Mitä mieltä olette...Pitäisikö hakea yksinhuoltajuutta ihan periaatteesta, koska isä ei pidä lapseensa minkäänlaista yhteyttä eikä tapaile häntä koskaan.Yhteishuoltajuus siis tällähetkellä, mutta kun harmittaa tilanne lapsen puolesta niin paljon että ajattelin tätä mahdollisuutta.Pelkkä sana "yhteishuoltajuus" tuntuu naurettavalta koska sellaista ei ole! Miten tuota yksinhuoltajuutta sitten haetaan?Käräjäoikeudesta?
Yksinhuoltajaksiko?
Anna
114505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yksinhuoltajuus on käsitteenä aika heikosti onnistunut sikäli, että useimmiten vanhempien erotessa jää huoltajuus molemmille vanhemmille - vanhemmat ovat siis erottuaankin useimmiten yhteishuoltajia kuten avö-/avioliiton aikanankin. Kuitenkin lähivanhemmasta käytetään puhekielessä yleensä nimitystä yksinhuoltaja, jolla viitataan ainoastaan siihen, että lapsi vain asuu lähivanhempansa luona etävanhemman asuessa eron jälkeen eri osoitteessa. Käytännössä vanhemmilla on useimmiten kuitenkin siis yhteishuoltajuus, jolloin heillä molemmilla on yhtäläinen oikeus päättää lasta kosekevista asioista.
Yksinhuoltajuus viralisena nimityksenä viittaa siihen, että vain toisella vanhemmalla on oikeus päättä lasta koskevista asioista. Seuraavilta sivuilta löytyy pähkinänkuoressa tarvittava info:
http://www.yyl.fi/yhteishuolto.htm
http://eroperhe.net/?core=huolto
Yksinhuoltajuuden voi "saada" sopimalla siitä toisen vanhemman kanssa. Sopimus on vahvistettava kunnan/kaupungin sosiaalivirastossa lastenvalvojan toimesta. Mikäli toinen vanhemmista ei halua luopua huoltajan oikeuksistaan, täytyy yksinhuoltajuutta siinä tapauksessa hakea oikeusteitse - riittävät perusteet ja näytöt perusteille on toki hyvä olla jos niin kivulloiselle tielle on lähdössä.
Kuten sua jo valaistiinkin ... yhteishuoltajuus ja lapsen tapaaminen ovat kaksi eria asiaa -- vaikka ihmiset systemaattisesti sekoittavat ne.
Yksinhuoltajuus juridisesti melko "vankka juttu" lapsen toiselle vanhemmalle (sille joka sitä ei ole) ... sen vuoksi yksinhuoltajuuden saaminen ONNEKSI vaatii hieman isompia perusteluita kuin kertomasi "Pelkkä sana yhteishuoltajuus tuntuu naurettavalta "
Mutta siitä olen kanssasi 100% samaa mieltä, että on harmillista ja surullista ettei lapsen etävanhempi osallistu hänen elämäänsä ... lapsi kärsii ja etä menettää paljon (ja tulee vielä katumaan valintaansa) ... silti, keinosi "näpaytykselle" väärä.
Minulla on vanhempi lapsi yhteishuoltajuudessa ja nuorempi yksinhuoltajuudessa, vaikka sama isä. Kun lapset eivät synny aviolöiitossa, on kyllä äidistä kiinni kumman huoltajuuden tahtoo. Otin nuoremmalle yksinhuoltajuuden, koska tiesin etten tule jatkamaan suhdetta lapsen isään.
Käytännössä muuta eroa ei kylläkään ole, kuin että jos aiot matkustaa lastesi kanssa jonnekin, tarvitsen yhteishuoltajuuden kyseessä ollen nimen lapsen isältä passiin. Jos suhteet oikein tulehtuneet, sekinhän voi käydä ongelmaksi. Tosin sen nimen saa toisen huoltajan kiusan teosta huolimatta, mutta pitempää kautta.
Jos isä ei pidä yhteyttä lapseen, ei sillä onko yh- vai yhteishuoltaja mitään käytännön merkitystä. Mutta jos satut kuolemaan ennenkuin saat lapsesi täysi-ikäisiksi, ja lasten isä on kelvoton mielestäsi huoltajaksi, silloin kannattaa hankkia se yksinhuoltajuus. Tällöinhän isä joutuisi todistamaan oikeudelle kelpoisuutensa huoltajaksi.
Ymmärtääkseni isän tulee olla jotenkin häirikkö, alkoholisti tms. jotta sen huoltajuuden häneltä pois saat. Alkoholismi lienee se normaalein syy.
saada yksinhuoltajuutta pelkästään siitä syystä että tietää itse,että mies ei ehkä kykene hoitamaan lapsiaan alkoholiongelmansa takia.Uskooko kukaan, jos sellaista edes esitän, koska mies hoitaa kyllä työnsä ja juominen on erittäin satunnaista ja piilossa tissuttelua.Se voi näyttää ihan "normaalilta" rentoutusjuomiselta ulkopuolisen silmissä.Vain minä olen nähnyt sen ongelman.Ja kun hän juo,ei hän ole kykenevä seuraamaan pienten lasten touhuja.Olen sen itse nähnyt, mutta ei sille ole todisteita. Onko siis erotilanteessa vaan hyväksyttävä ja toivottava että kaikki sujuu vai voisiko joku taho ymmärtää todellisen huoleni?
Ja esim. ymmärtää vaatimukseni yksinhuoltajuuteen.Onko se edes mahdollista?
Kyllä se sellainen ei-vielä ihan rappiolla olo voi olla vaikea paikka mennä todistelemaan.
Lasteni isä on aivan alkoholisti ja tällä hetkellä ei varmasti olisi sitä pelkoa, että lapset joutuisivat hänelle. Joskus 10 vuotta sitten, kun minua ajatus siitä että jos vaikka joudun kolariin ja miten lasten sitten käy....todella ahdisti tein näin: menin pankkini lakimiehelle ja hän teki sellaisen testamentin, jossa määrättiin lasteni taloudellisten asioiden hoitajat, eli veljeni ja siskoni. Sen lisäksi laitettiin toivomuksenani testamenttiin, että lapsia ei annettaisi isänsä huostaan hänen alkoholiongelmansa vuoksi. uskoakseni tällaisella testamentilla on jotain merkitystä, jos niin surullisesti kävisi.
En sinuna alkaisi taistella huoltajuutta pois isältä varsinkaan jos siitä seuraisi riitaa. Se veisi vain henkistä energiaa sinulta, energiaa jota tarvitset lastesi kanssa elämiseen. Nauti vaan lapsistasi ja elämästäsi. Jos huli siitä, että lapset joutuisivat alkoholistin huostaan vaivaa, tee jonkinmoinen testamentti.
on ajatella että lapset menevät vähintään joka toinen viikonloppu isälle ja koskaan ei voi tietää, mitä niille saattaa tapahtua? Isä saattaa ajaa autoakin päissään!
Jos tilanne niin paha niin mene lastenvalvojalle juttelemaan. Jos lapset ovat jotenkin vaarassa, eli jos isä on joskuskin ollut humalassa kun lapset ovat olleet hänellä, et saa antaa lapsia hänelle!! Mutta asiasta pitää neuvotella ja sopia lastenvalvojan kanssa. Jos tilanne niin kamala, tilaa aika sos.toimistoon. Tuo on liian kova taakka sinulle yksin kannettavaksi.
Minun tapauksessani on juuri näin, että sen lisäksi että isä juo(on rokulissa töistä sillontällön) hän ei osoita minkäänlaista kiinnostusta lapseensa, ehkä juuri juomisesta johtuen...Lisäksi lapsella vakava, jatkuvaa hoitoa vaativa sairaus, joten en kyllä luottaisikaan lasta hänelle päiväksikään!Ja nyt kyllä pelottaa tuo asia, että jos minulle tapahtuu jotain niin joutuisiko lapsi todellakin isän hoitoon.Apua!
jesses
Kommenntti myös:
Lasten huollosta sovittaessa, lasten isällä oli uusi kumppani, joka tuoreessa tilanteessa sekaantui joka asiaan, jotka olisivat olleet meidän perheen kannalta tärkeitä hoitaa keskenämme.
Emme saaneet rauhaa siivota vanhaa yhteistä kotiamme. Hän soitti miestä luokseen.
Siihen asti, kun sain vihdoin lasten isän lastenvalvojalle kanssani, 6kk. HÄN soitti kesken lastenvalvojan tilaisuuden. HÄN päätti, mikä sopii mikä ei, lasten tapaamisten suhteen. Isän kanssa sopimani asiat menivät uusiksi.
- Lastenvalvojalla, vihdoin, sain perusteluillani yksinhuoltajuuden:
En pysty enkä halua olla yhteydessä isään,
jonka puolesta päättää joku muu.
- Käytännössä,
olen halunnut jakaa tosi tärkeät lasten asiat lasten isän kanssa.
Mutta, tämä nainen jatkaa sekaantumista,
uhkailee minua häirinnästä, kun otan yhteyttä isään. Hän myös vastailee lasten isän puhelimesta isälle tarkoitettuihin viesteihin.
Suosittelen,
pysykää lujina!
olet selvästi mustasukkainen, ja kostat sen hakemalla yh. totta kai isän puoliso puuttuu heitä/lapsia koskeviin asioihin!!!.sekö oli syy hakea yksinhuoltajuutta?eikö isällä saa olla omaa elämää sinun jälkeesi?