Olen ollut yhdessä vaimoni kanssa seitsemän vuotta. Meillä on neljä vuotias tyttö. Suhde on ollut aina jotengin ongelmallinen, mutta kaikesta huolimatta yhdessä on pysytty. Uudelleen ollaan rakastuttu, mutta jotenkin aina eri aikaan. Yhteisiä ystäviä on vain muutama. Yhdessä emme tee juuri mitään. Paitsi olemme kotona, mikä ei ole valtavan paljon. Muun ajan molemmilla on omat menonsa, työt ja muut.
Tapasin viime kesänä sattumalta upean naisen. Juttelimme tovin ja vaihdoimme yhteystietoja. Ihan harrastuksellisiin syihin liittyen. Pidimme yhteyttä ja kaikki eteni luonnollisesti siihen, että tapasimme. Ilta on mahtava. Kynttilät paloivat ja juttelimme kaikesta. Tai olimme hiljaa. Yhteistä oli niin paljon. Kaikki oli niin luonnollista. Viehätyimme toisistamme enemmän. Makasimme vierekkäin ja juttelimme. Äärimmäisen älykästä ja oivaltavaa sanailua. Kerrastaan mahtavaa. Ja suutelimme. Pitkään. Ja rakastelimme. Pitkään ja himokkaasti. Meni myöhään.
Tulin varhain, tai todella myöhään kotiin. Menin nukkumaan. Olin onnellinen. Vaikkei tuo ilta tai mikään sen kaltainen toistu. En ole kertonut vaimolleni, enkä aio kertoa. Ikinä. En kadu mitään. Nautin joka hetkestä. En koe tehneeni mitään väärää. Vaikka vannoin itselleni, etten koskaan pettäisi. Pidän yhä yhteyttä tähän naiseen. Ja tulen pitämään jatkossakin.
Tapasin viime kesänä sattumalta upean naisen. Juttelimme tovin ja vaihdoimme yhteystietoja. Ihan harrastuksellisiin syihin liittyen. Pidimme yhteyttä ja kaikki eteni luonnollisesti siihen, että tapasimme. Ilta on mahtava. Kynttilät paloivat ja juttelimme kaikesta. Tai olimme hiljaa. Yhteistä oli niin paljon. Kaikki oli niin luonnollista. Viehätyimme toisistamme enemmän. Makasimme vierekkäin ja juttelimme. Äärimmäisen älykästä ja oivaltavaa sanailua. Kerrastaan mahtavaa. Ja suutelimme. Pitkään. Ja rakastelimme. Pitkään ja himokkaasti. Meni myöhään.
Tulin varhain, tai todella myöhään kotiin. Menin nukkumaan. Olin onnellinen. Vaikkei tuo ilta tai mikään sen kaltainen toistu. En ole kertonut vaimolleni, enkä aio kertoa. Ikinä. En kadu mitään. Nautin joka hetkestä. En koe tehneeni mitään väärää. Vaikka vannoin itselleni, etten koskaan pettäisi. Pidän yhä yhteyttä tähän naiseen. Ja tulen pitämään jatkossakin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onko sinusta ylpeyden aihe pettää vaimoa ja olla katumatta? Se oli nimittäin kirjoituksesi sävy. En ole ennustajaeukko, mutta tulevaisuudessasi voi käydä seuraavasti. Kerrot vaimollesi, että suhteenne on tullut mielestäsi tiensä päähän. Se satuttaa vaimoasi, vaikkei teillä hyvin menekään, mutta muutaman viikon kuluttua hän hyväksyy tilanteen ja sovitte hyvässä hengessä lapsen huoltajuuden ja muut avioeroon liittyvät asiat. Pidät pimennossa toisen naisen olemassaolon jonkin aikaa, etkä loukkaa vaimoasi enemmän kun on tarpeen.
Vaihtoehto B. Et kerro vaimollesi suhteestasi, vaan jatkat sitä ja jonain päivänä jäät kiinni. Vaimosi loukkaantuu, tappelette armottomasti, vaimosi ei pysty suhtautumaan mihinkään sinun ehdotukseesi asiallisesti ja lopultaa saattaa sortua käyttämään lasta lyömäaseena erossa. Itse et pysty auttamaan vaimoasi henkisesti, koska olet liikaa uuden naisen lumoissa, etkä näe vaimossasi mitään hyvää varsinkaan hänen alkaessaan käyttäytyä hyökkäävästi ja ennustamattomasti.
Ole aikuinen ja mieti, mitä elämältäsi haluat. Jos haluat panostaa nykyiseen suhteeseesi, tee se. Jos et, ota ero, äläkä ole raukka.
Jos olisit fiksu, otat eron. Teidän kaikkien elämä tuossa menee hukkaan. Vaimosikin voisi olla onnellisempi mahdollisesti uuden kumppanin löytyessä. Sinä ja "kakkonen" onnellisia yhdessä, jos teidät on yhteen tarkoitettu. Vai oletko niin itsekeskeinen et haluat pitää koko potin ja toiset siinä roikkumassa?
Siinäs kuulit! Se on helppoa, kun sen osaa. Ensimmäisessä viestissä sait kaksi vaihtoehtoa: a ja b. Toisen neuvon myötä vaan helpottaa, kun vaihtoehtoja on vain yksi - ero. Kyllä sun nyt kelpaa!
..no tuohan toistuu. Olis parempi jos ymmärtäisit ottaa eroasiat rauhallisesti esille. Eipä meillä ole enää mitään yhteistä miksi jatkaa. Olen minäkin yksin ja vielä enemmän yksin kuin ymmärsinkään. Minä kaipaan ja tahdon löytää oman rakkaan joka kietoo lämpimät turvalliset kätensä minun ympärille ja saa minut tuntemaan oloni onnelliseksi.
Muinulla myös samansuuntainen kokemus naisena, pitkä avioliitto, romantiikka ja läheisyys unohtunut, en kumminkaan sitten pettänyt puolisoani vaikka olin tosi ihastunut ja läheltä piti. Oikeastaan säikähdin mitä on tapahtumassa mietin sitä että olin tosi onnellinen ja samalla tein väärin vai teinkö?
Tästä sivujuonesta en miehelleni kerro, meidän tapauksessamme se toimi herätteenä tehdä jotain suhteellemme. Lapset ja yhteiset varat ja velat eivät olleet se pienin syy miksi olemme nyt korjanneet avioliittoamme onnistuneesti, ja ihan ihmeellistä, se toimii sittenkin!
Koska pidät edelleen yhteyttä naiseen, niin hommahan toistuu aivan varmasti ja sinä jäät siitä kiinni, toiset kirjoittelijat ovatkin jo kertoneet tähän jatkoa. Petetyksi tuleminen loukkaa kumppania aina, niin myös sinua.
Erolla on uhkailtu vuosikausia. Se on vain kylmettänyt. Yrityksistä huolimatta tunteeni ovat vain kuolleet.
Kyllä, ero on edessä. Muu ei ole kenellekään oikein. Olisi väärin jatkaa suhdetta, joka kuihduttaa molemmat osapuolet henkisesti. Vuoden ajan olen syönyt masennuslääkkeitä, ihan vain siksi, että jaksaisin yrittää. No, tavallaan pääsin jaloilleni, mutta toisella tavalla kuin toivoin ja odotin. Ehkä vika ei olekaan minussa, mitä hoin itselleni niin pitkään, että uskoin sen itsekin.
Itseasiassa odotan seuraavaa kertaa kun ero heitetään täkynä veteen. Aiheesta ja suhteesta (vaimooni) ylipäänsä on keskusteltu hyvässä hengessä monet kerrat. Ja siitä, mitä kumpikin siitä saa ja mitä on yhteistä. Niitä asioita ei ole. Kaikki ovat "ulkoisia koossapitäviä".
Kiitos teille ajatuksistanne. Oikeasti.
haluaa varmasti eroa? erolla "uhkailu" voi olla myöskin toivoa, että sinä sanoisit/reagoisit jotenkin tähän "pelottavaan" eroasiaan.
et kertonut miten olet yrittänyt parantaa suhdettasi vaimoosi?
oletko tehnyt hänelle koskaan mitään "ihanaa" yllätystä? kuten sytyttänyt kynttilöitä, laittanut/hankkinut jotain herkullista syötävää puhumattakaan että olisit osanut hänelle esim. kauniita ja vietteleviä alusasuja, joissa hän tuntisi olevansa haluttava ja kaunis? (en tosin tunne vaimoasi, joten en tiedä miltä nämä ehdotukset hänestä tuntuisivat).
eikä vika mun mielestä koskaan ole vaan toisessa, vaikkakin toiset ihmiset antavat mielestäni liian helposti "periksi" ja ehkä sen takia omalletunnolle (tekosyyn itselleen miksi pettää) on helpompi uskotella suhde (ei syy oo mun koska...).
eiks olis ollu ja on vieläkin paljon reilumpaa kertoa vaimolle et ei rakasta eikä halua olla enää yhdessä kuin ootta hiirimäisesti "täkyä"??
pelkuri ei itse ota asiaa esille.
mitä mä oon miehistä huomannut, niin ne on just "hiiriä" siinä suhteessa et ne oottaa et toinen tekis päätöksen/ottais vastuun erosta.
ite ne on katsonut valmiiks jo toisen "turva ihmisen" et ei tartte jäädä itekseen. vois vielä joutua työstämään eroa.
se että syöt masennuslääkkeitä, ei voi/saa johtua avioliitosta. jos niin on, niin et todellakaan ole kypsä ihminen. ei ne ongelmat lääkkeitä popsimalla parane. (kokemusta lääkkeistä on). kyllä siinä terapiaa tarvitaan. puhumattakaan pariterapiasta, mutta olet tainnut jo luovuttaa?
joten ole mies ja päästä vaimoparkasi "tuskistaan" ja kerro missä mennään.
p.s aina uusi ja vieras ihminen tuntuu aluksi ihanalta, muuta kun arki astuu kuvaan, niin useimmiten siinä vaiheessa silmälaput putoaa päästä ja huomaa et ei se ruoho oo yhtään vihreämpää aidan toisella puolella.
tosin joskus voi ollakkin
voimia joka tapauksessa
Tiedän, että uhkailu on myös hätähuuto. Mutta ei myöskään sitä. Olen mä joskus saman tehnyt. Samasta syystä. Yhdessä ei onnea synny, sen perässä on muutettu, sitä on etsitty, mutta ei. Tämä suhde imee voimat molemmista. Ei omaa onnea voi pumpata vuosikausia toiseen.
Olet tehnyt kaikki mainitsemasi asiat ja paljon muuta. Naurua, ohareita, vähättelyä ja epäkohtien hakemista on ollut lopputuloksena. Kotona, matkoilla kaikkialla. Mutta mä en jaksa enää mitään, koska mikään ei onnistu. Jos suhtautuminen sekä toisen persoonaan että tekoihin on kielteinen, ei sellaista voi muuttaa kuin ihminen itse, jos hänkään. Ja vuosien syylisyyttä normaaleista asioista ei jaksa. Ei.
Miksi olen kestänyt niin monta vuotta? Koska nykyään annetaan aivan liian helposti periksi. Ei mun tartte olla onnellinen, riittää että toinen on. Ja ei se toimi niinkään. Minussa on omat vikani, hänessä omansa. En ole täydellinen ihminen, vaan kaukana siitä. Suhde on täysin mun syy, puhdasta itsekkyyttä.
Irtipäästäminen yksi vaikeimmista asioista. Johtuen vielä kaikista ulkoisista seikoista ja pitkästä historiasta. Sillä hetkellä sitä takertuu toiseen. Molemmat olemme sellaisia. Vaikka monesti olemme keskustelleet siitä, ettemme voi olla onnellisia yhdessä. Meitä ei kiinnosta mikään sama. Sitten mennään nukkumaan. Herätään seuraavaan aamuun, molemmat rientävät omaan elämäänsä.
Masennuslääkkeistä. Hienoa, sinusta tulee varmasti suuri psykiatri. Se ei johdu avioliitosta vaan asioista vuosien takaa. Ne vaikuttavat kaikkeen. Niihin en mene, mutta tiedän täsmälleen mistä mikäkin johtuu ja miten se vaikuttaa kaikkeen.
Pariterapia ei ole mahdoton ajatus. Sitä on kokeiltu jo kahdesti. Omasta psykoterapiastani johtuen se ei ole nyt mahdollista. Ehkä vielä.
Ehkä olin oikeassa vuosia sitten kun ajattelin, että elämä on samanlaista riippumatta siitä kenen kanssa elää. Ja etsin ihmisen jonka kanssa luulin voivani elää. Sen sijaan että olisin etsinyt ihmistä jota ilman en voisi elää. Siihen en mene sen enempää.
Mutta mikään ei ole mustavalkoista, eikä täällä voi kertoa kaikkea.
Joo mä petin kanssa. Työkaverin kanssa nussittiin olutillan jälkeen. Kovasti joutuu järjesteleen mutta aina onnistaa. Ekaks tiätty firman olutilta: firmassa tai lähijuottolassa, sit kokoan esiliinajengin (kala tulee ainakin mukaan kun se vetää viisi tuoppia kun mä lämmittelen ponnaripään värkin ja suikkaan suuta) ehkä esillinaksi lähtee myös Anne (ainaskin ennen on lähtenyt) sit miätitään yäkerho missä tosiaan lämmittelen ton firmapimatsun, sit mä menen työkaverin kämpille nussimaan ja aamulla suihkuun ja kotia. Sit maanantaina Kala kertoo kaikille. Et näin ja aina onnistaa..
Kuules kaatokala. Sunko takia Kalasta on tullu oikea viinaa vetävä sieni. Kaiket illat sun esiliinana. Taidat vielä maksaa Kalan tuopit. Sun esillinanaises on jo muuten vaihtanut työpaikkaa ja sun työpaikkanaises ihmettelee. Et on jätkillä kuviot. Pientä rajaa.
Ihan kiva pieni tarina, mutta montako rahaa lyödään vetoa, ettei tämä kerta jäänyt viimeiseksi. En moralisoi, tuomitse tai ohjeista, mutta kohta tajuat eläväsi kahdessa suhteessa. Sitähän sinä teet oikeastaan jo nyt.
minä kadun. ja paljon.
No problem. Itsekin elelin vuosikausia puutteessa... ei auttanut mitkään puheet... puoli vuotta sitten otin toisen Naisen ja muutaman kerran viikossa olen käynyt kylässä... hauskaa on eikä omatunto kolkuttele :o)
olisit mies ja ennemmin eroisit.voisit vapaasti peuhata sen jälkeen kenen kanssa haluat.ainiin,mut eihän se olis enää niin hauskaa.onnetonta touhuu,voivoi.