Tämä ei liity vain naisiin vaan myös miehiin. Miksi niin monet ovat angstailijoita, pukeutuvat mustaan, ehkä viiltelevät, kuuntelevat raskasta rockia ja keräilevät muovisia pääkalloja ja lävistävät itsensä hakaneuloilla.
Miksei kukaan enää tykkää pinkistä ja pumpulista, keräile my little ponyja, miksei positiiviutta ja naiviutta täytyy hävetä??!
Miksei kukaan enää tykkää pinkistä ja pumpulista, keräile my little ponyja, miksei positiiviutta ja naiviutta täytyy hävetä??!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Yhdistän tuon "pinkin naiviuden" lähinnä lapsuuteen. Varttuessa sitä huomaa, ettei maailma olekaan niin ihana paikka, kun realiteetit iskee silmille.
Aikuisena ikuinen optimismi ja naivius yhdistetään yleensä aivan suoraan järjen vähyyteen. Valitettavaa ehkä, mutta mielestäni totta.
Itse yhdistän järjen vähyyteen nimenomaan nuo turhanpäiväiset angstailut, uhoamiset ja sen, että itsestä on pakko pitää niin kovaa meteliä että jokainen ympärillä olija sen varmasti huomaa. Toki "pinkit" jutut kuuluvat myös yleensä lapsuuteen, mutta samaan sarjaan kuuluu mielestäni siisteys ja hyvät käytöstavat, jotka pitäisi kaikenikäisten hallita. Kiroilu, syljeskely ja maailmalle haistattelu ottaa vain päähän ja antaa todella lapsellisen kuvan.
Siis ei se angstailukaan osoita mitään tervettä katsontakantaa. Joillakin se on osa murrosikää tai muuten kasvamista.
Ajattelin tuossa aiemmassa vain sen pinkin katoamista. Ei ollut tarkoitus antaa sitä kuvaa että päinvastainenkaan suhtautuminen olisi hyvä.
Etsiskelin tänään juuri tietyn värisen vaaleanpunaista paitaa (hihatonta) mutta kaupat ovat täynnä maksoittuneen veren värisiä, mustia, violetteja, ikäväntummansinisiä tai kuravellin värisiä vaatteita. Jo varustaudutaan syksyyn ja pikkujoulukauteen nääs.
Rakastan punaista ja nyt eritoten vaaleanpunaista, mutta kaupat kauppaavat synkkyyttä, rumia ja ikäviä värejä, jotka saavat talvikalpean ihmisen näyttämään keripukista kärsiviltä luuskilta.
Positiivisuus ei ole järjen vähyyttä (aivan naurattaa :) vaan elämänasenne. Se on toiveikasta realismia. Kun asiat voivat järjestyä joko hyvin tai huonosti, niin miksi aina odottaa pahinta? Eihän se ole edes realistista. Hyvän odottamisesta tulee hyvä mieli. Ja ajattele, jos kaiken angstailun jälkeen kaikki kääntyykin hyvin niin on se angstailu ollutkin ihan turhaa!
..monelta eri kantilta. Tällä hetkellä taivun kuitenkin enemmän sellaiseen pessimistiseen realismiin. En siis aina odota pahinta, mutta varaudun myös huonoihin juttuihin. Silä tavoin onnistumiset ja muut positiiviset jutut ovat ihana lisä elämään.
Toivoisin ettei liikaa kärjisteltäisi, mutta sorrun siihen tietysti itsekin, varsinkin tuossa järjen vähyys- kommentissani. Mutta huomaa, ettei kyse ollut pelkästään positiivisuudesta, vaan siihen liitetystä naiviudesta. Hullu saa olla muttei tyhmä kuitenkaan. Eli toiveikkuus on ihan varmasti mukavaa, mutta naivius on lapsenmielistä ajattelua ja jos aikuinen ajattelee kuten lapsi, niin eikö sitä voisi sanoa vähemmän järkeväksi.
Pukeudun mustiin ja kuuntelen raskaampaa rokkia. En angstaile, en viiltele, en keräile muovisia pääkalloja, enkä lävistä itseäni... Olen positiivinen ja iloinen... Että se siitä. Musta väri on muuten aina muotia. Pinkki on pissisten juttu
Pinkki EI OLE pissisten juttu.
Käytän pinkkiä vaatteissa ja sisutuksessani, en juo, enkä polta ja olen muutenkin sellainen ns. kiltti tyttö.
kyvyn rakastaa pinkkiä.Kesti aika monta vuotta ennenkuin löysin sen onnen ja ilon.Tosin mustakaan ei ole pahaksi.
itse kyllä pidän pinkistä ja punaisista muutenkin. Kotona sitä näkyy olevan siellä täällä...
Mutta positiivisuuden ja naivismin välillä on vissi ero. Naiivi ihminen kieltäytyy näkemästä tosiasioita, on ns. sinisilmäinen.
Positiivinen ihminen taas tietää, että realismiin kuuluu myös positiivisempi puoli. Pessimismi ei ole realismia vaikka monet niin tuntuvat ajattelevan. Realismia on molempien puolien ymmärtäminen.
Esimerkiksi tulevaisuus voi olla hyvä tai huono, fifty-fifty. Ja jos omalla ajattelullaan voi vaikuttaa lopputulokseen, niin tottakai kannattaa valita positiivisempi puoli ja varmistaa sen toteutuminen. Eikö vain?
Aikuisuuteen liitetään jostain syystä pessimismi. Siksi positiivisuus ja hulluttelu ei ole oikein muodissa. Itse kuitenkin kannatan molempia ja jos se tekee minusta lapsellisen, niin olkoon sitten niin.
Viime talvena yhdistelmäni farkut, Death Angelin paita ja Nalle Puh pipo herättivät lähikapakassa huomiota. :=)
Ehkä ihmiset pitävät eri asioista?
Itseäni musta ja metalli ainakin rauhoittaa.
Itsensä viiltely taas on vain häiriintynyttä pelleilyä.
En minä kyllä ole pinkkiä vastaan.
Söpöily sopii söpöille tytöille tosi hyvin.
Ja omani ainakin tykkää mustasta JA pinkistä...
Söpöily sopii söpöille tytöille...oon samaa mieltä :D
Ajattelin vain että monet "agstailijat" halveksivat söpöyttä ja naiviutta ja pitävät sellaista järkijättönä, jolla on päällä jotain naivia, pehmolelukokoelma kotona jne...
ihan kuin ei voisi olla yhtä aikaa "akateeminen" ja "menestyvä" ja "älykäs" ja pukeutua pinkkiin :D
Ei ole koiraa karvoihin katsomista.
Se, että pukeudun varsin usein mustaan ja kuuntelen raskasta rockia ei tarkoita sitä, että angstaisin tai viiltelisin itseäni.
On niitä, jotka vain pitävät mustasta ja metallista. Kuten minä. Sitten on masentuneita ja niitä jotka vetävät överiksi.
Miä pinkkiin tulee, sen suosio saisi minun puolestani laantuakin. Silmiä syövyttää nähdä päivittäin mitä hirveimpiä väriyhdistelmiä joissa toinen osa on yleensä pinkki. Pinkki on yksi niistä väreistä joka ei oikein sovi yhteen minkään muun värin kanssa.
Ja pinkkihän sopii! Loistava yhdistelmä on pinkki ja musta. Itse tykkään tuosta yhdistelmästä. Henkilökohtaisesti pinkki sopii minulle, tykkään vaaleanpunaisesta, ja tunnen sen korostavan luontaisia värejäni. minulla on tummat hiukset ja siniset silmät.
Mä kuljen pinkissä ja tykkään pumpulista ja mulla roikkuu pehmoleluja laukusta. Laita emailis, niin jutellaan, ehkä tavataan (PIAN)!
No mutta en tiiä haluanko kaltaistasi miestä...vaikutat vähän ehkä ei-heterolta...:D ei pahalla. ;DD