Kunnioitan ja kumarran sinua. Lähes kymmenen vuotta elin miehesi kanssa kaksoiselämää. Ja samalla kärsin . Niinkuin sinäkin. Sinä tiesit sen ainakin viisi vuotta. Koskaan et ottanut yhteyttä minuun. Enkä minä milloinkaan pistänyt miestäsi seinää vasten. Vasta kun minä pakotin itseni jättämään hänet, kuukausien jälkeen soitit minulle ja tottakai kun kysyit onko minulla vielä tunteita en pystynyt sanomaan ettei niitä olisi. Sinä todella rakastat miestäsi paljon, varmasti yhtä paljon kuin minäkin. Olette vihdoin keskustelleet elämästänne rehellisellä pohjalla ja kuukausien suhteenlopetuspahoinvointien jälkeen miehesi on ilmoittanut sinulle ettei hän voi jatkaa teeskentelyä enää. Hän haluaa nyt eron vaikka en ottaisikaan häntä takaisin. Minä kuulin sen sinulta ja sinä pyysit minua huolehtimaan hänestä. En ottanut kantaa silloin siihen koska en pystynyt sanomaan mitä mielessäni liikkuu. Tajusin sen että halusit kertoa minulle että hyväksyt meidän yhteenmenon kun eroatte. Varmaan olit ymmärtänyt jo vuosia missä mennään ja koko ajan toivoit että suhde katkeaisi. Se ei katkennut ennenkuin minä sen lopetin. Monen kuukauden ajan se onnistui. Yritin antaa sinulle tilaa avioliitossa mutta puhelimessa sanoit minulle että sillä ei ole enää merkitystä koska miehesi haluaa vain minua. Kiitän sinua rehellisyydestäsi minua kohtaan vaikka olen tehnyt sinulle pahasti. Ja pyydän anteeksi kaikkea. Jos en tietäisi tämän olevan totta luulisin nähneeni unta, et sinä voi olla tuollainen, en minäkään olisi. Olet todella upea ihminen. Kadehdin sinua. Siitä mitä tulee tapahtumaan lähikuukausien aikana en vielä osaa sanoa mitään. Olen hämmentynyt.
Kiitos sinulle Ykkönen!
Toinen nainen vai ensimmäinen?
686474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Samanlaisia tarinoita on toisinkin päin. Tiedät sen varmaan.
Joskus rinnakkaissuhteen paljastuminen on ollut petetylle liikaa ja hän on halunnut sitten erota. Useimmin kuin kerran käykin silloin niin, että pettäjä ei olekaan valmis luopumaan siitä "ykkösestään" ja alkaa epätoivoinen kamppailu saada petetty jäämään.
On myös niitä ikäviä tarinoita, kun varattu on ollut katkaisemassa rinnakkaissuhdettaan, niin tämä "toinen" on sitten ystävällisyyttään soittanut "ykköselle", jotta tämäkin tietäisi millaisen puolison kanssa on elämää viettänyt; "kakkosellehan" on ensimmäiseä aina selvinnyt se, että varattu on pettäjä, valehtelija.
Aikuinen ei kyllä missään tilanteessa korosta omaa erinomaisuuttaan toiselle; näin anonyymistikin sen korostaminen vaikuttaa kovin narsistiselta. Jotenkin tuli sellainen ajatus, että "kakkosilla" on tarve saada "ykkönen" aina näyttämään "huonommalta vaihtoehdolta" kuin mitä itse on. Ja sekin, että pettäjä tuntee aina oikeaa ja aitoa rakkautta "kakkosta" kohtaan ja vain velvollisuuden tunteista on ollut vuosia "ykkösen" kanssa. Olenko ainoa, joka näkee tässä selittelyn makua? Tai toisen ihmisen vähättelyä?
Muutenkin ihmeellinen fiilis on "kakkosten" kirjoituksissa. "Ykkönen" on katkera kritisoidessaan TEKOA, eli sitä, että joku suhteilee varatun kanssa. Vastaavasti "kakkoset" kritisoivat "ykkösten" ominaisuuksia, niin ulkoisia kuin henkisiä, mutta se ei ole katkeruutta, vaan "kakkosten" faktaa. Eli väännetään kahdesta eri asiasta! Mutta miksi sitten "kakkonen" mieluummin kuvailee itsensä paremmaksi ja tuo esiin "ykkösen" oletettuja huonoja puolia (oletettuja, koska "kakkonen" ei ole elänyt "ykkösen" kanssa suhteessa, eikä voi todellakaan tietää!)? Ja miksi "ykkönen" saa vihat niskaansa, jos sanallakaan kyseenalaistaa suhteen varattuun ihmiseen?
Mutta itsensä erinomaisuuden korostamiselle on esim. psykologiassa selitysmalleja. Ihminen joutuu polkemaan muita maanrakoon, jotta pystyisi näennäisesti todistamaan paremmuuttaan. Helpoin esimerkki varmaan koulu maailma, jossa kokeissa pärjäävää aletaan nimittelemään hikariksi.. Hikari nimittelyähän ei olisi, jos kaikki saisivat yhtä hyviä numeroita. Kateutta, epävarmuutta..?
Oli miten oli, en tiedä, olisinko koskaan itse voinut elää 10 vuotta "salassa", "kakkosena". Järki kun sanoo, että kymmenen vuoden aikana "ykköstä" on koskettaneet samat kädet kuin minua. En usko, että "rakastamani" ihmisen "uskottomuus" sattuu vähemmän tai ei ollenkaan, jos olen "kakkosen" roolissa. Että vain "ykkösiä" pettäminen sattuu..
Ja ihmetyttää, että edelleenkin vain naiset kertovat elämän tarinoitaan "kakkosena". Ja vain naiset "kakkosten" roolissa korostavat omaa paremmuuttaan suhteessa "ykköseen". Miehellä siis enemmän tunneälyä sittenkin. Mies ilmeisesti ymmärtää, että asiat voivat riidellä, ei ihmiset; ja että henkilökohtaisiin ominaisuuksiin puuttuminen piti jättää lastentarha ajoille.
Pettäminen on paha paikka kaikille osapuolille, MYÖS pettäjälle. Pettäjät usein teurastetaan, mutta kokemuksesta voin sanoa että pettäjällä on tunteet ja koko elämä sekaisin. Ei ehkä kaikilla, mutta mulla oli. Kuin olisi joutunut vieraaseen valtioon ilman rahaa, passia ja kielitaitoa. Onnekseni ympärillä oli viisaita ja maltillisia ystäviä, joiden avulla asiat loksahtivat paikalleen. Kiitän rakasta ex-vaimoani ymmärryksestä. Me molemmat olimme sotkut aiheuttaneet ja yhdessä kannoimme vastuun. Se sattui, mutta joskus elämä on ?
Uskon, että pettäjään sattuu myös. On todellakin vaikeata kuvitella, että joku voisi olla niin kylmä ja tunteeton, että (kerran) rakastamaansa ihmistä voi loukata yhteisestä menneisyydestä ja virheistä huolimatta.
Uskon myös sen, että aika harvoin pettäjä kertoo kakkoselleen ikäviä ja huonoja asioita puolisostaan. Pettäjäkin on niin viisas, että tietää niiden olevan lyömäaseita petettyä vastaan jossain vaiheessa. Eli kyllä kai jo tieto petetyksi tulemisesta riittää satuttamaan tarpeeksi..
Minäkin olen monesti miettinyt sitä, että jos "kakkonen" on niin paljon parempi kuin "ykkönen", niin miksi hän on ja pysyy "kakkosena"? Kenen mielestä hän loppujen lopuksi onkaan parempi...? Ajattelen myös niin, että millainen mahtaa olla "kakkosen" itsetunto - roikkua varatussa ihmisessä kuvitellen itsestään enemmän kuin onkaan, uskoen ehkä pettäjän puheita ja kehuja mutta viettäen juhlapyhät yksin, kun pettäjällä on "perhevelvollisuuksia". Eikös ihminen ole "kakkonen" nimenomaan silloin, kun pettäjä ei halua luopua "ykkösestään", selittäen syyksi mitä tahansa.
Eräs hyvä tuttuni tuli petetyksi ja koki avioeron, vaikka pettäjä katui tekoaan. Tuttuni oli hyvin surullinen tilanteestaan ja kokemastaan petoksesta. Mutta eipä kulunut kauankaan kun hän oli "kakkonen". Miksi pitää haluta varattua henkilöä, yrittää omia ja "voittaa" itselleen, etenkin kun on itse kokenut miltä se tuntuu "ykkösestä"? Onko ihmiset ja heidän tunteensa vain pelinappuloita ja ihmisten halut niin itsekkäitä, omaa mukavuutta tavoittelevia? Eikö ihmisen perhettä ja parisuhdetta kunnioiteta? Kyse ei ole vain pettäjän, vaan myös "kakkosen" omasta valinnasta ainakin silloin kun "kakkosella" on tiedossa pettäjän elämäntilanne. Onko ihmissuhteissa kyse kilpailusta; kuka voittaa kenet ja millä panoksilla...? Itse en alkaisi "kakkoseksi" mistään hinnasta, koska en haluaisi tehdä sellaista tekoa "ykköselle" enkä alkaisi kilpailemaan ja elättelemään toiveita varatun ihmisen huomiosta, jakamaan ketään.
Olen iloinen , että viestini sai aikaan näin mahtavaa keskustelua ja syvällistä filosofointia aiheesta joka ehkä jollain tavalla sivusi kirjettäni Ykköselle. Surullista luettavaa-nimimerkki kirjoittaa """""""Oli miten oli, en tiedä, olisinko koskaan itse voinut elää 10 vuotta "salassa", "kakkosena". Järki kun sanoo, että kymmenen vuoden aikana "ykköstä" on koskettaneet samat kädet kuin minua. En usko, että "rakastamani" ihmisen "uskottomuus" sattuu vähemmän tai ei ollenkaan, jos olen "kakkosen" roolissa. Että vain "ykkösiä" pettäminen sattuu.. """""""""" Voisin sanoa että nainen pystyy ,ainakin minä pystyin,työntämään tuon ajatuksen pois mielestään eli se Ykkösen "koskettelu" ei koskaan vaivannut minua. Minulla kai oli se ajatusmaailma koko ajan että mies kuului Ykköselle ja minä olen Toinen. Se ei siis sattunut mutta jos olisin kuullut muista naisista, se toki olisi sattunut ja sattuisi vieläkin. Mutta tuli aika jolloin halusin pistää pisteen perään ja se tuli nyt alkukesästä. Tämän viestin kirjoitin Ykköselle siksi että en pystynyt sanomaan sitä hänelle puhelimessa ja tällä tavoin yritän selvittää myös omia sekavia tunteitani.
Ajattelin sinun kokevan asian niin kuin kuvailit. Omaa mielipidettä en halunnut ensin laittaa, jotta en saisi ikävää "luokitusta" ja nimittelyä niskaani.
Tiedän todella yhden toisen naisen, joka kyllä sulatti vaimon, mutta miehen muut "syrjähypyt" olikin sitten liikaa. Loukkaantuneena rakastajan petturuudesta toinen nainen otti yhteyttä vaimoon. Monen mutkan ja ikävän puhelun kautta toiselle naiselle haettiin lopulta lähestymiskielto ja hän sai sakkoja herjaamisesta ja kotirauhan häirinnästä. Ja sekin herjaussyyte alkoi tässäkin foorumissa usein esillä olevasta nimittelystä.
Sinun vastaustasi ja tuntemuksiasi en kiistä enkä kyseenalaista. Vaikka itse ajattelen joistain asioista eritavalla, ei kai "miltä minusta tuntuu" asioista voi sanoa, onko oikein tai väärin.
Mutta ihmeen hanakasti "ykkönen" leimataan todella raskaasti, jos hän ajattelee samoin kuin sinä: mies "kuuluu" minulle, toinen on toinen. Totesit, että nainen kyllä kykenee työntämään tietyt ajatukset syrjään, jos haluaa. Sama siis petettyjen "ykkösten" kohdalla, vaikka jostain kumman syystä heistä tulee "lihavia, nalkuttavia, katkeria, pihtareita ja idiootteja", kun eivät pettävää miestä heitä pihalle; vaikka ensin on koetettu vakuuttaa petetty siitä, että itse olet kaiken aiheuttanut. Mutta ehkä se petetty jääkin suhteeseen korjaamaan "aiheuttamaansa vahinkoa"; ottaa siis vastuun teoistaan tai tekemättä jättämisistään ja kestää seuraukset. Hieman ironiaa, mutta kun kaikki vaihtoehdot on mahdollisia jokaisessa tarinassa. Polaariset stereotypiat on turhia ja kuvaa enemmän niitä käyttävän ajatusmaailmaa kuin yleistä käsitystä.
Mutta sinullekin tuli sitten se raja vastaan. Riitti toisena naisena oleminen. Samoin voi käydä pettäjällekin: riittää pettämien. Tai petetylle: halutaan erota, tuli mitta täyteen pettymyksiä. Kaikille vaihtoehdoille on annettava mahdollisuus.
Mikseivät kaikki Ykköset (tai exät, hehän voivat olla itse jo Kakkosia?) voi olla yhtä avarakatseisia? Olen itse ex-ykkönen ja nykyinen ehkä-kakkonen. Helppoa ei ole, mutta tein exälleni eromme helpoksi. En koskaan tarvinnut muuta selitystä Kakkosesta kuin että hän rakasti tuota naista. Mitä olisin voinut tehdä ettei asia niin olisi ollut? En mitään. Sen sijaan rakastin ja välitin exästäni niin paljon, että soin hänelle sen onnen. Kun tuska ja kaipuu helpotti, pystyin pitämään häneen yhteyttä. Olemme hyvissä väleissä myös tuon kakkosen kanssa.
Olen ehkä-kakkonen siksi, että yritän pitää loitolla miestä, jota kohtaan minulla on valtava veto, ja hänellä minua. Emme ole tehneet mitään mikä loukkaisi hänen avioliittoaan, mutta jos ajatukset ja tunteet riittävät, niin luulen hänen vaimonsa tulleen jo petetyksi. Sen verran olen saanut tietää, ettei sillä avioliitolla ole enää tulevaisuutta, eikä vaimo välttämättä edes välitä minun olemassaolosta - ainakaan pahalla. Mutta en tiedä uskallanko enää rakastaa ja tulla rakastetuksi, ettei pettyisi, kumpikaan.
selvitellä asioitaan. Varmaan syitä on monia, miksi niin kurjissa, tyhjissä avioliitoissa roikutaan ja kyysätään kaikki tunteet sitten sinne "kakkoskotiin" Usein kuulee että, "lapsien takia" tms. millä oma välinpitämättömyys muiden tunteita kohtaan, on helppo verhota. Mutta kun siellä kakkoskodissa eletään vain sellaista kermankuorimis elämää, niin mitenkä se kestää kun ja jos kohdataan samat arkipäivän ongelmat kuin ensimmäisessä kodissa? Se kakkosen hommaaminen täyttää niitä tarpeita mitä ei pysty ykköseltä saamaan. Kun kakkosesta tulee ykkönen, niin tarvitaanko taas uusi kakkonen? Eikö tämä monen naisen pitäjä ole jo osoittanut kyvyttömyytensä ihmissuhteidensa hoidossa?
Ihminen joka kykenee elämään vuosia kaksoielämää, mitenkä se vaikuttaa hänen psyykkeeseen? Eikö siinä tule jo krooninen "luumätä selkärankaan" Vai herääkö se omatunto uuteen loistoonsa, ja moraali nousee kohisten? Oppiiko tuollainen, omista virheistään, vaikka on osannut ne itseltään vuosia kieltää?
Miksi ihmisellä pitäisi olla tarve kakkoselle? Miksei voisi riittää että on hyvä parisuhde? Onko nykyään hyvä parisude muka niin vieras käsite, että "kaikki "luulee että "kukaan" ei ole uskollinen tai onnellinen suhteessaan, ja että "kaikki" pettää tai "kaikilla" on toinen suhde?
Paskat, sanon minä. Noin luulevat ne, jotka uskovat lehtiä salarakasjutuista ym. Eiköhän suurin osa ihmisistä mene naimisiin elääkseen sen ihmisen kanssa niin hyvinä kuin huonoina aikoina toisiaan tukien? Ihmiset muuttuvat, ja se tietenkin voi vaikuttaa myös parisuhteeseen. Jos niin käy, jotkut "sortuvat" ulkopuolisiin suhteisiin. Eivät kaikki. On niitäkin jotka kärsivät avioliitossaan yksin, ehkä heillä on sitten joku muu intressi elämässä, kuten työ tai harrastukset.
Uskon, että suurimman osan eronneista toinen suhde onnistuu paremmin kuin ensimmäinen ja jää myös viimeiseksi. Ensimmäisen suhteen "virheistä" otetaan opiksi. Ainahan on poikkeuksia, ja sitten niitä jotka eivät edes välitä muista ihmisistä. Heistä ei kai voi yleistystä tehdä? Paitsi ne, jotka onnistuvat sellaisen ihmisen kanssa naimisiin menemään. Ihmisillä on tapana peilata maailmaa vain omista kokemuksista, eikä suostu näkemään muuta.
Katkeruus tuntuu olevan kommenttisi taustalla? "Monen naisen pitäjä"... sellaisiakin miehiä (ja monta miestä pitäviä naisia) varmasti on, mutta todella harvassa!
Tarpeiden täyttö se toinen suhde aina on, kellä mitäkin, läheisyys, seksi ym. Kielii se kuitenkin kykenemättömyydestä ratkoa omia ongelmia omassa suhteessaan. Kuinka todennäköistä on että otetaan opiksi? Ei välttämättä kovin todennäköistä. Opiksi ottaminen kun on sitä että omaa toimintaa pystytään tarkistelemaan kriittisesti. Jos epäonnistuminen edellisessä suhteessa sälytetään puolison niskaan ja lähdetään ajatuksesta, sen takia rinnakkaissuhde oli koska en saanut omasat suhteesta, sitä taikka tätä. Eli opiksi ottamminen lähtee itsetuntemuksesta ja omien virheiden myöntämisestä, muutoin vain toistetaan opittua kuviota, oman vastuun pakoilusta. Ihmiset jotka välttelevät omaa vastuutaan, eivät välttämättä ole olleet parhaimpia oppilaita elämän koulussa. Kaipa niitäkin on montaa sorttia, mutta todennäköistä että heidän joukostaan löytyy suuri osa niitä, jotka eivät ole kykeneviä oppimaan omista virheistään.
Tässä ketjussa on nyt kaksi kertomusta avarakatseisesta "ykkösestä".
Avarakatseisuus tarkoittanee toisten kunnioittamista ja arvostamista. Siihen kuuluu toisten ihmisten henkilökohtaisten ominaisuuksien kuin – saavutustenkin yhdistäminen ennakkoluulottomaan yhteistyöhön, sekä erilaisten vaihtoehtojen suvaitseminen. Myös opin ottaminen uusista asioista on avarakatseisuutta. Avarakatseisuuden ajatellaan lisäävän henkistä hyvinvointia.
Avarakatseisuus ei sulje pois moraalia eikä arvomaailmaa. Perinteisesti arvostamme rehellisiä ihmisiä. On kohtalaisen helppoa arvioida mikä teko on oikein ja mikä väärin. Avarakatseisuus ei mahdollista haluttuun päämäärään pääsemistä moraalista ja surauksista välittämättä. Onko oman edun itsekäs tavoitteleminen siis avarakatseisuutta?
Avarakatseisuus lisää vastuuta toisistamme. Avarakatseisuus on laaja-alaisuutta, ei egoismia. Vaikutamme toistemme elämään kaikella mitä teemme tai jätämme tekemättä (globalisaatio hyvä esimerkki!). Avarakatseisuutta ei ole siis itsekkäästi oman edun tai onnen tavoittelemista hinnalla millä hyvänsä. Avarakatseinen ihminen ymmärtää vastuunsa valinnoistaan ja tekojensa seuraukset. Avarakatseinen ihminen ei perustele asioita itsensä ulkopuolella olevilla asioilla vaan on valmis ymmärtämisen lisäksi ottamaan vastuuta omasta toiminnastaan ja ymmärtää tekonsa vaikutukset laajemmin kuin itseen kohdentuneet seuraukset.
Avarakatseisuus on laaja-alaista ymmärtämistä, ymmärtämistä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vastakohtana on kapeakatseisuus, missä ihminen ei pysty näkemään asioiden kausaalisuutta, eräänlaista ykseyttä.
Mutta miksi kukaan ei uskalla pyyttää, että "kakkonen" niin ikään olisi avarakatseinen? Nyt ainakin tämän ketjun kakkosten puheenvuorot ovat olleet nimenomaan kapea-alaisuutta?
Tai sitten todellakin on niin, että järjellä ajateltuna "ykkösiltä" voitanee odottaa avarakatseisuutta, empatiaa ja ymmärrystä, mutta "kakkosen" kohdalla sellainen ajattelu mahdottomuus..
voinet vastata kysymykseen itse.ettet olisi katkera ja petetty ykkönen;)
Pessimisti.
Avarakatseisuus on hieno sana, jota moni mielellään käyttää, mutta jonka sisältöä harva ehkä ajattelee sen enempää.
Todellakin avarakatseinen ihminen osaa ja uskaltaa katsoa asiaa laajemmin kuin "minä" vinkkelistä.
Joku älähti sinulle, ei ehkä tiedä/ymmärtänyt, että sinä vain kauniisti suomensit avarakatseisuuden ja pohdit "ykkösten" ja "kakkosten" asenteita/ajatusmaailmaa siitä käsin. Tosin, ei ainakaan toinen kommentoija ole avarakatseinen =)
Itselleni tuli vielä sellainen ajatus, että useinhan nämä "kakkoset" tietävät, että kyllä se pettäjä "ykkösensä" jättäisi, mutta kun kiristetään lapsilla ja omaisuudella. Outoa avarkatseisuutta, sillä itse he ovat sitä mieltä, että ketään ei vasten omaa tahtoaan voi vietellä, mutta vasten omaa tahtoaan pakottamalla ja kiristämällä saadaan jäämään. Hmm.. Varatulla ei ole omaa tahtoa, mutta pettäjällä on. Miten tuo kuulostaa niin oudolta?!
Voihan olla niin, että kun lapsilla ja omaisuudella pettäjä perustelee eroamattomuuttaan, niin se on myös sitä avarakatseisuutta. Pettäjä osaa miettiä eron muidenkin kuin oman navan kautta. Ja hyvä niin.
Avarakatseisuus on eräänlainen ihanne, samoin kuin suvaitsevaisuus. Kumpikaan ei voi olla yhdensuuntaista, mitä tässä ketjussa ei oikein ymmärretä. Itsekkäästi toimivalla ihmisellä ei ole varaa pyytää toisilta avarakatseisuutta. Metsä kun edelleen tuppaa vastaamaan niin kuin sinne huudetaan..
Kommentistasi voitanee päätellä, että sinä et ole ilmeisesti avarakatseinen, koska löysit minulle ainoastaan yhden selittävän kategorian: katkera petetty ykkönen.
Pystytkö myöskään hyväksymään sitä, että kukaan - en minä tai sinä - pysty vastaamaan siihen, MIKSI EMME KAIKKI VOISI OLLA AVARAKATSEISIA? Laajalla haastattelulla saisimme ehkä selvitettyä ne seikat, mitkä kukin meistä kokee syyksi olla mieluummin hiukan kapeakatseisia kuin avarakatseisia.
Mutta uteliaisuuttani kysyn, miksi innostuit luokittelemaan minua? Eikö vastaajissa ole muita mahdollisuuksia? Ja lisäksi, miksi sinä älähdit? Tiedäthän koiran ja kalikan.. ;)
Vai pitäisikö ihmisistä aina uskoa hyvää, vaikka teot todistaisivat jotain muuta?
enpä ole pitkään aikaan lukenut täältä yhtä asiallista kirjoitusta kuin tämä oli.
Totta joka sana, pettäjistä ym. Todennäköisesti nämä ihmiset todella tarvitsevat ain sen kakkosen ykkösensä rinnalle.
Ei vika ole silloin meissä aviosiipoissa, kyllä se on näiden kroonisten tunnevammaisten korvien välissä. Sillä tunnevammaisiahan he ovat. Jäin muuten miettimään onko asialla yhteyttä jo lapsuuden aikaisiin oppimis-ym. vaikeuksiin. Meiltä sellainen löytyy...
Luokittelemalla edellisen kirjoittajan kerroit itse olevasi toinen nainen.. Näinkö siis ajatellaan? Ihan vaan sillä, että jos toisen naisen kirjoitusta kommntoiva on katkera ja petetty ykkönen, niin katkeran ja petetyn ykkösen kommentoijan täytyy olla kakkonen.
Vautsi, mitä avarakatseisuutta sinä edustat =)))
Ihminen oppii monella tavalla elämänsä aikana. Kokemukset muokkaavat eniten ehkä juuri persoonallisuuttamme.
Itse miettinyt sitä, millaisen ihmissuhde mallin annamme lapsille, tuleville aikuisille, rinnakkaissuhteiden "normaaliudella" ja ihannoinnilla. Sen, että fyysiset tarpeet etusijalla, että vain fyysinen läheisyys on välittämistä, hellyyttä. Onkohan se jo vaikuttanut erityisesti tyttöjen ajatusmaailmaan ja käyttäytymiseen, koska intiimisuhteita aloitetaan 12-13 vuotiaina jo? Ja tytöt todellakin ajattelevat niin, että heitä rakastetaan, kun ollaan sukupuolisuhteessa.
Toivottavasti kovin moni nuori ei tämän palstan keskusteluita lue. Usea toinen nainen korostaa nimenomaan sitä, että fyysisyys riittää täyttämään läheisyyden tarpeen ja toisen ihmisen kaipuun. Ja että jollain tapaa vaimoksi ryhtyminen (ja äidiksi tuleminen) on pahinta, mitä nainen voi itselleen tehdä; tai ainakin se oikeuttaa ulkopuolisten puuttumisen elämääsi välittämättä hiukkaakaan sinun tumteista..
Kyllä. Lapsena opimme kunnioituksen, empaattisuuden jne. Mutta vain, jos ne sisältyvät kokemuksina, ei luettuina ja sanottuina tietoina elämäämme.
Avarakatseisuus määreenä? Onko se kykyä älylliseen analyyttis-rationaaliseen ajatteluun????
Jos on, niin harvalta sitä löytynee. Sama kun kysyisi onko joku paha tai hyvä? Pahuutta ei kysyttäessä löydy kenenkään lähipiiristä. Jos kysytään yleisellä tasolla, niin maailmahan on pahuuden inkarnaatio. Jos tutkitaan itseä, niin useimmat ihmiset havaitsevat, että sisältävät pelkästään hyvää. he ovat viattomia kuin kissanpojat tai lapset. Lapset ovat viattomia, koska eivät kykene analyyttiseen ajatteluun. Lapset tekevät pahaa, vakkeivat sinänsä ole pahoja. He eivät vain kykene näkemään tekojensa implisiittisiä seuraamuksia. Sen vuoksi lapset ovatkin huoltajiensa vastuulla.
Aikuisen kuuluisi ymmärtää tekojensa seuraamukset, mutta näyttää kuin ylivertainen enemmistö käyttäytyy kuin lapset. He siis ovat uskomattoman typeriä, eivätkä kykene ymmärtämään, että heidän kapealaisesta oman edun tavoittelusta, seuraa pahaa. Vai ovatko he sitten vain niitä pahoja? Minä en kykene siihen uskomaan. Kyse ei tosiaan ole siitä, etteikö tavallinen ihminen tarkoittaisi hyvää ja tekisi tahallaan pahaa, vaan että tavallinen ihminen etsii itselleen hyvää, mutta saa teoillaan aikaa pahaa, sillä ei osaa pohtia tekojensa kaikkia seuraamuksia. Tai paremminkin ihmisen avarakatseisuus ei siihen riitä. Vaikkeivat ole pahoja, niin välinpitämättömiä tekojensa seuraamuksia kohtaan. Sitä voidaan sanoa myös itsekkyydeksi. Ollakseen avarakatseinen spootaanisti, vaaditaan siihen jo tavallista korkeampaa älyllisyyttä ja suurta empatiaa yli oman lähipiirin.
Käytkö usein täällä?
Miksi kaikille täällä tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, että pettäjä ja jättäjä olisi jättänyt puolisonsa joka tapauksessa, vaikkei olisi ehtinyt pettääkään ?
Minä tein niin. Olin jo jättämässä, kämppä katsottu, puolison kanssa asiat sovittu kun kohtasin ihmisen joka kolahti. Vaan siihen tyssäsi puolison ymmärrys. Hän olisi hyväksynyt jos olisin eron jälkeen jäänyt yksin, kuten hän. Lähdin kuitenkin, mutta exän suhtautuminen uuteen suhteeseeni katkaisi välimme lopullisesti. Muuten oltaisi säilytetty jonkunlainen asiakommunikointilinja. Eniten exän käytöksestä on kärsineet lapset. Vanhempi on jo alkanut ymmärtää tilanteen eikä siedä exäni käytöstä. Tuli just täysikäiseksi ja muutti pois kotoa.
Tähän aiheeseen kirjoittaneet tuntuvat olevan suurimmaksi osaksi ei-avarakatseisia. Se on heidän valintansa.
Älä vaan ala ennustajax .... loppus asiakkaat alle aikayksikön :D
Eipä sitten muuta.. Avarakatseisuus ei todellakaan ole sitä, että on vain yksi vaihtoehto, yksi totuus, yksi seuraamus.
Mutta sinullakin - jos et sitä vielä ole oivaltanut - tyssäsi puolison ymmärtäminen, kun hän ei enää käyttäytynytkään niin kuin sinä halusit; hän hän vaan toimi omien tunteidensa mukaan, kuten sinä. Kuten omien kokemusten ja tunteiden mukaan otit ketjuun kantaa. Mutta yhdessäkään lauseessa et mahdollistanut toisenlaisen ajattelun oikeellisuutta.
Avarakatseiseinen ihminen kysyy enemmän kuin tietää vastauksia. Tiesitkö?
joka aloitti luokittelun =)))
Niin, siis olisiko pitänyt olla eroamatta alun perinkin ?
Hyvyys vs. pahuus ovat filosofisestikin tarkasteltuna mielenkiintoisia käsitteitä, mutta filosofia ei tunne rationaalista ja analyyttista ajattelua. Käsittääkseni ei voida tehdä sellaistakaan yleistystä, että pahaa tehnyt on paha ja hyvää tehnyt on hyvä ihminen. Yhteiskunnassamme on ajatus, että teot on tuomittavissa, ei ihmiset.
Egoismista tosiaan pikemminkin on kyse kuin pahuudesta. Mutta itse olen sitä mieltä, että avarakatseisuus ei ole ihan noin vaikeata kuin miten sinä sen tulkitsit..
Tässä ketjussa on yksi vastaaja kuvannut avarakatseisuutta aika hyvin. Kukaan ei ole ainakaan siihen vielä kommentoinut, ettei se olisi oikeansuuntaista tulkintaa. Siellä oli itselleni monta hyvää kohtaa mietittäväksi. Asioita, joita ei kovinkaan usein tule ajatelleeksi, kuten se, että ajattelemme olevamme suvaitsevaisia ja avarakatseisia, mutta silti tyrmäämme erilaiset mielipiteet ja kannanotot.
mitä sä koko ajan syyttelet muita jostai luokittelusta? omatunto kihisee-kö?
sitä avarakatseisuutta.. ketjussa eriäviä mielipiteitä esittäneitä kohtaan.. ja ymmärtämystä erilaista käyttäytymistä kohtaan.. siis sitä avarakatseisuutta..
teet..?
Metsä vain vastailee huutoihin, eiköstä juu..? ;)
Miksi ?
sinä...se metsä ;) kaunis lehtometsä ;)
osoita minua yhdellä sormella, niin kolme sormea jää osoittamaan itseäsi.
Sinähän alunperin luokittelit yhden vastaajan katkeraksi ja peteyksi ykköseksi. Se oli se ensimmäinen luokittelu ja voit toki jatkaa ja olla sitä mieltä, että toinen sitä tekee, et sinä. Näytön muste on onneksi niin halpaa, että mitään vahinkoa inttämisestä ei varmaankaan ole.
"Sinähän alunperin luokittelit yhden vastaajan katkeraksi ja peteyksi ykköseksi. Se oli se ensimmäinen luokittelu ja voit toki jatkaa ja olla sitä mieltä, että toinen sitä tekee, et sinä. Näytön muste on onneksi niin halpaa, että mitään vahinkoa inttämisestä ei varmaankaan ole."
Oletkohan mennyt jutuissa vähän sekaisin, vai oletko muuten sekaisin?
ei enää muista - tai edes osaa lukea - mistä ketju alkoi ja on sitä mieltä, että muut on sekaisin..
No, nyt ymmärrän.. Siis sen, ettet vain osaa edes tarkistaa tämän rönsyn alkua.. Kokeile edes..
Seuraavaksi d kirjain, sitten e, f.. Autetaan kyllä, jos muistisi taas pettää jossain vaiheessa =)
Viestini alkoivat aaa:sta joten johtopäätös: sinä olet sekaisin. Olen lukenut aloituksen sekä sen, johon vastaus aaa oli. Taidat olla siis sekaisin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000011035258
Tuon viestin luokittelua kommentoin. Siis ennen sinun aaa:tasi..
Ja pari muutakin oli välissä. Että se siitä sekaisin olemisesta.. Sorppa.
tulevaa elämääsi Kakkosena. Sinuna en ryhtyisi siihen kertoo kokemuksen ääni. Paljon oli iloa ja onnea mutta myös surua ja huonoa omaatuntoa siinä sopassa. Aina se ei pääty hyvin Kakkosen kannalta jos sitä alkaa odottelemaan voi vierähtää hyvinkin kymenen vuotta niinkuin minulla.
miten minun EX-kakkosen puheenvuoro sinusta oli kapea-alainen? Luitko viestiäni, onko niin että jos olet jotain tehnyt olet ikuisesti tuomittu? Ettet vain olisi itsekin lukenut viestiäni kapea-alaisesti? Eikö asioiden katuminen tai elämäntapojen muuttaminen ikinä tuo takaisin sitä tilannetta missä mielestäsi Kakkonen voisi olla ns. avarakatseinen. Mitä se avarakatseisuuden puuttuminen yleensä tarkoittaa tässä tilanteessa muuta kuin sitä hetkeä kun Kakkonen tunkeutuu siihen helvettiin eikä suostu poistumaan ja elää ilman avarakatseisuutta, empatiaa tai ymmärrystä.On toki kohtalaisen helppoa tietää mikä on oikein ja mikä väärin mutta vain yli-ihminen pystyy aina joka tilanteessa toimimaan oikein. Jos omatuntosi ei nyt yhtään kolkuttanut olet varmaan sellainen.Tässä en tarkoita vain aviorikosta. Minä ymmärsin kymmenen vuoden oppituntien jälkeen että kaikki vaikuttaa kaikkeen niinkuin sanoit kun lopetin suhteen kaikki vaikutti taas kaikkeen ja mitä tapahtui...
koska vastaus ei ollut sinun alkuperäisen vastaukseen.
Ylipäätänsä tiivistin sen, mitä ymmärretään avarakatseiseksi. Ja kommentoin sitä, että avarakatseisuutta on joka suuntaan.
Jos siis vastauksen, joka ei ollut edes sinulle, tulkitsit noin, niin käsittelitkö sinä vastausta omasta mielestäsi avarakatseisesti?
kuin ne on kirjoitettu. Ei yhtään enempää eikä vähempää. Jos puhut Viestiketjun Kakkosista niin toki Kakkoset kokevat sen itseään koskeviksi. Että silleen.
olemaan kakkonen ja uskomaan että miehellä ei ole mitään enää oman vaimon kanssa.Jostain kumman syystä kakkoset ei ole edes mustasukkasia vaimolle?Vai onko asia niin että kakkonen ei ota vakavasti koko miestä ja haluaa silloin tällöin tavata mutta muuten elää yksin.Lopulta ei tiedä kuka pettää ja ketä vai pettääkö kukaan jos vaimokin katsoo läpi sormien.
Olen yllättynyt miten monella tapaa negatiivisesti viestisi on otettu. Aika henkilökohtaisesti sanoisin. Mielestäni siinä oli paljon asiaa ja mietittävää suurimmalle osalle ihmisistä. Erittäin hyvä kirjoitus ja hyvää pohdintaa.
Itse vain mietin sitä, että onko tietyt ilkeilyt provoilua täällä anonyymisti, vai voisiko jokainen ladella omat kommenttinsa live-elämässäkin kaffekuppi keskusteluissa?
Täällähän voi vetä mitä pseudoskeidaa tahansa. Sanoa, että ei tunnu misään jne, ja että yksilön vapaus menee yhteiskunnan arvojen ja moraalin ohi, ja että siihen on oikeus. Mutta kuinka moni pystyy sanomaan samat asiat oikealle ihmiselle? Ja kuinka moni todellakin ajattelee niin kuin täällä sanoo?
Vanhoja hyviä sanontoja on mm. vaikeneminen on myöntymisen merkki, tai se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.. Kai niitä voi näissäkin kommenteissa soveltaa..
jos kerran palstailija on sitä mieltä että pettäjäkin on avarakatseinen.>>>>>> Palstailijan teksi: Voihan olla niin, että kun lapsilla ja omaisuudella pettäjä perustelee eroamattomuuttaan, niin se on myös sitä avarakatseisuutta. Pettäjä osaa miettiä eron muidenkin kuin oman navan kautta. >>>>>>>>> koska toinen nainen (alkuperäinen kirjoittaja ) ei kymmeneen vuoteen ole vaatinut pettäjää eroamaan on siis miettinyt asiaa muiden kuin oman navan kautta ja on vaan on tyytynyt sivussa elämään kaksoiselämää ja lisäksi jättää vaatimuksen nytkin tekemättä ja yksinkertaisesti katkaisee suhteen jos nyt oikein ymmärsin. Siirtyy sivuun. Antaa vaimolle tilaa avioliitossa . Eli tämän palstailijan logiikan mukaan alkuperäisen kirjoituksessa kaikki kolme ovat avarakatseisia. Onpas kumma juttu...
voikaan vastata se nääs hävisi heti kun kirjoitin kommenttini. Plääh.
viesti on olemassa.. Et ehkä vain huomannut.
Ja avarakatseisuus vastaus lähti siitä, että yksi toinen ehkä-kakkonen mietti sitä, että miksi kaikki ykköset eivät voisi olla yhtä avarakatseisia. Eli ehkä-kakkosen ajatusta siinä vain alettiin enemmän pohtia.
Onko se sitten avarakatseisuutta, että 10 vuoden toisena naisena elämisen jälkeen katkaisee suhteen varattuun, vai reliteettia siinä, että ei itse enää kestä olla toinen. Sen varmaan aloittaja tietää itse paremmin..
Avarakatseisuus on nimenomaan asioiden näkemistä ja pohtimista laajemmin. Pettäjäkin on siis avarakatseinen miettiessään tekojensa ja valintojensa vaikutusta kaikkiin. Miettiikö toien nainen siten? Ei, yleensähän toinen nainen mieltää itsenä ulkopuoliseksi, joka tekee niin kuin itse haluaa; ja hänhän ei ole niitä lupauksia kenellekään antanut. Sellainen asenne ei todellakaan ole avarakatseisuutta. Järkikin sanoo.
Joka tapauksessa minusta toisen naisen "avarakatseisuus" on ihan samaa luokkaa ja samalla tasolla kuin pettäjänkin koska hänkin on kymmenen vuotta pitänyt suhdetta yllä eli ollut samassa veneessä ja vasta sitten miettii tekojensa ja valintojensa vaikutusta kaikkiin. Se on myöhäistä silloin. Viestin lopussahan sanoin että tuolla systeemillä myös kakkonen on avarakatseinen, en suinkaan tarkoittanut että olen välttämättä itse sitä mieltä. Johdattelin vain ajatusta eteenpäin.
Vaikka olen itse tullut petetyksi ja jätetyksi niin kirjoituksessasi huokuu kiitollisuus ja ymmärrys tuota naista kohtaan joka ilmeisesti rakastaa niin paljon miestään että vaikka mies haluaa eron, haluaa vaimo hänen olevan onnellinen.
Älä koe nyt enää huonoa omaatuntoa, sen aika on jo ohitse. Ota onnesta kiinni ja tulkaa onnellisiksi.
En hyväksy pettämistä ja omat katkerat ja kovat kokemukseni huomioon ottaen en olisi koskaan kuvitellut näin kirjoittavani. Ehkä siksi että ymmärrät hyvän merkityksen rohkaisen sinua enkä moiti.
se lämmitti mieltäni. Vosin vielä kommentoida sen että olen myöskin itse petetty ja jätetty ,aivan samalla tavalla ex-mieheni seurusteli 5 vuotta ja minä olin viimeinen joka sen tiesi. Olen kokenut kaiken saman kuin tämä upea ihminen jolle kirjoitin alkuperäisen viestin mutta en kylläkään käyttäytynyt noin avarakatseisesti. Minä vain ajauduin avioeron jälkeen tähän suhteeseen josta tuli minulle myös kohtalo. Olen hämmentynyt tästä kaikesta. Joku kommentoi että ihan selvä provo. Täytyy sanoa että sitä minäkin toivoisin.
P R O V O O koko viesti !
-- ja työ käytte kuumana,, hehh :)
Mutta ihan mielenkiintoisia kommenttejakin tässä viestiketjussa ollut, jotka eivät sinällään edes liity koko aloitukseen. Niitä vastauksia on itseasiassa mukavampi lukea.
luettu jo tuhansia kertoja alotusasiheesta riippumatta. en tiedä onko sama kirjoittaja vai pari katkeraa petettyä jätettyä mutta a i n a sama laulu. ei myötätuntoa.
Niin on toisten naisten laulutkin luettu tuhanteen kertaan. Ei niillekään myötätuntoa heru.
Mietin, että pitäisiköhän itselläkin alkaa nimittelemään toisia naisia vastaavasti, kun esim. sinä petettyjä..? Tosin katkeruus sanaa et ole vieläkään ymmrtänyt, vaikka itsekin lueskellut näitä stooreja tuhansia kertoja.. ;)
Ja hyvin tulee ihmisten asenteen - kuten sinun ;) - esille ko. aiheesta vastauksista. Tosin, voihan olla, että sama toinen nainen kirjoittelee samoja lauluja ja puolustuksia =)))
kuin te. Että kirjoittaisivat useammalla nimimerkillä. Vain sellaiselle se tulee mieleen joka itse niin tekee...
vastata tähän http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000011040105 viestiin..?
Nyt ilmestyit reagoimaan vasta.. Hmm.. *tekee tulkintaa*
...koko ketju: onko ykkönen parempi kuin kakkonen ja kuka on avarakatseinen ja kuka ei ja mitä se kaikki tarkoittaa.
Näitä juttuja on ollut ja tulee olemaan näistä spekuloinneista huolimatta aina ja ikuisuuksiin. Avioliitto puuduttaa syystä tai toisesta, haetaan toista naista/miestä, sorrutaan, rakastutaan, erotaan ja liitytään uudelleen sen toisen kanssa. Jotkut onnistuvat, jotkut ei. Syitä riittää. Ja jotkut myös jäävät avioliittoon.
Ihmisillä on hirveä tarve vääntää näistä kymmeniä muuttujia sisältävistä sattumanvaraisista kuvioista selkeitä kaavoja ja arvoindeksejä. Ei se ole mahdollista. Mutta onhan tuo tarve ymmärrettävissä, koska ihminen on tuossa tilanteessa niin tunteidensa riepoteltavissa, olipa sitten ykkönen, kakkonen tai se pettäjä.
Mutta turhaa ajanhukkaa silti.
Terveisin nimimerkki "kaiken kokenut - kakkosesta ykköseksi ja ainakin vielä onnellinen"
niin huomaa että jokaikinen viesti mielestäsi täällä on täysin turha. Miksi yleensä lueskelet näin turhaa palstaa. Turhaa ajanhukkaa niinkuin itsekin asian ilmaisit. Etkö voi käyttää aikaasi muuten kun arvostella näitä toisten ihka oikeita ongelmia ajanhukaksi.
ottaa nyt pikaisesti yhteyttä Suomen akatemiaan ja kehoittaa heitä tuhoamaan kaikki uskottomuuten ja parisuhteeseen liittyvät teokset; ne kun aika pitkälti ovat samansisältöisiä kuin tämän foorumin viestiketjujen kommentit..
Tosin luulen, että jokin sai sinut "epävarmaksi" ja kokeilet sitä vanhaa taktiikkaa: "hyökkäys on paras puolustus".
Ihmisellä on aina ollut tarve selitellä asioita; vaikkapa luonnonkatastrofeja, kansanmurhia.. Determistinen ajattelu on toisaalta myös psyykken hoitamista.
Onnellisuutesi - ainakin vastaustesi perusteella - on pseudomaailma. Sinullakin oli tarve selitellä - ajanhukkaa siis ja samallatapaa kai tarve . Kontekstisi jäi kyllä epäselväksi, koska käsitteet eivät olleet konsensuksessa..
>>Tosin luulen, että jokin sai sinut "epävarmaksi" ja kokeilet sitä vanhaa taktiikkaa: "hyökkäys on paras puolustus". >>
Ääääh, eiku ihan totta, olen vain seurannut paremman tekemisen puutteessa tätä(kin) palstaa nyt pari kuukautta, ja nämä samat jutut täällä toistuvat viikosta toiseen. En ole epävarma enkä hyökännyt. Olen vain sen verran tympääääääntynyt näihin kuvioihin niin, etten malttanut olla kirjoittamatta.
En ole muuten tiennytkään, että Suomen akatemia on joku kirjojenhävitysorganisaatio. Kiitos tiedosta, aina viisastuu.
>>Onnellisuutesi - ainakin vastaustesi perusteella - on pseudomaailma.>> Tätä lausettasi vähäsen ihmettelin. En ole "vastaillut" tänne monikossa, tuon yhden kommentin laitoin suuressa ikävystyneisyyden mielentilassa. Mitä tulee onnellisuuteeni, miten voit väittää se olevan pseudotila? Tarkoitatko, että minusta "vain tuntuu siltä"? Mitä muuta se onnellisuus sitten voisi olla kuin tunne, vaikka katteetonkin. En ymmärrä.
En myöskään oikein ymmärtänyt viimeistä lausettasi. Mutta se oli varmaan pelkkä heitto, koko lause.
Mutta mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin kovin tärkeää.
Ajattelin, että olet asioihin enemmän perehtynyt, kun tiettyjä "käsitteitä" käytit ja siksi vastasin niin ikään käsitteitä käyttäen.
Pitkä aika kaksi kuukautta roikkua palstalla, jonka jutut kokee tympääväksi. Rankaisetko itseäsi? Olisiko sinulle muuta foorumia, jonka kokisit mielekkäämmäksi?
On ihmisiä, jotka ovat kokeneet palstalla käsiteltyjä asioita. Moni prosessoi tunteitaan ja tapahtuneita lukemalla muiden vastaavia kokemuksia. Ihan sama, jos sairastuu johonkin sairauteen, niin aiheesta taatusti pyrkii löytämään tietoa ja samassa tilanteessa olevien kokemuksia. Vai, oletko Terveys foorumilla käynyt nakkelemassa samanlaisia "Olen vain sen verran tympääääääntynyt näihin kuvioihin niin, etten malttanut olla kirjoittamatta", jos joku aihe - esim. masennus - toistuu viesteissä..
Tuskin, koska sen tietäist olevan laskelmoivaa ilkeilyä. Tiedät, että on asioita, joihin ei aina itse voi vaikuttaa, mutta jotka aiheuttavat inhimillistä kärsimystä; kuten esim. sairaudet, lunnonkatastrofit, ero, uskottomuus. On se kumma, että jaksaa tympääntyä aiheeseen, joka on pelkästään ihimillisen toiminnan tulosta. Tiedät varmaan, että ero ja uskottomuus on asian kokeneen lyönyt maahan, mutta mikä sen hienompaa kuin mennä siihen tympääntymistään huutelemaan. Koska et vastaavanlaisissa inhimillistä kärsimystä kuvaavissa foorumeissa ole esiintynyt - ainakaan nyk. nimimerkillä - oletan sinun olevan tässä foorumissa vain ilkeilemässä (?), koska vertaiskokemuksia ja -viestejä et ole etsimässä.. Tai sitten ihmettelen tapaasi rääkätä itseäsi tympeällä tekemisellä.
No joo. Olemme kumpikin oikeassa. Ei kai minun ole täällä mitään syytä huudella, kun olen vain kuluttamassa aikaani paremman tekemisen puutteessa. Tarkoitukseni ei suoranaisesti ollut ilkeillä vaan luoda vähän ikäänkuin laajempaa ikuisuusperspektiiviä kuvaan mukaan. Vaikka tuskinpa tuo näkökulma lohduttaa sitä tulessa makaavaa.
Hyvää jatkoa kaikille, muistakaa tämä on vain elämää (jonka perusluonteeseen kuuluu ennalta-arvaamattomuus ja ennustamattomuus), eikä kukaan kai sanonutkaan tämän olevan helppoa.
Hienoa tekstiä. Mietinkin, mitä tapahtuisi, jos siihen lisäisi:
.
Jossain vaiheessa voisi yrittää katkaista ketjus: satutettu ihminen satuttaa toista ihmistä. Pahan kiertoon laitto näyttää olevan meille (suomalaisille) helpompaa kuin hyvän. Yksin ei voi ihmeitä tehdä, mutta jos tarpeeksi monta miettisi onko se paha sana aina välttämätön ja mitä se tekee kuulijalleen. Niin, ja joskus voisi ensin miettiä mikä omassa historiassa aiheuttaa seuraavaalle ne loukkaavat sanat. Puramme vihaa ja halveksuntaa ihmisiin, jotka eivät ole edes meidän elämässämme kiinni.
Onnellisella ihmisellä ei tarvetta loukata ketään. Onni lähetettynä matkaan on sama kuin hymy: se palautuu takaisin..
Vielä: puhetapani ja huumorintajuni on tarkoituksellsiesti vähän sellaista brittiläisen kuivaa enkä aina ota huomioon, että sellainen viestintä ei tavoita tunteidensa vallassa olevaa ihmistä. Eli sinäkin ylitulkitsit viestini osittain myös sen takia.
Yksi syy kirjoitukseeni oli myös se, että itse en vaikeuksissa yleensä juuri koskaan tukeudu muihin vaan vetäydyn yksinäiseen luolaan, luon nahkani siellä yksinäisyydessä kuin rapu ja tulen muutaman viikon päästä ulos entistä ehompana. Reagointitapoja on niin monia. OK, myönnän kuuluvani vähemmistöön, suurin osa meistä kai hakee sitä ymmärrystä ja lohdutusta. Myös elämän sattumanvaraisuus on vaikea ymmärtää ja hyväksyä, on paljon helpompi ja lohdullisempi rakentaa malleja tapahtumille ja sitä kautta saavuttaa jonkinlainen ymmärryksen tai peräti elämänhallinnan tunne. Itse koen, että sellainen on harhaa.
Niin on monenlaista meitä..
Itse olen niitä, jotka mieluummin yrittää vaikeuksissa ja ongelmissa löytää tukea. Oman ammattini jo altistaa minua "sairastumista vahvuuteen", eli omien kipupisteiden ja voimavarojen tunnistaminen saattaa olla heikkoa. Työssäni näen niitä, jotka menevät myöskin piiloon. Riski on siinä, että jos joskus se "kuoren luominen" ei onnistukaan, niin uskaltaako sitä enää piilosta pois ollenkaan?
Ihminen kuulemma suojaa aina eniten heikointa kohtaansa, esim. väkivallan uhatessa pyritään suojaamaan pää. Joskus emotionaalisesti herkät ihmiset kasvattavat ympärilleen kuoren, eräänlaisen roolin. Arka ja ujo saattaa olla touhukas ja puhelias näennäisesti. Monen kyynikon ja kovan ihmisen takaa on löytynyt tunteitaan suojeleva romantikko.
Ihmisellä on tarve - tosin maailmaa kun katselee ja näitä tarinoita kun lukee, niin ymmärtää - antaa vieraalle sellainen kuva itsestä kuin mitä haluaisi olla. Turvallisessa ihmissuhteessa tai sosiaalisessa kontaktissa uskalletaan riisua "haarniskat" ja näyttää se oikea minä. Psyykkeelle on välttämätöntä tämä suojautuminen, en siis kritisoi sitä.
Ylitulkinnasta. Tässä foorumissa on ihmeen yleistä suora ilkeily kriisissä olevaa ihmistä kohtaan. Sitä kylmää asennetta ja surun ja menetyksen vähättelyä kritisoin. Senkö tulkitsit ylitulkinnaksi?
Elämälle on tyypillistä ennalta-arvaamattomuus, muutos ja sattuma; kohtaloksi osa tätä kaikkea nimittää. Kuitenkin hyvin moneen asiaan on olemassa funktionaalisia selittäjiä ja kausaalisuus on munasolun hedelmöittymisestä lähtien ihmisen elämässä mukana. En tiedä, onko siis todellakaan lohdullista elää tiedostaen tietyt kausaliteetit, mallit tai kaavat esim. ihmissuhteissa: kuten juuri se, että puolisot eivät säily samanlaisina kuin ensimmäisenä tapaamiskertanaan ja että yksilöiden suhteessa tapahtuva kasvu luo helposti jännitteitä suhteeseen. Mieluumminhan tuollaisenkin "tiedon" sulkisi mielestään pois aloittaessaan uutta suhdetta, eikö?
Vai tarkoititko determinististä ajattelua? Siinähän ihmiset on aina loistavia! Esim. uskottomuuttahan selitetään usein näin, tosin ulkopuolisten toimesta, kuten tässäkin ketjussa. Se on harhaa jos mikä.
Elämää ei voi hallita. Kaikki, jotka ovat yrittäneet, ovat kuolleet kuitenkin, eikä kukaan poistunut virheitä tekemättä tai vastoinkäymisiä kokematta. Sen sijaan useammalle haluaisi sanoa, että omaa elämää voi elää hallitummin. Meille on annettu järki ja tunteet, yhdessä toisten kanssa olemme asettaneet tiettyjä normeja ja arvoja, että edes olisi mahdollisuus inhimilliseen ja mielekkääseen elämään. Yksilöllä on siis mahdollisuus hallita järkeään ja tunteita. Meillä on tunteiden vapaus; kaikkia tunteita ei ole pakko kokea ja tunteethan eivät ole tai edellytä tekoja.
tarkoitin siis sitä, että viimeinen lause viestissäsi oli hyvä ja ei niinkään kyynikon kirjoittama..
Kyynikkona en itseäni pidäkään missään tapauksessa, mikäli kyynikolla nyt tarkoitetaan tunteettoman kylmää totuudentorvea. Pikemminkin ajattelutapani polveutuu, tosin aikamoisen kotikutoisesti, joistain itämaistyyppisistä filosofioista: se tapahtuu, mikä tapahtuu, ja yhden yksittäisen ihmisen osuus hyvinkin monessa tapahtumaketjuun on melkoisen mahdotonta yksiselitteisesti selvittää. Ja etenkin ihmissuhdeasioissa niitä muuttujia on niin perin monia.
Kivenkoloon ryömiminen ei ole välttämättä pakenemista, kuten sen nimesit. Se on omien voimavarojen tutkailua, mittailua, uudelleenrakentelua ja painopisteiden mututamista. Sitä voisi kutsua myös itsesuoritetuksi kognitiiviseksi lyhytterapiaksi, mikäli tuo termi kuulsotaa tutulta. Itselleni se on ollut luontainen tapa jo pikkulapsesta asti ja koska se toimii, en ole katsonut tarpeelliseksi "väen vängällä" hakea tukea itseni ulkopuolelta. Joskus tuntuu, että se nimenomaan on pakenemisen vastakohta, koska siinä saattaa joutua aika lujille ittensä kanssa. Tuntuu, että joku lähimmäinen terapeuttina kenties päästäisi helpommalla...
Mutta, mutta. Ihmiset ovat erilaisia, ja reagointitavat myös. Näinhän tämä on.
De Mellon kirja "Havahtuminen" oli melkoinen silmien aukaisu itselleni näissä(kin) asioissa.
Löysin jo aikaisemmista kommenteistasi asioita, jotka ajattelen hyvin pitkälti samoin.
Tuo laittoi miettimään, että ensin yritämme antaa itsestämme vieraille sellaisen kuvan kuin mitä itseasiassa haluaisimme olla. Muistan itse yhdet ensitreffit, ja kyllä, peesasin toisen osapuolen olettamiani odotuksia.
Tämänkin foorumin joistain vastaajista keskittyvät vakuuttelemaan sitä, että ei tunnu missään, ei välitä jne., annetaan kuvaa, että ollaan tunteettomia. Liekö sittenkin enemmän sitä esittämistä; näin siis haluaisin tuntea tai ajatella? Tällainen anonyymi kontaktointi mahdollistaa (kuten itsekin totesit aiemmin) kyllä järjettömän ilkeilyn ja nälvimisen. Sitä tuskin todellakaan on suorissa kontakteissa. Vai onkohan foorumin väki sitä mieltä, että näyttelemme näennäis lähimmäisiä live-elämässä?
Sinun vastauksia oli kuitenkin virkistävää lukea. Annoit ajatteluun mahdollisuuden, esitit asioita "on mahdollista" muodossa; yleensähän täällä tulee "se on fakta" kommentteja.. Mutta ilmeisesti ihmissuhdealalla työskentelet..? Mietinkin, antaako ihmiset erilaisia vastauksia vastaavia asioita kasvokkain keskustellessa kuin mitä täällä?
Kausaliteeteista samaa mieltä kanssasi, kuten deterministisyydestä. Molemmissahan muuttujen määrä - kuten Stella muuttujia korostaa - on ennakoimaton. Muuttujista huolimatta pystytään sääilmiöistä lähtien selittämään asioita tai tapahtumia. Ja niisäkin voi olla rajaton määrä lopputulokseen vaikuttavia osasia. Kausaliteettia se ei poista.
Hyvä vinkki tuo hallitummin eläminen. Itse luin jokin aika sitten filosofian opuksen, jossa käsiteltiin mm. tunteiden vapautta ja järjen ja älyn hallitsemista. Kirjassa oli pohdintaa siitä, että tunne ei ole teko, mutta "syytämme" usein jotain tunnetta tietystä teosta. Tällöin ihminen vain unohtaa, KUKA ne tunteetkin TUNTI ja KUKA teki TEON. Ehkä se on vain ihimillistä "tyhmyyttä" ja vastuun vierittämistä edelleen itsestä pois, kun tunteita "syytämme".