toisella. Luulen silti että meidän parisuhteessa lähtökohtaisesti minä olen se joka tarvitsisi melkein päivittäin ja avovaimo harvemmin. Ja paine alapäässäni lisää ahdistavaa painetta yläpäässä.
No harjoitus tekee mestarin ja vähäiseen seksiin tavallaan on turtunut. Ei sitä niin osaa enää kaivata sitä mahtavaa seksiä kun "nuoruuden" kiihkeistä hetkistä on enää pieni muisto vain. Ja tietty lapsi on vienyt aikaa ja väsyttänyt, mutta toisaalta lapsi on siirtänyt mukavasti ajatuksia pois seksistä.
Toivottavasti seksielämä kohentuu joku kaunis päivä ja miehesi pysyy rinnallasi. Jaksamisia!
Ja toivon ettei munani surkastu pois.
...hormonaalista ehkäisyä jo nyt pois?? Jos sitä seksiä kerran kuitenkin on niin vähän, ja muutenkin. Itselleni ei sovellu horm.ehkäisy lainkaan, enkä muutenkaan käyttäisi sitä enää seksihalujen katoamisen ja lukuisten muiden haittavaikutusten takia. Mulla oli esim. hiivakierre kun söin e-pillereitä, eri syy mutta vaikutti kuitenkin seksiin ja sen laatuun. Nyt en oo syöny pillereitä vuoteen, ja kaikki seksiin liittyvät ongelmat kadonneet. Tuntuu että saa orgasminkin paljon helpommin.
En ole ihan varma, miksi mieheni halut katosivat. Suurin syy todennäköisesti on seksielämän monimutkaistuminen; pelko siitä, että hän satuttaa minua ja ajatus, että hänen pitäisi tyydyttää minut joka kerta. Mieheni kokee, että on väärin haluta naista, joka ei ehkä pysty seksiin. Hän ei halua painostaa. Meille molemmille tulee lisäksi paineita siitä, että kun seksiä joskus voimme harrastaa, sen pitäisi olla täydellistä...
Mutta entäpä jos olenkin väärässä? Jospa hän ei halua minua? Jos minun oireeni häviävät, pysynkö minä miehen rinnalla, joka haluaa vähemmän? En tiedä vastausta juuri nyt, eikä onneksi tarvitsekaan tietää.
Minäkin olen ottanut vastaan kieltäytymisiä ja välillä on tuntunut siltä, etten jaksa. Tilanne on onneksi parantunut, koska en enää ota asiaa esille järjettömän vihaisena. Koetan selittää, miksi halujen näyttäminen on tärkeää. Haluan säilyttää kipinän tässäkin tilanteessa, vaikka se vaikeaa onkin.
Onneksi pystyn hoitamaan omat haluni itse (mieheni tietää tästä ja hyväksyy sen) tai miehen avustuksella silloin, kun emme voi harrastaa "normaalia" seksiä. Minä puolestani haluan antaa miehelleni jotakin, vaikka varsinainen seksi ei onnistuisikaan. Itse asiassa koen sen loukkauksena, jos mieheni ei halua minun antavan hänelle jotakin. Haluan kelvata muuhunkin kuin normaaliin seksiin.
Miksi naisesi ei sitten halua? Ehkä hän on lukossa, pelkää, on luovuttanut. Hän on kutistanut seksuaalisuutensa minimiin ja haluaa vain selvitä. Hän ei halua enää kysymyksiä. Hän ei tiedä, miten laukaista tilanne. Hänen itsetuntonsa on todennäköisesti niin huono, ettei hän enää jaksa tapella lääkäreiden kanssa.
Mielestäni ratkaisun etsiminen on tärkeää. Ainakaan minä en aio luovuttaa! Lääkäriä voi vaihtaa ja huonosta kohtelusta pitää sanoa suoraan - vaikka jälkikäteen. Tietoa pitää etsiä itsekin.
Haluaisin esittää sinulle vielä pienen kuvitelman: Pippeliisi sattuu helvetisti eikä seksistä, kävelemisestä, istumisesta tai wc:ssä käymisestä tule mitään. Menet lääkärille. Lääkäri kyselee, katsoo, eikä löydä mitään. Sanoo lopulta, että laita rasvaa. Pitäisi parantua sillä. No, eipä parane. Menet seuraavalle lääkärille. Tämä lääkäri sanoo, että tämä on yleistä nuorella miehellä eikä asialle voi tehdä mitään. Kysehän voi olla liiasta jännittämisestä. Odottakaa, että vaiva menee ohi. Good bye, seuraava asiakas. Seuraava lääkäri sanoo, että et voi vaihtaa ehkäisyä, koska olet väärän ikäinen mies - vaikka se ehkä auttaisi. Samaan aikaan haluat seksiä aivan helkkaristi ja kärsit kävelyvaivoista yms. Kukaan ei usko sinua. Vasta parin vuoden kuluttua ja tavattuasi noin kymmenen lääkäriä, saat tietää, mikä vaivaa ja osaat etsiä apua. Olisitko sinä kiukustunut ja päättäväinen vai luovuttaisiko ja haluaisitko kaikkien painuvan h****ttiin?
Kuulostaa siltä, että keskusteluyhteytenne ei toimi. En nyt muista, oletteko käyneet parisuhdeterapeutilla, mutta jollette ole, sitä kannattaisi harkita. Kokemuksesta voin sanoa, että yksi kerta terapeutilla voi auttaa teitä keskustelemaan, eikä riitelemään. Naisellesi olisi ehkä tärkeää keskustella asioista yksinkin ja sinulle myös. Riitely - halu - riitely -noidankehästä yksin pääseminen on vaikeaa.
Koeta jaksaa. Vaikka haluttaisi niin paljon, ettet pysty ajattelemaan, yritä silti etsiä ratkaisua. Kukaan muu kuin sinä ja naisesi eivät tiedä oikeaa ratkaisua.
Muille palstan lukijoille voisin sanoa, että kuparikierukka tai kondomit eivät nekään sovi kaikille. Joten sterilisaatiota odotellaan.
niin jaksaisitko sinä rinnalla jos miehesi ei halua sinua yhtä usein. Samaa rupesin miettimään että jospa naiseni onkin "kylmempi" ja jos vestis paranee hän ei olisikaan halukas seksiin yhtä usein kuin minä. Normaalina tunnen hänet vain alkuajoilta mutta alkuajat aina kiihkeitä joten tiedä sitten mitä jos hän olisi kunnossa.
yksi ahdistava ajatus lisää...
Eikö teidän pitäisi puhua tuosta että otatte paineita täydellisestä seksistä? Eihän se voi sitä olla läheskään joka kerta, pääasia että on hyvää.
Haluisipa minunkin naiseni antaa minulle jotain ja jaksaisi pitää kipinää yllä. Kadehdin miestäsi...
Mitä annat miehellesi jos et pysty yhdyntään?
Ja jos saan tyydytystä ilman yhdyntää se on pääasiassa hyvin tunteetonta, harvoin näyttää siltä että hän siitä nauttisi, koittaa vaan saada rastin suoritettua. No toisaalta ymmärrän ettei nautikaan, jos ei halua että minun on hyvä olla ilman että hän saa mitään. Yleistää täysin en voi, joskus on sydämmellä mukana.
Ärsyttää myös että jos hän illalla huomaa että minua haluttaa tai annan siitä vinkkiä hän voi hyvinkin jättää minut oman onneni nojaan ja taas hänen mentyä nukkumaan olen koneen äärellä ja koitan löytää virikkeitä netistä. ja löytyyhän noita kuvia ja videopätkiä. onneksi. Tyypillisin vastaus ja kommentti kiehnausyrityksiin on "minua kirvelee". Sen olen oppinut että se tarkoittaa myös että "minun ei tee mieli tehdä sinulle hyvää".
Kysymys sinulle; pysyisitkö sinä uskollisena jos miehelläsi olisi vastaava vika ja sinä olisit kunnossa? Vai jättäisitkö hänet, kärsimään yksin vikansa kanssa?
Kiitos ajatuksistasi! Ymmärrät varmasti tilanteeni niin paljon paremmin kun elät samanlaisen sairauden kanssa, vaikkakin erilaisessa suhteessa ja erilaisen asenteen kanssa.
Pystymme kyllä avovaimon kanssa avoimesti puhumaan asioista, mutta tuntuu ettei johda mihinkään parannukseen. Hän on aina niin ymmärtäväisinään, mutta ei mielestäni vaan sisäistä. Ulkopuolisen avun, esim terapeutin juttusilla haluaisin käydä, jospa se auttaisi. Täytyy tämä ottaa puheeksi.
Asumme pk-seudulla joten apua ja vaihtoehtoja pitäisi löytyä, niin puhe kuin gynepuolelle.
On hyvä kuulla miehen mietteitä sairaudesta. Yleensä netistä löytyy ainoastaan naisten ajatuksia.
Mitenkö tyydytän mieheni? No, en kerro yksityiskohtia, mutta käytä mielikuvitustasi...
Ajattelin antaa käytännön vinkkejä siihen, miten tilanteenne saisi paremmaksi.
1) Varaa aika terapiaan. Jo tällä viikolla. Jos yksi terapeutti ei mielestänne ole hyvä, vaihtakaa toiseen. Kaikilla eivät kemiat sovi yhteen.
2) Etsi hoitokeinoja. Netistä, lääkäreiltä yms.
3) Helsingistä löytyy vertaistukiryhmä vestibuliitista kärsiville. Haluaisiko naisesi tietää siitä? Ks. www.verkkoklinikka.fi --> keskustelut --> vestibuliitti
4) Mieti, saisitko pornon katselun loppumaan? Ymmärrän, miksi teet niin, mutta löytyykö naiseltasi ymmärrystä? Hän varmaankin tietää / arvaa, että katselet pornoa. Ehkä hän vertaa itseään netin naisiin ja tuntee itsensä entistä hylätymmäksi ja epänaisellisemmaksi. Eikä halua tehdä sinun hyväksesi mitään.
5) Järjestä naisellesi jotain aistillista ja mukavaa, joka on samalla vaaratonta (eli seksitöntä), ja josta tiedät hänen pitävän. Osta esim. 5 - 10 kerran lahjakortti kasvo- ja jalkahoitoon tai hierontaan. Naisesi pystyy näissä tilanteissa rentoutumaan, kokee aistillisia elämyksiä ja onnistuu unohtamaan sairautensa hetkeksi. Ja laita lahjakortin käytön takarajaksi vaikka 3-5 kuukautta. Näin hän tulee käyneeksi tarpeeksi usein... Ehkäpä jotain naisellista ja aistillista herää hänen sisällään. Lupaa hoitaa lasta koko iltapäivän ajan, jotta hän pääsee kunnolla rentoutumaan. Jos hän kysyy lahjan syytä, keksi jokin pätevä syy.
6) Kannusta harrastuksiin ja ihmisten pariin. Sisällä nököttäminen ei paranna sairautta! Itselläni liikuntaharrastukset loppuivat vestibuliitin myötä ja tämä masensi minua entisestään. Onneksi tilanne on helpompi ja voin harrastaa jälleen!
7) Tehkää jotain mukavaa yhdessä.
Yritä olla lisäksi huutamatta seksin puutteesta. Itsekin olen tehnyt niin, eikä se parantanut asiaa. Kaikki meni vain pahemmin sekaisin.
Vaikka naisesi vestibuliitti paranisi heti, ei hän uskaltaisi harrastaa seksiä heti. Seksisuhteen parantaminen voi vaatia vuodenkin työn. Kärsivällisyyttä.
Niin, kerro muutaman kuukauden kuluttua, miten menee.
On hyvä kuulla miehen mietteitä sairaudesta. Yleensä netistä löytyy ainoastaan naisten ajatuksia.
>>>niin tuntuu löytyvän ja joku yhdistyskin on naisilla. Pitäiskö miestenkin perustaa oma...
Mitenkö tyydytän mieheni? No, en kerro yksityiskohtia, mutta käytä mielikuvitustasi...
>>> :)
Ajattelin antaa käytännön vinkkejä siihen, miten tilanteenne saisi paremmaksi.
1) Varaa aika terapiaan. Jo tällä viikolla. Jos yksi terapeutti ei mielestänne ole hyvä, vaihtakaa toiseen. Kaikilla eivät kemiat sovi yhteen.
>>>en ole vielä maininnut puolisolle mutta tämä varmasti olisi vaihtoehto jos nyt en lähde kävelemään lopullisesti, ahdistaa vaan niin kovasti.
2) Etsi hoitokeinoja. Netistä, lääkäreiltä yms.
>>> olenki etsinyt, mutta tuntuu että naistani ei kiinnosta edes etsiä.
3) Helsingistä löytyy vertaistukiryhmä vestibuliitista kärsiville. Haluaisiko naisesi tietää siitä? Ks. www.verkkoklinikka.fi --> keskustelut --> vestibuliitti
>>> tietää jo.
4) Mieti, saisitko pornon katselun loppumaan? Ymmärrän, miksi teet niin, mutta löytyykö naiseltasi ymmärrystä? Hän varmaankin tietää / arvaa, että katselet pornoa. Ehkä hän vertaa itseään netin naisiin ja tuntee itsensä entistä hylätymmäksi ja epänaisellisemmaksi. Eikä halua tehdä sinun hyväksesi mitään.
>>> en saa loppumaan, tai voihan sitä yrittää. Ehkä kunnon selibaatti ratkaisisi kaiken, valaistumisen kautta seksin tarve jäisi kokonaan... tänään ihme tapahtui, pahoitteli kun on ollut ajattelematon minua kohtaan ja varsinkin "pikkuveljeä" ja silitteli sitä. Tulin iloiseksi ja ajattelin että saan jotakin illan tultua ja lapsen mentyä nukkumaan. No tässä sitä ollaan, keskiyö, mamma nukkumassa ja pussit täynnä. :( Eli voit arvata että otan itseni rajusti tämän jälkeen... :) mieli tekisi kyllä lähteä helsingin yöhön, mutta tiedän taas että vaikka saanti ei olisi ongelma, en halua tunnontuskia. Olen kai liian kiltti tai tunteellinen mies.
5) Järjestä naisellesi jotain aistillista ja mukavaa, joka on samalla vaaratonta (eli seksitöntä), ja josta tiedät hänen pitävän. Osta esim. 5 - 10 kerran lahjakortti kasvo- ja jalkahoitoon tai hierontaan. Naisesi pystyy näissä tilanteissa rentoutumaan, kokee aistillisia elämyksiä ja onnistuu unohtamaan sairautensa hetkeksi. Ja laita lahjakortin käytön takarajaksi vaikka 3-5 kuukautta. Näin hän tulee käyneeksi tarpeeksi usein... Ehkäpä jotain naisellista ja aistillista herää hänen sisällään. Lupaa hoitaa lasta koko iltapäivän ajan, jotta hän pääsee kunnolla rentoutumaan. Jos hän kysyy lahjan syytä, keksi jokin pätevä syy.
>>> tää vois olla hyvä idea, mutta tuntuu etten halua hänelle enää mitään hyvää nautinnollista vaikka rakastankin häntä. Noidankehässä siis ollaan mutta koitan yllättää itseni ja itsekkyyteni tässä asiassa ja koittaa jos tällainen toisi nautintoa myös minulle tai ainakin osittain toisi helpotusta. Kiitos vinkistä.
6) Kannusta harrastuksiin ja ihmisten pariin. Sisällä nököttäminen ei paranna sairautta! Itselläni liikuntaharrastukset loppuivat vestibuliitin myötä ja tämä masensi minua entisestään. Onneksi tilanne on helpompi ja voin harrastaa jälleen!
>>>Jep koitankin, hän onneksi voi harrastaa liikuntaa ja onkin kovassa kunnossa.
7) Tehkää jotain mukavaa yhdessä.
>>>Jep tällasta aina välillä tehdään, turhan usein on vaan lapsi mukana. Täytyy kehitellä jotain, mutta viimes oltiin kaukomailla lomailemassa kaksin, ei tainnut lohjeta kertaakaan, ei minkäänlaista, joten toivo kait on mennyt.
Yritä olla lisäksi huutamatta seksin puutteesta. Itsekin olen tehnyt niin, eikä se parantanut asiaa. Kaikki meni vain pahemmin sekaisin.
>>>En todellakaan enää huuda, otan iskut vastaan. Enpä usko että moni mies tähän pystyisi. Hänen on helpompi olla kun en kiehnaa ja vingu. Ja etäämmäs menee.
Vaikka naisesi vestibuliitti paranisi heti, ei hän uskaltaisi harrastaa seksiä heti. Seksisuhteen parantaminen voi vaatia vuodenkin työn. Kärsivällisyyttä.
>>> joo vaikka parantuisi niin ei kai tässä muutamat vuodet haittais. Harjoitusta on ollut.
Niin, kerro muutaman kuukauden kuluttua, miten menee
>>> veikkaan samanlailla. Mihin pistän raportin?
Pessimistiseksi olen siis väkisinki tullut vaikka olen mielestäni harvinaisen optimistinen suomalaiseksi. Eli ei ole helppoa meilläkään. Ja lopuksi sovinistinen väite; Kaikkien lukuisten suomalaisparien, joiden riesana on kyseinen vestis, miehet pysyvät rinnalla ja pysyvät naistensa rinnalla pettämättä. Toki on ja tiedänkin että on yksinäisiä naisia, joiden on varmasti hankala suhdetta aloittaa. Heitä säälin todella, enemmän kuin itseäni. Mutta JOS pariskuntien miehet olisivat näitä sairastavia, eivät naiset pysyisi kiimoissaan miestensä rinnalla, vieraissa käytäisiin kylmästi. Ja useimmiten ilman kummempia omantunnontuskia. Tuntuu vaan että naiset lopulta ovat kylmempiä ja huomattavasti itserakkaampia.
Tarinasi on melko samankaltainen kuin meillä. Paitsi ettei vaimollani ole yhdyntäkipuja vaan pelkästään käsittämätön haluttomuus. Eli meillä lapsen 3v syntymän jälkeen loppui seksi miltei kokonaan (vain 2-4 kertaa vuodessa).
Ajatukseni kiertää ihan samaa rataa kuin sinullakin. En ole vielä pettänyt, enkä aio pettää, mutta eroa olen jo alkanut pohtia. Se vaan on niin hemmetin vaikeaa kun edelleen rakastaa vaimoa ja kaikki tuntuu muuten olevan loistavasti. Eli en osaa auttaa koska itsekkin elän päivä kerrallaan..
Eli suu- ja peppuseksi ei sitten tule kyseeseen? Tarkoitan, että 5x vuodessa on kyllä aika vähän. Onhan seksi nyt niin paljon muutakin, hemmetti vieköön, kuin kalun jyystämistä pimpissä!!!!
Käyttäkää mielikuvitusta. Hyvänen aika!
kiitos harkituista sanoista ja kiitos kun luit viestini tarkkaan. :)
Sinulla tuskin on kyseistä tautia? Seksi varmaan ei maistuisi sinullekaan jos et voisi tuota pimppiäsi käyttää. Ottaisit mieheltäsi suihin ja antaisit pelkkää b-rappua???
Nojoo... tuskin nimimerkkisi tarkoitti ikääsi.