Hei,
Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa n. puolitoista vuotta, ja olemme asuneet reilun vuoden yhdessä. Ongelmaksi on muodostunut asumistapamme, minä pidän tarkasta järjestyksestä ja tyttöystäväni on taas "hälläväliä" -tyyppi. Päivästä menee iso aika hänen jälkiä korjatessa ja siivoillessa.
Kun käyn jossain reissussa, asunto on aika hujanhajan koska en ole sitä ollut pitämässä kuosissaan. Tämä alkaa häiritä elämistä jo siihen malliin että välillä jo tuntuu tyttöystävän vaihdon olevan ajankohtainen asia. Nämä jutut eivä t ole sillään isoja, mutta ärsyttävät minua kovasti, sillä hän ei niihin kiinnitä huomiota, mutta minä kiinnitän.
Mitä keinoja olisi lieventää näitä eroja jotta asuminen helpottuisi ?
Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa n. puolitoista vuotta, ja olemme asuneet reilun vuoden yhdessä. Ongelmaksi on muodostunut asumistapamme, minä pidän tarkasta järjestyksestä ja tyttöystäväni on taas "hälläväliä" -tyyppi. Päivästä menee iso aika hänen jälkiä korjatessa ja siivoillessa.
Kun käyn jossain reissussa, asunto on aika hujanhajan koska en ole sitä ollut pitämässä kuosissaan. Tämä alkaa häiritä elämistä jo siihen malliin että välillä jo tuntuu tyttöystävän vaihdon olevan ajankohtainen asia. Nämä jutut eivä t ole sillään isoja, mutta ärsyttävät minua kovasti, sillä hän ei niihin kiinnitä huomiota, mutta minä kiinnitän.
Mitä keinoja olisi lieventää näitä eroja jotta asuminen helpottuisi ?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Taidat seistä hyvin tavallisen ongelman edessä, yleensä osat ovat kuitenkin toisinpäin. Meillä on kuitenkin asiat suunnilleen samanlaiset kuin teillä, minä en ole yhtä siisti kuin mieheni. Kyllä minäkin haluan, että kodissamme on puhdasta, mutta minua ei haittaa, jos makuuhuoneen tuolilla on kolmet farkut, olohuoneen pöydällä pari lehteä tai keittiössä tiskit tiskipöydällä.
Itse olen sitä mieltä, että siivousasioissakin on löydettävä kompromissi. Ei ole oikein, että pedantti tai siisteysfriikki päättää yhteisen kodin siivoustiheyden. Toistalta sotkuisemmankin on opittava ottamaan toisen huomioon.
Sanot, ettei avovaimosi kiinnitä huomiota sotkemiseen tai tavaroiden perässä jättämiseen, tämä on luultavasti totta. En minäkään kiinnittänyt siihen aluksi huomiota, sillä käyttäytyminen oli minulle täysin normaalia. Vasta keskustelun jälkeen tajusin, että asia häiritsee miestä ja aloin parantaa tapojani. Yritän muistaa siirtää lehdet lehtitelineeseen, farkut kaappiin ja tiskit koneeseen. Aina en muista, mutta yleensä kyllä. Nykyään olen jo oppinut, etten pode huonosta omatunnosta jos mies vaikka pyyhkii pöydän tai laittaa tiskit koneeseen ruokailun jälkeen, kyseessähän on myös hänen kotinsa. Aiemmin nimittäin tunsin pistoksen sydämessäni joka kerta kun hän korjasi jälkeni tai teki jotain jota minä en huomannut tehdä. Koin itseni olevan huono avovaimo, vaikka teenkin vähintään puolet kotitöistä, jotku pienet asiat (jotka häiritsevät miestäni) jäävät minulta huomaamatta/tekemättä.
Suosittelen, että keskustelette asiasta. Kerro, että sinua häiritsee yhteisen kodinne sotkuisuus. Pyydä ystävällisesti häntä miettimään tapojaan, kerro, että toivot että hänkin oppisi siivoomaan jälkensä. Älä kuitenkin syyllistä häntä, vaan kerro miltä sinusta tuntuu: et halua elää näin sotkuisessa kodissa. Sinun on kuitenkin hyväksyttävä, ettei avovaimosi ole yhtä siisti tai pedantti kuin sinä, et siis mielestäni voi vaatia häntä taipumaan sinuun muottiin tai yön yli muuttumaan siistiksi.
Ehkä avovaimosi ei yksinkertaisesti huomaa tai ajattele, että asunnon hujanhajan oleminen voisi häiritä sinua. Jutelkaa asiasta, siitä se lähtee!
olemme keskustelleet asiasta mutta tyttöystäväni vetoaa siihen, että ennen meidän yhteen muuttoa hän on asunut jo yksin vuosia, eikä hänellä ole ollut mitään ongelmaa silloin. Hän ei ymmärrä sitä että kun ei kiinnitä huomiota asioihin niillä ei ole väliä. Hänen vaatekaapissa vaatteet on sikinsokin nakattu, minulla ne on viikattuna siististi.
Itseäni tuppaa häiritsemään farkut, pari muovikassia ja hesari yöpöydällä, johon mahtuu yölamppu, herätys kello ja kännykkä. Olen asiasta maininnut, että minä en halua asua näin likaisessa kodissa, mutta ei. "Tämä on minunkin koti" -vastauksia on riittänyt. Ihmeellisimmältä tuntuu se, että hän on kokki ammatiltaan ja hänen tiskaamat astiat ovat likaisia.
Kaiken kukkurana tähän päälle minulla vielä todettiin masennus - pitkään kestänyt sellainen - ja välillä on muutenkin tarpeeksi vaikeaa. Silloin varsinkin kun kämppä on hujanhajan tuntuu että voisi ottaa tavarat ja kävellä pois. Tuntuu että seurustelee täysin väärän henkilön kanssa.
Kuulostaa ikävältä, jos avovaimosi ei käsitä, että koti on teidän yhteinen ja sinunkin mielipiteilläsi on väliä. Yksinasumista ei voida verrata yhdessä asumiseen, sillä yksin kun on voi elää miten lystää, tehdä mitä haluaa ja itse vain joutuu kärsimään siitä. Yhdessä kun asutaan on otettava toisenkin mielipide huomioon.
Oletko kertonut hänelle, miltä sinusta oikeasti tuntuu? Jos masennuksesi on todettu, sen pitäisi olla myös avovaimosi tiedossa. Kerro, että sekaisin oleva asunto saa sinut ahdistumaan, ja että mietit yksin olemista. Jos hän todellakin rakastaa sinua ajatus menettämisestä varmasti sattuu. Ehkä ei ole muita keinoja herättää häntä todellisuuteen? Älä uhkaa lähdöllä vaan kerro, että masennuksessa on tarpeeksi mitä vastaan taistella, että tarvitset kodin jossa levätä ja kerätä voimia, ei kotia, jossa joudut ahdistumaan ja miettimään siivoamista tai lähtöä.
Minunkin vaatekaappi on muuten yleensä hieman sekaisin (liian paljon vaatteita, liian vähän hyllytilaa - perhanan vuokrakämppä), mutten ole koskaan kuvitellut sen häiritsevän miestä. Vaatekaappini on minun maailmani, ja toivon sen pysyvän sellaisena :)
hänelle, että koen sotkuisen asunnon todella rasittavana tekijänä.Vaatekaappi, kyllä, aivan oikein on oma pyhitetty alue, eikä se häiritse minua jos se sotku pysyisi vain sielä kaapin sisällä. Mutta kun ei.
Pitää ottaa keskusteluhetki kun hän tulee töistä....Pelkään vain että se kääntyy huutamiseksi, ja hän vain hokee että on tämä minunkin koti. Samat virret ku aiemminkin.
Kaikki menee "hyvin" ja rauhallisesti jos en asioista mainitse. Mutta heti kun sanon että miksi nämä tavarat ovat täällä niin minä olen se "nalkuttava akka".
En minäkään kulje joka päivä pölyrätin kanssa kulkemassa ja nuuhki nurkkia. Mutta jos ehdottaa että vaihdetaan lakanat kerta viikkoon tai kahteen ja puistellaan petivaatteet samalla niin se on siivousintoilua hänen mielestä.
Mikäli olet kertonut tunteistasi ja toiveistasi, eikä hän niitä kunnioita, suhde tuskin voi hyvin. Sillä mielestäni tasa-arvoisessa suhteessa molempien mielipiteet painavat yhtä paljon ja molempien tulisi pyrkiä kompromisseihin.
Mitä jos sinäkin heittäytyisit yhtä lapselliseksi? Aloita keskustelun sanomalla: Tämä on minunkin koti, minä en viihdy täällä kun se on tällaisena. Tämä on minunkin koti, minullakin on oikeuksia. Toivottavasti tyttöystäväsi pääsisi pois minä-ajattelusta me-ajatteluun. Te olette nyt avopari, puolisoita, ja teillä on tiettyjä velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Teidän tulee kunnioittaa toisenne ja ottaa toistenne mielipiteet ja tunteet huomioon, kuulostaa siltä, ettei tyttökaverisi tee tätä.
Mitä jos et enää ehdota lakanoiden vaihtamista tai petivaatteiden puistelua, vaan teet sen kyselemättä. Ehkä tämä saa aikaan pienen omatunnonpiston, tai sitten ei.
Lapsellisuus lienee pahentaa vaan asiaa, luulen. Ja kyselemättä siivoilu ei ole toiminut tähänkään asti :). Ku näistä asoista on puhuttu, hän kyllä ymmärtää sen että minä en näin halua asua, mutta se "korjaus" kestää vain päivän pari.
Viime päivinä on tuntunut erityisen raskaalta. Tyttöystävälläni on raskas työ ja se verottaa häneltä voimia, ymmärrän sen mutta jotenkin vaan tuntuu että rupeaa innostus olemaan nollassa. Ei nappaa ei.
Pitää iltapäivällä ottaa keskustelutuokio ja koittaa näitä solmuja aukoa. Ei kai siinä muukaan auta.
Tuolla kyselemättä siivoamisella tarkoitin lähinnä sitä, että sinä saisit puhtaat lakanat ja tyttökaverisi huomaisi, että asia todellakin vaivaa sinua. Perusajatukseni siivoamisesta on, että kerran viikossa riittää ja jos se ei riitä toiselle osapuolelle hän voi tehdä siivouksen juuri niin usein kuin haluaa. Eli jos sinun mielestäsi lakanat tulisi vaihtaa useammin, ei muuta kuin vaihtamaan niitä vaan! Miestäni ärsyttää tiskit tiskipöydällä, joten hän täyttää koneen tai peseen ne pois heti kun tiskiä syntyy. Minua taas ärsyttää likainen lavuaari tai pönttö, joten minä olen niitä jynssäämässä pari kertaa viikossa. Yhteisessä kodissa on sallittua siivota itse ja kyselemättä, ainakin meillä. Yleensä menee kuitenkin niin, että jos toinen meistä aloittaa siivoamisen jostakin pienestä, toinenkin innostuu ja kohta on koko kämpää siivottu. Tämä ei varmastikaan toimi kaikilla.
Mitä kodin perussiisteyteen tulee, tähän tyttöystäväsikin tulisi osallistua, eli hänen pitäisi pyrkiä olemaan vähän vähemmän hujanhajan ja siivoamaan omat jäljensä. Ei raskas työ saa olla selitys sotkuisuudelle, ei työpäivän jälkeen tee mieli siivota, mutta jos sotkua ei pääse alunperinkään syntymään kovin pahasti (= kaikki tavarat suoraan omille paikoilleen käytön jälkeen) ei siivoamistakaan ole yhtä paljon.
Tsemppiä keskusteluun, toivottavasti saat avattua tyttökaveris silmät ja hänet ymmärtämään, että koti on myös sinun paikka ja sinullakin on oikeus asettaa vaatimuksia viihtyvyydelle.
"Lapsellisuus lienee pahentaa vaan asiaa"
Olen samaa mieltä. Itse pyrkisin tietoisesti painottamaan enmminkin termejä MEIDÄN koti ja YHTEISET sotkut. Ei siis riitatilanteissa vaan arkisissa keskusteluissa.
Jonkun edellä kirjoittaneen kanssa olen samaa mieltä siitä, että epäsiisteydessä viihtyvän ei tarvitse siivota aina siisteyttä vaativan pillin mukaan. (Perinteisessä mallissa siis miehen ei tarvitse siivota aina kun nainen haluaa. :) Molempien on joustettava. Sen kumpi tahtoo, että siivotaan useammin, myös ottaa päävastuun tästä hommasta. Kuitenkaan tämä sotkuisempi yksilö ei saa laistaa kotitöistä täysin.
Ihan samalla tavoin kuin sinua häiritsee vaimosi sotkuisuus kodissanne, häntä häiritsee sinun ylijärjestelmällisyytesi. Teidän molempien pitäisi päästä hieman sivuun omasta katsantokannasta ja siirtyä lähemmäksi toisen näkökulmaa. Jos toinen sotkee jatkuvasti ja toinen nalkuttaa samaa tahtia, niin en ihmettele nimimerkkiäsi.
Keskustelu hermostumatta ja syyttelemättä olisi paikallaan. Mitään haittaa en myöskään itse koe siitä, jos nostan (nytkin tuolinnojalle jääneet) mieheni vaatteet paikalleen. Toisinaan mainitsen kyllä hänelle asiasta, mutta aina en viitsi. Yleensä pyrin sanomaan asian kepästi, koska se on paremipi kaikkien kannalta. Tulos ja ilmapiiri ovat parempia kuin nalkutuksen jälkeen. Myöskin oma mieleni on tyytyväisempi. En halua enkä koekaan olevani "nalkuttava akka".
Muutama viikko sitten väsähdin ja itkin jatkuvaa imuroinnin tarvetta, (koska "välivarastoon" käytävälle oli kertynyt miehen tavaroita, joille ei vielä ollut olemassa paikkaa. Tavaroiden vuoksi käytävää ei voinut siivota kunnolla ja sitten pölyt levisivät muuallekin nopeasti.) En syyttänyt miestäni näiden romujen määrästä vaan kerroin olevani kyllästynyt ja väsynyt tilanteeseen. Ensimäisen vapaahetken tullen mieheni järjesti tavaroille tilan ja imuroi aulan (ihan oma-aloitteisesti ! ).
Mitä siis yritän sanoa? Kukaan ei tahdo kumppanille pahaa mieltä. Ts sinä et tarkoita pahaa, huomauttaessasi puolisosi sotkuista. Sen kummemmin hän ei tarkoita pahaa jättäessään tavarat siihen mihin ne sattuvat jäämään. Hän ei tee sitä loukatakseen sinua. Kun käsittää, että toinen toimii tahallaan ilkeästi (nalkuttaa/sotkee), niin vastareaktiokin on sen mukainen.
suomeksi ei voi sanoa "lienee pahentaa" vaan pahentanee. ok? hanki joku kielioppi ja lue se.
mutta me ollaan kyllä lähennytty toisiamme ajan mittaan, siinä mielessä siis myös, että mieheni on oppinut olemaan hermoilematta pienestä epäsiisteydestä, ja minä korjaamaan jälkiäni hieman enemmän kuin ennen. Me olimme kuin yö ja päivä kun tavattiin, miehen kodissa kiilsi ja esillä ei ollut mitään turhaa. Näytti jopa askeettiselta. Minulla taas täysin erilainen tyyli. Vaikka olisi siivottu, niin tavaroita oli paljon ja muutenkin sisutustyyli paljon "boheemimpi". Kyllä meilläkin on kinattu ja välillä mies kiroaa että naisen kuuluu olla siisti ja pitää siivoamisesta. Mutta kun se nyt sattuu rakastamaan mua :) Mä taas ihmettelin aluksi että miestä kiinnostaa siisteys noin, se tuntui jopa epämiehekkäältä :D Keskustelu kannattaa aina. Mieti myös, olisiko itsesi syytä oppia hieman suurpiirteyttä. Ei se kuitenkaan tarkoita epäsiistiksi ryhtymistä...elämässä on kuitenkin tärkeämpiäkin asioita kuin se, että koti on putipuhdas jokaikinen päivä. tai näin minä ajattelen :)
Sottapytty-mieheni palkkasi meille siivoojan. Nyt meillä käy kerran kahessa viikossa siivooja ja ainakin asunnon yleisilme on aina siisti.
Mulla on hermot paremmassa kunnossa ja molemmat pääsee helpommalla. Ja mies siis maksaa. Jos on jonkinnäköset kuukaustulot niin ihan passeli ratkaisu. Suosittelen!
Olisin voinut itse kirjoittaa samasta asiasta tänne. Meillä on samanlainen tilanne kotona, eli avomieheni on se sotkuisempi ja suurpiirteisempi osapuoli ja minä tarkempi. En ole mielestäni mikään siivoushullu, niin että kaikki pitäisi kiillottaa, mutta en siedä epäjärjestystä. Kun menen kotiin stressaannun usein siitä, että saan ensin siivota joka puolelle leviteltyjä tavaroita. En vain pysty rentoutumaan tai keskittymään mihinkään, jos ympärillä on kaaos.
Tämä onkin se asia joka hiertää minun ja avomieheni suhdetta - muista asioista ei paljon riitaa olekaan. Mieheni haluaisi myös kutsua enemmän ystäviä meille kylään ja pitää juhlia, mutta väsyn jo pelkästä ajatuksesta kuinka paljon pitäisi ensin siivota jne...Avomieheni on joskus puhunut, että sitten kun hän on hyväpalkkaisessa työssä, voimme palkata kotiapua. Sitä päivää odottelen, kun haluaisin että elämä olisi muutakin kuin kotitöitä...
Toista ihmistä vaan on mahdotonta muuttaa, kun jotkut tavat istuvat niin syvällä. Omaa asennettaan voi yrittää muuttaa ja molempien pitäisi yrittää päästä kompromissiin. Muutenhan tuosta siivouasiasta tulee nk. ikuisuusongelma.
Entisessä suhteessani minä olin se järjestyksen ihminen ja avomies taas sotki kaiken mikä eteen osui. Eihän sillä nyt niin väliä jos vaatekasa lojuu siinä missä ne on riisuttu tai jos olohuoneen pöytää koristaa kasa astioita ?
Sain aamusta iltaan olla korjaamassa jälkiä. Yritin puhua vaikka miten päin ja ottaa mukaan siivoamaan mikä oli erittäin vastenmielistä kummallekin kun toista ei huvittanut ja minua ärsytti suunnattomasti kun tavarat oli vaan tungettu komeroon ja imuri ei ulottunut sohvan alle, nurkkiin tai sohville.
Loppujen lopuksi luovutin ja hoidin huushollin itse mikä johti siihen että lähdin kävelemään, hankin oman kämpän jossa riitti että siivosi omat jälkensä (jotka ovat vähäiset). Tyytyväinen olen ollut :)
Tässä vähän aikaa funtsittuani ja v*ttuunnuttuani päätin etten siivoa ollenkaan. En koske yhtään mihinkään ja jätän vaatteitani sinne tänne ympäri lattioita pitkin asuntoa. Katotaan millon rupee tuntumaan että jokin on vialla. Luulis sen rajan tulevan vastaan jossakin vaiheessa. Kun kerran puhe ei tehoa niin sitte konstit käyttöön. Ei ehkä rakentavinta mutta jospa se nyt oikeesti menis sinne kupoliin ja herättäis muitakin ajatuksia kuin että oma tapa on oikea.
ehkä toisten mielestä julma mutta minun mielestäni erinomainen keino jotakin itsekin aikanaan kokeilin :)
Aluksi annoin miehen jättää tavarat siihen mihin jätti ja ajattelin että kun ne siinä kolme päivää lojuu tajuaa itsekin tilanteen mahdottomuuden. Kun tämä ei toiminut niin jätin omatkin tavarat hujan hajan. Kylmästi viskasin paidan keskelle olohuoneen lattiaa, jätin sängyn petaamatta, "unohdin" kaukosäätimen keittiöön ja kerran käytyämme hakemassa grilliltä ruokaa kotiin jätin surutta pahviloodat ja paperit olohuoneen kirjahyllyyn :D
Erinomainen aihe... Muistutti. Tässä vapaapäivää viettelen ja pyörin koneella, ei siivoominen käynyt mielessäkään. Hienohomma, että törmäsin tähän viestiin, tuli mieleen se kuinka isäntä kohta tulee töistä ja alkaa sama vanha napina; tiskit tiskaamatta, vaatteita ja pyyhkeitä kaikkialla missä ei saisi, puhtaat pyykit kuivina narulla jne... Jostain syystä minä en vain huomioi tuollaisia asioita, minua ne eivät häiritse, sitten kun se niistä sanoo, niin käy mielessä, että aivan tosiaan oisin voinut tuonkin tehdä... Nyt muistutit sen puolesta, kiitos siitä, jos kerrankin päästäisiin ilman nalkutusta kotiintulo rutiineista. Nyt on tiskattu ja pyykit koneessa, vaatteet kaapissa ja lehdet pois pöydältä, koiran karvat kopisteltu sohvalta. Toivottavasti muistin kaikki...