Olisi mukava lukea tämän ankeuden keskellä elämäntarinoita, joissa päähenkilö lopulta pärjää. Ei leuhkia, eikä ilkkuvia, vaan kannustavia juttuja.
Valmistuin ensimmäisen kerran 80-luvun alussa vähän päälle kaksikymppisenä. Huonolla itsetunnolla ja vähäisellä työkokemuksella varustettuna en löytänyt töitä. Seurasi työttömyyttä, pätkätöitä ja työllisyyskursseja.
Toivottomuus oli huipussaan, kun tätä oli kestänyt 4 vuotta. Se tunne oli niin voimakas ja unohtumaton, että minun on helppo tuntea sympatiaa tämän päivän työttömiä kohtaan.
Lähdin opiskelemaan lisää ja valmistuin ihan 80-luvun lopussa keskelle nousukauden huippua. Siihen aikaan pystyi jopa valitsemaan työpaikoista mieluisimman ja kävipä niinkin, että
kun työhaastattelussa ilmoitin palkkatoiveeni, pomo halusi ehdottomasti laittaa siihen vähän extraa. No tänäpäivänä on ihan toinen tilanne, mulla oli vaan hemmetinmoisen hyvä tuuri.
Siitä lähtien on töitä riittänyt ja työtehtävät vaihtuneet sellaisiksi, etten enää paremmasta haaveile. Mitä tästä opimme ? Emme yhtään mitään,
paitsi ehkä sen, että sattumalla ja onnella on
yllättävän suuri merkitys ihmisen elämässä.
Selviytymistarinoita
1
826
Vastaukset
- Onnellinen mies
Mukavaa lukea onnistumisesta!
Itselle kävi niin, että kymmenen vuoden harhailun jälkeen, sain kiinni unelmahommasta. Todella unelmahommasta, joka vastaa juuri sitä, mitä olen aina halunnut.
Kuitenkin, ennen "onnenkantamoista" olin aika masentunut ja tyytynyt kohtalooni. Silti juuri tuo kohtalo puuttui peliin.
Hain erästä työpaikkaa, minkä piti olla melkein mahdottoman vaikea saada. Haastattelija oli ajan tasalla ja jollain hiton konstilla sai yhteyden erääseen työnantajaan, jonka palveluksessa olin -80-luvulla. Hän antoi hyvät suositukset ja nyt olen neljättä vuotta luomassa hyvää uraa alansa markkinajohtajan palveluksessa. Hyvällä menestyksellä. Siinä sivussa löysin elämäni naisen ja perustimme perheen. Nyt meillä on kaksi suloista lasta ja kiva asunto.
Oman asunnon hankintaa suunnittelemme kolmen vuoden sisään, kun luottotietoni tulevat kuntoon ja kaikki vanhat synnit on kuitattu.
Miksi näitä kirjoitan...koska jos joku lukee tämän..joka on/on ollut samassa tilanteessa kuin minä muutama vuosi sitten, niin toivoa paremmasta ei kannata heittää. Joskus sitä onnea voi joutua odottamaan.Se saattaa olla sen arvoista...
Silloin joskus, vain kuusi vuotta sitten, kun kaikki tuntui vaikealta eikä elämässä ollut mitään mieltä..Jos olisin silloin vain tiennyt, että kaikki on mahdollista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1271984
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi1001730Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy571400Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?791375Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M311038Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s47946Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm51943Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet44892- 73876
- 109873