että toisesta ei tuu juoppoa? Kun poikaystäväni tykkää aina silloin tällöin lähteä kavereidensa kanssa(niinku minäki omien kavereitteni kanssa) ottamaan ja tuulettumaan, niin jos en ole itse lähdössä samaan aikaan toisaalla, alkaa mun mielessä pyöriä kaikenlaisia kauhukuvia siitä, että mitä jos tuo ei pysykkään enää hallinnassa.. Vaikka tajuan sen kyllä, että nuoria tässä vielä ollaan (molemmat 21) ja nyt pitää mennä jos meinaa, vaikka seurustellaankin..
Mutta vanhat muistot tulee väkisinkin mieleen. Mun isä joi silloin kun olin pieni ja siihen asti kunnes muutin pois kotoa, joten näitä huonoja muistoja on kertynyt aika paljon.. Miten mä saan ne karistettua pois mun mielestä, tai ainakin niin, etten aina ajattelisi tota pahinta, mitä voi tapahtua? Mikä tähän auttaa? aika?
Mutta vanhat muistot tulee väkisinkin mieleen. Mun isä joi silloin kun olin pieni ja siihen asti kunnes muutin pois kotoa, joten näitä huonoja muistoja on kertynyt aika paljon.. Miten mä saan ne karistettua pois mun mielestä, tai ainakin niin, etten aina ajattelisi tota pahinta, mitä voi tapahtua? Mikä tähän auttaa? aika?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minullakin mies tykkää mennä paljon, ja usein ei halua minua mukaansa. Aina tulee mietittyä, että se pettää tai alkaa juopotteleen todella usein(kuten viime aikoina on alkanut tapahtua). Yksin kotona olo on ehkä pahinta. Lähde silloin kavereiden luo tai koita puhua miehellesi peloistasi ja mistä ne johtuvat. Kyllä hän osaa sanoa, ellei sinulla ole oikeasti syytä pelätä. Ja varmaan ymmärtää.
Aika, joo, ja omat kokemukset. Kun huomioi vain sen mitä todella ON eikä väritä sitä kuvitelmilla siitä mitä vois olla, niin mieli rauhottuu.
Väittäisin, että sä tunnistat alkoholismiin taipuvaisen ihmisen jo kaukaa ja tiedät kyllä, ettei sun poikakaverisi kuulu heihin. Mutta ehkä siitä kotoa lähtemisestä on vasta niin vähän aikaa, että ne isä-muistot piinaa sun nykyisyyttäsikin.
Kyllä se siitä helpottuu ajan kanssa ja kun et rääkkää itseäsi alvariinsa kuvitelmilla ja turhalla huolehtimisella, vaan elät siinä totuudessa joka sua ympäröi. Sä näet ettei sun kundikaveri ole niin kuin sun isäsi, joten usko siihen ja uskalla olla luottavainen.
Oma mielikuvitus se monesti onkin meidän pahin vihollinen.
Ei toisen elämää voi mitenkään hallita tai tuntea etukäteen. Et tiedä siis mitenkään tuleeko jostain ihmisestä tuleva juoppo. Mutta jo se, että edes mietit tuollaista asiaa antaa vihjeen, että jokin poikaystäväsi käytöksessä saa hälytyskellosi huutamaan, joten aavistelet hänestä löytyvän juopon.
Itselläni oli myös villi nuoruus ja alkoholia käytettiin reilusti, noin kolme kertaa viikossa. Nuoruus meni ja tuntui, että pitää rajoittaa, sillä eihan se ollut kuin hauskan pitämistä, elämään alkoi kaivat muutakin kuin hauskuutta. Järkyttihän se sitten kovasti, kun itse rajoitti juomistaan ihan tuosta vain, että mies ei pystynytkään samaan, alkoholin reilu käyttö ei loppunutkaan, sitten sitä huomaa elävänsä alkoholistin kanssa. Myöhäistä itkeä silloin kun paska on jo housussa, etukäteen olisi ehkä saattanut voida jotain tehdäkin, jos olisi vain arvannut, että tälläinen on mahdollista... Hieno alku siis sinulla jo kun olet huomioinut myös alkoholismin riskin, ehkä sinä voit tehdä jotain jo etukäteen...