Raivostuttavat lahjat

Eikö tullut mieleesi, että pyjamaa voi käyttää oleskeluasuna esimerkiksi illalla ennen nukkumaanmenoa tai aamulla heräämisen jälkeen. Ei siis haittaa vaikka nukutkin alasti.

"Sain anopiltani keittokirjan juuri ennen kuin olin muuttamassa pois kotoa, ja olisin ollut kiitollinen lahjasta jos se ei olisi tullut häneltä. Otin lahjan tietysti vihjailuna huonosta keittotaidostani, vaikka se (ehkä) oli tarkoitettu hyväntahtoisesti."

Tuo kertoo enemmän sinusta kuin anopistasi. Kaiken pystyy kääntämään vittuiluksi, jos vain haluaa.

Jarski kirjoitti:

Eikö tullut mieleesi, että pyjamaa voi käyttää oleskeluasuna esimerkiksi illalla ennen nukkumaanmenoa tai aamulla heräämisen jälkeen. Ei siis haittaa vaikka nukutkin alasti.

"Sain anopiltani keittokirjan juuri ennen kuin olin muuttamassa pois kotoa, ja olisin ollut kiitollinen lahjasta jos se ei olisi tullut häneltä. Otin lahjan tietysti vihjailuna huonosta keittotaidostani, vaikka se (ehkä) oli tarkoitettu hyväntahtoisesti."

Tuo kertoo enemmän sinusta kuin anopistasi. Kaiken pystyy kääntämään vittuiluksi, jos vain haluaa.

Lue lisää

Toki pyjamaa voi käyttää oleskeluasuna, jopa yöpaitakin taitaa mennä sellaisena, mutta minulla on (ja oli silloin) oloasu erikseen. Tämänkin poikaystävä tiesi. Anopilta tulleen pyjaman käytin joskus mökkireissuilla tai jos oli kylmä yö, ja hänhän ei voinut tietää, etten käytä pyjamaa nukkuessa. Ihmetyttää vaan edelleen, miksi mies joka rakasti minua ja väitti tuntevansa minut hyvin osti minulle yöpaidan lahjaks.

Anoppini oli, kuten taisin mainita jossakin viestissä, omasta mielestään paras koikki ja leipuri päällä maan. Hän leipoi kaikki perheen leivät ja pullat itse, ja hän ohjeisti lapsiaan ottamaan vain puolison, joka osaa leipoa. Lisäksi hän jaksoi ennen minun ja hänen poikansa yhteenmuuttoa jankuttaa pojan suosikkiruoista, miten ne tehdään, mitä syödään minäkin päivänä (possua lauantaisin, nautaa sunnuntaisin) jne. Joten tuossa kontekstissa otin keittokirjan pienenä loukkauksena. Tosin en sitä näyttänyt ja onhan siitä lahjasta ollut hyötyäkin.

Sanna kirjoitti:

Toki pyjamaa voi käyttää oleskeluasuna, jopa yöpaitakin taitaa mennä sellaisena, mutta minulla on (ja oli silloin) oloasu erikseen. Tämänkin poikaystävä tiesi. Anopilta tulleen pyjaman käytin joskus mökkireissuilla tai jos oli kylmä yö, ja hänhän ei voinut tietää, etten käytä pyjamaa nukkuessa. Ihmetyttää vaan edelleen, miksi mies joka rakasti minua ja väitti tuntevansa minut hyvin osti minulle yöpaidan lahjaks.

Anoppini oli, kuten taisin mainita jossakin viestissä, omasta mielestään paras koikki ja leipuri päällä maan. Hän leipoi kaikki perheen leivät ja pullat itse, ja hän ohjeisti lapsiaan ottamaan vain puolison, joka osaa leipoa. Lisäksi hän jaksoi ennen minun ja hänen poikansa yhteenmuuttoa jankuttaa pojan suosikkiruoista, miten ne tehdään, mitä syödään minäkin päivänä (possua lauantaisin, nautaa sunnuntaisin) jne. Joten tuossa kontekstissa otin keittokirjan pienenä loukkauksena. Tosin en sitä näyttänyt ja onhan siitä lahjasta ollut hyötyäkin.

Lue lisää

Eiköhän poikkis yrittänyt vain vihjailla, ettet nukkuisi kaikkia öitä alasti. Monia vaan sellainen häiritsee jos asutaan yhdessä...

Sanna kirjoitti:

Toki pyjamaa voi käyttää oleskeluasuna, jopa yöpaitakin taitaa mennä sellaisena, mutta minulla on (ja oli silloin) oloasu erikseen. Tämänkin poikaystävä tiesi. Anopilta tulleen pyjaman käytin joskus mökkireissuilla tai jos oli kylmä yö, ja hänhän ei voinut tietää, etten käytä pyjamaa nukkuessa. Ihmetyttää vaan edelleen, miksi mies joka rakasti minua ja väitti tuntevansa minut hyvin osti minulle yöpaidan lahjaks.

Anoppini oli, kuten taisin mainita jossakin viestissä, omasta mielestään paras koikki ja leipuri päällä maan. Hän leipoi kaikki perheen leivät ja pullat itse, ja hän ohjeisti lapsiaan ottamaan vain puolison, joka osaa leipoa. Lisäksi hän jaksoi ennen minun ja hänen poikansa yhteenmuuttoa jankuttaa pojan suosikkiruoista, miten ne tehdään, mitä syödään minäkin päivänä (possua lauantaisin, nautaa sunnuntaisin) jne. Joten tuossa kontekstissa otin keittokirjan pienenä loukkauksena. Tosin en sitä näyttänyt ja onhan siitä lahjasta ollut hyötyäkin.

Lue lisää

"mutta minulla on (ja oli silloin) oloasu erikseen."

Ja mikä estää ettet voi käyttää pyjamaakin oloasuna? Useilla on sellasia useampi kuin vain yksi. Ja mitä poikkis sanoi perusteena lahjalleen? Ei mitään vai...???

Te olette kammottavia ja oksettavia! Jokaisessa viestissä tuntuu pyörivän tuo sama teema: pihejä, halpoja jne. Onko ainoa mikä todella merkkaa, raha?!?!?! Itse olisin tyytyväisempi joululahjaksi saatuun, ehkä halpahallista (ja hei vakavasti, ei halpahalleissakaan niin huonoja tuotteita ole, vai onko teidät kasvatettu saamaan kaikki mitä haluatte sokoksen tai stockmannin kalleimmista laareista???) ostettuun sievään yksinkertaiseen jälkiruokakulhoon, kuin suurella rahalla ostetuista kultakäädyistä joita ei sitten tulisi käytettyä. Jotain rajaa materialismille!!! Kyllä minua hävettäisi ajatella tuolla tavalla.

...hyi helvetti. kirjoitti:

Te olette kammottavia ja oksettavia! Jokaisessa viestissä tuntuu pyörivän tuo sama teema: pihejä, halpoja jne. Onko ainoa mikä todella merkkaa, raha?!?!?! Itse olisin tyytyväisempi joululahjaksi saatuun, ehkä halpahallista (ja hei vakavasti, ei halpahalleissakaan niin huonoja tuotteita ole, vai onko teidät kasvatettu saamaan kaikki mitä haluatte sokoksen tai stockmannin kalleimmista laareista???) ostettuun sievään yksinkertaiseen jälkiruokakulhoon, kuin suurella rahalla ostetuista kultakäädyistä joita ei sitten tulisi käytettyä. Jotain rajaa materialismille!!! Kyllä minua hävettäisi ajatella tuolla tavalla.

Lue lisää

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, vaikka lahjat olisikin ostettu halpahallista, mutta kyrsii aika paljon se, että anoppini ostaa lapsilleni niin laaduttomia vaatteita, että suorastaan purkautuvat käsiin. Luulen, että ostaa niitä Tallinnanreissuiltaan. Yksi tai kaksi ei haittaisi, mutta kun 90 % häneltä saaduista vaatteista ovat lähes tulkoon kertakäyttökamaa. Haalarit eivät ole lämpimiä, langat roikkuvat, taskuihin tulee reikiä, takapuolet kuluvat viikossa rei'ille. Harmittaa, koska sinänsä kauniisiin vaatteisiin kuluu kuitenkin rahaa ja postikulut siihen päälle.

Eikä kehtaisi sanoa asiasta.

Melko hyvin pitää ihmisellä asiat olla jos joku lahja jaksaa ärsyttää.

Itseäni ei ole kyllä mikään lahja vituttanut. En ole ottanut itseeni, vaikka olenkin saanut sekä vaatteita että koruja sun muita joista en välttämättä itse pidä.

Ainut mikä joskus harmittaa, ovat mummoni lahjaostokset. Hän ostaa aina jonkin vaatteen, ja ne eivät todellakaan ole mitään halpahallivaatteita, vaan oikeasti hyvälaatuisia. Yleensä todella kivoja esim. paitoja ja neuleita. Mutta hän ei kerta kaikkiaan ymmärrä että hänen pikku lapsenlapsensa EI ole kokoa M tai L vieläkään, vaan aina vaan välillä XS-S. Hän hyvää hyvyyttään yrittää löytää oikean koonkin, ja sanoo "se näytti niin pieneltä". Eli vaatteet on aina liian isoja... Se kyllä harmittaa, kun muuten haluaisin niitä pitää. Kyllähän niille aina joku toinen "sopivankokoinen" ihminen löytyy.

Kenenkään lahjoja en karsaasti katso, koska kyllä lahja on yleensä hyvällä tarkoituksella hankittu. Itse tehtyjä pidän vaikka ne olisivatkin isoja, niitä en kerta kaikkiaan pysty lahjoittamaan kenellekään toiselle.

long and winding road kirjoitti:

Melko hyvin pitää ihmisellä asiat olla jos joku lahja jaksaa ärsyttää.

Itseäni ei ole kyllä mikään lahja vituttanut. En ole ottanut itseeni, vaikka olenkin saanut sekä vaatteita että koruja sun muita joista en välttämättä itse pidä.

Ainut mikä joskus harmittaa, ovat mummoni lahjaostokset. Hän ostaa aina jonkin vaatteen, ja ne eivät todellakaan ole mitään halpahallivaatteita, vaan oikeasti hyvälaatuisia. Yleensä todella kivoja esim. paitoja ja neuleita. Mutta hän ei kerta kaikkiaan ymmärrä että hänen pikku lapsenlapsensa EI ole kokoa M tai L vieläkään, vaan aina vaan välillä XS-S. Hän hyvää hyvyyttään yrittää löytää oikean koonkin, ja sanoo "se näytti niin pieneltä". Eli vaatteet on aina liian isoja... Se kyllä harmittaa, kun muuten haluaisin niitä pitää. Kyllähän niille aina joku toinen "sopivankokoinen" ihminen löytyy.

Kenenkään lahjoja en karsaasti katso, koska kyllä lahja on yleensä hyvällä tarkoituksella hankittu. Itse tehtyjä pidän vaikka ne olisivatkin isoja, niitä en kerta kaikkiaan pysty lahjoittamaan kenellekään toiselle.

Lue lisää

Eli tänne voi varmaan kirjoittaa myös niistäkin lahjoista, jotka HARMITTAVAT kuten sinulle on käynyt, eikä vain niistä jotka vituttavat...

Ei minua ne aino-tossut ole vituttaneet ikinä.

long and winding road kirjoitti:

Melko hyvin pitää ihmisellä asiat olla jos joku lahja jaksaa ärsyttää.

Itseäni ei ole kyllä mikään lahja vituttanut. En ole ottanut itseeni, vaikka olenkin saanut sekä vaatteita että koruja sun muita joista en välttämättä itse pidä.

Ainut mikä joskus harmittaa, ovat mummoni lahjaostokset. Hän ostaa aina jonkin vaatteen, ja ne eivät todellakaan ole mitään halpahallivaatteita, vaan oikeasti hyvälaatuisia. Yleensä todella kivoja esim. paitoja ja neuleita. Mutta hän ei kerta kaikkiaan ymmärrä että hänen pikku lapsenlapsensa EI ole kokoa M tai L vieläkään, vaan aina vaan välillä XS-S. Hän hyvää hyvyyttään yrittää löytää oikean koonkin, ja sanoo "se näytti niin pieneltä". Eli vaatteet on aina liian isoja... Se kyllä harmittaa, kun muuten haluaisin niitä pitää. Kyllähän niille aina joku toinen "sopivankokoinen" ihminen löytyy.

Kenenkään lahjoja en karsaasti katso, koska kyllä lahja on yleensä hyvällä tarkoituksella hankittu. Itse tehtyjä pidän vaikka ne olisivatkin isoja, niitä en kerta kaikkiaan pysty lahjoittamaan kenellekään toiselle.

Lue lisää

Mutta kyllähän ainakin laadukkaamman vaatteen saa aina vaihdettua pienempään, jos vain tietää mistä kaupasta on ja kuittikin on tallella. Esim. joulun jälkeen noita koonvaihtajia on tavaratalot ja kaupat pullollaan ja usein lahjaan jätetäänkin varaus että saako vaihtaa jos tulee väärä koko. Eikä se ole mikään loukkaus lahjan antajaa kohtaan, päinvastoin. osoittaapahan pikemminkin sen, että lahja oli mieluinen ja että haluaa vaihtaa sellaiseen kokoon jota voi myös pitää.

Täytyykö kaikkea ottaa noin vakavasti? Minäpä sain sellaiset avomieheltäni ollessani 20 ja itse ostin hänelle Reinot :) Asumme vanhassa ok-talossa, lattiat ovat todella kylmät. Mun mielestä lahja oli vain hauska, sopi meidän huumorintajullemme:)

Mun mielestä Ainot ja Reinot on tosi hauskat tossukat.
Mun mummo vainaa teki aikoinaan minulle villasta sisätossut; semmoiset kirjavan räikeät.
Murrosikäsenä en niistä tykännyt ja jäi käyttämättä. Äitini pisti ne säästöön. Hyvä.

Nyt ne on tyttäreni jalassa ja nousseet arvoonsa. Tyttäreni itse haluaa näitä tossuja pidellä kotona(onhan ne hänen isomummonsa tekemät) ja olen NYT lahjasta tosi tyytyväinen.

Makuasioitahan nämä on, mutta tulipa vain mieleeni kuinka oma mummoni aikoinaan neuloi minulle joka vuosi monet villasukat.. kyllä oli ihanaa pitää niitä iltaisin jalassa. Nykyään ei enää kukaan sukkia ole kutomassa. Joitain asioita osaa arvostaa vasta sitten kun niitä ei enää ole. Itse arvostin niitä jo aikoinaan, mutta nyt käsittelen sukkia tosi hellästi, jotta jäisi jotain muistoksi.

Siis "en lahjan nähdessäni tiennyt, itkeäkö vai nauraa".

On tämä oikeinkirjoitus välillä vaikeaa...

:-)

Meillä anoppi tulee makuuhuoneeseemme ja istuu aviovuoteessamme, kun on kylässä. Jos olemme anopilla yökylässä, hän tulee aamulla hiiviskellen huoneeseen ennen kuin olemme heränneet - istuu siinä sängyllä, kun me olemme yöpaidoissamme vielä peiton alla ja alkaa puhua omia asioitaan. Minusta se on aivan järkyttävä tapa! Minulla ei ole tapana mennä edes äitini makuuhuoneeseen, joten anopin tyyli on vähintäänkin tunkeileva.

Niin, ja se mielenkiintoisin lahja taisi tulla mummoltani. Hän osti minulle 3 vuotiaiden lasten kylpylelu ankan kun täytin 16 v. Mutta mummo olikin silloin jo dementoitunut vaikeasti.

kiittämätön p***ka kirjoitti:

Meillä anoppi tulee makuuhuoneeseemme ja istuu aviovuoteessamme, kun on kylässä. Jos olemme anopilla yökylässä, hän tulee aamulla hiiviskellen huoneeseen ennen kuin olemme heränneet - istuu siinä sängyllä, kun me olemme yöpaidoissamme vielä peiton alla ja alkaa puhua omia asioitaan. Minusta se on aivan järkyttävä tapa! Minulla ei ole tapana mennä edes äitini makuuhuoneeseen, joten anopin tyyli on vähintäänkin tunkeileva.

Niin, ja se mielenkiintoisin lahja taisi tulla mummoltani. Hän osti minulle 3 vuotiaiden lasten kylpylelu ankan kun täytin 16 v. Mutta mummo olikin silloin jo dementoitunut vaikeasti.

Lue lisää

alkakaa harrastaa aamuisin roisia seksiä. kun anoppi siitä kerran yllättää, luulisi hänenkin jo tajuavan oman tunkeilevuutensa..;)

minttu kirjoitti:

alkakaa harrastaa aamuisin roisia seksiä. kun anoppi siitä kerran yllättää, luulisi hänenkin jo tajuavan oman tunkeilevuutensa..;)

Juu...Itseasiassa parilla ensimmäisellä kerralla ylläni oli unelmankevyt pitsiyöpaita, joka lähinnä peitti...ei mitään. En arvannut silloin, että anopin seurassa on paras nukkua yönsä flanellissa; ei tullut mieleen varustautua ylimääräisiä makkarivierailijoita varten.

Ehkä pitää tosiaan seuraavaksi viedä homma astetta pidemmälle, että anoppi ymmärtää makuuhuoneessa olevan aikuisia ihmisiä, eikä "mamman oma pikku mussukka ja sen typykkä".
Tai sitten pitää laittaa herätyskello neljältä soimaan ja mennä anopin makuuhuoneeseen istumaan ja kyttäämään.

Älä vain loukkaannu, mutta olet niin elävästi osannut kuvailla tilanteen, etten voi muuta kuin nauraa kippurassa!

Ehkä sinulla välillä keittää anoppisi kanssa, mutta jotenkin tuntuu, että loppupelissä hän on melko harmiton tyyppi...mene ja tiedä...

Todellakin, lapset ovat mestareita: pienokainen on aivan tyytyväinen mummon antamaan keittokirjaan. Eli ei se lahja, vaan se idea...

(Anteeksi, minua naurattaa edelleen......)

Yllätyksellistä tulevaa joulua teille kaikille!

:-)

Hunajameloni74 kirjoitti:

Älä vain loukkaannu, mutta olet niin elävästi osannut kuvailla tilanteen, etten voi muuta kuin nauraa kippurassa!

Ehkä sinulla välillä keittää anoppisi kanssa, mutta jotenkin tuntuu, että loppupelissä hän on melko harmiton tyyppi...mene ja tiedä...

Todellakin, lapset ovat mestareita: pienokainen on aivan tyytyväinen mummon antamaan keittokirjaan. Eli ei se lahja, vaan se idea...

(Anteeksi, minua naurattaa edelleen......)

Yllätyksellistä tulevaa joulua teille kaikille!

:-)

Lue lisää

Kiitos. heh heh.

Olisi ainankin tämä morsian tuollaisiin lahjoihin tyytyväinen! Parfyymissa voi erehtyä, kun ihmisillä on erilainen hajuaisti, en loukkaantuisi jos hajuvesi olisi pahanhajuinen, enkä todellakaan sanoisi sitä anopille!

Kalevalakorusta yllättyisin, koska se olisi harvinaisen osuva lahja - korut yleensäkin, niissä ratkaisee ajatus.

Leipäkone - kyllä kiitos! Anoppi tietää että olen kova kokkailemaan ja keittiötarvikkeita yms. välillä tuleekin, ja ovat tervetulleita. Astiat yms kelpaa.

Ensin mietin luettuasi tekstin, olitko tosissasi, minun on vaikea kuvitella että joku kehtaa valittaa tuollaisista lahjoista. Tai lahjoista yleensäkään.. osti anoppikin minulle taannoin paidan, joka ei nyt ihan ole oikeanlainen malli, mutta en minä siitä hänelle valittamaan mennyt. Kyllä sitä kotona voi pitää :)

morsian. kirjoitti:

Olisi ainankin tämä morsian tuollaisiin lahjoihin tyytyväinen! Parfyymissa voi erehtyä, kun ihmisillä on erilainen hajuaisti, en loukkaantuisi jos hajuvesi olisi pahanhajuinen, enkä todellakaan sanoisi sitä anopille!

Kalevalakorusta yllättyisin, koska se olisi harvinaisen osuva lahja - korut yleensäkin, niissä ratkaisee ajatus.

Leipäkone - kyllä kiitos! Anoppi tietää että olen kova kokkailemaan ja keittiötarvikkeita yms. välillä tuleekin, ja ovat tervetulleita. Astiat yms kelpaa.

Ensin mietin luettuasi tekstin, olitko tosissasi, minun on vaikea kuvitella että joku kehtaa valittaa tuollaisista lahjoista. Tai lahjoista yleensäkään.. osti anoppikin minulle taannoin paidan, joka ei nyt ihan ole oikeanlainen malli, mutta en minä siitä hänelle valittamaan mennyt. Kyllä sitä kotona voi pitää :)

Lue lisää

Kirjoittaa edellisen viestin alkuun että tämä miniä :)

Sulla on aika surkea miniä. Itse olen ollut aina anopin lahjoihin tyytyväinen kun paketista on paljastunut mariskoolia ja kirjaa ja pentikin astioita. Toisia on vaan ilmeisesti mahdoton miellyttää.

Mutta pelaa tästä eteenpäin varman pääle ja hanki stockmannin tai sokoksen lahjakortti. Sillä voi sitten ostaa vaatteita, koroju, hajuvesiä tai vaikka ruokaa jollei mikään muu kelpaa. Lahjakortin summasta tulee varmaan kuitenkin urputtamista, mutta eipä sille sitten mitään voi. Maailmassa on ihmisiä, joille ei kelpaa mikään.

Koita pärjätä.

...että jos ihminen lahjan saadessaan on noin kiittämätön, tai lahjavalinnat menevät aina pieleen, niin kannattaako hänelle antaa ylipäätään yhtään mitään? Vai olisikohan hän siitäkin suutuksissaan? Ehkäpä. Joillekin ihmisille ei vain mikään ikinä sovi.

Onko Sinulla joskus ollut kahnauksia miniäsi kanssa? Onkohan hän loukkaantunut jostain joskus ja osoittaa mielipahansa nyt sitten näin, mitätöimällä kaikki teiltä saamansa lahjat?

Rahalahja on oikeastaan ainut aina sopiva (no, voihan joku siitäkin ajatella, että köyhänäkö minua pitää, kun rahaa antaa tms...), koska sillä voi sitten ostaa itse haluamaansa.

Kerron nyt omasta puolestani, että jos vaivalla yrittäisin etsiä jollekin mukavaa lahjaa ja aina vuosi toisensa jälkeen hän ne myisi/haukkuisi tms... en enää antaisi yhtään mitään. Tai sitten vain sen tylsän lahjakortin.

Kerron myös senkin, että väliemme anoppini kanssa ollessa tosi huonot (jatkunut vuosia vuosia), en enää halua häneltä yhtään mitään! Kaiken p****n jälkeen en voi sietää häntä enkä hänen ostamiaan tavaroita silmissäni. Ikävää, mutta tähän on tultu. (Siksi mietinkin äsken, että onkohan miniäsi loukkaantunut jostain?) Todella enää ei auta, ostakoon hän mitä tahansa, en voi sitä sietää. En asiasta sano hänelle mitään, mutta jos saan häneltä jotain, niin hiljaa siirrän sen mappi ööhön...

Hunajameloni74 kirjoitti:

...että jos ihminen lahjan saadessaan on noin kiittämätön, tai lahjavalinnat menevät aina pieleen, niin kannattaako hänelle antaa ylipäätään yhtään mitään? Vai olisikohan hän siitäkin suutuksissaan? Ehkäpä. Joillekin ihmisille ei vain mikään ikinä sovi.

Onko Sinulla joskus ollut kahnauksia miniäsi kanssa? Onkohan hän loukkaantunut jostain joskus ja osoittaa mielipahansa nyt sitten näin, mitätöimällä kaikki teiltä saamansa lahjat?

Rahalahja on oikeastaan ainut aina sopiva (no, voihan joku siitäkin ajatella, että köyhänäkö minua pitää, kun rahaa antaa tms...), koska sillä voi sitten ostaa itse haluamaansa.

Kerron nyt omasta puolestani, että jos vaivalla yrittäisin etsiä jollekin mukavaa lahjaa ja aina vuosi toisensa jälkeen hän ne myisi/haukkuisi tms... en enää antaisi yhtään mitään. Tai sitten vain sen tylsän lahjakortin.

Kerron myös senkin, että väliemme anoppini kanssa ollessa tosi huonot (jatkunut vuosia vuosia), en enää halua häneltä yhtään mitään! Kaiken p****n jälkeen en voi sietää häntä enkä hänen ostamiaan tavaroita silmissäni. Ikävää, mutta tähän on tultu. (Siksi mietinkin äsken, että onkohan miniäsi loukkaantunut jostain?) Todella enää ei auta, ostakoon hän mitä tahansa, en voi sitä sietää. En asiasta sano hänelle mitään, mutta jos saan häneltä jotain, niin hiljaa siirrän sen mappi ööhön...

Lue lisää

...joskus puhua jostain asioista ihan suoraan asianomaisten kanssa ? Sitten ei varmaan tarvitsisi olla noin katkera mitä tulee(ex?)anoppiin ja mieheen ? Tuntuu vaan riittävän tuota "tuulettamista" tänne palstalle vaikka kuinka.

Itselläkin kyllä tuulettamista riittää, mutta tuuletan kyllä sitten päin naamaa....

Gingo kirjoitti:

...joskus puhua jostain asioista ihan suoraan asianomaisten kanssa ? Sitten ei varmaan tarvitsisi olla noin katkera mitä tulee(ex?)anoppiin ja mieheen ? Tuntuu vaan riittävän tuota "tuulettamista" tänne palstalle vaikka kuinka.

Itselläkin kyllä tuulettamista riittää, mutta tuuletan kyllä sitten päin naamaa....

Lue lisää

...ja on niistä kasvotusten keskusteltukin. Jos luet kirjoituksiani, tiedät mitä tarkoitan (en siis tarkoita, että niitä täytyy lukea, mutta jos kiinnostaa ja haluat tietää enemmän).

Olen vain sitä mieltä, että aina se päin naamaa tuulettaminen ei ole paras ratkaisu. Sinulle se sopii ja aivan vapaasti voit toimia niin. Anoppisi/miniäsi/ystäväsi/sukulaisesi/työtoverisi ilmeisesti kestää tunteenpurkauksesi?

Ja taas kerran: tämä palsta nimenomaan on tätä tuuletusta varten. Miksi arvostelet? Kukaan ei pakota sinua lukemaan näitä kirjoituksia. Samalla lailla voit vastata jokaisen kirjoittajan tekstiin: mikset puhu asioista suoraan. Kaikki eivät vain tee niin, kaikille ja kaikissa tilanteissa se ei sovi.

Itse henkilökohtaisesti inhoan riitaa ja sellaista päin naamaa huutamista/tuulettamista. Siksi mielummin kirjoitan tänne, kuin menen kenenkään eteen huutamaan, loukkaamaan toista ja loppujen lopuksi nolaamaan itseni ja perheeni.

Hunajameloni74 kirjoitti:

...ja on niistä kasvotusten keskusteltukin. Jos luet kirjoituksiani, tiedät mitä tarkoitan (en siis tarkoita, että niitä täytyy lukea, mutta jos kiinnostaa ja haluat tietää enemmän).

Olen vain sitä mieltä, että aina se päin naamaa tuulettaminen ei ole paras ratkaisu. Sinulle se sopii ja aivan vapaasti voit toimia niin. Anoppisi/miniäsi/ystäväsi/sukulaisesi/työtoverisi ilmeisesti kestää tunteenpurkauksesi?

Ja taas kerran: tämä palsta nimenomaan on tätä tuuletusta varten. Miksi arvostelet? Kukaan ei pakota sinua lukemaan näitä kirjoituksia. Samalla lailla voit vastata jokaisen kirjoittajan tekstiin: mikset puhu asioista suoraan. Kaikki eivät vain tee niin, kaikille ja kaikissa tilanteissa se ei sovi.

Itse henkilökohtaisesti inhoan riitaa ja sellaista päin naamaa huutamista/tuulettamista. Siksi mielummin kirjoitan tänne, kuin menen kenenkään eteen huutamaan, loukkaamaan toista ja loppujen lopuksi nolaamaan itseni ja perheeni.

Lue lisää

Minä ymmärrän tasan tarkkaan, miksi tuulettelet tunteitasi täällä. Välissä on kivaa purnata niistä pienistä (tai isoimmista) asioista, joista ei kuitenkaan viitti puhua läheisille. On kivaa purnata kasvottomana muille kasvottomille, ja saada tukea ja ymmärrystä. Näin minäkin teen, näissä turhissa asioissa (kuten lahjoista).

Mutta, mikäli jokin asia oikeasti hiertää suhteita, on mielestäni nostettava kissa pöydälle. Ja jos asiasta tulee huutamista ja tappelemista, sille ei voi mitään. Asiat kun eivät muutu purnaamalla netissä, vaan ne muuttuu vain tarttumalla niihin oikeassa elämässä. Uskon, että olet näistä asioista jo keskustellut miehesi ja anoppisi kanssa, mutta jos jokin vielä hiertää, suosittelen uusintakeskustelua.

Itse tulen perheestä, jossa huudetaan päin naamaa, paiskotaan ovia ja käydään kuumana jos siihen on tarvetta. Minulle tunteiden näyttäminen ja riiteleminen on osa elämää, silloin kun siihen on tarvetta. Meillä riidat on tulisia, mutta leppymiseen ei mene kauan. Eikä sinulla ole mielestäni syytä pelätä toisten tunteiden loukkaamista tai itsesi nolaamista. Sinulla on oikeus sanoa mielipiteesi, ja jos siitä syntyy riita, vika ei ole kokonaan sinun.

Ystävällinen neuvoni siis on: rohkeutta! Älä pelkää konflikteja tai ristiriitoja, ne ovat luonnollista osaa elämää :)

Hunajameloni74 kirjoitti:

...että jos ihminen lahjan saadessaan on noin kiittämätön, tai lahjavalinnat menevät aina pieleen, niin kannattaako hänelle antaa ylipäätään yhtään mitään? Vai olisikohan hän siitäkin suutuksissaan? Ehkäpä. Joillekin ihmisille ei vain mikään ikinä sovi.

Onko Sinulla joskus ollut kahnauksia miniäsi kanssa? Onkohan hän loukkaantunut jostain joskus ja osoittaa mielipahansa nyt sitten näin, mitätöimällä kaikki teiltä saamansa lahjat?

Rahalahja on oikeastaan ainut aina sopiva (no, voihan joku siitäkin ajatella, että köyhänäkö minua pitää, kun rahaa antaa tms...), koska sillä voi sitten ostaa itse haluamaansa.

Kerron nyt omasta puolestani, että jos vaivalla yrittäisin etsiä jollekin mukavaa lahjaa ja aina vuosi toisensa jälkeen hän ne myisi/haukkuisi tms... en enää antaisi yhtään mitään. Tai sitten vain sen tylsän lahjakortin.

Kerron myös senkin, että väliemme anoppini kanssa ollessa tosi huonot (jatkunut vuosia vuosia), en enää halua häneltä yhtään mitään! Kaiken p****n jälkeen en voi sietää häntä enkä hänen ostamiaan tavaroita silmissäni. Ikävää, mutta tähän on tultu. (Siksi mietinkin äsken, että onkohan miniäsi loukkaantunut jostain?) Todella enää ei auta, ostakoon hän mitä tahansa, en voi sitä sietää. En asiasta sano hänelle mitään, mutta jos saan häneltä jotain, niin hiljaa siirrän sen mappi ööhön...

Lue lisää

Hyvä kysymys, onko ollut kahnauksia!
En oikein osaa sanoa, onko kahnausta, ei minun puoleltani.
Suhde on aika neutraali, siis en sekaannu nuoren parin asioihin. Haluan edetä heidän ehdoillaan.
Miniä on itse jotenkin tyylitietoinen ja ehkä minua fiksumpi tavara-asioissa.
Sen lahjakortin annan ensi jouluksi.
Silloin pääsen tosiaan helpommalla, kun ei tarvitse miettiä.

anna kirjoitti:

Sulla on aika surkea miniä. Itse olen ollut aina anopin lahjoihin tyytyväinen kun paketista on paljastunut mariskoolia ja kirjaa ja pentikin astioita. Toisia on vaan ilmeisesti mahdoton miellyttää.

Mutta pelaa tästä eteenpäin varman pääle ja hanki stockmannin tai sokoksen lahjakortti. Sillä voi sitten ostaa vaatteita, koroju, hajuvesiä tai vaikka ruokaa jollei mikään muu kelpaa. Lahjakortin summasta tulee varmaan kuitenkin urputtamista, mutta eipä sille sitten mitään voi. Maailmassa on ihmisiä, joille ei kelpaa mikään.

Koita pärjätä.

Lue lisää

Kiitos rohkaisusta, yritetään!

morsian. kirjoitti:

Olisi ainankin tämä morsian tuollaisiin lahjoihin tyytyväinen! Parfyymissa voi erehtyä, kun ihmisillä on erilainen hajuaisti, en loukkaantuisi jos hajuvesi olisi pahanhajuinen, enkä todellakaan sanoisi sitä anopille!

Kalevalakorusta yllättyisin, koska se olisi harvinaisen osuva lahja - korut yleensäkin, niissä ratkaisee ajatus.

Leipäkone - kyllä kiitos! Anoppi tietää että olen kova kokkailemaan ja keittiötarvikkeita yms. välillä tuleekin, ja ovat tervetulleita. Astiat yms kelpaa.

Ensin mietin luettuasi tekstin, olitko tosissasi, minun on vaikea kuvitella että joku kehtaa valittaa tuollaisista lahjoista. Tai lahjoista yleensäkään.. osti anoppikin minulle taannoin paidan, joka ei nyt ihan ole oikeanlainen malli, mutta en minä siitä hänelle valittamaan mennyt. Kyllä sitä kotona voi pitää :)

Lue lisää

Kirjoituksesi nosti mielialaani. Ehkä en niin tyhmiä lahjoja ostanutkaan, ne vain eivät osuneet oikeaan osoitteeseen.
Maailma on ihmeellinen, on perustyytyväisiä ja perustyytymättömiä ihmisiä.
Kiitos hyvistä sanoistasi.

Periaatteessa lahjoissasi ei ole ollut mitään vikaa, jos ne olisivat menneet ns. oikeaan osoitteeseen. Lahjojen syvin ajatus varmaankin on antaa jotain jota lahjan saaja kaipaa??

Eli esim. arabian astiasto on hieno lahja JOS se on sitä sarjaa jota nuoripari kerää!! Mikä onkaan ikävämpää kuin saada artic- sarjaa kun on kerännyt viimeisest 10 vuotta 24h-sarjaa..Fiksu anoppi saattaisi jopa tietää mitä sarjaa keräävät TAI HALUAISIVAT kerätä. jos ei tiedä niin sitten kysyy, vaikka ovelasti kiertoteitse "naapurin maijalla on sitten hieno astiasto,mikäs teidän mielestä on kivoin?" jne.

Sama muittenkin lahjojen kanssa, pikkasen kun olisit vielä vaivaa nähnyt ja ottanut selville nuorenparin mausta ja toiveista niin olisi palikat osuneet paikalleen :-)

Huh huh. Tuntuu tosi oudolta... Itse vääntelehtisin miniänä ainakin vaikeana jo siitä että toinen on kuluttanut noin paljon rahaa, vaikka arabia periaatteessa ei ole kallista, niin kokonainen astiasto... :O Itse ottaisin erittäin kiitollisena vastaan, mutta kuten sanoin, tuntuisi ehkä hieman huonolta ottaa vastaan jotain niin kallista. Ihmettelen lahjan saajan käytöstä.. Ja kalevalakoru.. *huokailee* Ne on niin ihania. Itse varmaan pyörtyisin jos anoppi tuollaisia alkaisi ostelemaan.. Toisaalta, tällaiselle köyhälle opiskelijalle tulisi itselleen huono omatunto siitä että oma lahja olisi niin "halpa". Mutta ihmetyttää tuollainen suhtautuminen tosi tyylikkäisiin lahjoihin!

minnaxxx kirjoitti:

Periaatteessa lahjoissasi ei ole ollut mitään vikaa, jos ne olisivat menneet ns. oikeaan osoitteeseen. Lahjojen syvin ajatus varmaankin on antaa jotain jota lahjan saaja kaipaa??

Eli esim. arabian astiasto on hieno lahja JOS se on sitä sarjaa jota nuoripari kerää!! Mikä onkaan ikävämpää kuin saada artic- sarjaa kun on kerännyt viimeisest 10 vuotta 24h-sarjaa..Fiksu anoppi saattaisi jopa tietää mitä sarjaa keräävät TAI HALUAISIVAT kerätä. jos ei tiedä niin sitten kysyy, vaikka ovelasti kiertoteitse "naapurin maijalla on sitten hieno astiasto,mikäs teidän mielestä on kivoin?" jne.

Sama muittenkin lahjojen kanssa, pikkasen kun olisit vielä vaivaa nähnyt ja ottanut selville nuorenparin mausta ja toiveista niin olisi palikat osuneet paikalleen :-)

Lue lisää

Olin ollut mieheni kanssa jo 5v avoliitossa. Jouluna sain anopiltani tietyn parfyymin, osti sen kun muisti mieheni exän siitä pitäneen! Yleensä olen sanavalmis, mutta tällä kerralla sanat eivät löytyneet. Oli valehtelematta koko joulu pilalla tämän takia.

Miksi anopin piti tuo vielä sanoa, vaikka olisikin ostanut exää varten 5 pulloa varastoon!

Hyvää tarkoittaen ovat ostaneet. Toivottavasti et loukkaantunut. Ulkomailta on tosi vaikea ostaa sopivaa tuliaista, matkamuistot tuppaavat olemaan aika kliseitä.
Kerran vein miniälleni Viron tuliaisina kirjavan, neulotun villatakin! Tiedättehän ne, karkeaa neuletta olevat jäykät pökelöt.
Jälkeen päin hävetti "tuliaiseni", kun tajusin tyylittömyyteni.
Miniä ei tietenkään pitänyt neuletta kertaakaan.
Toisen kerran annoin eräälle miniälle joululahjaksi virkatut verhot ja Riikasta ostetun taulun, jota koristavat meripihkakivet. Ostin miniälle, joka on tarkka sisustuksesta.
Järki tulee vasta jälkeenpäin. Usein olen näissä ostoksissa varsinainen pösilö.
Ihme, että sietävät anoppiaan.
Niin, ja kerran tein lahjaksi ristipistotaulun.
Apua! Näitä kun miettii, niin hävettää.
Tämä keskustelupalsta on ollut hyvä, saa vanhan anopin silmät aukeamaan!

surkuhupaisesti kirjoitti:

Hyvää tarkoittaen ovat ostaneet. Toivottavasti et loukkaantunut. Ulkomailta on tosi vaikea ostaa sopivaa tuliaista, matkamuistot tuppaavat olemaan aika kliseitä.
Kerran vein miniälleni Viron tuliaisina kirjavan, neulotun villatakin! Tiedättehän ne, karkeaa neuletta olevat jäykät pökelöt.
Jälkeen päin hävetti "tuliaiseni", kun tajusin tyylittömyyteni.
Miniä ei tietenkään pitänyt neuletta kertaakaan.
Toisen kerran annoin eräälle miniälle joululahjaksi virkatut verhot ja Riikasta ostetun taulun, jota koristavat meripihkakivet. Ostin miniälle, joka on tarkka sisustuksesta.
Järki tulee vasta jälkeenpäin. Usein olen näissä ostoksissa varsinainen pösilö.
Ihme, että sietävät anoppiaan.
Niin, ja kerran tein lahjaksi ristipistotaulun.
Apua! Näitä kun miettii, niin hävettää.
Tämä keskustelupalsta on ollut hyvä, saa vanhan anopin silmät aukeamaan!

Lue lisää

Tämä ei nyt yhtään liity lahjoihin.

Kirjoituksesi viimeinen lause vain toi mieleeni ajatuksen, että olisikohan todellakin anopeille (itse mietin nyt omaa anoppiani) hyvä antaa tämän keskustelupalstan osoite ja pyytää lukemaan näitä kirjoituksia?

Menin hölmöyksissäni puhumaan anopille ja appiukolle suoraan ongelmistamme ja kamala sotahan siitä syttyi. Jospa he kuitenkin tahtoisivat täältä lukea, että samojen asioiden kanssa pähkäilee moni muukin.

Oikeasti silmät avautuvat puolin ja toisin, kun näitä tekstejä lukee ja itsekin kirjoittelee ja mietiskelee syntyjä syviä... Jospa oma anoppinikin heräisi, kun lukisi näitä juttuja täältä.

Kirjoituksesi oli jotenkin harvinaislaatuinen tällä palstalla. Niin, siis hyvässä mielessä!

:-)

Kehto menee varmaan sisustuselementtinä. Siihen voi laittaa muutakin kuin lapsen. Sanomalehtiä? Kirjoja? Kukkatelineenä? Naulatkaa pienet, huomaamat puukalikat tueksi kehdon jalkojen alle, ettei keinu.

Tyypillinen poliisikokelatar.. pinnallinen pässi. Taitaa urasi jäädä lyhyeksi, jos sitä alkuun olet edes saanut machoilultasi.

poliisiksi itsekin kirjoitti:

Tyypillinen poliisikokelatar.. pinnallinen pässi. Taitaa urasi jäädä lyhyeksi, jos sitä alkuun olet edes saanut machoilultasi.

"tyypillinen poliisikokelatar..pinnallinen pässi"--- Pakko kommentoida. Onko "poliisiksi itsekkin" nim.merkillä aikomus myös itse aikuisten oikeesti ryhtyä poliisiksi? Kannattaisi miettiä vielä.

Noh, minä ja ex-mieheni saimme häälahjaksi "anopin kirstun". Sama juttu. 16 vuotta olen joutunut arkkua siirtelee paikasta a pisteeseen b. Kaunis on mutta tilaa vievä. Eikä raaski sitä myydä/antaa poiskaan.
Eli, ymmärrän ongelman.

nikotinel kirjoitti:

"tyypillinen poliisikokelatar..pinnallinen pässi"--- Pakko kommentoida. Onko "poliisiksi itsekkin" nim.merkillä aikomus myös itse aikuisten oikeesti ryhtyä poliisiksi? Kannattaisi miettiä vielä.

Noh, minä ja ex-mieheni saimme häälahjaksi "anopin kirstun". Sama juttu. 16 vuotta olen joutunut arkkua siirtelee paikasta a pisteeseen b. Kaunis on mutta tilaa vievä. Eikä raaski sitä myydä/antaa poiskaan.
Eli, ymmärrän ongelman.

Lue lisää

Kyllä on aikomusta. Huvitti vaan kun piti tuon poliisikokelattaren pistää tuollainen ammattiaan korostava nimimerkkikin. Mutta sellaisiahan monet naiset ovat, että sinne mennään vaan näyttämisen halusta. Itse mainitsin että poliisiksi itsekin, jotta joku ei taas keksisi väittää että olen tuolla naiselle kateellinen (hänen tyhmyydestään ilmeisesti) Enemmänkin tuon kokelattaren kannattaisi harkita alaansa (jos sinne edes on päässyt) vaikka tuskinpa hän siellä pitkään tulee olemaan.

Sitäpaitsi itsetehty kehto vaatii aika paljon työtä ja vaivaa ja sitten tämä eukko kehtaa valittaa siitä.

poliisiksi itsekin kirjoitti:

Kyllä on aikomusta. Huvitti vaan kun piti tuon poliisikokelattaren pistää tuollainen ammattiaan korostava nimimerkkikin. Mutta sellaisiahan monet naiset ovat, että sinne mennään vaan näyttämisen halusta. Itse mainitsin että poliisiksi itsekin, jotta joku ei taas keksisi väittää että olen tuolla naiselle kateellinen (hänen tyhmyydestään ilmeisesti) Enemmänkin tuon kokelattaren kannattaisi harkita alaansa (jos sinne edes on päässyt) vaikka tuskinpa hän siellä pitkään tulee olemaan.

Sitäpaitsi itsetehty kehto vaatii aika paljon työtä ja vaivaa ja sitten tämä eukko kehtaa valittaa siitä.

Lue lisää

Mitä helvetin väliä sillä nimimerkillä on??

poliisiksi itsekin kirjoitti:

Tyypillinen poliisikokelatar.. pinnallinen pässi. Taitaa urasi jäädä lyhyeksi, jos sitä alkuun olet edes saanut machoilultasi.

Säälin vain lähimmäisiäsi.

ei paljoa liikuta. kirjoitti:

Säälin vain lähimmäisiäsi.

Säälin teitä

poliisiksi itsekin kirjoitti:

Kyllä on aikomusta. Huvitti vaan kun piti tuon poliisikokelattaren pistää tuollainen ammattiaan korostava nimimerkkikin. Mutta sellaisiahan monet naiset ovat, että sinne mennään vaan näyttämisen halusta. Itse mainitsin että poliisiksi itsekin, jotta joku ei taas keksisi väittää että olen tuolla naiselle kateellinen (hänen tyhmyydestään ilmeisesti) Enemmänkin tuon kokelattaren kannattaisi harkita alaansa (jos sinne edes on päässyt) vaikka tuskinpa hän siellä pitkään tulee olemaan.

Sitäpaitsi itsetehty kehto vaatii aika paljon työtä ja vaivaa ja sitten tämä eukko kehtaa valittaa siitä.

Lue lisää

Ei tarvii kertoa, ettei itseäsi kelpuutettu poliisiksi. ;) Muuten et olisi noin hermostunut.

Oikeasti, onko tuollaisia ihmisiä olemassa kuin anoppisi? Ei voi olla totta...*pudistelee päätään*

Ensi kerralla kun anoppi kysyy lahjatoivetta, sano vaikka että 'miksi rikkoa hyvä traditio, älä tuo mitään!'

anoppi sinulla!Käsittääkseni rakastavaiset ostavat joskus toisilleen seksiasuja mutta että anoppi...!!!Tai sitten se anoppi on joku piilo-lepakko joka haluaisi edes vahingossa nähdä sun kekkaloivan niissä hepeneissä.Joka tapauksessa HYI,HYI JA VIELÄ KERRAN HYI!

Onpa ronski anoppi, kun ostelee seksiasuja!

Tosiaan, eikös yleensä mies ja vaimo ostele niitä toisilleen?

Ja toisaalta taas anoppisi on ilmeisen huumorintajuinen tyyppi, voisin kuvitella. Ehkä ei niin tosimielellä ole seksiasua ostanut... Vai vihjaileeko, että tahtoisi itse sellaisia lahjoja? Tai ei kehtaa itselleen ostaa, niinpä ostaa Sinulle. En tiijjä, hieman outoa...

Onkohan hän itse varsinainen vamppi, eli käyttääkö sexyjä asuja itse? Jospa ei vain tajua, että ei sama tyyli sovi välttämättä miniälle. No, ota noista selvä.

Ostakaa te hänelle lahjaksi jotkut härskit pikku-stringit, jospa hän ilostuisi!

:-)

Hunajameloni74 kirjoitti:

Onpa ronski anoppi, kun ostelee seksiasuja!

Tosiaan, eikös yleensä mies ja vaimo ostele niitä toisilleen?

Ja toisaalta taas anoppisi on ilmeisen huumorintajuinen tyyppi, voisin kuvitella. Ehkä ei niin tosimielellä ole seksiasua ostanut... Vai vihjaileeko, että tahtoisi itse sellaisia lahjoja? Tai ei kehtaa itselleen ostaa, niinpä ostaa Sinulle. En tiijjä, hieman outoa...

Onkohan hän itse varsinainen vamppi, eli käyttääkö sexyjä asuja itse? Jospa ei vain tajua, että ei sama tyyli sovi välttämättä miniälle. No, ota noista selvä.

Ostakaa te hänelle lahjaksi jotkut härskit pikku-stringit, jospa hän ilostuisi!

:-)

Lue lisää

Minä sain anopilta joululahjaksi kahvipaketin, ei muuta. Muille tietysti sitten niitä normaaleja pehmeitä ym. joululahjoja.
Ilmeisesti olin ansainnut tuon "kovan" paketin, tulipahan juotua silti.
Ei kuulema anoppi-ressu ollut keksinyt mitään muuta.