Kiivasta keskustelua täälläkin käydään siitä tekeekö sexin tarpeellisuus ihmisestä huonon tai ei. Kyllä se tekee jos pitää jokaisen kanssa sänkyyn päästä, ihmisen jota ei edes tunne, aika kuvottava ajatus. Itse olen eronnut jo kauan sitten ja kaiken aikaa on ollut "vakiystävä" seksiä varten, yhteinen sopimus, välitetään kyllä toisistamme, mutta emme rakasta, eikä aseteta mitään ehtoja. Tavataan kun kummallekin sopii ja nautitaan, todella nautitaan, tutun ja turvallisen ihmisen kanssa. Tämänkaltaisissa tilanteissa aikuisella ajattelevalla, järkevällä ihmisellä ei tule mukaan mitään mustasukkaisuuksia tms. vaan todella antoisia hetkiä.
Sexistä
Nautiskelija
232828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
siis kyseessä???
Kuulostaa aika äklöltä...ja mikä siinä on turvallista, jos kumpikin menee omia menojaan ja tekee muualla, mitä lystää???
En kyllä halua suhteeseen ,jossa tunteitani rajoitetaan. Miten voi harjoittaa säännöllistä seksiä ihmisen kanssa, jota ei rakasta ja johon ei saa kiintyä??? Käyttämisestä siis on kyse!
Lukekaapa Tieteen Kuvalehti no 3/2005 artikkeli rakastumisesta ja rakastamisesta. Rakastellessa erittyy ns "rakkaushormoneja", joiden vaikutuksesta voi alkaa rakastaa sitä kumppaniaan!
Lisäksi spermassa on paljon näitä "rakkaushormoneja", jotka imeytyvät naisen elimistöön emättimestä ja saavat aikaan hyvää oloa niin ,että naisesta tulee niiden säännöllisestä saannista riippuvainen, kuin narkomaani, joka kärsii masennuksesta ja energian puutteesta ilman niitä!
En todellakaa usko, että nämä "sopimukset" toimivat molempien ehdoilla. Toinen saattaa suostua sopimukseen saadakseen edes jotain, toivoen, että siitä alkaa lopulta oikea suhde, ja lopulta tuntee itsensä hylätyksi, petetyksi ja käytetyksi.
Kumpi siis on huonompi, hän joka käyttää yhtä ystäväänsä hyväkseen seksuaalisten tarpeidensa tyydyttämisessä, vai hän, joka käyttää siihen tuntemattomia? Jälkimmäiseen vaihtoehtoon sisältyy
myös mahdollisuus suhteen alkamisesta.
Ei, vaan nautintosopimus :-)))!
Parempi vaihtoehto kuitenkin kun täysin vieras, ei meistä kumpikaan juokse siellä täällä, meillä on elämässä paljon muutakin kuin sexi.
Turvallista, ei tavitse pelä minkä hyppykupan milloinkin saa., turvallista myös henkisesti,
"Rakkaushormoonit" eivät onneksi meihin tehoa, tunnemme liian hyvin toisemme, eikä keskinäiseen suhteeseen muussa ole tarvetta.
Olet väärässä arvostellessasi tätä suhdetta, se on kahden aikuisen ajattelevan ja itseään sekä toisiaan kunnioittavan ihmisen suhde.
Ja siihen Sinulla on täysi oikeus.
Ja onhan tuo hyvin "moderni" ja helppo ratkaisu.
Toiset ihmiset vaan ovat herkempiä ja "tunteikkaampia" kuin toiset. Itselleni tulisi kovin kylmä ja paha olo moisessa suhteessa.
Tuskinpa teidän fysiologianne hirveästi meistä muista ihmisistä eroaa, mutta ainahan sitä voi tunteensa kieltää ja uskoa itsekin niiden puutteeseen.
Ihaninta on kohdata toinen ihminen sekä fyysisesti että henkisesti, myöntää riippuvuutensa ja rakastaa. Samalla tietysti altistuu monenlaisille tunteille.
"Älä usko, älä toivo, älä rakasta, niin et pety, mutta et eläkään ja kuitenkin kuolet!" sanoi joku minua suurempi ajattelija (jonka nimen olen kadottanut).
Eikä rakkauden tunteminen tarkoita samaan kuin omistaminen ja naimisiin meno!
toimivuudesta kaikilla, itselläni toimii mainiosti. Ei pidä kieltää etteikö välitettäisi toisistamme, mutta toisiamme emme sido mihinkään... Ei tämä ainakaan rakkautta ole, vaan tarpeiden tyydytystä hyvän ystävän kanssa...
Etsin ns. naista, josta voisi todella välittää, mutta jonka kanssa ei tarvitsisi olla koko ajan yhdessä. Se kun tappaa ilot pitkänpäälle.
Mikä vimma ihmisillä on omistaa toinen? Ei keski-iässä enää jaksa tehdä tiliä menemisistään kenellekään eikä vahtia toisen tekoja. Pääasia että on kivaa ja hyvä olla yhdessä silloin kuin siihen mahdollisuus. Elämässä on paljon muutakin kivaa tekemistä kuin jonkin helvetin parisuhdepaskan vatvominen.
Arvatkaa vaan onko minun helppo löytää unelmieni naista?
*hymy*
Tuollaisen miehen minäkin voisin ottaa, harmi kun ei ole tiemme kohdanneet.
miestä,jolla on siis omiakin menoja,asioita kuten minulla?
Silti luottamus,näkymätön lanka välillämme,näkymätön hyvänolon tunne aina läsnä.
Kohdattuamme jälleen kaikki vaan tapahtuu,mikä on tapahtuakseen.
Etsin kunnes..
vai oletko se Sinä?
tarkoitti mielestäni muuta, kuin tuo Sinun kuvaamasi tilanne. Eikös kahden aikuisen ihmisen kypsä suhde voisi olla juuri sellainen, että se antaa vapauden kummallekin elää omaa elämäänsä, kuitenkin keskinäinen kunnioitus ja luottamus säilyttäen.
Jostain merkillisestä syystä vastaani on tullut miehiä, jotka huomatessaan ihastuvansa, pelkäävät menettävänsä jotain itsestään. Ihan kuin nainen jotenkin nielaisisi heidän persoonallisuutensa ja ymppäisi sen johonkin yhteiseen epämuotoiseen klimppiin,jossa miesraukka sitten pyristelisi loppuikänsä kuin täi tervassa! Ja sitten pitää juosta kiljuen karkuun.
Ei kai naisillakaan enää keski-ikässä ole mitään pesän rakentamisviettiä. Mutta eihän sitä voi kuin ihmeissään tuijottaa kaukaisuuteen katoavan pölyvanan perään ja kummastella,että kuka olikaan sitomassa ja ketä!
Minä myös haen vakituista miesystävää, jonka kanssa voisi viihtyä sängyssä ja sängyn ulkopuolella. Mutta en missään nimessä halua ketään luokseni asumaan tai jatkuvasti jaloissa pyörimään. Ei tahdo löytyä...
Voip olla noin, mutta on niitä samanlaisia naisiakin, vaan ehkä vähemmän. Naiset ovat omistushaluisia, alkavat heti puhua "meistä". Mies on heille oman persoonallisuuden jatke.
Mukava kuulla hengenheimolaista:-) Outoa että kaltaisiasi naisia ei ole noissa treffi-ilmoissa.
aivan pilvinpimein. Kummaa - kun jokainen treffipalstan nainen haluaa viereenaä mussukan, jonka vatsan päällä voi pomppia joka ilta.
eli yksinhuoltajat, jotka ei vain armon herroille kelpaa, koska herrat haluavat itse kuitenkin olla naiselle se tärkein asia. Heillä ei lienee aikaa pomppia iltaisin kenenkään vatsan päällä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000505&posting=22000000011021822
Minä luovutin. En enää etsi parisuhdetta. Ei ne kuitenkaan onnistu.
Olen tässä nyt yrittänyt sitten seksiä saada...ja vakipanoa. Ei näytä löytyvän sitäkään.
Ei yksinhuoltajissa ole vikaa, pahinta on nainen joka ei ajattelisi lastaan vaan eläisi vain itselleen.
Nainen löytää varmasti vakipanon, ongelma on siinä että sopivatko nainen ja mies fyysisesti ja henkisesti toiselleen. Muuten vakipanosta ei liene iloa kuin yhdeksi kerraksi ja sehän ei ole vaki.
Noita omia äklöjä mielipiteitään seksistä,tunteista ja rakkaudesta.Aivan kuin sinun mielipiteet ois jotenkin oikeempia ja parempia kuin toisten.Ei ne ole vaikka Sinusta itsestä niin tuntuu.Sinähän voit olla vaikka kuinka sairas noide mielipiteinesi!Sinä vain et itse sitä tiedä.
Paljon jää puuttumaan jos suhde on pelkkää seksiä, ei tunnetta ei rakkautta, kylmää ja kovaa, vain paukut ulos ja siinä se !
Haloo - onhan tuo nyt tuhat kertaa parempi vaihtoehto kuin hypätä sänkyyn jokaisen ihastuksen, baarikaverin tai seksiä vonkaavan nettikaverin kanssa. Minä ainakin ymmärsin että suhde perustuu luottamukseen ja jos kummallakaan ei ole vakinaista rakastettua on olotila paras mahdollinen. Olen vakuuttunut siitä, että tuonkaltaiset ihmiset säästyvät paljolta pahalta.
Eli keep going. Tiedän kokemukseta, että voi toimia paremmin kuin hyvin ja vakituinen kumppani nautintoon - varsinkin jos on luotettava ystävä - on sinkkuihmiselle aina parempi vaihtoehto kuin epämääräiset yhdenyönkeikat..
mutta ei pidemmän päälle, alussa voi hyvinkin toimia,mutta sitten Emäntä haluaa kyllä lisää ja lisää...mutta mitäs,jos Isäntä onkin kaukana just silloin? ja patteritkin on lopussa..?!
Puhun nyt sexistä, en koskaan alkaisi ketään liikaa omistaa,kyllä miehellä pitää "omakin elämä" olla harrastuksineen yms.
Antoisia hetkiä vaan kaikille :)
nyt välähti: lähdenkin tästä ostamaan uudet patterit..