syksystä?
Kun lämmin etelätuuli
koskettaa kasvojasi
mutta, entäpä kun kylmä pohjoistuuli
meinaa viedä lämpimän takin päältäsi
kiedotko sen tiukemmin ympärillesi
vai annatko mennä?
Pidätkö sinä...
5
347
Vastaukset 5
- Kopuli
itse varmaan kietoisin takin tiukemmin itseni ympärille, upottaisin kädet oikein syvälle taskuun ja selkä kyyryssä painaisin eteenpäin ;-)
- mamabeard
Kylmän pohjoistuulen puhaltaessa
on nautinto omistaa lämmin takki.
Mutta entäpä jos kylmä pohjoistuuli paljastaakin
että koko takki, jota olen pitänyt ylläni
kuvitellen että kylmien tuulten tullessa se auttaa minua
pysymään lämpimänä, on valhetta
tai ainakin riittämätön?
Voisiko olla niin, että toinen ihminen on
toiselle takki, johon hän
tahtoisi kääriytyä pysyäkseen lämpimänä ja elävänä
maailman pohjoistuulissa?
Kun elämän karu todellisuus riistää
takin yltäni, kiitänkö naama ruvella Luojaani:
kiitos Herra?
Miksi en kiittäisi kuitenkin?
Että minulle paljastui tämä tilanne.
Ja polvillani maassa vuolaiden itkujeni kanssa
löytäisin vihdoinkin suloisen Kristuksen,
kauan sitten kadottamani,
joka kietoisi käsivarteni ympärille ja sanoisi:
Tule, lähdetään yhdessä.
Eikä minun koskaan enää tarvitsisi palella!
Vai juoksenko oikopäätä,
kun takki on yltäni revitty, etsimään
uutta takkia?
Asiaa tai ihmistä joka lämmittäisi
palelevaa minua.
Kääriydynkö itsesääliin,
oikeutettuihin loukatuksitulemisen tunteisiini -
lämmitän kohmeisia käsiäni katkeruuden rakovalkealla
Saatanan kutoessani ylleni takkia
jonka rintapielessä lukee suurin kirjaimin
Hyljätty.
Se tarkoittaa:
Mitätöity, arvottomaksi havaittu,
ei edes roskan arvoinen.
Kuinka teen?
Yhdellä tavalla vai toisin?
Jospa jättäisin tekemisen.
Olisin vain tuulen puhaltaessa,
löytäisin käteni, joita en ennen ole oikeastaan
huomannutkaan, kun olen niitä työntänyt
toisten taskuihin ja heidän elämäänsä, aidon persoonallisuuteni
kadottaen sen sekoittuessa toisiin - rajojen hämärtyessä.
Oh!
Antaisin rajojen selkeytyä!
Tulisin itsekseni kipujeni kanssa!
Kasvot pohjoistuulta vasten.
Ilman tuulta en tuntisi mitä on olla minä -
Ilman tuulta en olisi havainnut
petollisen takkini riittämättömyyttä -
Niin, ja suurinta kaikessa:
Ilman tätä kipeästi puhaltavaa, raatelevaa pohjoistuulta
en olisi nyt polvillani maassa
ja löytäisi Kristusta - minun Vapahtajaani.
Häntä joka vuodattaa sanansa ylleni
kuin kaiken kattavan viitan:
Arvokas, ikuisesti hyväksytty, kelvollinen
ja riittävä.
- - -
"Pukekaa yllenne Jeesus Kristus --- " Olet myös ihana sisko :=)
et siksi että kehuit runojani,
vaan siksi että sinulla on lämmin sydän.
runismamabeard kirjoitti:
Kylmän pohjoistuulen puhaltaessa
on nautinto omistaa lämmin takki.
Mutta entäpä jos kylmä pohjoistuuli paljastaakin
että koko takki, jota olen pitänyt ylläni
kuvitellen että kylmien tuulten tullessa se auttaa minua
pysymään lämpimänä, on valhetta
tai ainakin riittämätön?
Voisiko olla niin, että toinen ihminen on
toiselle takki, johon hän
tahtoisi kääriytyä pysyäkseen lämpimänä ja elävänä
maailman pohjoistuulissa?
Kun elämän karu todellisuus riistää
takin yltäni, kiitänkö naama ruvella Luojaani:
kiitos Herra?
Miksi en kiittäisi kuitenkin?
Että minulle paljastui tämä tilanne.
Ja polvillani maassa vuolaiden itkujeni kanssa
löytäisin vihdoinkin suloisen Kristuksen,
kauan sitten kadottamani,
joka kietoisi käsivarteni ympärille ja sanoisi:
Tule, lähdetään yhdessä.
Eikä minun koskaan enää tarvitsisi palella!
Vai juoksenko oikopäätä,
kun takki on yltäni revitty, etsimään
uutta takkia?
Asiaa tai ihmistä joka lämmittäisi
palelevaa minua.
Kääriydynkö itsesääliin,
oikeutettuihin loukatuksitulemisen tunteisiini -
lämmitän kohmeisia käsiäni katkeruuden rakovalkealla
Saatanan kutoessani ylleni takkia
jonka rintapielessä lukee suurin kirjaimin
Hyljätty.
Se tarkoittaa:
Mitätöity, arvottomaksi havaittu,
ei edes roskan arvoinen.
Kuinka teen?
Yhdellä tavalla vai toisin?
Jospa jättäisin tekemisen.
Olisin vain tuulen puhaltaessa,
löytäisin käteni, joita en ennen ole oikeastaan
huomannutkaan, kun olen niitä työntänyt
toisten taskuihin ja heidän elämäänsä, aidon persoonallisuuteni
kadottaen sen sekoittuessa toisiin - rajojen hämärtyessä.
Oh!
Antaisin rajojen selkeytyä!
Tulisin itsekseni kipujeni kanssa!
Kasvot pohjoistuulta vasten.
Ilman tuulta en tuntisi mitä on olla minä -
Ilman tuulta en olisi havainnut
petollisen takkini riittämättömyyttä -
Niin, ja suurinta kaikessa:
Ilman tätä kipeästi puhaltavaa, raatelevaa pohjoistuulta
en olisi nyt polvillani maassa
ja löytäisi Kristusta - minun Vapahtajaani.
Häntä joka vuodattaa sanansa ylleni
kuin kaiken kattavan viitan:
Arvokas, ikuisesti hyväksytty, kelvollinen
ja riittävä.
- - -
"Pukekaa yllenne Jeesus Kristus --- "en heitä vielä
en kokonaan enkä edes tiedä miksi?
mutta menen - takki auki tuulta päin- Kopuli
runotytto1 kirjoitti:
Olet myös ihana sisko :=)
et siksi että kehuit runojani,
vaan siksi että sinulla on lämmin sydän.
runiskiitos :-)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1661431
- 1151078
Tämä meidän välinen tilanne
Se on tosi raskas mulle. Ihminen, jota haluan eniten elämääni, ihanin olento, enkä koskaan pääse näkemään häntä. Sydämen37865Mitä Kärnässä tapahtui?
Sinnen meni ambulanssi, paloauto, poliisiauto ja poliisimoottoripyörä.15864Rakastamisesi tarkoitus
Mikä oli kaiken tarkoitus? En sitä tiedä, en ymmärrä. Olet mielessäni, alati. Olen miettinyt. Ei sillä taida olla merki54755En ole hetkeen sinulle kirjoittanut nainen
Vieläkin ajattelen sinua, jos voit uskoa. Tunteet minussa huutavat toivoa ja rakkautta, kun kylmä loogisuus taas pistää56751- 70728
Hoikkana olet pysynyt, ja nättinä
Iloa silmille vähän liikaakin. Ei uskalla aina edes katsoa. Tulee liikaa kaipausta. Yhdelle ihanalle25699Ei enää ulkoteltta ruokaa.
Se oli sitten viimmeinen kerta kun tuonne teltalle menen.Laatu heikkenee joka vuosi ja annokset pienenee.Ei enää kiitos,33684- 70671