tapasimme vasta n 3kk sitten, ja hetken mietittyä päätimme yrittää, vaikka olin juuri muuttamassa 300 km päähän. tiesimme sen olevan vaikeaa, mutta halusimme yrittää. itse lähdin lukioon ja poikakaverini oli töissä. tapasimme melkein joka vloppu, menin itse junalla hänen luokse, tai hän ajoi luokseni. omasta mielestäni meillä meni oikein hyvin. ikävä oli kova viikoilla, mutta vloput olivat sen arvoisia. olin onnellinen ja rakastunut, ja myös hän kertoi usein ihania lauseita, ja uskon hänen tunteidensa olleen aidot.
eilen kuitenkin hän soitti, ja sanoi että häntä ahdistaa välimatka, ja päätimme, että hän miettii yön yli mitä haluaa tehdä. puhuimme tänään, ja hän sanoi, että oli miettinyt kaikki vaihtoehdot, eikä keksi mitään mikä helpottaisi tilannettamme. armeija hänell' alkaa tammikuussa, eikä hän välttämättä halua muuutta luokseni, koska kaikki kaverit jäisivät kotipuoleen. tuli aika yllätyksenä koko asia, sillä uskoin meillä menevän hyvin..
mitä mieltä olette, annanko vaan lentää pois, vai yritänkö jotain..? olen ihan pihalla ja hajalla..
eilen kuitenkin hän soitti, ja sanoi että häntä ahdistaa välimatka, ja päätimme, että hän miettii yön yli mitä haluaa tehdä. puhuimme tänään, ja hän sanoi, että oli miettinyt kaikki vaihtoehdot, eikä keksi mitään mikä helpottaisi tilannettamme. armeija hänell' alkaa tammikuussa, eikä hän välttämättä halua muuutta luokseni, koska kaikki kaverit jäisivät kotipuoleen. tuli aika yllätyksenä koko asia, sillä uskoin meillä menevän hyvin..
mitä mieltä olette, annanko vaan lentää pois, vai yritänkö jotain..? olen ihan pihalla ja hajalla..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ymmärrä miestä ja anna tämän lennellä rauhassa pois sun läheltä.
Ehkä syynä on muutakin kuin välimatka.. Rakkaus on ihmeellinen asia ja aina ei voi ymmärtää miksi se ei kestä.