Minä olen normaalilla, hyvällä itsetunnolla varustettu nainen… paitsi silloin, kun tunnen epävarmuutta suhteessa. Silloin yritän ihan liiallisuuksiin asti miellyttää toista. Tiedän sen olevan typerää ja tarpeetonta, mutta en vain osaa tehdä asialle mitään. Tiedän, että omat mielipiteeni ovat arvokkaita, mutta minun on hirveän vaikea tuoda niitä esiin. Samaa ongelmaa minulla ei ole työssä tai ystävien kesken. Minä muutun poikaystävän edessä yhtäkkiä vain täysin tahdottomaksi, pelokkaaksi ja araksi. Ongelma johtuu luultavasti seurustelusuhteesta, jossa koin henkistä väkivaltaa. Suhde on jo historiaa ja unohdettu, mutta tämä ongelma seuraa minua nyt jo toiseen tämän suhteen jälkeiseen suhteeseen. Ongelma on jo sitä luokkaa, että tajuan, etten pysty luomaan yhtään normaalia suhdetta ennen kuin pääsen ongelmastani eroon. Mutta miten? Asia ahdistaa minua todella paljon tällä hetkellä, koska tämä uusin suhdekin on kariutumassa tämän takia. Pohdin, että pitäisikö minun olla vain yksin, mutta en usko ongelman korjaantuvan silläkään, koska muussa elämässä minulla ei ole mitään vastaavia ongelmia (olen paljon miesten kanssa tekemisissä muutenkin, joten tätä ei voi yleistää edes yleisesti miehiin). Onko kukaan kokenut mitään vastaavaa? Auttakaa…
Liika miellyttäminen
Itsetunnoton
2565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on aika lailla samankuuloinen tilanne kuin sulla. Mulla on vasta ensimmäinen sellainen suhde menossa, jossa tunnen kokevani huonoa itsetuntoa. Normaalisti siis luotan itseeni ihan mukavasti, sinkkuihmisenä ja kavereiden seurassa tätä tunnetta ei tule koskaan. Silloin uskallan sanoa mielipiteeni ja näyttää kaikki tunteeni, siis negatiivisetkin.
Olen itsekin huomannut, että epävarmuus suhteessa tätä itsetunnottomuutta aiheuttaa. Itsekin yritän liikaa miellyttää kumppania, ja on vaikeaa kertoa tunteistani ja ajatuksistani hänelle. Olen monta kertaa yllättänyt itseni tilanteesta, jossa kumppani kysyy, sopiiko jokin asia minulle? Vaikka ei olekaan, sanon, että "kyllä se sopii".. Ja sitten jään yksin harmittelemaan asiaa, kun en olekaan pystynyt sanomaan omaa mielipidettäni. :( Raskasta tämä on, mutta raskasta olisi erotakin..
Mitkä asiat suhdettanne uhkaavat? Miksi et uskalla sanoa mielipiteitäsi? Jos ex teki sinulle henkistä väkivaltaa, niin eihän nykyinen kuitenkaan tee niin. Minun poikaystäväni sanoi joskus, kun keskustelimme asiasta, että tietenkin olisi parasta kun sanoisin reilusti oman mielipiteeni asioista ja olisin mahdollisimman avoin. Siitä ne miehet tykkäävät kuitenkin :) Jospa sitä sitten uskaltaisi...
Minä olen sellainen kaikissa elämän asioissa että yritän välttää riitelyä viimeiseen asti ja 'alistun' esimerkiksi siihen, että äitini aina "änkeää" mukaan kun menen epilepsiastani lääkärille tai jos ei pääse niin on heti nähdessämme utelemassa "mitä ne nyt sanoi" ? "mitä siellä suunniteltiin sulle jatkossa"
Ja kun sieltä tulee postia niin hän "vahingossa" lukee paperin.
Kaiken huippu oli aikoinaan (olin jo täysi-ikäinen)(nyt 28) kun hän avasi luvatta mun nimellä tulleen kirjekuoren!
Täytyisi muuttaa pois äidin luota, mutta tuskinpa se hänen uteliaisuuttaan poistaisi, mutteipahan ainakaan pääsisi "vahingossa" lukemaan henkillökohtaisia papereitani.
Toinen juttu on sitten kun olen asioinut mielenterveystoimistossa ja he saavat aina jotenkin haalittua käsiinsä kaikki epilepsiatutkimuksiini liittyvät "tulospaperit", vaikkei niiden sisällöllä ole mitään yhteyttä mielialani kanssa!
Viimeksi sairaanhoitaja jolla olen siellä käynyt lääkärin sijasta suorastaan "hinkusi niitä" kun kerroin uusista epilepsiaani liittyvistä asiapapaereista.
Vein ne sitten (jostain syystä) vasten tahtoani hänelle hetken mielijohteesta- kun vaikka kuten mainitisin en näe niissä mitään yhteyttä mielialaan (kun ne vaikuttavat kerta olevan hänelle minun oloani tärkeämmät).
Pääsipähän "palvomaan" polvillaan ollen niitä!
Olen päättänyt että jatkossa en edes kerro sinne mitään epilepsiani hoitoon liittyvistä mahdollisista muutoksista- koska asia ei heille kuulu.
Mutta toivottavasti sinun vointisi paranee
J.V