Laitoin tämän jo tonne toiselle palstallekin,mutta sieltä ei tunnut tulevan vastauksia niin koitan onneani täällä..Olen 20v kolmen pienen lapsen äiti.(p4v,T3 ja 1v)Haluaisin kovatsi harrastaa kaikkea lasteni kanssa,käydä jumpissa,vauvauinneissa ja kerhoissa.Mutta minua ahdistaa ainainen vanhempien mammojen kyttäys ja kyseleminen "etkö olisi halunnu ensin rillutella" ja varovaiset kysymykset siitä onko ainakin eka muksu ollut vahinko.Ja sekään ei tunnu menevän kaaliin kun suoraan sanon että meidän perheessä ei ainutkaan raskaus ole ollut vahinko!Nyt kun odotan neljättäni on kuiskuttelut ja tuijotukset vain lisääntyneet.Mikä ihme teitä riivaa!Pidättekö minua hunona äitinä koska en ole käynyt ammattikoulua tai lukiota? Se kirjoittamaton sääntö tuntuu olevan että ensin koulu ja ura,sitten vasta lapset..Joskus tuntuu että olette vain kateellisia kun monet kerhojen mammat ovat 35 vuotiaita "esikoismameja",olisitteko itse halunneet perustaa perheen aikaisemmin mutta kun oli äidin ja isön odotukset tai jotain muuta?Auttakaa minua ymmärtämään ajatuksianne!En pysty enää nauttimaan lasteni kanssa harrastuksissa tästä syystä ja se on myös lapsiltani pois..Lapsiani ja mistäni rakastan enemmän kuin mitään muuta ja muuta en halua kuin että saan heidän kanssaan elämäni viettää...Laittakaa kommentteja!
tiedä kuuluuko tää nyt tänne
mut laitan kuitenkin....
201194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
jaa'a? Kai täältä 40 vuoden iästä, rehellisesti sanottuna, lähinnä katsoo hieman säälien 20-vuotiasta kohta 4 lapsen äitiä. Miettii, miten tyttö mahtaakaan jaksaa - ja toivoo, että hänen elämänsä tulee kulkemaan hyvin. Miettii miten lapsi itse oli 20-vuotiaana, ja näkee sinun ... ei voi ehkä sanoa lapsellisuuden kun olet äiti, mutta nuoruuden ja kokemattomuuden (elämän vaikeuksien ja kohtalon epäoikeudenmukaisuuden edessä). En tarkoita nyt että se VIELÄ sinulle sitä olisi ollut, tai että valintasi missään nimessä olisivat sitä. Tarkoitan, että katsoo sinua kuin itseään 20-vuotiaana, ja toivoo, että sinulle ei niitä suuria pettymyksiä ja onnettomuuksia tule - sillä onhan sinulla hirvittävän paljon suurempi vastuu jo tässä elämässsä kuin itsellä oli. Sinulla on kohta 4 lasta - ja sinun on heidät luotsattava aikuisiksi (tai toisiksi 15-vuotiaiksi lapsiksi jotka rupeavat lapsia tekemään.....).
Oma äitini ei vastuuta jakanut kantaa - se tipahti meille lapsille isämme kuoltua. Oli hyvin hyvin raskasta ja kamalaa. Sitä miettii. Että toivottavasti sinä jaksat, sillä loppupeleissä miehiin ei lasten huollon ja hoidon suhteen (kokemuksieni mukaan)ole luottamista. Äiti se on jonka pitäisi jaksaa. Ja jos äiti ei jaksa, lapset jäävät heitteille.
Näitä miettii, ja näkee sinun vihaisen ilmeesi ja asenteesi "meitä" vanhoja kääkkiä kohtaan... joilla todellakin on elämänkokemusta jo puolet enemmän (ei voi mitään!!!!) kuin sinulla.
Toivon että jaksat. Toivon, että sinulle ei tule suuria onnettomuuksia .... ja että jaksat ja pystyt luotsaamaan lapsesi aikuisuuteen.
En kadekdi sinua. Voimia toivon. Jaksamista.
Nuorena onneksi on niin luottavainen ja katsoo valoisasti eteenpäin ja kuvittelee, että minulle ei voi mitään pahaa tapahtua. Eikä toki kaikille, onneksi, tapahdukaan.
Kakskymppisellä neljän lapsen äidillä voi ja onkin tietyssä mielessä huomattavasti enemmän elämänkokemusta kuin jollain päälle kolmekymppisellä "menevällä" sinkkunaisella. Tietenkin niitä kolmekymppisiä ensimameja ottaa aivoon, ne ovat niin hukassa naiseutensa kanssa. Ovat etsineet sitä baareista, etelänrannoilta ja ryhmäseksisessioista, muttei ole löytynyt. Tottakai ovat kateellisia naiselle, joka osaa nauttia omasta naiseudestaan.
Tietysti elämä voi heittää tielle mitä sattuu,pitää muistaa olla kiitollinen joka hetkestä rakkaidensa kanssa.Enkä pidä teitä vanhoina,tarkoitin vain ITSEÄNI vanhempia äitejä.Eikä minulla tietenkään voikkaan olla tähän ikään mennessä yhtä paljon kokemusta elämästä kuin paljon vanhemmilla.Itse lastenkodissa ja kasvatusvanhmpien luona asuneena tiedän että elämä ei ole ruusuista aina.Isäni oli alkoholisti ja äitini kuoli syöpään kun olimme pieniä.Samanlaista elämää kuin minulla oli en lapsilleni haluan.Toki neuvon ja ohjeistan lapsiani kun he kasvavat,mutta viime kädessä valnita heidän elämästään on heidän omissa käsissään.Jos he haluavat lapsia 15v,pidän parhaani mukaan huolen siitä että he tietävät mitä se tuo tullessaan ja ymmärtävät niin hyvin kuin kertomalla voivat mihin ovat ryhtymässä.Päättäämään en heidän puolestaan rupea.Tämä on minun tapani kasvattaa,toiset voivat kasvattaa omalla tavallaa.Tässäkään ei ole oikeaa tai väärää,vain mielipiteitä...
On naurettavaa kun jotkut nelikymppiset ovat niin viisasta että, ja vetoavat siihen että muistavat minkälaisia itse olivat kakskymppisinä.. jos olet itse ollut ihan pentu silloin, se ei tarkoita sitä että muut olisivat.
Itse olen aina inhonnut sitä lässytystä mitä olen kuullut - tapasinhan mieheni "vasta" 19-vuotiaana ja en joittenkin mielestä ole siis ollut tarpeeksi fiksu jotta olisi suvaittavaa että loppujen lopulta olen jopa menossa naimisiin tämän kanssa. Kun ei muka ole kokemusta suhteista jne.. ja itselläni kyllä muutamaan vuoteen on suhteita/miehiä mahtunut hyvinkin monta. Mutta elämänkokemus on yksilöllistä, itse tiedän että on kolmekymppisiä joilla sitä kokemusta on vähemmän kuin minulla.. ikä ja vuosien vieriminen on vain numeroita, joku voi vuodessa kokea sen mitä joku kolmessa vuodessa jne. Kaikki eivät tätä muista, ja se on ärsyttävää.. itse voin sanoa että olin 16-vuotiaana vielä monilta elämän osilta kokematon, mutta kun muistan sen miltä se tuntui kun 20-vuotiaanakin minua pidettiiin ikäni takia ihan lapsena, päätin, etten ikinä ketään väheksy iän perusteella ja verraten omiin kokemuksiini. Jos kommentoisin kuten esim. n40, vähättelisin 16-vuotiaita. Mutta sitä en tee, koska heidänkin joukossaan voi olla fiksuja ihmisiä, vaikka itse olinkin silloin vielä vähän typerä.
Jotkut niin hokevat että ikä tuo sitä kokemusta, mutta herranjestas, ei ne numerot sitä tuo, vaan elämä. Ja elämänkokemus riippuu siitä miten elämä on mennyt. Esim. alkuperäinen kirjoittaja mainitsi asuneensa lastenkodissa, ja itsellänikään kotiolot eivät ole olleet helpot, ja vastaavissa tilanteissa olen huomannut että monella se aikuistuminen valitettavasti lähtee sitten jo lapsuudessa, itselläni ainakin jäi lapsuus elämättä tiettyjen asioitten takia, kun piti huolehtia itsestään jo ala-asteella.. Kyllä siitä se elämänkokemus lähti karttumaan.
Kuitenkin, n40 kaltaiset kommentit herättävät minussa ajatuksen itsekeskeisestä, kapeakatseisesta ihmisestä, kun oman elämänsä perusteella arvioi muita.. Itse uskon, että alkuperäisellä kirjoittajalla sitä kokemusta on varmasti yleisen käsityksen mukaisesti jo vähintään keskiverto kolmekymppisen edestä.
Ja vielä alkuperäiselle, mene vaan rohkeasti harrastusten pariin, sietokykyhän siellä kasvaa :) Varmasti löytyy myös heitä jotka eivät ole moksiskaan iästäsi ja jotka eivät lässytä elämättömästä nuoruudesta.
No sulla tuntuu olevan jalat tukevasti maassa - etkä varmaan säikähdä pieniä vastoinkäymisiäkään. Pärjäät kyllä ja olet tehnyt tietosia valintoja.
Ehkä ne "ymmärtämättömät arvostelijat" ovat niitä, joiden elämän suurin tragedia on ollut lakatun irtokynnen katkeaminen.... :-) Sitä vain pitää jotenkin ajatella, että kaikilla ei ole kykyä ymmärtää (jos vaikka itse ei ole kokeknut samaa... ei mitenkään voi ymmärtää, oikeasti ja aidosti). Se on siis vastapuolen vajavaisuus - heistä ei ehkä itsestään olisi ollut äidikis tuossa iässä - jotkut todellakin ovat itse viaelä aika lapsia jopa 20-vuotiaana - joten he eivät voi ymmärtää.
on tapana kategorioida muut jotta ymmärtäisivät ja tietäisivät kuinka suhtautua.. hyväksyä vai ei(kulttuuri/laumakäyttäytyminen). Jokainen meistä hakee sitä paikkaansa omassa ympäristössään. Myönnettävähän sunkin on, että oma valintasi on poikkeava länsimaisessa kulttuurissamme, jossa naisen oletetaan lasten saamisen lisäksi pystyvän myös tarpeen tullen elättämään ne itse(lue:yhteiskuntakelpoinen ei sosiaalituella elävä). Itse kuitenkin tutustun ihmiseen ennemmin kuin teen hätiköityjä päätöksiä älykkyydestä, vastuuntunnosta tai niiden puutteesta. Kun kerran seisot vankkana valintojesi takana, miksi ihmeessä antaisit toisten kummastelun ja ihmettelyn estää tekemästä niitä asioita mitä haluat "lastesi hyväksi"? Toivon sinulle jaksamista!
En tiedä, mutta itse en mistään hinnasta vaihtaisi osia sun kanssa. Olen 22 vuotias, ja nautin baari-illoista poikaystäväni ja kavereiden kanssa. Lapsia en aijo suunnitella moneen vuoteen. Sitten kun ehkä 3kymppisenä olen äiti, saatan ajatella sinunlaisista juuri niin kuin kuvailit muiden tekevän.
Mun yks kaveri sai lapsen 18 -vuotiaana, ja piinas mua sen lapsenlikka soitoilla. Peruskohtelijaana ihmisenä kieltäydyin muutaman hoitokeikan jälkeen aina, kunnes jouduin sanomaan hänelle rumasti, että jos pitäisin niin paljon lapsista, mulla olis niitä jo. (kun ei kerran uskonut,että mua ei kiinnosta tulla hoitamaan ilamiseksi hänen lapsia, vaan soitti monta kertaa kuukaudessa)
Jokainen tekee itse valintansa. Ehtiihän sulle se menokausi sit 5kymppisenä tuleen.. kai se sillonkin on ihan hauskaa.
Kuule kaikille ei vaan tule tätä kuuluisaa menokautta. Itse olin jo mielestäni 18-vuotiaana bailannut ihan tarpeeksi, alkoi kyllästyttää baareissa pyöriminen - kotona ei jaksanut istua, kun yksin ei niin hirveän jännää ole koti-iltoja viettää. Siinä sitten meni vielä pari vuotta että löysin seuraa koti-iltoihin, ja ah, ei tarvinnut enää joka vkonloppu olla baareissa. Ihmiset on erilaisia!
No se on hyvä ettei baarit kiinnosta ja niin kuin asian ilmaisit, sinua ei tule kiinnostamaankaan--->vaikka todellakin luulen että 40-50 ikäsenä viimeistään. Usko tai älä! Tolla asenteella et ilmeisesti ainkaan tuu piinaamaan kavereitas laspenlikka pyynnöillä kun haluat baariin.
Käviksä baareissa vain sen takia kun ei ollut seuraa? Mun mielestä ne on hauskanpitoa varten. Koti-illat ovat mukavia kunhan niitä ei liikaa vietä - kyllähän viikolla saa viettää tarpeeks monta koti-iltaa. Musta se on ihanaa kun kuunnellaan hyvää musaa, kokataan, juodaan hyvää viiniä ja laittaudutaan yhdessä. Ehkä mukana muutama kaveri, ja sitten suunnataan baariin pitään lisää hauskaa ja näkemään kavereita.
Mikäs sen mukavempaa?!
kuinka teidän muodikkaan menevien sinkkujen, poreilevasta baarielämästä ja irtoseksistä jne. nauttivien on mahdotonta käsittää, että joku voi haluta elää toisin? Että joku ei ehkä koe baarien valemaailmaa millään tavalla mukavaksi, sen paremmin kuin sinkkuilijoidenkaan valemaailmaa.
Aina jos joku esittää mielipiteensä itsekkäiden sinkkujen elämästä, niin sinkut hyökkäävät sanoilla, että eikö kirjoittaja ymmärrä, että toiset nauttivat toisenlaisista asioista. No, ok, nauttikaa te itsekkyydestä, mutta muistakaa sananne myös tässä. Ettekö ymmärrä, että joku muu voi nauttia toisenlaisesta elämästä?
Mä kirjotin jo aijemmin, et mulla on poikaystävä. Asumme yhdessä ja hianosti menee.
Oon silti itsenäisten sinkkujen puolella. Säälittävämpiä ne on jotka välttämättä tarvii toisen ihmisen siihen ennen kuin tuntee olevnasa jotain.
Olen sitä mieltä, että jossain vaiheessa jokainen tarvitsee jonkun vierellensä, mutta nuorena täytyy elää ja kokea. Itse olisin sinkku ellen olisi tavannut nykyistä, aivan mahtavaa ihmistä.
Mainittakoon, että olen kyllä sinkkuna tuntenut olevani jotain, en ole elämiseen tarvinnut miestä. Mutta mun elämässä on muita intressejä kuin baareissa juoksu.
Kyllä, sinkkuna tuli lähdettyä baariin sen takia kun kotona oli yksin tylsää istua noin niinkuin pitemmän päälle, kun kukaan ei sinne ovellekaan tule. Käyn nykyäänkin baareissa, pitämässä hauskaa; tuopilla kaverin kanssa rupattelemassa tai yökerhossa tanssimassa. Sinkkuna vaan tuli käytyä monta kertaa viikossa, tutustumassa ihmisiinj (miehiin) ja nykyään parisuhteessa.. hmm, parhaimmillaan muutaman kerran vuodessa yökerhossa. Ei todellakaan joka kuukausi tai edes kerran kahdessa kuussa. Miksikö? Kun ei yksinkertaisesti huvita valvoa aamuneljään, sitä elämää kun mahtuu minun päiviini ja iltoihini sen verran että yöt on kiva nukkua hyvin tai vaihtoehtoisesti valvoa pitkään kotosalla lepäillen hyvän leffan ääressä, tai sitten piipahtaa siellä pubissa illalla.
Minä ymmärrän kyllä bilehileitä mutta heiltäkin soisi tulevan ymmärrystä ihmisiä kohtaan joita se yöelämä ei kiinnosta, baareissa juokseminen ei todellakaan ole mikään pakollinen osa ihmisen elämänkaarta, monilla se "menojalka" ei vipata nuorena eikä vanhempanakaan. Sitä voisi yrittää laajentaa tajuntaansa sen verran, että se, miten itse toimii, ei ole mikään yksiselitteinen totuus, jonka mukaan kaikilla asiat kulkee.
Sanoit että nuorena täytyy elää ja kokea.. kuule, siihen elämiseen ja kokemiseen ei tarvitse baareja!
Ai että luulet että mua alkaa neli viiskymppisenä viimeistään juoksuttamaan? Voi sua, kun sun maailma on niin pieni, ettet ymmärrä että on ihmisiä joilla on paljon intressejä ja baarit ei vaan satu kuulumaan listalle.
Olen ajatellut ne lapset tehdä ajoissa ennen 30 ikävuotta, ja en todellakaan tule soittelemaan ihmisiä koko ajan lapsenlikaksi sen takia että pääsen baariin!
Ja joo, sanot että baarit on hauskanpitoa varten, toki näin, mutta suurin osa baareissa käyvistä lienee sinkkuja ja haku päällä..
Meillä tuota tekemistä on sen verran, että niitä koti iltoja ei erityisesti ehditä viikolla viettää, vaan viikonloput on rentoutumista varten eikä aina nekään - jotkut kun käy vuorotöissä. Katos kun kaikkien ihmisten elämä ei mene samaa rataa kun sulla..
En sun kaveristas tiedä onko hän yh vai mitä, mutta meidän perheess vanhempia on kaksi joten ei tarvitse edes soittaa kavereita lapsenvahdiksi, kun lapsen isäkin voi jäädä kotiin lapsen kanssa.. eiköhän se näin mene aika monella nykyään.
se tarkoittanut minua eli jutun aloittajaa..??!!Tottakai mekin lähdetään silloin tällöin kahdestaan rentoutuun jonnekin kun lapset on mummolla viikonloppua ja meillä on illat aikaa kun lapset on nukkumassa.Mieheni ei kyllä yksin hoida lapsiamme,mikä minua kismittää,no mutta aiheesta kolmanteen...Minusta tämä vasta on elämää,saan kasvattaa lapsia,nauttia miehestäni ja kyllä meilläkin niitä "hauskanpito" viikonloppujakin niin paljon on kuin vain kumpikin haluaa...Tämän minä haluan kokea ja elää enkä kaveriporukassa meikkaamnista!Epäilenpä että minulle koskaan tuollaista vaihetta tulee mutta jos tulee niin tulee..Ihmiset on erilaisia nauttii eriasioista,tarkoitukseni ei ollut valittaa siitä vaan siitä että miksi niitä mielipiteitä pitää tuputtaa ja syytellä muuta jonninjoutavaa vaikka minä olenkin erilainen äiti tai ihminen kuin te??Ettekö kerrankin voi pitää mielipiteenne omananne minun äidiksi "joutumisesta" tai siitä koska kannattaa tulla äidiksi,koska se on vain MIELIPIDEASIA ja siinä ei ole oikeaa tai väärää.Eli en minäkään pidä baarissa roikkumista vääränä se vain on sellainen asia mitä minä en arvosta.Enkä silti tule kysymään teiltä baarissa että mitäs varten juot,kuten minulta tullaan kysymään että etkös haluaisi vielä rillutella tai onkos lapset samalta isältä ym ym.....
Se että olen 20v ja mulla on KOLME eikä vain yksi lapsi,on tietoinen valinta.Halusin mielummin perheen kuin rillutteluelämän.Ne jotka ovat valinneet toisenlaisen elämän eivät ole yhtään hunompia kuin minä,mutta te äidit (ja muutkin) jotka ylenkatsotte meitä nuoria monikkoäitejä,älkää yleistäkö ja tutustukaa ennen kuin tuomitsette!
Niin en tiedä tarkoititko noita viestejäs nyt minulle vai et mutta mä olin kyllä sun kanssa ihan samaa mieltä.. minua ärsytti vaan tuon yhden eukon heitot taas tästä miten sitä eletään ja koetaan baareissa.
luulin että se toinen tyttö käsitti että sie olet jutunaloittaja joten oikaisin asian..Muun tekstin tarkoitin "sallalle" joka tuntui loukkaantuneen jostain..nou hätä ja kiitos kun vastasit!
Selkeintähän olisi kun ihmiset kirjoittais ketjuun sillä yhdellä ja samalla nimimerkillä :)
Nyt kun itsekin luin nuo uudestaan, niin saattoipa Salla luullakin että olin alkuperäinen kirjoittaja.. mutta enpäs ollut :) Samaa mieltä vain tästä kuuluisasta elä ja koe nuoruuttasi jutusta. Minultakin kysellään typeriä juttuja, vaikkei edes vielä ole lapsia.. esim; "Kun sä olet varattu, eikö sulla ole tylsää baarissa, kun ei ole jännitystä" Yritin kysyä, tarkoittaako se jännitys miesten iskemistä!? Ei kuulemma tarkoittanut. En tiedä mitä sitten tarkoitti. Minunkaan elämä kun ei ole muuksi muuttunut miehen myötä, samoja juttuja touhuilen edelleen, ei vaan ole sitä halipulaa jne.
Minusta nyt tuntuu, että itse yleistät kaikki sinkut itsekkäiksi. Ja baarien elämän vale-elämäksi. ja sinkkujen maailman valemaailmaksi.
Mikä yksinelävän ihmisen maailmasta ja elämästä tekee sen vähempiarvoisen ja valheellisemman, kuin muidenkaan ihmiseten elämästä? Ihmisellä voi olla lukemattomia syitä elää yksin. Tai kaksin parisuhteessa ilman lapsia. Aikas monilla se syy ei ole itsekkyys.