Musiikkitieteilijän tunnustus; olkaa hyvät!
Tunnustan avoimesti käsi Schoipenhauerin koottujen filosofisten teosten ja tieto-opillisten järjestelmien päällä ja sydämellä, että aiemmin minulla oli suuria vaikeuksia sulattaa, ymmärtää ja siis mieltää tuon nyttemmin tätänykyä silmissäni ja korvissani niin kauniisti soinnahtavaa laulavaa legatolinjaa sisäänsä sulkevan ensiosan avauksen sisäistä logiikkaa, vaan se vaikutti hyvin luotaantyöntävän ulkkokohtaiselta, maneerinomaisen pinnalliselta ja mitäänsanomattoman tyhjänpäiväiseltä, säyseässä ja venytetyssä nuottikuvassaan ja soivassa tekstuurissaan harmoniseen struktuuriin ja sointi-ja sointusuhteisiin perehtymättömälle, kun taasen Einsteinin nerokkaaksikin luonnehtima Scherzo näyttäytyy korvissani juuri nyt 20-vuotiaan kirjoittaman viulusonaatin 4 osasta epäschubertmaisimpana, luojalleen vähemmän tunnusomaisena rytmisten motiivien ja kuvioiden dynaamisesti kipakasti aksentoidussa äkillisten temponvaihdosten ja rytmisen pienelon ryydittämässä beethoveniaanisessa leikissään äkkinäisinä käännöksinään, vailla tuota melodisen laulavuuden poltetta, joka taas sai minut valtoihini. Ei sis pidä luotaa milloinkaan ensivaikutelmaan, kun suuresta taiteesta on puhe.
Mikä oli todistettava.
Tunnustan avoimesti käsi Schoipenhauerin koottujen filosofisten teosten ja tieto-opillisten järjestelmien päällä ja sydämellä, että aiemmin minulla oli suuria vaikeuksia sulattaa, ymmärtää ja siis mieltää tuon nyttemmin tätänykyä silmissäni ja korvissani niin kauniisti soinnahtavaa laulavaa legatolinjaa sisäänsä sulkevan ensiosan avauksen sisäistä logiikkaa, vaan se vaikutti hyvin luotaantyöntävän ulkkokohtaiselta, maneerinomaisen pinnalliselta ja mitäänsanomattoman tyhjänpäiväiseltä, säyseässä ja venytetyssä nuottikuvassaan ja soivassa tekstuurissaan harmoniseen struktuuriin ja sointi-ja sointusuhteisiin perehtymättömälle, kun taasen Einsteinin nerokkaaksikin luonnehtima Scherzo näyttäytyy korvissani juuri nyt 20-vuotiaan kirjoittaman viulusonaatin 4 osasta epäschubertmaisimpana, luojalleen vähemmän tunnusomaisena rytmisten motiivien ja kuvioiden dynaamisesti kipakasti aksentoidussa äkillisten temponvaihdosten ja rytmisen pienelon ryydittämässä beethoveniaanisessa leikissään äkkinäisinä käännöksinään, vailla tuota melodisen laulavuuden poltetta, joka taas sai minut valtoihini. Ei sis pidä luotaa milloinkaan ensivaikutelmaan, kun suuresta taiteesta on puhe.
Mikä oli todistettava.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siinä missä eräät kuuluisat muusikot kuluttavat energiaansa tyhjän puhumisessa, on kieltämättä ainutkertainen saavutus kyetä kyseenalaistamaan suuren musiikkiteoreetikon vaivannäön tulokset, pohdinnat ja musikkilliset teoriat; sellaisen kuin mitä Alfred einstein oli.