Terve!
Minun 17-vuotias poikani seurustelee. "Miniäkokelas" on oikein mukava ja viehättävä nuori nainen. Nuoret ovat seurustelleet nyt kesän alusta asti. On mukavaa että minulla on ollut tilaisuus tutustua poikani tyttöystävään, hän on ollut paljon perheemme jutuissa mukana muunmuassa kesämökillämme. Se mikä minua vaivaa on, että poikani saattaa olla hyvinkin määräilevä tyttöä kohtaan. Tarkoitan sellaista "tossun alla pitämistä". Ja painotan tätä ei siis tapahdu koko ajan, poikani osaa olla myös kohtelias ja ajattelevainen. Minä olen vähän pidellyt tytön puolia. Mutta sen enenpää asialle en ole tehnyt. Toivoisin etten joudu näkemään pojassani hänen isänsä pompottelevaa tyyliä. Olisiko paras keino puhua vai mitä? Kokemukset ja neuvot tervetulleita!
Ja viälä, olen naimisissa. Meillä on kaksi tyttöä pojan lisäksi(isosisaret). Ja minulla ja miehelläni ei mene kehuttavasti, sillä minä sain tietää että mieheni on pettänyt minua. Asian selvittäminen viälä kesken. Miehessäni on paljon hyvää. Mutta ikävä kyllä hänessä asuu pieni sovinisti ja kaikki pitää mennä hänen mukaansa turhan usein. Joten voi olla että tämä kaikki on vaikuttanut myös poikaani ja hänen käyttäytymiseen.
Tuleeko pojastani samanlainen kuin miehestäni?!
Minun 17-vuotias poikani seurustelee. "Miniäkokelas" on oikein mukava ja viehättävä nuori nainen. Nuoret ovat seurustelleet nyt kesän alusta asti. On mukavaa että minulla on ollut tilaisuus tutustua poikani tyttöystävään, hän on ollut paljon perheemme jutuissa mukana muunmuassa kesämökillämme. Se mikä minua vaivaa on, että poikani saattaa olla hyvinkin määräilevä tyttöä kohtaan. Tarkoitan sellaista "tossun alla pitämistä". Ja painotan tätä ei siis tapahdu koko ajan, poikani osaa olla myös kohtelias ja ajattelevainen. Minä olen vähän pidellyt tytön puolia. Mutta sen enenpää asialle en ole tehnyt. Toivoisin etten joudu näkemään pojassani hänen isänsä pompottelevaa tyyliä. Olisiko paras keino puhua vai mitä? Kokemukset ja neuvot tervetulleita!
Ja viälä, olen naimisissa. Meillä on kaksi tyttöä pojan lisäksi(isosisaret). Ja minulla ja miehelläni ei mene kehuttavasti, sillä minä sain tietää että mieheni on pettänyt minua. Asian selvittäminen viälä kesken. Miehessäni on paljon hyvää. Mutta ikävä kyllä hänessä asuu pieni sovinisti ja kaikki pitää mennä hänen mukaansa turhan usein. Joten voi olla että tämä kaikki on vaikuttanut myös poikaani ja hänen käyttäytymiseen.
Tuleeko pojastani samanlainen kuin miehestäni?!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinuna juttelisin miniäkokelaan kanssa vaikka saunan lauteilla kaksistaan. Kertoisin pojan isästä. Että ei kai poika ole perinyt joitain ominaisuuksia.. Rakkaus varmasti roihuaa vielä niin ettei tyttö välttämättä näe juttuja, mutta valmistaa häntä tulevaan jos sellaista tapahtuu.
minä puhuisin asiasta poikani kanssa. Ihan sinänsä ja suoraan. Unohtamatta kertoa kaikista hyvistä asioista, joita on pojan käytöksessä on.
Vastava kokemusta itselläni ei vielä ole, sillä poikani ei vielä seurustele, mutta varmasti puhuisin tästä niinkuin muistakin asioista.
Itsekään en aina saa mieheltäni sellaista kohtelua kuin haluaisin. Olen hänelle havainnollistanut asiaa kysymällä haluaisiko hän vävymme kohtelevan tytärtämme samalla tavalla tai haluaisiko hän poikamme ottavan saman tyylin aikanaan. Ei tietenkään! En kuitenkaan saa vastausta siihen, miksi minun pitäisi sitä sietää. Hän on kuitenkin lapsillemmekin myöntänyt asioita, jotka on tehnyt väärin. Vastaavanlaisessa tilanteessa pyytäisinkin myös miestäni puhumaan poikani kanssa asiasta. Ei olisi pahasta, vaikka hän myöntaisi itse olevansa huono malli asiassa.
Miniäkokelaankin kanssa asiasta voi puhua, jotta hän tietää, että hänellä on teidän tukenne, kun alkaa vastustamaan tietynlaista käytöstä pojaltanne.
Meillä todennäköisesti isosisko laittaisi pikkuveljen ruotuun välittömästi!
tulee aina jostain ja yleensä kotoa. Ehkä keskustelu pojan kanssa kannatta, siitä miten naista tulisi kohdella jotta häntäkin kohdeltaisiin hyvin.
Roolimallit opitaan kotoa ja ne voivat juurtua syväänkin ilman että itse edes tiedostaa mistä on kyse.
Itselleni jäi kotoa päälle malli jossa äiti on perheen pää ja hoitaa ja huolehtii kaikesta ja kaikista.Isä oli välinpitämätön vaikka näki ettei äiti jaksa.Iaä kohautti olkiaan ja jatkoi ryyppäämistä.
Äiti kapinoi hiljaa sisällään ja välillä kiukun purkaukset näkyivät ulospäin itkuisuutena ja tavaroitten paiskomisena.Itsessäni ihmettelin samaa mykkää raivoa ja omituisia kiukun purkauksia kunnes opin päästämään pahat asiat ulos sisältäni.Nyt kerron heti jos jokin asia ei mene mieliksi tai vaivaa minua enkä jää miettimään asiaa vain mielessäni ja odota että se jotenkin itsestään korjaantuisi.Teen sen oman ja läheisteni hyvinvoinnin takia ja avoimuuden edistämiseksi kotonamme.Asioista saa ja täytyy puhua eikä murehtia yksin.
Kerro suoraan pojallesi mistä et pidä isäsi käytöksessä sinua kohtaan ja miksi.Sano että toivot hänen ymmärtävän ettet halua saman käytösmallin periytyvän hänelle.Jos et puutu asiaan poikasi voi pitää käytöstään ihan asiallisena eikä edes ymmärrä loukkaavansa ketään.Poika ei välttämättä vielä ymmärrä itsekään olevansa kuin isänsä,auta sinä häntä ymmärtämään ja opeta häntä löytämään vaihtoehtoisia käytösmalleja.Itse aloin kiinnittää huomiota omiin käyttäytymismalleihini vasta 22-vuotiaana mutta nyt on tilanne jo paljon parempi.Enää raivo ei kiehu sisälläni ja osaan jakaa vastuuta yhteisistä asioista myös miehelleni.