tapasimme vasta n 3kk sitten, ja hetken mietittyä päätimme yrittää, vaikka olin juuri muuttamassa 300 km päähän. tiesimme sen olevan vaikeaa, mutta halusimme yrittää. itse lähdin lukioon ja poikakaverini oli töissä. tapasimme melkein joka vloppu, menin itse junalla hänen luokse, tai hän ajoi luokseni. omasta mielestäni meillä meni oikein hyvin. ikävä oli kova viikoilla, mutta vloput olivat sen arvoisia. olin onnellinen ja rakastunut, ja myös hän kertoi usein ihania lauseita, ja uskon hänen tunteidensa olleen aidot.
eilen kuitenkin hän soitti, ja sanoi että häntä ahdistaa välimatka, ja päätimme, että hän miettii yön yli mitä haluaa tehdä. puhuimme tänään, ja hän sanoi, että oli miettinyt kaikki vaihtoehdot, eikä keksi mitään mikä helpottaisi tilannettamme. armeija hänell' alkaa tammikuussa, eikä hän välttämättä halua muuutta luokseni, koska kaikki kaverit jäisivät kotipuoleen. sanoi, että jos asuisimme lähekkäin, asiat olisivat aivan toisin, mutta muutto ei vähään aikaan olisi mahdollinen. olen itse tässä miettinyt kaikkia eri vaihtoehtoja.. tuli aika yllätyksenä koko asia, sillä uskoin meillä menevän hyvin..
miten itse olette menetelleet samassa tilanteessa, tai olisko mitään keinoa mielessä, millä suhde voitaisiin vielä pelastaa?
eilen kuitenkin hän soitti, ja sanoi että häntä ahdistaa välimatka, ja päätimme, että hän miettii yön yli mitä haluaa tehdä. puhuimme tänään, ja hän sanoi, että oli miettinyt kaikki vaihtoehdot, eikä keksi mitään mikä helpottaisi tilannettamme. armeija hänell' alkaa tammikuussa, eikä hän välttämättä halua muuutta luokseni, koska kaikki kaverit jäisivät kotipuoleen. sanoi, että jos asuisimme lähekkäin, asiat olisivat aivan toisin, mutta muutto ei vähään aikaan olisi mahdollinen. olen itse tässä miettinyt kaikkia eri vaihtoehtoja.. tuli aika yllätyksenä koko asia, sillä uskoin meillä menevän hyvin..
miten itse olette menetelleet samassa tilanteessa, tai olisko mitään keinoa mielessä, millä suhde voitaisiin vielä pelastaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ooppa onnellinen et te keskustelitte asiasta eikä se mies vaan lopettanu yhteyden pitoa.
ikäväähän se tosiaan on, olen itsekin tilanteessa, että kaukosuhde kyseessä. ja jostain syystä, vaikka hän minulle aina sanoikin että tykkää jne..niin yhteydenpito vain lopahti.
hänen osaltaan siis. olisi voinut edes ilmoittaa asiasta minulle..
okei, ehkä meni hieman ohi aiheen mutta siis..
suhdetta ei ehkä voi pelastaa ollenkaan. ellei sitten käy niin, että ette vaan pystykään unohtamaan toisianne..soittelette vaikka olettekin miettineet, että suhde loppuu.
ainoa vaihtoehto on varmaan että sinä muutat hänen luokseen, sillä miehille on niin älyttömän vaikeaa jättää kavereita naisen vuoksi. kun taas naiset aina unohtavat kaverinsa ehkä jopa lopullisesti miehen takia.
Anna miehen olla ja lentää vapaana. Anna asian olla, unohda hänet.
Lapsuuden ystäväni Annariina ihastui mieheen matkalla. Palasi reissulta ja yhteyden pito jatkui..välimatkaa 400km. Kuluin muutama vuosi ja nyt Annariina on naimisissa kyseisen ihastuksen kanssa. Ja...minä heidän lapsen kummitäti. Koitan tässä kertoa, että jos on rakkautta ja kypsyyttä niin se kestää vaikka välissä olisi kiinanmuuri.