Näin naisena ihmettelen sitä molemmille sukupuolille tyypillistä ajattelutapaa, että 'muut kyllä sortuu virheisiin, mutta minä en'. Tämä tulee esille niissä tilanteissa, kun jollekin sattuu jotakin ikävää. Esim. ihminen puukotetaan/ryöstetään kadulla tai miesystävä raiskaa/tyrmäystippoja lasiin baarissa jne...jne... Sen jälkeen alkaa se taivastelu, että 'kauheeta...mutta kyllähän sitä olis pitänyt tajuta varoa...mitäs lähti baarista humalassa jne'
Kamala syyllistäminen. Vaikka teko itsessään on törkeä, niin johan sitä kuitenkin ruvetaan etsimään vikaa myös uhrista.
Miksi tässä yhteydessä AINA törmää siihen julkituotuun ajatukseen, että uhrissa on ennenkaikkea vikaa. Johtuuko se vain siitä, että kun itselleen ei ole käynyt vastaavalla tavalla, niin kuvitellaan, että omalla toiminnallaan on sen pystynyt estämään eikä niin tule koskaan käymäänkään, koska olenhan niin fiksu.'
Tai sitten unohdetaan tietoisesti omat mokailut/potentiaaliset tilanteet ja muistellaan, että 'enhän minä nyt koskaan tuolla lailla ole mennyt tekemään...no, korkeintaan kahdesti.'
Otetaanpa esimerkiksi tilanne, jossa nainen lähtee baarista kotiin kolmen aikaan yöllä ja joutuu matkalla/kotiovella raiskatuksi.
Tämän jälkeen lauma naisia (ja miehiä) pui asiaa keskenään. Silloin tulee esille ne yleisesti tiedetyt ohjeet, että ei pitäisi koskaan lähteä yksin baarista yöllä, kyllähän sen on se pitänyt ymmärtää, joten aika vastuuton nainen, eli oma vika jne...
Ällistyttäviä kommentteja. Varsinkin siltä kantilta, että jos näiden 'arvostelijoiden' omaa käyttäytymistä ja historiaa ruvettaisiin tutkimaan, niin löytyisi niin yhdeillan säätöä tuntemattomien kanssa, liftausreissuja, teininä festareilla jne... Itse ovat varmasti koikkelehtineet 2 promillen humalassa edellisenä viikonloppuna ties missä...mutta eihän kukaan omia kömmähdyksiä halua muistella, kun arvostellaan toisten 'vastuullisuutta'. Tuurista on ollut kiinni, ettei itselleen käynyt vastaavasti, mutta kun ei käynyt, niin on vapaa arvostelemaan sitä jolle kävi?
Tai sitä se varmasti onkin, että tunnetaan tavallaan vahingoniloa, kun toiselle (vastuullisempana pidetylle) käy huonosti ja tätä arvostelemalla yritetään nostaa omaa 'vastuullisuutta' toisten silmissä. Se on hyvä tilaisuus nostaa omaa sosiaalista arvoaan muiden silmissä. Tämä tosin toimii vain silloin, kun kukaan juttukavereista ei ole tietoinen arvostelijan omista 'vastuuttomuuden hetkistä'
Kamala syyllistäminen. Vaikka teko itsessään on törkeä, niin johan sitä kuitenkin ruvetaan etsimään vikaa myös uhrista.
Miksi tässä yhteydessä AINA törmää siihen julkituotuun ajatukseen, että uhrissa on ennenkaikkea vikaa. Johtuuko se vain siitä, että kun itselleen ei ole käynyt vastaavalla tavalla, niin kuvitellaan, että omalla toiminnallaan on sen pystynyt estämään eikä niin tule koskaan käymäänkään, koska olenhan niin fiksu.'
Tai sitten unohdetaan tietoisesti omat mokailut/potentiaaliset tilanteet ja muistellaan, että 'enhän minä nyt koskaan tuolla lailla ole mennyt tekemään...no, korkeintaan kahdesti.'
Otetaanpa esimerkiksi tilanne, jossa nainen lähtee baarista kotiin kolmen aikaan yöllä ja joutuu matkalla/kotiovella raiskatuksi.
Tämän jälkeen lauma naisia (ja miehiä) pui asiaa keskenään. Silloin tulee esille ne yleisesti tiedetyt ohjeet, että ei pitäisi koskaan lähteä yksin baarista yöllä, kyllähän sen on se pitänyt ymmärtää, joten aika vastuuton nainen, eli oma vika jne...
Ällistyttäviä kommentteja. Varsinkin siltä kantilta, että jos näiden 'arvostelijoiden' omaa käyttäytymistä ja historiaa ruvettaisiin tutkimaan, niin löytyisi niin yhdeillan säätöä tuntemattomien kanssa, liftausreissuja, teininä festareilla jne... Itse ovat varmasti koikkelehtineet 2 promillen humalassa edellisenä viikonloppuna ties missä...mutta eihän kukaan omia kömmähdyksiä halua muistella, kun arvostellaan toisten 'vastuullisuutta'. Tuurista on ollut kiinni, ettei itselleen käynyt vastaavasti, mutta kun ei käynyt, niin on vapaa arvostelemaan sitä jolle kävi?
Tai sitä se varmasti onkin, että tunnetaan tavallaan vahingoniloa, kun toiselle (vastuullisempana pidetylle) käy huonosti ja tätä arvostelemalla yritetään nostaa omaa 'vastuullisuutta' toisten silmissä. Se on hyvä tilaisuus nostaa omaa sosiaalista arvoaan muiden silmissä. Tämä tosin toimii vain silloin, kun kukaan juttukavereista ei ole tietoinen arvostelijan omista 'vastuuttomuuden hetkistä'
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin. Arvostelijoita aina riittää.
Varsinkin seksuaaliasioiden arvostelu on suosittua. Itse olen törmännyt seuraavaan...
Erehdyin (?) kerran työporukan risteilyllä erään toisen toimipisteen kaverin kanssa sänkyyn. No, tästä sain kuulla sitten pitkään. Nämä arvostelijat eivät suoraan sanoneet siitä minulle juuri mitään, mutta sitäkin tehokkaammin olivat yrittäneet vaikuttaa muihin työkavereihin ja 'mustamaalata' minut vastuuttomaksi ja epätasapainoiseksi kevytkengäksi. *eihän sitä nyt risteilyllä tollasta mennä...*
Huvittavaa? on se, että vaikka olen sinkku, en yhdenyönjuttuihin juurikaan lähde. Mutta jos nyt jerran lähdin, niin miksi en muka olisi saanut? En pettänyt tai loukannut ketään eli ihan harmiton juttu.
Toinen näistä arvostelijoista on kyllä itse sekaantunut mm. varattuun perheelliseen mieheen, pettänyt exänsä kanssa hänen nykyistänsä, pannut ties millä risteilyllä 'yhteistyökumppanin' kanssa ja kekkuloinut risteilyllä ym. niin känässä, ettei aamulla ole muistanut illasta mitään. Tota historiikkiansa hän ei tietenkään minun arvosteluni lomassa muistanut mainita. Kylläpä se minun laivapano oli moraalisesti järisyttävä , kaiken tämän rinnalla.
Sitä olen tämän jälkeen miettinyt, että miten se ylipäätään kehtaa arvostella minua ja tehdä tästä suuren haloon, kun omat teot on tolla tasolla? Ja monet kyllä niistä tietää. Eikö se ymmärrä, että ei ihmiset sen omia kommelluksia unohda, vaikka se kuinka nostattais haloota jonkun toisen teosta? Kyllähän ihmset katsoo vähintäänkin kummallisesti, että mitäs sä nyt ton sinkkuihmisen panosta vouhkaat, etkös sä ite petä varattua salarakastas entisen poikaystäväsi kanssa parasta aikaa?
On siinä nyt uhrissa vikaa, jos ehdoin tahdoin menee tilanteisiin jotka ovat vaarallisia. Ei kukaan sattumalta juo itseään umpikänniin ja tee jotain typerää, tai huomaamattaan lähde yksin aamukolmelta mahdollisimman pimeitä reittejä pitkin kotiin.
En minä kirjoittanut esimerkissä, että nainen olisi umpikännissä kävelemään lähtenyt tai mahdollisimman pimeitä kujia pitkin. Sanoin vain, että yöllä baarista kotiin. Ei siihen tarvitse heti kaatokänniä ja pimeitä kujia liittää.
Pointti oli se, että vaikka olisikin tehnyt niin, niin mikä saa ihmisen, joka on itsekin toiminut aivan vastaavalla tavalla (oikein tapana tehdä näin), arvostelemaan yhtäkkiä toista julkisesti?
"Ota ensin rikka omasta silmästäsi..."
Jos pointtisi oli, että ihmisten ei pitäisi olla tekopyhiä, niin sitten olen täysin samaa mieltä.
jokainen itsestään..
Mites se fraasi meni....
"Oma elämä"...