Heräsin aamulla, päällä kauhea paniikki että myöhästyn töistä! kiskoin nopeasti vaatteita päälleni puoliunessa ja sitten muistin että voi helvetti! nythän on sunnuntai...
Tähänkö on tultu? onko elämäni niin tylsää että ainoa sisältöni on koulu ja työ? maanantai on oikeastaan viikon parhain päivä, aamupäivä töissä ja ilta koululla... illalla on niin väsynyt ettei jaksa muuta kuin nukkua.
kävin kaverilla, hän taas kehui olleensa "radalla" perjantaina... tajuaisi nyt edes pitää turpansa kiinni tylsimysten ollessa paikalla.
kaverini sanoi järjestävänsä kotibileet, ja sanoi kutsuvansa minutkin... voi helvetti! viimeinen asia mitä tähän hetkeen kaipaan on säälikutsu bileisiin.
Ehkä pitäisi unohtaa tämä parisuhde skenaario ihan kokonaan ja satsata enemmän uraan ja ammatilliseen osaamiseen, siinä minulla voisi olla jotain mahdollisuuksiakin... naisten suhteen olen, melkolailla kokonaisvaltaisesti ATM, säälittävä, aloitekyvytön, epäonnekas, jne. ihan mitä tahansa adjektiiveja ja/tai stereotyyppejä keksittekin.
En tajua miksi, mutta jostain syystä tunnen suurta kateuden sekaista ihailua kun näen nuorenparin suutelemassa ja halimassa toisiaan... miksi suren sellaista mitä minulla ei koskaan ole ollut, eikä todennäköisesti tule ikinä olemaankaan?
Tähänkö on tultu? onko elämäni niin tylsää että ainoa sisältöni on koulu ja työ? maanantai on oikeastaan viikon parhain päivä, aamupäivä töissä ja ilta koululla... illalla on niin väsynyt ettei jaksa muuta kuin nukkua.
kävin kaverilla, hän taas kehui olleensa "radalla" perjantaina... tajuaisi nyt edes pitää turpansa kiinni tylsimysten ollessa paikalla.
kaverini sanoi järjestävänsä kotibileet, ja sanoi kutsuvansa minutkin... voi helvetti! viimeinen asia mitä tähän hetkeen kaipaan on säälikutsu bileisiin.
Ehkä pitäisi unohtaa tämä parisuhde skenaario ihan kokonaan ja satsata enemmän uraan ja ammatilliseen osaamiseen, siinä minulla voisi olla jotain mahdollisuuksiakin... naisten suhteen olen, melkolailla kokonaisvaltaisesti ATM, säälittävä, aloitekyvytön, epäonnekas, jne. ihan mitä tahansa adjektiiveja ja/tai stereotyyppejä keksittekin.
En tajua miksi, mutta jostain syystä tunnen suurta kateuden sekaista ihailua kun näen nuorenparin suutelemassa ja halimassa toisiaan... miksi suren sellaista mitä minulla ei koskaan ole ollut, eikä todennäköisesti tule ikinä olemaankaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minkä ikänen oot?
25v olen
Olin tuossa eräissä teekkaribileissä viimeviikolla, ja siellä eräs viereisen pöydän tyttö alkoi juttelemaan minulle teekkarihymnin jälkeen. Alkoi kyselemään, että mitä se meinaa yms. Olin ite aivan ällistynyt, kun joku naispuolinen alkaa juttelmaan minun kanssani. Eikä siinä vielä kaikki. Kun tuli puhetta, että mistä päin ollaan kotoisin, niin tämä tyttö kertoi olevansa eräästä reilun kolmen tuhannen asukkaan kunnasta. Ja luuli, että minä katon sitä jotenkin kieroon. Sitten se kosketti paidan rintamustani ja sanoi, että nyt sussa on hänen kotikuntansa bakteereja, että mitä aiot tehdä. Sanoin, että en varmaan heti pesuun pistä, sillä olin vasta pessyt kyseisen paidan. Sitten se kosketti minua mahan seudulta niin, että pisti sormensa paidan nappien välistä sisään ja kosketti ihoani. Ja kysyi saman kysymyksen. Olin aivan hämilläni ja naurahdin jotain tyyliin, että en minä vain tiedä. Sitten siihen tulikin jotain tämän tytön kavereita juttelemaan kyseiselle tytölle. Istuin siinä vähän aikaa, mutta lähdin sitten kävelemään muualle, kun tytöt keskustelivat keskenään. En sitten tavannut tätä tyttöä enää toista kertaa sen illan aikana, joten en tiedä, että mistä oli kyse, mutta ainakin se antoi paljon itseluottamusta, kun sai tuntea konkreettisesti, ettei ole kaikille naisille pelkkää ilmaa.
Niin, että älähän vaivu epätoivoon. Itellä oli melko paska fiilis ollut sinä päivänä, mutta siinä se pikkuhiljaa illan myötä kohosi ja sitten tämä edellä mainittu tapaus oli vähän kuin kruununa illalle. Ehkä se tästä lähtee tämä minunkin suhteiden luominen rullaamaan.
Ne vaan kiusaa sillain. Ei ne mitään meinaa ikinä oikeesti.
No tyttö yritti iskeä sinua. Kun kaverit tulivat, hän heitti vähän läppää heidän kanssaan (vaikka kuinka lähentelisi niin kavereita ei tule laiminlyödä). Kun poistuit, annoit hänelle pakit. Sinun olisi pitänyt käydä hakemassa juotavaa (=antaa jutella hetki muiden kanssa), mutta tehdä selväksi että palaat pian. Sitten sinun olisi pitänyt alkaa jutella tytön kanssa, pyytää esim. tanssimaan.
jaa-a, sainpa minäkin kerran perin kummallisen puhelin soiton.. puhelimessa puhui hento naisellinen ääni, joka sitten kertoi olevansa ihastunut minuun.
No voi helv.. arvasin heti että kyseessä on pila, ja sanoinkin sille naiselle että sinulla on luultavasti väärä numero, sillä ei minuun kukaan voi olla ihastunut.
seuraavana päivänä koulussa kävi ilmi että kyseessä oli kuin olikin pila...
Ei se sinua säälistä kutsu. Kaverisi varmasti tahtoo sinut bileisiin. Miksi muuten kutsuisi?
On toki tietysti mahdollista että hän on kutsunut minut ihan oikeasti, se vain tuntuu kovin omituiselta kun olen tuntenut hänet jo viimeiset viisi vuotta eikä hän tähän mennessä ole kertaakaan minua kutsunut minnekkään... hän tietää ettö sosiaaliset piirini on pienentyneet viimevuoden aikana melkoisesti, sen takia epäilen että kyseessä on eräänlainen säälikutsu.
Jos te olette vaan viime aikoina olleet enemmän tekemisissä tai sitten haluaa muuten vaan tutustua paremmin?