niin siinä sitten kävi, että tulin raskaaksi 3kk seurustelun jälkeen, vaikka ollaan käytetty ehkäisyä (ilmeisesti huolimattomasti?). Onko joillain käynyt vastaavasti, että alkuvaiheessa tullut raskaaksi? Mihin päätökseen tulitte, ja miten sujunut elämä jos päätitte pitää lapsen?
En vieläkään oikein tajua tätä...Mies ei halua että teen abortin, vaikka emme tunnekaan vielä toisiamme "tarpeeksi". Tämä olisi siis hyppy tuntemattomaan oikeastaan. Mulla opinnot kyllä loppusuoralla, miehellä koulut käyty. hän on muutenkin vanhempi, joten perheen hankinta ehkä on iän puolesta ajankohtaisempaa. Olen vaan niin paljon nähnyt rikkinäisiä perheitä, ja olen itse aina ajattellut että täytyy tarkkaan harkita kenen kanssa niitä lapsia hankkii, oltava varma. Koska en halua omille lapsilleni samaa elämää mitä itselläni oli "isättömänä". Ja nyt sitten näin..nähtävästi elämä yllättää joka käänteessä.
En vieläkään oikein tajua tätä...Mies ei halua että teen abortin, vaikka emme tunnekaan vielä toisiamme "tarpeeksi". Tämä olisi siis hyppy tuntemattomaan oikeastaan. Mulla opinnot kyllä loppusuoralla, miehellä koulut käyty. hän on muutenkin vanhempi, joten perheen hankinta ehkä on iän puolesta ajankohtaisempaa. Olen vaan niin paljon nähnyt rikkinäisiä perheitä, ja olen itse aina ajattellut että täytyy tarkkaan harkita kenen kanssa niitä lapsia hankkii, oltava varma. Koska en halua omille lapsilleni samaa elämää mitä itselläni oli "isättömänä". Ja nyt sitten näin..nähtävästi elämä yllättää joka käänteessä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
15-vuotiaana tulin raskaaksi 22-vuotiaalle miehelle vajaan vuoden seurustelun jälkeen. Onhan se enemmän kuin 3 kk, mutta vähän silti. Nyt 13 vuotta yhdessä, ja toinen napero jaloissa, kolmas tulossa.
Eihän se sinun tilanteeseesi vaikuta mitenkään, mutta kunhan kerroin. Kaikki menee edelleen hyvin eikä koskaan muuta epäiltykään.
Abortti tottakai. Ajattele järjellä.
Tutustukaa ensin toisiinne, laittakaa elämä kuntoon, koti kuntoon. matkustelkaa -eläkää!
Lapsia voi tehdä sitten kun olet muutaman vuoden katsonut miestäsi ja tiedätte molemmat että lapsi kuuluu teidän suhteeseenne.
Aika moni mies sanoo haluavansa lapsen mutta äiti sitten jääkin yksin syntymän jälkeen.
YH-äidillä ei todellakaan ole hyvä olla, yh isälläkään ei elämä aina ole ruusuilla tanssimista.
Eikä lapsenkaan ole hyvä elää rikkinäisessä kodissa.
Minulle kävi juuri samoin ja jopa aika 3kk täsmää minuun :) Tosin tunsin miehen entuudestaan, mutta se juuri olikin se negatiivinen juttu. Nimittäin hän oli "iki-renttu", jonka kanssa en todellakaan aikonut alkaa seurustelemaan. Mutta kävi niin, että mies halusi pitää lapsen ja kun itse olen aborttia vastaan, niin pidimme lapsen. Aloitimme perhe-elämän ja olemme olleet jo vuosia yhdessä, välillä on riidelty rajusti miehen vapaudentarpeen ja baareissa käymisen vuoksi. Joka tapauksessa fyysinen kemiamme liimasi meidät yhteen ja rakastamme toisiamme ja lastamme. Sanoisin sinulle, että jos mies vaikuttaa kunnon mieheltä ja tunnet häneen todellista vetoa myös fyysisesti (se on uskomattoman tärkeää!), niin älä pelkää. Ei se lyhyt tunteminen oikeastaan ole sen suurempi riski. Monet parit eroavat, vaikka ovat tunteneet toisensa vuosia ennen lasten hankkimista, siihen asiaan ei voi koskaan saada takuuta. Rohkeutta ja onnea elämääsi :)
Kyllä pelottaisi tehdä lasta jonkun ihmisen kanssa, jonka on tuntenut vasta kolme kuukautta. Mietin vaikka edellistä suhdettani,jossa exäni vaikutti alkuun miltei ihanne mieheltä, mutta kauheat totuudet paljastuivat myöhemmin. Exäni olisi halunnut lapsia, mutta minä en siihen suhteeseen lapsia onneksi edes ajatellut tekeväni.
Eli sinun tilanteessasi kun teillä ei ole yhteistä historiaa oikein takana niin ajattele lasten hankintaa siltä kannalta että miten pärjäisin yksinhuoltajana jos siis huomaatkin, että teidän suhteenne kaatuu. On tietty hienoa, että mies on mukana lapsi ajattelussa, mutta mieti tarkkaan mitä teet ja mihin olet valmis.
Ei tässä asiassa oikein kukaan voi sinua auttaa. Sinun on kuunneltava itseäsi, ajateltava realistisesti mitä elämältäsi haluat ja mitä tulevaisuus voi tuoda eteensä. Päätös on sinun.
Ellet ole aivan varma etta haluat pitaa lapsen ja sperman luovuttajakin on lahes tunntematon, paras mahdollinen vaihtoehto on antaa lapsi adoptoitavaksi.
On monta tasapainoista pariskuntaa joilla taloudellinenkin tilanne on hallinnssa. Heilla olisi rakkautta ja voimavaroja hoivata pienta avutonta ihmista. He todella haluaisivat tehda sen.
Saattaa olla etteivat he syysta tai toisesta voi itse saada lasta.
Antamasi lapsi olisi todellinen lahja heille ja helpotus sinulle kun aivan varmasti tiedat etta han paasee haluttuun kotiin.
Kuinka ihmeessa sina edes paadyit intiimisuhteeseen vasta 3kkn tuntemisen jalkeen? Tuossa vaiheessa ei viela mitenkaan voi tuntea toisen arvojarjestysta, katsontakantaa eri asioista, no,hanen moraalisen arvonannonhan sina jo osittain tiedatkin.
Mihin tahaansa ratkaisuun paadytkin, varmasti steriloit itsesi ennenkuin avaat jalkasi seuraavalle sita haluavalle.
kyllä 3kk:ssa yleensä jo seksiä harrastetaan, jos SEURUSTELLAAN. Eri asia saattaa olla jos on vain tapailuasteella. Adoptio - ei todellakaan. Se olisi tavallaan vielä kauheampaa kuin abortti, en kestäisi sitä ajatusta että en ole äiti omalle lapselleni. Ja tässä päivien aikana olen alkanut ajatella siitä abortistakin kielteisemmin.
Kuten olet saanut huomata, 3kk ei ole lainkaan tarpeeksi aikaa todella tuntea toista vetaakseen intiimi suhde mukaan. Se etta kaikki muutkin sextailee muutaman ensitapaamisen jalkeen, ei tee sita oikeutettua. Kuinka monta naista onkaan tullut "vahingossa" raskaksi tuolla periaatteella. Ja kuka jaa karsimaan? Nainen ja lapsi! Miksi? Koska miehet eivat biologisista syista voi tulla raskaiksi. Heidat voidaan vetaa oikeuteen vastaamaan teostaan (todistusten jalkeen etta juuri han on kyseisen lapsen siittanyt) ja maksamaan elatus ym. apua.
Mutta onko tuo ihanteellinen tapa tutustuttaa uusi ihminen "isa"hahmoon?
Miksi aloittaa noidankeha?
Jos oikein paneudut ajattelemaan aiti-myyttia, eikohan se ole aiti joka kasvattaa, rakastaa ja hoivaa lasta.
Lahes kuka tahaansa nainen voi synnyttaa lapsen. Melkein jokainen mies voi olla sperman luovuttaja, mutta olla isa! Se on aivan toinen asia myos.
Niin etta sinun ei tarvitse tuntea kompleksia jos annat pienokaisen toisen(isan ja aidin) rakastettavaksi ja hoidettavaksi.
Yksinhuoltajuus ei ole mitaan ruusuilla tanssimista. Lapsi tarvitsee seka isan etta aidin tuen kasvaakseen ja varttuakseen. Heidan ei missaan tapauksessa tarvitse olla biologisia.