.. tämä todellakin sisältää pari tyhmää kysymystä joihin toivoisin asiallisia vastauksia. Olen 25-vuotias naikkonen ja olen ihastunut projektikaveriini. Ongelma on vain se, että en uskalla lähestyä kun itseluottamukseni on niin takapuolesta. Pelkään pakkeja niin paljon, etten ikinä mene juttelemaan kenellekään kiinnostavalle. En vaan osaa.
Kierointa tässä on se, että itse olen kuulemma niin ylpeän näköinen ettei kukaan uskalla tulla minulle juttelemaan. Naamassani ei kyllä ole mitään suurempaa vikaa, olen sievä, mutta baari-illan jälkeen minä olen ystävistäni ainoa joka lähtee yksin kotiin.
Kun ei flaksi käy missään muuallakaan, niin miten uskaltaisin ottaa tähän kaveriini lähestymistavan tyttö-poika? Hän aloitti tämän kysymällä minua projektiparikseen. Kun puhumme projektistamme juttu luistaa ja samalla on tullut vaihdettua muutakin informaatiota puolin ja toisin, mutta mistä löytää sen rohkeuden kysyä kahville? Kun en ole uskaltanut edes vielä kysyä että onko hänellä tyttökaveria. Sormessa ei näy mitään, mutta sehän ei ole tae yhtään mistään.
Tämä kaveri vainoaa minua unissanikin ja alan pikkuhiljaa muuttua toistaitoiseksi. Olen perunut jo neljä projektitapaamista kun ainoa ajatus hänet nähdessäni on, että "suutele minua, jumalauta."
Apua.
Kierointa tässä on se, että itse olen kuulemma niin ylpeän näköinen ettei kukaan uskalla tulla minulle juttelemaan. Naamassani ei kyllä ole mitään suurempaa vikaa, olen sievä, mutta baari-illan jälkeen minä olen ystävistäni ainoa joka lähtee yksin kotiin.
Kun ei flaksi käy missään muuallakaan, niin miten uskaltaisin ottaa tähän kaveriini lähestymistavan tyttö-poika? Hän aloitti tämän kysymällä minua projektiparikseen. Kun puhumme projektistamme juttu luistaa ja samalla on tullut vaihdettua muutakin informaatiota puolin ja toisin, mutta mistä löytää sen rohkeuden kysyä kahville? Kun en ole uskaltanut edes vielä kysyä että onko hänellä tyttökaveria. Sormessa ei näy mitään, mutta sehän ei ole tae yhtään mistään.
Tämä kaveri vainoaa minua unissanikin ja alan pikkuhiljaa muuttua toistaitoiseksi. Olen perunut jo neljä projektitapaamista kun ainoa ajatus hänet nähdessäni on, että "suutele minua, jumalauta."
Apua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Amy oli näköjään kysynyt lähes samoja asioita.
Lohduttaa tietää etten ole yksin "tässä veneessä."
Jos et uskalla suoraan kysellä niin sitten vaikka sillain ovelasti. Kuuntelet mitä se juttelee. Jos vaikka sanoo että pitää mennä aikasin kotiin tms. niin sanot että "tai eukko vetää turpiin"? tms. sittenhän se tietysti sanoo joko "joo" tai että "ei ole eukkoa" jne. Tollain taktikoiden kauttarantain. Niija se sanoo että on menos sinne ja tonne tolloin niin voit samaan tyyliin buukata ittes messiin. Mä ainakin tartuin jokaiseen tilanteeseen kun iskin mun kultaani töissä. Se sano tyyliin "ei paljoo tekemistä" ni sanoin että no sittenhän lähdet mun mukana käymään mestoilla (työasioita ja tarttin oikeesti jonku mukaan) ja sain näin hänet istumaan samaan autoon mun kanssa jossa pysty jubailemaan. Siellä selvisi mihin baariin se on menossa seuraavaksi ja meitsi varmisti hänellekin että samaan paikkaan oon tulossa. Sieltä sitten lähdettiin hänen osoitteeseen ja nyt se on sitten munkin osoite :)
Hänellä on sitten se tyttöystävä.
Sain sen selville kysymällä viisi minuuttia sitten että ehtiikö hän tänään jäädä koulun jälkeen kirjoittamaan yhtä pätkää, johon hän sanoi, että täytyy mennä siivoamaan kämppää. Kysyin, että tuleeko isi ja äiti tarkastuskäynnille, johon hän totesi: "tyttöystävä tulee käymään Suomessa". Hymy naamallani sitten sanoin, että no parempi sitten siivota, vaikka mielessäni valmistelin salamurhaa.
Sydän särkyi.
Tyypillistä.
NIIN TYYPILLISTÄ.
Taidankin tästä siirtyä kotiin hakkaamaan päätäni seinään.
Paska juttu =/ www.salamurha.com
Kiva oli lukea, kun pystyy niin samaistumaan. Mä oon törmännyt kaikkin mahollisiin vääriin miehiin. Kusipää, varattu, perheellinen, liian vanha, liian nuori, rauhanturvaajaks lähtijä, pelkkää panoa haluava...en enää muista mitä muita. Niin ja tottakai muutamaa kategoriaa edustaa useampikin mies. Ja muutama tapaus on sattunut ihan tosissaan!! Joka kerta oon päättänyt että en enää sorru "rakastumaan" ja aina teen sen uudestaan =(
Viimeisin tapaus sattu pahasti, kaikki meni niin hyvin melko "kauan" kunnes taa tuli isku vasten kasvoja.
Elämä on niin epäreilua, kun toisilla menee vaan hyvin aina tai edes joskus, mutta tuntuu että mulla ei ikinä...
Ehkäpä siihen tottuu.
Tsemppiä sulle =)
hei älä luovuta noin vähällä. Ei se tyttöystävä ole kuin hidaste :)
että sinäkin olet vain hidaste...
Vanha juttu, mutta ajattelin, että liittyy jonkin verran tuohon, mitä kirjoitit, joten kerronpa tämän.
Silloin kun yläasteelle menin, olin todella ujo, mutta sitten onnistuin kuitenkin ystävystymään muutamien mukavien tyttöjen kanssa. Jälkeenpäin sitten olen saanut kuulla, että he luulivat minun olevan ylpeä, kun yksin olin. Oikeasti se vain johtui hiljaisuudestani.
Millähän muut saisi ymmärtämään, ettei ole ylpeä, ainoastaan ujo?
Ja sitten tämä:
"hei älä luovuta noin vähällä. Ei se tyttöystävä ole kuin hidaste :)"
Toivottavasti joku samoin ajatteleva vie sinun miehesi. Toisten suhteita pitäisi kunnioittaa sen verran, että jättää ne rauhaan.
Ikävä että hän oli varattu. Ja vielä tytön toimesta joka ei edes ole hänen kanssaan koko aikaa, vaan on muualla.
Sentään kunnioitat tuota suhdetta. Ehkä hänellä olisi kaksoisveli?
Kaksoisveli.
Nam.
Täytyypä kysyä, nyt kun rohkaistuin vähän kysymään.
Niin. Mitäs jos ihan ohimennen kysyt siltä pojalta että lähtisitkö kahville tai teelle vaikka koulun tai töiden jälkeen pikasesti käymään jossain. Voit vaikka keksiä jonku tekosyyn mennä sinne kahville esim. oot kuullu jostain kivasta paikasta ja haluut käydä testaamassa sitä tai että nyt tekis mieli kahvia tms. Jos se alkaa vastusteleen ja sanoo et tyttökaveri ei tykkää ni voithan siihen sanoo jotain tyyliin et ihan kaveripohjalta oot sitä pyytäny kahveelle.