Suhdettamme varjostaa minun alemmuuden tunteeni mieheni ex-vaimon ulkonäköä kohtaan. Hän oli juuri mieheni ulkonäköihannetta vastaava: pieni, tumma, pikkupeppuinen ja iso rintainen. Pelkän ulkonäön kanssa ei tietenkään seurustella, mutta haluaisin mieheni pitävän myös minua hyvännäköisenä naisena. Vaikka luonteeni on kuulemma tuhat kertaa ihanampi kuin exän, se ei tässä asiassa lohduta.
Olen keskikokoinen, vaalea ja rintani ovat "normaalia B-luokkaa". Monet ovat sanoneet minua nätiksi, jotkut kauniiksikin. Mieheni mielestä olen kuitenkin tavallisen näköinen (kommentti jonka sain kun kysyin ulkonäöstäni...). Olemme muuten hyvin onnellisia yhdessä.
Onko vain huonoa itsetuntoa se, että haluaisin kuulla mieheltäni positiivista palautetta ulkonäöstäni? Onko muilla samoja ongelmia?
Olen keskikokoinen, vaalea ja rintani ovat "normaalia B-luokkaa". Monet ovat sanoneet minua nätiksi, jotkut kauniiksikin. Mieheni mielestä olen kuitenkin tavallisen näköinen (kommentti jonka sain kun kysyin ulkonäöstäni...). Olemme muuten hyvin onnellisia yhdessä.
Onko vain huonoa itsetuntoa se, että haluaisin kuulla mieheltäni positiivista palautetta ulkonäöstäni? Onko muilla samoja ongelmia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni oli suhteemme alussa sama ongelma. Halusin vajota maanrakoon aina kun kaverini treenattu huoliteltu ex tuli vastaan. Myöhemmin olen saanut kuulla enemmän kuin tarpeeksi positiivista palautetta ulkonäöstäni ja huomannut olevani miehelleni ulkoisesti lähes unelmanainen.
Luonteestani saan kuulla huomattavasti harvemmin, silloin harvoin leijun pilvissä.
Kyllä sinulla on huono itsetunto(kai meillä kaikilla) Mutta jos olet löytänyt miehen, joka on vierelläsi sen takia mitä olet, ei ulkonäön, olisi sinulla syytä olla kiitollinen. Vuosikymmenien kuluttua ei meistä kukaan ole kaunis..
olen varmasti sinua paljon nuorempi, mutta silti minua vaivaa melkein sama asia: tunnen vain olevani oman kaksoissisareni varjo!! seurustelen juuri yhen jätkän kanssa joka oli ennen minua tapaillut siskoani. vaikka en haluaisi hänestä sitä uskoa, mutta välillä tuntuu että hän vertaa minua koko ajan siskooni. minä olen vähän "tylsempi" ja hiljaisempi kun räväkkä siskoni ja itsetuntonikin on huonompi. kai se vaan on niin että me molemmat haluamme uskoa vain sen mitä itse epäilemme. vaikka omat kultamme kuinka paljon meitä rakastaisikin. =)
Toiset pitää "tylsistä" ja hiljaisista, suloisista ihmisistä.
mäkin tunnen olevan kaksoissisareni varjo!! olen seurustellut monien jätkien kaa jotka jätti mut siskoni kun mun sisko on parempi ja "räväkkä" enemmän kun minä!!! että näin tämä elämä menee ja on ei oo kivaa!=(
ei kukaan sano rakkaalleen että hän on tavallisen näkönen,jos oikein funaa niin kukaan ei oo tavallisen näkönen.älä ajattele tollasia,oo onnellinen,elä täysillä hetkessä,koskaan ei voi tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan.itelle se toi tuskaa,epävarmuutta ja särkyneen sydämmen,ilman selityksiä.ja syitä kaipaa kummiskin.lykkyä tykö!