Minua harmittaa itsessäni yksi huono tapa johon sorrun silloin tällöin. Nimittäin alan kysellä miesystävältä, että vieläkö se tykkää minusta, tai että vieläkö se haluaa olla minun kanssa.
Ei ole kyse siitä että olisin erityisen huolestunut asiasta, vaan joskus väsyneenä olisi vain niin kiva kuulla positiivinen vastaus. Tiedän, että sellainen on rasittavaa, mutta joskus vaan kiusaus on liian suuri enkä malta olla kysymättä. Näin tämä on ollut aina, ensimmäisestä poikaystävästä lähtien.
Haluaisin tästä tavasta eroon, koska tällaisella kyselemisellä alennan itseäni. Olen yrittänyt analysoida, että miksi teen näin, enkä ole keksinyt kuin yhden selityksen. Olen kai oppinut kotoa sellaisen mallin, että ruikuttaminen ja lohduttelu ovat tapa osoittaa yhteenkuuluvuutta ja välittämistä. Mutta tarkemmin ajateltuna, ei se nyt mikään paras tapa ehkä ole.
Olisi jännä kuulla onko muilla kokemusta samanlaisesta. Mietityttää, että voiko tästä tavasta päästä eroon vai pitäiskö sen kanssa vain elää.
Ei ole kyse siitä että olisin erityisen huolestunut asiasta, vaan joskus väsyneenä olisi vain niin kiva kuulla positiivinen vastaus. Tiedän, että sellainen on rasittavaa, mutta joskus vaan kiusaus on liian suuri enkä malta olla kysymättä. Näin tämä on ollut aina, ensimmäisestä poikaystävästä lähtien.
Haluaisin tästä tavasta eroon, koska tällaisella kyselemisellä alennan itseäni. Olen yrittänyt analysoida, että miksi teen näin, enkä ole keksinyt kuin yhden selityksen. Olen kai oppinut kotoa sellaisen mallin, että ruikuttaminen ja lohduttelu ovat tapa osoittaa yhteenkuuluvuutta ja välittämistä. Mutta tarkemmin ajateltuna, ei se nyt mikään paras tapa ehkä ole.
Olisi jännä kuulla onko muilla kokemusta samanlaisesta. Mietityttää, että voiko tästä tavasta päästä eroon vai pitäiskö sen kanssa vain elää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
en tiedä mistä se johtuu... ei tarvinnut kylläkään kysellä silloin kun seurustelin niin tunteellisen miehen kanssa, että hän näytti tunteensa myös sanoilla. Kai se on jotain epävarmuutta toisen tunteista, jollei toinen sano niin pakko itse kysyä..ja sitä että on se niin kivaa kuulla että on rakastettu, ja on se myös ihana tuntea toista kohtaan niin ja sanoa se niin että saa myös vastakaikua.
Juu....
sekin on musta mielenkiintoista, kuinka tää tuntuu olevan enemmän naisten juttu.
Minä myös oo pari kertaa kysyny, että viäks tykäät musta.......en oo kyllä kokenut että sillä varsinaisesti ärsyttäisin.....mutta en nyt ihan menis vannoon, että se ihan napakymppi juttukaan on....huono itsetunto kait.
Miehenä sanoisin että yksikin tuollainen kysymys ärsyttäisi minua, puhumattakaan siitä yleisenä kysymyksenä.
Katsoisin että se on merkki a) sairaalloisesta epäitsevarmuudesta, b) siitä ettei lainkaan tunne minua, c) siitä että nainen haluaa lopettaa suhteen mutta hän ei halua olla se joka nostaa asian esille.
Noin tekemällä ei voita mitään, vain vieraannuttaa miestä. Ei minulla ehdotuksia ole kuinka lopettaa sen tekeminen, mutta kuin LOPETA SE. On se nyt oma päätös mitä suustaan päästää.
Miksi meidän naisten pitää kysellä - siksi että miehet eivät puhu. On täysin luonnollista haluta kuulla että toinen välittää toisesta.
Ompa ikävä kuulla että jonkun miehen mielestä se loitonnuttaa.
Muistan kun vaimo myös kyseli ennen ja tuntui että miks se ei voi uskoa että välitän ja rakastan häntä ei sitä tartte joka päivä toistaa ym. nyt kun hän saanut tarpeeksi kyselemistä ja ei enää kysy ja on muutenkin loukkaantunut sanomisistani mitä en tarkoita niin mä taas ihmettelen nyt rakastaako ja välittääkö hän? Kait hän välittää kun sanoo ettei halua erota vaan täytyy tulla se sama tunne takaisin mikä oli joskus ja pyytää aikaa, eikä päästä lähelleen koska ymmärtääkseni pelkää että jotenkin loukkaan lisää häntä, nyt muutaman päivän jälkeen tuntuu jotenkin paremmalta koko tilanne . Kyllä mä sanoisin että teidän tarttee puhua asiasta ja olla sitkeä ja jaksaa yrittää..me miehet ollaan vaan tollasia möröjä
Onko se nyt niin helvetin vaikeaa sanoa edes parin viikon välein yksi ainoa lause "mä rakastan sua", niin sillä pääsisitte naisten tyhmistä kysymyksistä ja kaiken lisäksi tekisitte naisenne onnelliseksi ja parantaisitte suhdettanne!
halusin vain kommentoida tähän etten halua mitenkään yleisesti parjata miehiä niin kuin tuon edellisen kommentin lähettäjä. Enkä odota mitään säännöllistä viikottaista rakkaudentunnustusta.
On jännä kuulla muidenkin kokemuksia asiasta, siis tuosta kyselemisestä. Kyse on vähän siitä, että joskus tulee erityinen tarve saada sellaista läheistyyttä ja hellyyttä. Kyseleminen ei tunnu olevan hyvä tapa saada sitä, pitäisi ehkä keksiä joku parempi tapa. Kyllähän se tunne ohi menee jos kärvistelee vaan, mutta olisi se vaan niin kiva, että tyydytyksen tähän tarpeeseen saisi omalta mieheltä. Siksi siis mietin tätä.
miten saa vastaavasti oman vaimoni leppymään tai uskomaan että rakastan,kunnioitan ja enkä pidä häntä itsestään selvyytenä..kun ei oikein päästä lähelleen kun tällä hetkellä paha olla kun olen aikani haukkunut häntä, koskaan en ole lyönyt ainoastaan sellasta tyhmää huumorin varjolla olevaa arvostelemmista..kuitenkin olen aina esim.kerran pari viikossa imuroinut vien roskat ym tollasta koti ja pihatyötä ettei hän sentään yksin kaikkea joudu tekemään..noh tarttee kestää ja odottaa jos aika tekee tehtävänsä ja olla ystävällinen
Kyllä minäkin välillä kyselen. Ehkä se on merkki huonosta itsetunnosta, myönnän, mutta se vaan jotenkin lisää turvallisuuden tunnetta kun säännöllisesti kuulee, että toinen välittää.