oksentamisen pelko

Kyllä joskus aikoinaan minulla oli "hysteerinen" oksennuspelko. Se oli aivan kauheaa aikaa!
Nykyään on paljon pahemmat vaivat riesana :( Mutta siltikin "pelkään" vielä oksentamista. Kuitenkin nykytilanteeseeni verraten mielummin vaikka oksentaisin kerran päivässä kun kärsisin näistä helevetin kivuista!

Jos haluat keskustel oksennuspelosta niin laita osottees...

Sairasnainen kirjoitti:

Kyllä joskus aikoinaan minulla oli "hysteerinen" oksennuspelko. Se oli aivan kauheaa aikaa!
Nykyään on paljon pahemmat vaivat riesana :( Mutta siltikin "pelkään" vielä oksentamista. Kuitenkin nykytilanteeseeni verraten mielummin vaikka oksentaisin kerran päivässä kun kärsisin näistä helevetin kivuista!

Jos haluat keskustel oksennuspelosta niin laita osottees...

Lue lisää

Hei
Kärsin aikoinani opiskeluaikana. Koskaan en todella oksentanut, mutta pelkäsin syödä toisten seurassa ja jouduin turvautumaan esim. omiin helpommin nieltäviin eväisiin. Aikaa on kulunut ja oire on hävinnyt. Hankalaa oli ajoittain.

Minä pelkään kuollakseni pahaa oloo ja oksentamista. Pelottaa hirveästi mennä ensi syksynä yläasteelle, n. 15 min. linkka matka... Mutkikas tie ja kuoppainen, mulla ei oo matkapahoinvointii, mutta pelottaa hirveästi!

En pelkää muualla kuin sosiaalisissa tilanteissa, en siis yksin syödessä/kahvia juodessa. Sain aluksi rauhoittavaa lääkettä, mutta sitä ei voi pitkään käyttää joten ongelma jatkuu edelleen. Nyt käyn sosiaalisteiden tilanteiden pelkoryhmässä.

MV1 kirjoitti:

En pelkää muualla kuin sosiaalisissa tilanteissa, en siis yksin syödessä/kahvia juodessa. Sain aluksi rauhoittavaa lääkettä, mutta sitä ei voi pitkään käyttää joten ongelma jatkuu edelleen. Nyt käyn sosiaalisteiden tilanteiden pelkoryhmässä.

Lue lisää

Moi. Mulla on kans oksennuskammo ,yksin pystyn syömään suht normaalisti mutta seurassa ei onnistu. Tympeää kun kaikki aina tuputtavat ruokaa jokapaikas eikä vaan pysty syödä. Mullakin alkaa tuommoinen ryhmä missä on samantyyppisistä vaivoista kärsiviä. Onko siitä ryhmästä ollut apua sulla?

Emetofoobikko kirjoitti:

Moi. Mulla on kans oksennuskammo ,yksin pystyn syömään suht normaalisti mutta seurassa ei onnistu. Tympeää kun kaikki aina tuputtavat ruokaa jokapaikas eikä vaan pysty syödä. Mullakin alkaa tuommoinen ryhmä missä on samantyyppisistä vaivoista kärsiviä. Onko siitä ryhmästä ollut apua sulla?

Lue lisää

Oon käyny vasta neljä kertaa.. en osaa vielä sanoa.

MV1 kirjoitti:

Oon käyny vasta neljä kertaa.. en osaa vielä sanoa.

Ihanaa, toisaalta kamalaa, huomata, että muita minun kaltaisiani on. Kärsin kamalasta oksennusfobiasta, ja tilanne on mennyt niin pahaksi, etten voi käydä edes kaupassa, koska pelkään, että saatan oksentaa. Ainut "turvapaikka" on koti, jossa en pelkää jatkuvasti, mutta heti, jos oloni tuntuu huonolta, olen varma, että olen mahataudissa ja menen täysin paniikkiin. Käyn terapiassa, mutta minusta siellä keskitytään enemmän oireisiin kuin itse ongelmaan. En tiedä onko se hyvä vai huono asia.
Voiko tästä parantua? Alan olla väsynyt tähän pahanolon kyttäämiseen.

että se pahentuu vain, kun kasvaa! mä oon 13w, ja todennut itsekseni emetofobian, kaikki sopii minuun, eli pelkään ym. toivon parantuvani, koska muuten elämäni on suht. pilalla...

Siivet palaa kirjoitti:

Ihanaa, toisaalta kamalaa, huomata, että muita minun kaltaisiani on. Kärsin kamalasta oksennusfobiasta, ja tilanne on mennyt niin pahaksi, etten voi käydä edes kaupassa, koska pelkään, että saatan oksentaa. Ainut "turvapaikka" on koti, jossa en pelkää jatkuvasti, mutta heti, jos oloni tuntuu huonolta, olen varma, että olen mahataudissa ja menen täysin paniikkiin. Käyn terapiassa, mutta minusta siellä keskitytään enemmän oireisiin kuin itse ongelmaan. En tiedä onko se hyvä vai huono asia.
Voiko tästä parantua? Alan olla väsynyt tähän pahanolon kyttäämiseen.

Lue lisää

Aina, kun on aika lähteä johonkin, esim. kauppaan, ajattelen: "entä, jos oksennan", sitten mietin, kuinka monta kertaa olen nähnyt muiden oksentavan, ja MIKSI OKSENTAISIN??? Siis, ei mahatauti tartu "naps" vain... Mutta pelkään silti, kunhan totuttelen.. Minulla ei siis vain ole mitään syytä oksentaa..
No, minun ongelmani on, että lähden syksyllä yläasteelle, jonne minulla tulee n. 15 min pitkä linkkamatka, siis linja-auto. tie on kuoppainen ja mutkikas, pelkään, että minulla tulee paha olo siellä!! Miten saan jännityksen loppumaan?!?! osaako joku auttaa.. Minulla ei ole matkapahoinvointia.. mutta, entä JOS?

=// kirjoitti:

Aina, kun on aika lähteä johonkin, esim. kauppaan, ajattelen: "entä, jos oksennan", sitten mietin, kuinka monta kertaa olen nähnyt muiden oksentavan, ja MIKSI OKSENTAISIN??? Siis, ei mahatauti tartu "naps" vain... Mutta pelkään silti, kunhan totuttelen.. Minulla ei siis vain ole mitään syytä oksentaa..
No, minun ongelmani on, että lähden syksyllä yläasteelle, jonne minulla tulee n. 15 min pitkä linkkamatka, siis linja-auto. tie on kuoppainen ja mutkikas, pelkään, että minulla tulee paha olo siellä!! Miten saan jännityksen loppumaan?!?! osaako joku auttaa.. Minulla ei ole matkapahoinvointia.. mutta, entä JOS?

Lue lisää

Kaikki tilanteet joissa voi jännittää, oli se sitten oksentamisen pelkoa tai mitä tahansa on pää asia saada ajatukset pois tuosta kyseisestä jäänittävästä tai stressaavasta asiasta tai pelosta.
Minun olisi psykiatrin mukaan täytynyt syödä lääkkeitä, mutta se ei pidä paikkaansa! Kenenkään ei tarvitse syödä niitä parantuakseen. Elikäs itse pelkään oksentamista yli kaiken, tuntuu että mielummin saattaisin laittaa itseni hirteen, kuin oksentaa. Sama on sosiaalisissa tilanteissa mm. linja-auto matkat. Löysin keinon pelkotiloihin ja se on yksin kertaisesti tekeminen.
Linja-autossa esim. Kännykkään teksti viestin kirjoittaminen, vaikka sitä ei kenellekkään lähettäisi, toinen on pelaaminen tai jokin muu mielekäs tekeminen, joka saa unohtamaan mielessä olevan asian tai pelon. Keskittyminen johonkin auttaa. Ruokapöydässä esim. ruokien maistelu "Mitä tähänkin ruokaan on piiloitettu?" Jotakin tekemistä vain kaikkiin pelkotilanteisiin, jokaiselle löytyy jokin tekeminen mikä vie ajatukset muualle! :)

Vastailen tähän viestiketjuun nyt vähän myöhässä, mutta ihan siltä varalta, että joku vielä lueskelee.

Eli itse olen kärsinyt ala-asteen lopulta oksennuspelosta. Aluksi se liittyi vain mahatautiepidemioihin ja siihen kun tuli oikeasti paha olo. Makasin vain vessassa ja tärisin.

Loppujen lopuksi kehitin siitä itselleni paniikkihäiriön. Mitään muita fyysisiä tai psyykkisiä sairauksia ei ollut, mutta aloin pelätä oksentamista julkisilla paikoilla. Yläasteen lopulla ja lukion alussa ei ollut asiaa leffateattereihin, busseihin tms. eikä varsinkaan sellaisiin paikkoihin joissa täytyi syödä julkisesti. Kotona ongelma vaivasi joskus iltaisin, kun rupesin liioittelemaan omaa pahaa oloani.

Lopulta lukion loppupuolella aloin saada paniikkikohtauksia julkisilla paikoilla. Lääkäri diagnosoi paniikkihäiriön, ja antoi siihen lääkkeen, ei siis mitään rauhoittavaan vaan paniikkihäiriön hoitoon käytettävää Cipralexia.

Lääke auttoi melko paljon, edelleenkin kuitenkin pelkään oksentamista ja saan toisinaan paniikkihäiriökohtauksia. Olen silti huomannut muutaman asian, jotka auttavat:

- Kannattaa kantaa esim. kaupan hedelmäpussia mukanaan bussimatkoilla tms. Kuulostaa tyhmältä, mutta pelko oksentamisesta helpottaa, kun tietää ettei ainakaan oksenna keskelle bussin lattiaa vaan siististi pussiin:)

- Kannattaa myös hakea vaikka paikkakunnan vastaanottoryhmästä apua, jos on nuori ja pelko rajoittaa elämää, sillä vaiva on helpompi parantaa ennen kuin se kehittyy vaikeammaksi. Oksennusfobia on myös todella yleinen, jokainen "ammattiauttaja" on varmasti siihen törmännyt jo aikaisemmin.

- Itseäni on suunnattomasti helpottanut kertoa vaivasta niille joiden kanssa liikun. Kyllähän se vähän nolottaa, mutta kaikilla on omat pelkonsa ja pelkoa helpottaa todella se kun kaverit ymmärtävät, miksi en toisinaan voi tulla bussiin ja keksivät puolestani jopa tekosyitä.

Toivottavasti joku näistä auttaa, itse kärsin aivan liian kauan ja olen vasta nyt alkanut hoitaa itseäni.

Nea

Nea_86 kirjoitti:

Vastailen tähän viestiketjuun nyt vähän myöhässä, mutta ihan siltä varalta, että joku vielä lueskelee.

Eli itse olen kärsinyt ala-asteen lopulta oksennuspelosta. Aluksi se liittyi vain mahatautiepidemioihin ja siihen kun tuli oikeasti paha olo. Makasin vain vessassa ja tärisin.

Loppujen lopuksi kehitin siitä itselleni paniikkihäiriön. Mitään muita fyysisiä tai psyykkisiä sairauksia ei ollut, mutta aloin pelätä oksentamista julkisilla paikoilla. Yläasteen lopulla ja lukion alussa ei ollut asiaa leffateattereihin, busseihin tms. eikä varsinkaan sellaisiin paikkoihin joissa täytyi syödä julkisesti. Kotona ongelma vaivasi joskus iltaisin, kun rupesin liioittelemaan omaa pahaa oloani.

Lopulta lukion loppupuolella aloin saada paniikkikohtauksia julkisilla paikoilla. Lääkäri diagnosoi paniikkihäiriön, ja antoi siihen lääkkeen, ei siis mitään rauhoittavaan vaan paniikkihäiriön hoitoon käytettävää Cipralexia.

Lääke auttoi melko paljon, edelleenkin kuitenkin pelkään oksentamista ja saan toisinaan paniikkihäiriökohtauksia. Olen silti huomannut muutaman asian, jotka auttavat:

- Kannattaa kantaa esim. kaupan hedelmäpussia mukanaan bussimatkoilla tms. Kuulostaa tyhmältä, mutta pelko oksentamisesta helpottaa, kun tietää ettei ainakaan oksenna keskelle bussin lattiaa vaan siististi pussiin:)

- Kannattaa myös hakea vaikka paikkakunnan vastaanottoryhmästä apua, jos on nuori ja pelko rajoittaa elämää, sillä vaiva on helpompi parantaa ennen kuin se kehittyy vaikeammaksi. Oksennusfobia on myös todella yleinen, jokainen "ammattiauttaja" on varmasti siihen törmännyt jo aikaisemmin.

- Itseäni on suunnattomasti helpottanut kertoa vaivasta niille joiden kanssa liikun. Kyllähän se vähän nolottaa, mutta kaikilla on omat pelkonsa ja pelkoa helpottaa todella se kun kaverit ymmärtävät, miksi en toisinaan voi tulla bussiin ja keksivät puolestani jopa tekosyitä.

Toivottavasti joku näistä auttaa, itse kärsin aivan liian kauan ja olen vasta nyt alkanut hoitaa itseäni.

Nea

Lue lisää

oksennas perseestä :)

eli mullakin on sitä pelkoa mut minä käyn terapiassa ja se auttaa eli kannattaa pyytää sieltä apua no minulla on vielä paha koska olen käynyt vasta 2 kertaa

janina kirjoitti:

eli mullakin on sitä pelkoa mut minä käyn terapiassa ja se auttaa eli kannattaa pyytää sieltä apua no minulla on vielä paha koska olen käynyt vasta 2 kertaa

Jos joku haluaa privana vaihtaa ajatuksia niin täällä on yksi pahemmanlaatuinen foobikko joka kaipaa vertaistukea! [email protected]

Santra-77 kirjoitti:

Jos joku haluaa privana vaihtaa ajatuksia niin täällä on yksi pahemmanlaatuinen foobikko joka kaipaa vertaistukea! [email protected]

Sama täällä. Pelkään joskus syömistä isossa joukossa esim.koulussa ja vierailla. Jos on vaikka kakkua ja ottaa sitä hiukan eikä ensin tiedä mitä siinä on täytteenä. Maistaa hiukan ja toteaa,että tämähän on aivan hirveää. Siitä ei viitsi huomauttaa vieraille etei halua syödä mutta sitä kakunpalaa ei vaan saa tungettua kurkusta alas.Sitten tulee paniikki että se pitää saada syötyä nopeasti ja siinähän tulee jo huono olokin kun yrittää sitä syödä. Siinä tulee se oksennuspelko että jos laattaa siinä kahvipöydässä.

pelko!! kirjoitti:

Sama täällä. Pelkään joskus syömistä isossa joukossa esim.koulussa ja vierailla. Jos on vaikka kakkua ja ottaa sitä hiukan eikä ensin tiedä mitä siinä on täytteenä. Maistaa hiukan ja toteaa,että tämähän on aivan hirveää. Siitä ei viitsi huomauttaa vieraille etei halua syödä mutta sitä kakunpalaa ei vaan saa tungettua kurkusta alas.Sitten tulee paniikki että se pitää saada syötyä nopeasti ja siinähän tulee jo huono olokin kun yrittää sitä syödä. Siinä tulee se oksennuspelko että jos laattaa siinä kahvipöydässä.

Lue lisää

Mulla on ollu samankaltainen pelko jo hyvin pitkään, se alkoi ala-asteen lopulla kun viimeksi sairastin jonkun oksennustaudin. Aikaa siitä on yli 10 v. ja pelko pahenee joka vuosi vaikken edes sairasta.
Aluks mulla pelko liitty vaan justiin mahatauteihin. Nyt pelkään laivareissuja (jos tuun merisairaaks vaikken oo koskaan tullut, mutta mitä JOS tällä kertaa), automatkoja (samasta syystä), junamatkoja (sieltä ei pääse pois, eli tavallaan myös se "hallinnan menetys"), luennolla istumista (entä jos alkaa oksettaa? en istu keskellä riviä), lääkärin vastaanotolla (en ymmärrä).. Ja sitten ihan ylipäätään missä tahansa missä joku voi nähdä jos alan oksentaa. Ja tästä aiheutuu paniikkikohtauksia jotka on sitten jo ihan oma lukunsa ja aivan kammottavia.
En pelkää syödä vieraiden luona, mulla syöminen ei aiheuta sinänsä pahoinvointia. Mutta syön vain vähän kerrallaan, liian täysi olo on siis kuvottava.
Ongelma on kiertävät mahataudit. En halua nähdä ketään, jokanen on potentiaalinen tartuttaja. En halua koskea mihinkään missään. Hankalaa loppujen lopuksi.. Mua ei haittaa jos joku toinen oksentaa (no ei se kivaa ole silti) jos kyseessä ei oo tarttuva sairaus. Vaan jos se pahoinvointi voi tulla mulel jotain mystistä reittiä, iskee paniikki.

Tilanne oli huonompi vuosi sitten. Oon pyrkinyt hyväksymään sen että joskus joudun vielä oksentamaan. Ja en kuole siihen (vaikka sekin olis pienempi rangaistus) ja selviän siitä. Oon pyrkinyt keksimään paljon tekemistä, vähemmän aikaa ajatella. Tilanne on melko hyvä nyt, rajottavaa jo vähän vähemmän. Oon päättänyt etten anna sen hallita mun elämää. Se ei voi hallita sitä kun joudun kerran työskentelemään tulevaisuudessa vain sairaiden ihmisten parissa..

kyllä tää tästä kirjoitti:

Mulla on ollu samankaltainen pelko jo hyvin pitkään, se alkoi ala-asteen lopulla kun viimeksi sairastin jonkun oksennustaudin. Aikaa siitä on yli 10 v. ja pelko pahenee joka vuosi vaikken edes sairasta.
Aluks mulla pelko liitty vaan justiin mahatauteihin. Nyt pelkään laivareissuja (jos tuun merisairaaks vaikken oo koskaan tullut, mutta mitä JOS tällä kertaa), automatkoja (samasta syystä), junamatkoja (sieltä ei pääse pois, eli tavallaan myös se "hallinnan menetys"), luennolla istumista (entä jos alkaa oksettaa? en istu keskellä riviä), lääkärin vastaanotolla (en ymmärrä).. Ja sitten ihan ylipäätään missä tahansa missä joku voi nähdä jos alan oksentaa. Ja tästä aiheutuu paniikkikohtauksia jotka on sitten jo ihan oma lukunsa ja aivan kammottavia.
En pelkää syödä vieraiden luona, mulla syöminen ei aiheuta sinänsä pahoinvointia. Mutta syön vain vähän kerrallaan, liian täysi olo on siis kuvottava.
Ongelma on kiertävät mahataudit. En halua nähdä ketään, jokanen on potentiaalinen tartuttaja. En halua koskea mihinkään missään. Hankalaa loppujen lopuksi.. Mua ei haittaa jos joku toinen oksentaa (no ei se kivaa ole silti) jos kyseessä ei oo tarttuva sairaus. Vaan jos se pahoinvointi voi tulla mulel jotain mystistä reittiä, iskee paniikki.

Tilanne oli huonompi vuosi sitten. Oon pyrkinyt hyväksymään sen että joskus joudun vielä oksentamaan. Ja en kuole siihen (vaikka sekin olis pienempi rangaistus) ja selviän siitä. Oon pyrkinyt keksimään paljon tekemistä, vähemmän aikaa ajatella. Tilanne on melko hyvä nyt, rajottavaa jo vähän vähemmän. Oon päättänyt etten anna sen hallita mun elämää. Se ei voi hallita sitä kun joudun kerran työskentelemään tulevaisuudessa vain sairaiden ihmisten parissa..

Lue lisää

Ensimmäisen kerran elämässäni törmäsin tällaiseen ketjuun. Olen jo yli kolmikymppinen ja lapsuuteni ja nuoruuteni kärsin just tuosta. Oksennuspelosta.

Näin vanhempana voin jo tarkastella taaksepäin asiaa selkeemmin ja ymmärränkin aika hyvin mistä se pelko monissa tapauksissa varmaan johtuu. Omalla kohdallani se oli se, että satuin olemaan aika herkkä lapsi ja perheessä ei puhuttu kunnolla asioista. Mahataudissa ollessani äiti joskus oli kauhean tuohtunut kun oksensin sängylle. Tuntui että sain vain aikaan toisille turhaa työtä ja kärsimystä. Kärsin usein pahasta olosta, joka oli kyllä varmasti psyykkistä enimmäkseen. Sitä kautta pelkäsin että olen oksennustaudissa. Tämä on melkein naurettavaa, mutta siinä yläasteikäisenä keksin kavereiden kesken, että mulle ei saa puhua oksentamisesta mitään. Häpesin todellakin hölmöä pelkoani, enkä voinut siitä suoraan puhua kenekään kanssa. Lomamatkat ja kyläilyt meni siinä mielessä piloille kun jännitin niin paljon että alan voimaan pahoin. Ja sitten tulikin paha olo, pelkästä ajatuksesta. Oksentanut en kuitenkaan.
Kylässä en minäkään syönyt juuri mitään. Itseään tarkkailin vain koko ajan. Jos jossain kuulin olevan mahatautia, menin paniikkiin.

Yhäkin kartan mahatautisia. Oksennustauti on ollut tosi harvoin, enkä raskausaikanakaan oksennellut kertaakaan. Oikeastaan olisi ollut ihan hyvä, jos oisi ollut raskausajan pahoinvointi oksenteluna, siihen olisi tavallaan voinut tottua :).

Te nuoret, jotka samasta pelosta kärsitte, tarvitsisitte jonkun aikuisen joka ymmärtää ja voi opastaa. Ei siinä lääkkeitä tarvita, ei terapeuttia. Vaikka terapiasta voi toki saada siitäkin apua ja hyvä se onkin, jos ei muualta juttelutukea saa. Terapeuteissakin tosin on eroja, ihmisiä nekin. Kuitenkin olisi tärkeää, oli sitten pelko mikä tahansa, että tuntee tulleensa kuulluksi, ymmärretyksi ja saa juurtajaksain selvittää itselleen pelkonsa syitä ja ko.juttua.Sillä se alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Ymmärtämisellä. Alkaa ymmärtää, että se on turha pelko. Niin ikävää kuin oksentaminen onkin, mutta turha pelko se on.

Minun ja teidän kaikkien muidenkin neuvoksi sanoisin, että ymmärtäkää, ettei asia ole niin kammottava kuin mitä siitä itse on tehnyt mielessään. Mahataudit menee nopeasti ohi ja kenelle tahansa kaikista maailman ihmisistä voi sattua pahoinvointi jossain "väärässä paikassa". Jos niin sattuu niin ei se ole silti maailmanloppu. Elämä jatkuu senkin jälkeen, eikä se mikään hirvittävä katastrofi ole. Meidät on semmoisiksi luotu. Ihmisiksi.
Antakaa itsellenne lupa olla pelkäämättä koko ajan. Nauttikaa arjen pienistä asioista. Kääntäkää mahataudit voitoksi, positiivisesti hassutellen tyyliin : mahatauti on ihan hyvä pieni laihdutuskuuri, tai kun tulee mahatauti niin päättäkää ostaa parannuttuanne itsellenne jotain oikein mukavaa.

Tsemppiä ! :)

Mapsu. kirjoitti:

Ensimmäisen kerran elämässäni törmäsin tällaiseen ketjuun. Olen jo yli kolmikymppinen ja lapsuuteni ja nuoruuteni kärsin just tuosta. Oksennuspelosta.

Näin vanhempana voin jo tarkastella taaksepäin asiaa selkeemmin ja ymmärränkin aika hyvin mistä se pelko monissa tapauksissa varmaan johtuu. Omalla kohdallani se oli se, että satuin olemaan aika herkkä lapsi ja perheessä ei puhuttu kunnolla asioista. Mahataudissa ollessani äiti joskus oli kauhean tuohtunut kun oksensin sängylle. Tuntui että sain vain aikaan toisille turhaa työtä ja kärsimystä. Kärsin usein pahasta olosta, joka oli kyllä varmasti psyykkistä enimmäkseen. Sitä kautta pelkäsin että olen oksennustaudissa. Tämä on melkein naurettavaa, mutta siinä yläasteikäisenä keksin kavereiden kesken, että mulle ei saa puhua oksentamisesta mitään. Häpesin todellakin hölmöä pelkoani, enkä voinut siitä suoraan puhua kenekään kanssa. Lomamatkat ja kyläilyt meni siinä mielessä piloille kun jännitin niin paljon että alan voimaan pahoin. Ja sitten tulikin paha olo, pelkästä ajatuksesta. Oksentanut en kuitenkaan.
Kylässä en minäkään syönyt juuri mitään. Itseään tarkkailin vain koko ajan. Jos jossain kuulin olevan mahatautia, menin paniikkiin.

Yhäkin kartan mahatautisia. Oksennustauti on ollut tosi harvoin, enkä raskausaikanakaan oksennellut kertaakaan. Oikeastaan olisi ollut ihan hyvä, jos oisi ollut raskausajan pahoinvointi oksenteluna, siihen olisi tavallaan voinut tottua :).

Te nuoret, jotka samasta pelosta kärsitte, tarvitsisitte jonkun aikuisen joka ymmärtää ja voi opastaa. Ei siinä lääkkeitä tarvita, ei terapeuttia. Vaikka terapiasta voi toki saada siitäkin apua ja hyvä se onkin, jos ei muualta juttelutukea saa. Terapeuteissakin tosin on eroja, ihmisiä nekin. Kuitenkin olisi tärkeää, oli sitten pelko mikä tahansa, että tuntee tulleensa kuulluksi, ymmärretyksi ja saa juurtajaksain selvittää itselleen pelkonsa syitä ja ko.juttua.Sillä se alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Ymmärtämisellä. Alkaa ymmärtää, että se on turha pelko. Niin ikävää kuin oksentaminen onkin, mutta turha pelko se on.

Minun ja teidän kaikkien muidenkin neuvoksi sanoisin, että ymmärtäkää, ettei asia ole niin kammottava kuin mitä siitä itse on tehnyt mielessään. Mahataudit menee nopeasti ohi ja kenelle tahansa kaikista maailman ihmisistä voi sattua pahoinvointi jossain "väärässä paikassa". Jos niin sattuu niin ei se ole silti maailmanloppu. Elämä jatkuu senkin jälkeen, eikä se mikään hirvittävä katastrofi ole. Meidät on semmoisiksi luotu. Ihmisiksi.
Antakaa itsellenne lupa olla pelkäämättä koko ajan. Nauttikaa arjen pienistä asioista. Kääntäkää mahataudit voitoksi, positiivisesti hassutellen tyyliin : mahatauti on ihan hyvä pieni laihdutuskuuri, tai kun tulee mahatauti niin päättäkää ostaa parannuttuanne itsellenne jotain oikein mukavaa.

Tsemppiä ! :)

Lue lisää

mulla on ollu 3luokasta asti oksentamisen pelko ja vanhempana mulla todettiin psykoottinen masennus,pakko-oireinen ahdistuneisuus häiriö ja epävakaa personallisuus häiriö.
oksentamisen pelko on ollut mulla tosi pahana sillä en ole voinut välillä olla missään tekemisissä ihmisten kanssa.tälläkin hetkellä olen psykiatrisessa sairaalassa hoidossa masennuksen ja ahdistuksen takia :( elämäni on ollut niin rajoittunut 3luokasta 24:n vuoteen asti ja toivo on mennyt sen suhteen että ahdistus lähtisi pois sillä minulle on kokeiltu yli kymmentä erilaista lääkettä.

kärsinyt tarpeeksi kirjoitti:

mulla on ollu 3luokasta asti oksentamisen pelko ja vanhempana mulla todettiin psykoottinen masennus,pakko-oireinen ahdistuneisuus häiriö ja epävakaa personallisuus häiriö.
oksentamisen pelko on ollut mulla tosi pahana sillä en ole voinut välillä olla missään tekemisissä ihmisten kanssa.tälläkin hetkellä olen psykiatrisessa sairaalassa hoidossa masennuksen ja ahdistuksen takia :( elämäni on ollut niin rajoittunut 3luokasta 24:n vuoteen asti ja toivo on mennyt sen suhteen että ahdistus lähtisi pois sillä minulle on kokeiltu yli kymmentä erilaista lääkettä.

Lue lisää

oksentamisen pelkoa. Bussimatkat ja ravintolassa käynti on välillä hankalaa kun pelottaa että oksentaa hienon ravintolan pöydälle. Minulla myös tuo pelko ruokkii itse itseään, eli kun ajattelen että minulla taitaa olla paha olo-nyt oksennan niin minulle oikeasti tulee todella tukala tunne ja alan voimaan oikeastikin fyysisesti pahoin. Rajoittaahan tämä elämää kun ei kunnolla voi nauttia ruokailusta :(

Itsekkin olen pitkään käynyt ammattiauttajalla juttelemassa, monta vuotta ja joskus 5 vuotta sitten? söin Cipralex? nimisiä lääkkeitä, ei tunnu tehoavan tai sitten en vain nuorena kehdannut/viitsinyt yrittää mikä nyt harmittaa, mitä jos asiat olisivatkin paremmin?

Itse sain kerran ulkomailla viikon pituisen oksennustaudin josta sairaalaankin tiputukseen jouduin ja kuinka ajattelin että jestas, kunnon siedätyshoitoa, mutta vaikka niin järkyttävän oksennustaudin pukkasi että olin kipeänä lentokoneessakin enkä saanut syödä edes mitään ja pelko oli mitä suurin, tuntuu että se ei auttanut, huomasin sen etten kuollut siihen, silti en jotenkin osaa ajatella sitä niin vaan pelottaa aina aivan vietävästi!

Jos on jotain vinkkejä/apuja mitkä helpottaisi mahdollisesti niin antaa kuulua ja tsemppiä kaikille!

kohta loppuu palanu2 kirjoitti:

Itsekkin olen pitkään käynyt ammattiauttajalla juttelemassa, monta vuotta ja joskus 5 vuotta sitten? söin Cipralex? nimisiä lääkkeitä, ei tunnu tehoavan tai sitten en vain nuorena kehdannut/viitsinyt yrittää mikä nyt harmittaa, mitä jos asiat olisivatkin paremmin?

Itse sain kerran ulkomailla viikon pituisen oksennustaudin josta sairaalaankin tiputukseen jouduin ja kuinka ajattelin että jestas, kunnon siedätyshoitoa, mutta vaikka niin järkyttävän oksennustaudin pukkasi että olin kipeänä lentokoneessakin enkä saanut syödä edes mitään ja pelko oli mitä suurin, tuntuu että se ei auttanut, huomasin sen etten kuollut siihen, silti en jotenkin osaa ajatella sitä niin vaan pelottaa aina aivan vietävästi!

Jos on jotain vinkkejä/apuja mitkä helpottaisi mahdollisesti niin antaa kuulua ja tsemppiä kaikille!

Lue lisää

kokeile mynthon pastilleja tai sisuja kun meinaa tulla oksennus..mulla ainakin auttaa siihen ettei tule oksennus,mutta ahdistukseen se ei auta.

kärsinyt tarpeeksi kirjoitti:

kokeile mynthon pastilleja tai sisuja kun meinaa tulla oksennus..mulla ainakin auttaa siihen ettei tule oksennus,mutta ahdistukseen se ei auta.

Mynthoneita ja sisuja, hauskan kuulosta, täytyy kokeilla, kiitos vinkistä! :)

kohtloppuupalanu kirjoitti:

Mynthoneita ja sisuja, hauskan kuulosta, täytyy kokeilla, kiitos vinkistä! :)

joo kyllä varmasti kuulostaa :D mutta mulla on auttanu..laittele viestiä kun oot kokeillu :) ois kiva tietää toimiiko se jolleki muulle ku mulle..

Meitä emetofoobikkoja on paljon, suosittelen emettien omaa foorumia, en nyt muista osoitetta, googlettakaa!

Niin, jotain neuvoja jos osaisin antaa... Jos ensin kerron omasta fobiastani. Se on ollut jostain ala-aste ikäisestä asti, en tiedä mistä on tullut. Jossain vaiheessa oli niin paha että en pysytnyt edes sanomaan sanaa oksennus. On kyllä todella inhottava fobia, mutta olen kertonut siitä monelle ja jos joku on jotain alkanut ivata asiasta niin olen vain todennut että kerro oma pelkosi niin voin nauraa sille.

Joskus aikuisuuden kynnyksellä pelko katosi melkein kokonaan pariksi vuodeksi. Kun aloin yllättäen kärsiä pahoinvoinnista, josta tuli lopulta jokapäiväistä, pelko palasi. Nyt pahoinvointieni syyksi on paljastunut kilpirauhasen vajaatoiminta, vaikka lekurit kovin yrittivät väittää että olisin masentunut. Vaikka pelkoni ruokkiikin itse itseään, pahoinvointini on suurimmaksi osaksi aitoa. Onneksi lääkkeet ovat jo vähän auttaneet. Lisäksi minulla on refluksitauti, jonka ansiosta ruokailun jälkeen mahansisältöä saattaa nousta ruokatorveen, oikeen omiaan aiheuttamaan pelkoa. Minulla on myös todettu OCD, eli pakkoneuroosi. Olenkin pyrkinyt selvittämään liittyykö emetofobia ocd:hen, ehkä joskus saan vastauksen.

Niitä neuvoja. Eli pahoinvointtiin kannattaa kokeilla esimerkiksi, ruotsin tippoja, carmolista, kamferia ja piparminttua. Itselläni auttaa kamferi. Lekurilta voi myös pyytää pahoinvointiin lääkettä, minä käytän primperania. Joskus myös puolikas rauhoittava auttaa (käytän niitä vain pahaan pahoinvointiin). Vichy helpottaa myös oloa, varsinkin jos on tarvetta saada röyhtäistä. Ja jokapäiväisestä ripulista pääsin eroon Biolatte Boulardii kuurin avulla. Luin siitä keskustelupalstalta ja ajattelin että kokeillaan nyt sitäkin. Tuote on suolistohiiva ja sitä saa luontaistuotekaupoista. Ripuli loppui yllättäen noin viikon päästä eikä ole nyt puoleen vuoteen tullut takaisin. Hypnoosiakin olen kokeillut ja vaikka en siitä sen kummempaa apua saanut, uskon että sitä kannattaa kokeilla. Yksi pahoinvoinnin poisto mielikuva, jonka hypnotisoija opetti, on kyllä jelpannut. Jos tulee tärinäkohtauksia pahoinvoinnin aikana, viileä kääre auttaa ainakin mulla. Maha kramppaili yhteen vaiheeseen ja kylmä auttoi aina. Ilmeisesti krampit johtuivat kilpparista. Ai niin ja kokeilkaa pahoinvointirannekkeita! Maksaa noin kympin ja painavat ranteessa pahoinvointia lamaannuttavaan kohtaan.

Ammattiemetti kirjoitti:

Meitä emetofoobikkoja on paljon, suosittelen emettien omaa foorumia, en nyt muista osoitetta, googlettakaa!

Niin, jotain neuvoja jos osaisin antaa... Jos ensin kerron omasta fobiastani. Se on ollut jostain ala-aste ikäisestä asti, en tiedä mistä on tullut. Jossain vaiheessa oli niin paha että en pysytnyt edes sanomaan sanaa oksennus. On kyllä todella inhottava fobia, mutta olen kertonut siitä monelle ja jos joku on jotain alkanut ivata asiasta niin olen vain todennut että kerro oma pelkosi niin voin nauraa sille.

Joskus aikuisuuden kynnyksellä pelko katosi melkein kokonaan pariksi vuodeksi. Kun aloin yllättäen kärsiä pahoinvoinnista, josta tuli lopulta jokapäiväistä, pelko palasi. Nyt pahoinvointieni syyksi on paljastunut kilpirauhasen vajaatoiminta, vaikka lekurit kovin yrittivät väittää että olisin masentunut. Vaikka pelkoni ruokkiikin itse itseään, pahoinvointini on suurimmaksi osaksi aitoa. Onneksi lääkkeet ovat jo vähän auttaneet. Lisäksi minulla on refluksitauti, jonka ansiosta ruokailun jälkeen mahansisältöä saattaa nousta ruokatorveen, oikeen omiaan aiheuttamaan pelkoa. Minulla on myös todettu OCD, eli pakkoneuroosi. Olenkin pyrkinyt selvittämään liittyykö emetofobia ocd:hen, ehkä joskus saan vastauksen.

Niitä neuvoja. Eli pahoinvointtiin kannattaa kokeilla esimerkiksi, ruotsin tippoja, carmolista, kamferia ja piparminttua. Itselläni auttaa kamferi. Lekurilta voi myös pyytää pahoinvointiin lääkettä, minä käytän primperania. Joskus myös puolikas rauhoittava auttaa (käytän niitä vain pahaan pahoinvointiin). Vichy helpottaa myös oloa, varsinkin jos on tarvetta saada röyhtäistä. Ja jokapäiväisestä ripulista pääsin eroon Biolatte Boulardii kuurin avulla. Luin siitä keskustelupalstalta ja ajattelin että kokeillaan nyt sitäkin. Tuote on suolistohiiva ja sitä saa luontaistuotekaupoista. Ripuli loppui yllättäen noin viikon päästä eikä ole nyt puoleen vuoteen tullut takaisin. Hypnoosiakin olen kokeillut ja vaikka en siitä sen kummempaa apua saanut, uskon että sitä kannattaa kokeilla. Yksi pahoinvoinnin poisto mielikuva, jonka hypnotisoija opetti, on kyllä jelpannut. Jos tulee tärinäkohtauksia pahoinvoinnin aikana, viileä kääre auttaa ainakin mulla. Maha kramppaili yhteen vaiheeseen ja kylmä auttoi aina. Ilmeisesti krampit johtuivat kilpparista. Ai niin ja kokeilkaa pahoinvointirannekkeita! Maksaa noin kympin ja painavat ranteessa pahoinvointia lamaannuttavaan kohtaan.

Lue lisää

Heihei, täällä on tullu lisää juttua, toivottavasti mut huomataan vielä kanssa... Onko teillä tässä samassa kun maha menee löysäksi jne niin alavatsakipuja jotka sitten helpottaa melkein heti ns.tyhjennyksen jälkeen?

Mitähän toi hypnoosi noin suurinpiirtein maksais, haluaisin kyllä testata kaikki mahdolliset konstit... Tämä on meinaan ärsyttävä fobia!!

Täytyykin pistää korvan taa tämä Biolatte Boulardii, kun menee seuraavan kerran luontaistuotekaupassa!

Hmm, mulla on nyt kuulemma vasta löydetty jonkin sortin kilpirauhasen vajaatoiminta, voisiko se todella aiheuttaa pahoinvointia, kun mulle tuputetaan siitä samaa masentuneisuus -asiaa...?

Ja vielä, en tiedä mutta pakko sanoa, jos tulee tärinäkohtaus ja on vielä oksettava olo ja sitä pelkää, on se aivan JÄRKYTTÄÄVÄÄ!!

JA sille henkilölle joka suositteli syömään mynthoneita tai sisuja niin en ikinnä pystynyt ottamaan kyseistä pastillia suuhu jos pahaolo oli yltynyt isoksi, en vain kertakaikkiaan pystynyt :( Muuten kyllä maistu kyseiset pastillit oikein hyvin ja ei se olo pahentanut jos oli hieman huono olo vaikka sellaisen söi, mutta jotenkin en vain saa mitään alas jos on huono olo, koska ajatteen sen jotekin niin että jos oksennan niin haluan oksentaa mahdollisimman vähän..... -.-

Tsemppiä ny ja jaksamista kaikille!

Ainiin sitä vielä, että mahani on tosi harvoin kipeä, mutta löysällä ainakin 5 kertaa viikossa. Eli mulla ei ole mitään alavatsakipuja, ääniä ja vääntämistä kyllä, mutta ei kipua.

lgg kirjoitti:

Ainiin sitä vielä, että mahani on tosi harvoin kipeä, mutta löysällä ainakin 5 kertaa viikossa. Eli mulla ei ole mitään alavatsakipuja, ääniä ja vääntämistä kyllä, mutta ei kipua.

Lue lisää

Hyvä että oot vähä saanu helpotusta noihin stressi- ja muihin tilanteisiin! :)
Voi olla että sulla on ns stressimaha, reagoit kaikkeen (huomaamattakin) mahalla ja siksi se on välillä sekaisin.. Itselläni on joskus sellasta myös, ärsyttävää kun johonkin pitäisi lähteä!

Kiva nähä että on tullu uus kirjottaja, ite käyn joskus aina kattelemassa jos tänne olis tullu uusia tekstejä... Oon siis kirjotellu aikasemminkin tänne nimimerkillä (aina vähän muuttunu...parilla kirjaimella) ''kohta loppuun palanu'' jne

Ja olen vasta 12 vuotias