Ihastunut todella..

Sun juttus menee samaan lokerikkoon kuin mun ihmettelyn aiheeni. Mä olen jo pitkän tovin ihmetellyt tätä firman naisten hyysäämistä. Firman naisia nussitaan olutillan päätteeksi ja niitä ämmiä kuskataan ympäri kaupunkia yökerhoihin. Sitten jänskätään koko osaston porukalla että koska kärähtää että avokki/vaimo saa tietää. No avokki tietää kaikki ne kuuluisat Lassen tallin naiset ja ihmettelee miksi Lassella taas ei ole koskaan naista....

Mitahan jos sinakin keskittaytyisit tekemman sita tyota jota varten sinut on palkattu firmaan. Luuletko etta palkkasi tulee sitta etta haikailet toisen tyontekijan (vaikka onkin korkeammassa palkkaluokassa) peraan?

Eikohan tuo haaveilu kuulu tyopaikan ulkopuolelle.
Ellei sinulla ole muuta kohdetta ajatuksillesi niin mene iltakursseille/vapaaehtoistyohon/auttamaan naapurivahusta/katulahetyseen.....
Sinulla on aivan selvasti liikaa aikaa ja liian vahan tekemista kun ajatuksesi pyorivat, todenakoisesti tuhoon vievissa kuvioissa.

Tyoaika 8 - 12 tuntia kuuluu firmalle, se on joka pitaa leivan poydassasi ja katon paasi paalla.

Tuo ei tunnu olevan hyvällä pohjalla alun alkaenkaan. Tietysti jos haet vain seikkailua.. mutta ajattele kauaskantoisemmin. Meinaatko olla samassa työpaikassa vielä sen jälkeenkin?

Itse olen esimies-asemassa, ja aina on ollut niitä naisia jotka haluavat olla "pomon tyttöystävä". Itse en halua sitoutua. Mutta jos he sänkyyn lähtevät, niin en vastaan pistä.

Esimiehen kannalta suhde alaiseen on aina kiusallinen, vaikka kuinka olisi kyse mielenkiintoisesta ihmisestä. Esimies joutuu töissä tekemään välillä koviakin päätöksiä joissa tunteet eivät saa vaikuttaa. On tavallaan kyettävä ajattelemaan ja punnitsemaan jääkylmästi sellaista ihmistä, josta toisella hetkellä on romanttisesti tai seksuaalisesti kiinnostunut. Tällaista ristiriitaa ei monikaan varmaan kestä, ja todennäköisesti esimiehesi jo toivoo ettei välillänne olisi koskaan ollutkaan mitään.

Tarkentaisin siis, että tämä työpaikka ei tuo leipää pöytääni, vaan minä. En ole tuntipalkalla tiedoksi sinulle \\\. Ja tekemisenpuutteestakaan ei ole kyse, koska tekemistä kyllä riittää liiaksi asti. Tunteilleni en voi mitään. Elämäni ei ole niin tylsää ja yksinäistä että minun pitäisi hakemalla ihastua juuri pomooni. Pomo sattuu olemaan minun makuuni. Tuosta ristiriitaisen tilanteen kestämisestä voin sanoa, että on sen ennenkin kestänyt tämä mies, joten siitäkään ei ole kyse. Lisää kommentteja vain.

On ymmärrettävää, että sitä saattaa ihastua työtoveriinsa tai esimieheensä, mutta yleensä ne ihastukset kyllä menee ajan kanssa ohi. Olet niin nuori ja ilmeisesti vähän naiivi vielä tuollaisten aikuisten miesten tarkoitusperien suhteen. Jos mies pyytää mökille niin se ei välttämättä tarkoita mitään seurusteluun johtavaa suhdetta.
Esimiehesi on saattanut olla ihastunut sinuun ja etenkin nuoruuteesi , mutta ihastus on laantunut ja hän tullut ns.järkiinsä. Siksi hän ei tahdo mitään kummempaa suhdetta kanssasi, kun olet hänen alainen ja toisekseen teillä on liikaa ikäeroa.
Arvelen, että ihastuksissasi tulkitset hänen viestinsä ja kuulumisien tiedustelut romanttisen kiinnostuksen merkkinä. Ehkä hän on imarreltu kun hän on tietoinen kiinnostuksestasi ja haluaa jollain tasolla ehkä pitääkin tilanteen tuollaisena.
Arvaan, että vastaukseni ei miellytä sinua ja toivoisit ehkä jotain arvailuja miehen ongelmista itsensä ja tunteittensa selvittelystä sinua kohtaan. Sellaista tapahtuu kuitenkin lähinnä vain Harlekiini-kirjoissa:-) Sinuna pitäisin nyt tosi matalaa profiilia viestittelyssä ja yrittäisin vaan päästä tästä ihastuksesta yli.

Ymmärrän sua täysin. Itelläin aivan vastaavanlainen tilanne. Jos ihastuu johonkii niin sit ihastuu. Olkoo se sit just pomo. Mun "rakkaus" on välillä todella, todella ihana. Huomioi mua koko ajan katseellaan, hymyllään, käyttäytymisellään ym. Mut välillä hänellä on pidättäytynyt, eli ei oikeestaan ota mitään kontaktia. Ja se satuttaa aivan hirveäst. Sit tulee mietittyä, et -"Mitä mie oon sulle oikee tehny". Sit sitä vaa toivoo et tuo hänen mykkäkoulu menee ohi. Munkii pomo tietää mitä tunnen häntä kohtaa, vaik en ookkaa sitä hänelle päin pläsiä sanonutkaan.