Täällä ratkotaan juoksun ongelmia, kipuja ja vaivoja. Moneen probleemaan olen itsekin saanut täältä avun.
Mutta mitä voi sitten tehdä jos juoksu jonakin päivänä tuntuu niin ihanalta että joka päivä pitäisi päästä, vaikka järki ja kunto sanovat, ettei kannattaisi, ainakaan vielä?! On meinaan lähellä jo se päivä...
Pitää kai vieroitushoidoksi sitten vain lukea niitä tarinoita joita liikaan treenaamiseen sortuneet kirjoittavat.
Mutta mitä voi sitten tehdä jos juoksu jonakin päivänä tuntuu niin ihanalta että joka päivä pitäisi päästä, vaikka järki ja kunto sanovat, ettei kannattaisi, ainakaan vielä?! On meinaan lähellä jo se päivä...
Pitää kai vieroitushoidoksi sitten vain lukea niitä tarinoita joita liikaan treenaamiseen sortuneet kirjoittavat.
Vastaukset 7
Vanhimmat
&%+?+£$$$$
...olisi joskus mukava keskustella siitäkin, millaista on kun juoksu sujuu.
On niin hienoa juosta ilman pelkoa kivusta ja särystä, edes niin kauan kuin sitä kestää. Upea tunne, kun määrät ja tehot ovat kerrankin sopivat. Siihen asti, kunnes....mitä?
Onko kellään ajatuksia?
Minua suututtaa suunnattomasti, kun hinku lenkille on ihan hirveä, mutta juoksijanpolvi ei anna lähteä. Ellen pääse, olen kiukkuinen ja levoton, mutta lenkin jälkeen olen tietynlaisessa euforisessa tilassa, kivusta huolimatta. Se on muuten mielettömän hieno tunne, että kun lenkille lähtee niin ensinnäkin huomaa, että hei, minähän jaksan juosta tään vakimatkan pysähtymättä. No sitten vauhti kasvaa (yllättävän nopeasti) ja siitä saa taas uutta intoa. Varsinkin nyt syksyllä on aivan mielettömän hienoa juosta rantaa pitkin. Lähellä on tosi mahtava lenkkipolku, joka kiertää ison niemen, sinne yleensä arjen mitättömät huolet unohtuukin.
Mutta, masentaa se että polvi ei anna armoa. On olo kuin tikkari olis viety..
Kylläpäs kuvailit juoksuhalujasi mukavalla tavalla! Vaikka ihan harrastelijajuoksija olenkin, tiedän kyllä mitä tarkoitat...
Hyviä lenkkejä jatkossakin!
Pakko päästä juoksemaan vaikka joka päivä. Jos päätän pitää lepopäivän, ja näen jonkun lenkkeilijän kirmaavan vastaan....Kauhea hinku tulee lähteä lenkille. Se on niin ihanan näköistäkin!
En uskalla kuvitella mitä tapahtuisi jos polvet pettäisivät. Sauvoilla mäkivetoja pururadalle? Vesijuoksua uimahalliin? Eli onneksi keinoja sykkeen nostoon löytyy. Mutta juoksu on niin vaivatontakin; tossut jalkaan, ovi auki ja menoksi!
Joopa,joo.Tiedän tarkkaan juoksun ihanuuden ja sen euforisen tilan,joka sen jälkeen tulee.MUTTA,nyt tiedän myös millaista on elää ilman juoksemisen ihanuutta.Heinäkuun puolivälistä asti olen ollut juoksukiellossa rasitusvamman vuoksi.Juoksin nilkkani lähes pilalle,sain siihen kiusallisen jännetupen tulehduksen,jota nyt hissukseen parantelen.Aluksi meinasi mennä hermot,kun ei päässyt lenkille.Sitten siihenkin tottui ja laiskottelu alkoi tuntua kivalle.Nyt saan jo tehdä kävelylenkkejä ja eilen testasin juoksemista pikkuisen....Juoksemista ei muuten korvaa mikään.Itsekin olen koko ajan tehnyt sitä mitä voin eli käynyt kuntosalilla jne.Mutta eipä tunnu samalle kuin juoksu!!
Juokse vaikka joka päivä, mikä ettei? Niin kauan kuin kroppa ei ala repeilla (=muistaa välillä vähän venytelläkin), niin mikäs siinä, päivässä ehtii hyvin juosta parikin lenkkiä B-)
Juu, oikein arvattu, tulin just itse juoksemasta ja endorfiinit on vielä mukavasti päällä.
/B