ystäväni saa piakkoin aika kosolti rahaa, ja olen suunnattoman kateellinen.
itse olen peruspv rahalla samoin mies. meillä on n. 160 000 velkaa vanhassa rahassa, pieleen menneen yritystoiminnan takia. nyt ollaan pian voudin juttusilla, se tulee viemään yht 500e veronpalautuksenkin tietty.
juuri ja juuri pärjätään. töitä ei saada, ja mitä se kannattaakaan, kun viedään lähes kaikki. ollaan sen ikäisiä että ...keski-iässä.
miehellä oli 20v hommia mutta saneerattiin pois.
nyt tämä ystäväni, joka ei ole liioin työpäivää tehnyt, hummannut vaan, saa hirmuiset rahat. niillä vois meitäkin jeesata ees vähän. mutta eipä tuo ees kahvia tarjonnut. mitä, pitäiskö tässä olla iloinen hänen puolestaan vai miten tästä selviää. jotkut ne putoaa aina jaloilleen tässä elämässä, vaikka kuinka on mennyt huonosti ja holtittomasti hällä ennen.
itse olen peruspv rahalla samoin mies. meillä on n. 160 000 velkaa vanhassa rahassa, pieleen menneen yritystoiminnan takia. nyt ollaan pian voudin juttusilla, se tulee viemään yht 500e veronpalautuksenkin tietty.
juuri ja juuri pärjätään. töitä ei saada, ja mitä se kannattaakaan, kun viedään lähes kaikki. ollaan sen ikäisiä että ...keski-iässä.
miehellä oli 20v hommia mutta saneerattiin pois.
nyt tämä ystäväni, joka ei ole liioin työpäivää tehnyt, hummannut vaan, saa hirmuiset rahat. niillä vois meitäkin jeesata ees vähän. mutta eipä tuo ees kahvia tarjonnut. mitä, pitäiskö tässä olla iloinen hänen puolestaan vai miten tästä selviää. jotkut ne putoaa aina jaloilleen tässä elämässä, vaikka kuinka on mennyt huonosti ja holtittomasti hällä ennen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
sellaista, epäreilua nimittäin. Oikeastaan nimenomaan kannattaisi opetella olemaan iloinen hänen puolestaan, koska se on tapa päästä eroon kateudesta. Helpommin sanottu kuin tehty mutta kannattaa yrittää.
Eihän se raha ole kuitenkaan sinulta pois eli sinun rahapulasi ja hänen rahansa eivät ole mitenkään yhteyksissä toisiinsa.
Ja hei, olettehan tekin pudonneet jaloillenne. Otitte riskin ja perustitte yrityksen. Se ei toiminut mutta olette edelleen hengissä. Ja te pärjäätte vaikkei se helppoa olekaan. Voitte olla ylpeitä itsestänne!
no en voi olla iloinen, en voi. samaa sanoi eräs ihminen 10 minuuttia sitten, sellainen joka nyt ei huonosti pärjäämisestä mitään ymmärrä. eikä paljoa mistään ..ei empatiaa ei mitään, uskoa kulkee kertomassa ovilla päivät pitkät.
on se sillä tavalla "pois", että hän sai sen korvauksen, ja minä se olin kun laadin sen hemmetin hienon valituksen 1,5 vuotta sitten. nyt tulee parhaassa tapauksessa puoli milliä.
ei pudottu jaloillemme, vaan ollaan korvia myöten veloissa, joista ei selviä kuin ihmeellä. ei normaaleilla vähäpalkkaisilla töillä, ei ikinä.
olen käynyt tänään viimeksi kriisityöntekijällä (ei psykologi tms) juttelemassa kaikesta. mulla ei ole lääkitystä, eikä tässä sitä tartte. syön, nukun jne. mutta ihan pakko on käydä jossain kertomassa. itse halusin. siellä olen ihan rehellinen ollut. pyysi ensi kerraksi laittamaan listan, mikä mulla on paremmin kuin tuolla ystävälläni ja mikä taas hällä. että onko meillä kuitenkin jotain paremmin, ja sitä rataa..
kriisikeskuskäynnin jälkeen tuli tietooni tuo summan jumalaton suuruus (mun mielstä on suuri, hänelle täysin tuntamaton summa, samaten kuin mullekin) joka nyt vihertää naamani tässä.
mistä me voimme olla ylpeitä ? olis kiva tietää. että ollaan hengissä? mutta ei elämän perusedellytyksiä. rahaa ei koskaan mihinkään, laskutkin saa arpoa mitkä maksaa, mitkä ei. en tarvitsisi puolta milliä, mutta oispa se kiva jos ois velasta selvinnyt. nyt se vaan kasvaa korkoa, ja voutit nostaa hyvää liksaa. luottotiedot menee..
kiitos kannustuksesta. elämä on toisille antelias, toisille epäreilu, toiset kuuluu joukkoon luuserit - mikään ei onnistu.
On kuule muillakin kavereita, joilla on rahaa ja omaisuutta, mutta se EI ole multa pois vaikka mulla ei ole mitään. Hanttihommia pätkittäin, joilla ei edes vuokraa maksa. Väliinputoaja kuten sanotaan. Silti, se mitä muilla on ei todellakaan kuulu muille, kun niille. Helvettiäkö teille mitään pidä antaa. Ei täällä kukaan mitään ilmaseks saa. Jos edelleen olet noin helvetin ahdasmielinen ja oot sitä mieltä, että rikkaiden rahat ja omaisuus on sulta pois niin mene jumalauta ruikuttamaan Nokia-miljonääreille, että sulle kuuluu osa. Siinähän sit perustelet, et miks. Annoitko muka ite köyhille rahaa kun teillä vielä se firma pyöri ja fyrkkaa riitti. TUSKIN!
eipä se pyöriny kuin 1,5 vuotta eikä kovin ollut mistä jakaa.
ei ole varaa maksaa vuokraa eikä mitään ainakaan ajoissa. mies sillon saneerattiin työstä pois, ja koulutusta ei ole. hyväksi käytettiin meitä sen stanan firman kans, aika rankasti kustiin.
et voi tietää meän tilannetta niin älä viitsi, vai onhan se kiva lyödä lyötyä tietenkin ja kiroilla.
ilmaseksipa se hän näkyy saavan sen summan...?
niin tekiskin mieli ruikuttaa vaikka kelle, onhan se helvetin väärin että toisilla on tyynyiksi ja patjoiksi asti. epäreilu maailma.
oltiin hemmetin anteliaita ja liian kiltttejäkin kauppiaita muuten.
vaikutat kyllä oudolta ollaksesi köyhä- -
me ollaan ylipäätään liian kilttejä ukkoni kans, ja tyhmyydestähän sakotetaan. no, ajattelin että tänne uskaltais sanoa miltä tuntuu, mutta ei näköjään. ei vissiin ole tuttu tilanne kelleen muulle, tai kukaan ei ees anonyyminä uskalla paljastaa todellista minäänsä.
en väitäkään että kaikki rikkat ois onnellisia jne, ENKÄ sitäkään ole vailla että rikas tässä pitäis olla, kunhan ees tulis jotenkin toimeen.
ja OLEN - molemmat ollaan - tehty liikkuja asioitten parantamiseksi, mutta ei kun ei. toisilla ei ole tuuriakaan matkassa tässä elämässä pätkän vertaa. onhan se jo sanontakin että "raha tulee rahan luo" - se sitten pitää tosiaankin paikkansa.
..tilanne helpottaa aikaa myöten! Toivon voimia aloittajalle ja hänen miehelleen.Elämä ei tosiaankaan aina ole niin reilua,mutta katkeruuteen ei silti saa jäädä kiinni.Muuten katoaavat pian elämästänne nekin ilot,mitä siinä vielä on jäljellä...
Suosittelen sinua aloittaja nyt ottamaan selkeästi etäisyyttä tuohon rahaa omistavaan ystäväänne! Kun kerran itsekin tiedostat kateuden tunteesi häntä kohtaan,niin lienee kannaltasi viisasta ottaa häneen hieman etäisyyttä.Ystävä voit toki olla jatkossakin,JOS uskot pystyväsi tasavertaiseen ystävyyteen sinua rikkaamman kaverisi kanssa.Muussa tapauksessa kannattaa kaveeraaminen lopettaa.Tuolla kaverillasi ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta antaa sinulle ja miehellesi rahoistaan, se sinun kannattaisi tosissasi muistaa! Itseasiassa raha-tilanteiden vertailun ei edes pitäisi juurikaan kuulua ystävyys-suhteisiin...Ikävää, että teillä on taloudellisesti vaikeaa,mutta kaverisi rahat pelastuksenanne sinun kannattaa tyystin unohtaa.Itseasissa kaverisi voisi jopa koea suurena loukkauksena itseään kohtaan,jos tietäisi, että sinä mielessäsi laskeskelet hänen rahojaan päässäsi...
Keskity ennemmin vaalimaan omaa ja miehesi hyvinvointia,ja yritä löytää pieniä ilonaiheita elämästäsi.Niitä löytyy kyllä,kun keskityt ajattelemaan niitä.Se kateus ei oikeasti kannata, eikä sinua ja miestäsi pelasta!
olemme auttaneet ko henkilöä monesti elämässään, mm itsetuhoinen oli jne jne..
kiitos vain kannustuksesta. hän MYÖNSI minun panokseni ja osuuteni tapahtuneeseen! mutta tosiaan, ei edes kahvia keittänyt.
ei se mitään, saadaan me kotonakin ja parempaa onkin, ihan oikeasti. mutta kun kilometrikaupalla pyöräiltiin kylmällä ilmalla, ja takaisin tullessa vielä kovempi vastatuuli, niin automaattisesti me oltais vastaavassa tilanteessa pantu pannu höyryämään.
ja niinkuin me ollaan kumpaistakin passattu.
yleensäkin me passataan ja palkitaan kaikki mahdolliset ihmiset pienimmistäkin asioista, joita he tekevät meille, ja KAIKKI MUUTKIN. ei toteudu kultainen sääntö elämässä.
(((tiedän että jos me saataisiin joku lottovoitto tms niin ukkoni jakaisi sinnekin minne ei niin kannattaisi, esim todella saamattomalle sisarukselleen ja heti talot ja mannut ja muut))
oppia ikä kaikki.
Uskon että sinua harmittaa.Harvapa tässä olisi niin jalo että ei tuntisi kateuden häivääkään.En ymmärrä ihmisiä jotka ylipäätään puhuvat rahasta,itse en pitäisi suurista summista meteliä...kuten joku tuossa neuvoikin jos sinulla on kurjaa nyt niin ole vähemmin tekemisissä sen ihmisen kanssa.Itse olen joskus ollut kade mutta ajan mittaan toisen menestykseen tottuu ja yrittää ajatella itse positiivisesti.Nyt teidän molempien omanarvontunto on saanut kolauksen ja miettikää vaikka suhteenne hyviä puolia...ja olette selvinneet!!
täytyy todeta, että en voisi lahjoittaa miljoonaa hyväntekeväisyyteen, jos sellaisen saisin.
sitten kyllä, kun omat asiat olisivat raiteillaan. omat ja läheisten, lähinnä koskee molempien vanhempia.
esim että schumi antoi tsunamin uhreille, niin hyvä oli antaa, kun ei missään tuntunut - minun mielestäni.
Minun käy sääliksi sinua, ei siksi että teitte konkurssin, vaan siksi että ettet pääse katkeruudesta eroon.
Itse olen hyvin köyhä, meilläkin vie vouti osan miehen rahoista ja itselläni on liian suuret velat tuloihin nähden. Kitkutellaan juuri ja juuri eteenpäin, nytkin on vuokria maksamatta, kun välillä pitää hoitaa muita laskuja pois. Kaikki tämä on kyllä omaa syytämme, emme ole hoitaneet opintoja niinkuin pitäisi, minä otin velkaa, vaikkei ollut varaa maksaa takaisin ja mekin olemme olleet jossain vaiheessa ihan liian kilttejä.
Minulla on ystävätär, joka on Nokialla töissä, esimiesasemassa. Hän tienaa kuusinkertaisen summan minuun verrattuna ja saa myöskin pieniä optioetuja. Näin on ollut meidän ystävyytemme alusta asti, tapasimme aikoinaan yhteisten tuttujen bileissä ja ollaan aina oltu toisillemme olkapäänä, kun on ollut avioeroja ja muutakin murhetta esim. lasten kanssa.
Mulla ei tulis mielenkään vihata häntä hänen rikkautensa takia!!! Hänellä on varaa vaatteisiin, autoihin, omaan taloon, matkoihin, yms. mistä minä en edes haaveile enää 35-vuotiaana pätkätyöläisenä. Kyllä hän kahvit keittää kun tulen kylään, mutta en minä muuten häneltä mitään saa. Ja silti voin vilpittömästi olla onnellinen hänen menestyksestään, sillä hän on hoitanut hommansa järkevästi ja on hänellä ollut esim. työasioissa vähän tuuriakin. Ei hänen onnensa ole minulta pois, minullahan on hyvä kultainen mies, hyvä terveys, ihanat lapset ja paljon pientä iloa elämässä.
Jos kuvittelet, että olisit onnellinen kun saisit ystäväsi rahat itsellesi, olet väärässä. Onnelliseksi tulet vain luopumalla kaikesta pahasta elämässäsi. Etkös näe, miten paljon pahaa mieltä katkeruus tuo sinulle? Kun luovut katkeruudesta, mielesi on hyvä. Ja tunnet olosi onnelliseksi. Niin yksinkertaista se on.
Raha-asioissa sinua auttaa velkaneuvoja, diakonissa ja sosiaalityöntekijä. Asioilla on taipumus järjestyä, vaikka joudutkin tietysti kitkuttelemaan pienillä rahoilla vielä pitkään. Tsemppiä sinulle, kyllä se elämä siitä valaistuu!
En allekirjoita sellaista, etteikö raha YHTÄÄN tuo onnea elämään.
Se on hiukan, tai paljonkin oikeastaan, eria asia jos on ollut alun alkaen varakas. Sen sijaan, jos yhtäkkiä jollekin täydelliselle rontille tulee jokin hypervoitto - ja nousee sanottaisko nyt pissa päähän..?
Jos yhtäkkiä onkin niitä ns parempia ihmisiä, kun onni potkii, ja unohtaa mikä luuseri oli ennen, ja vähät välittää siitä mitä saanut osakseen itse pahoina päivinä..
Siksi toisekseen: kyllä on asioita joita saa "ilmaiseksi." Et sellaista väitä, mutta joku tuolla väitti. Eivät käikki raada otsa hiessä menestyksensä eteen, vaan synnytään maybe kultalusikka suussa, peritään, onni potkaiseen tms.
Sitten on heitä, jotka raatavat ja yrittävät yhtä jos toistakin, mutta kun ei ole tarkoituskaan että kaikilla on asiat ok, niin näin se vain on. Ja TUURI - sitäkin tarvitaan joskus. Jotkut ovat hannu-hanhia.
Tottakai asenteella on merkitystä; jotkut on vähään tyytyväisiä. Perusasiat riittäisikin monelle, vaan entä kun ei ole niitäkään.
JA - tietysti ON miljoonia miljoonia ihmisiä maailmassa, joilla ei ole ruokaa - tai edes puhdasta vettä. Ja jotka asuvat kaatopaikoilla tms..
Tottakai tuota hätää ON. Ja, maailman varat ja hyvyyshän ovat jakaantuneet epätasaisesti ja väärin. Fakta mikä fakta. Onneksi kukaan ei voi viedä mitään mennessään, ja on myös asioita joita EI voi ostaa.
tuolla noita notkuu pitkäripaisen liepeillä hemmoja,jotka hengissä nekin :D jotkut hyvinkin kauan..
mitä virkaa jos ei virkaa?
raha ei tuo onnellisuutta, näkeehän sen noista maailman ökyrikkaista millaista elo joillakin.
toisaalta kaikilla ökyilläkään ei mene hampaat takahampaat keltaisiksi. (eli p..a päähän)
jotenka: kyllä se elämää HUOMATTAVASTI helpottaa, kun ei KAIKEN aikaa tarvitte huolehtia että saa edes tavanomaiset laskut maksetuiksi ja pysyy edes jonkinlaisessa leivässä. ilman tosiaan jotain lainailukierrettä.
sosiaaliluottokin pitää maksaa takaisin. diakonit joo...niiltä saa jonku ehkä ruokapussin, vaan entä jos ei voi syödä mitä toiset siihen valinneet.
sekin ihme juttu se eu-ruoka homma ? lastataan tavaraa just toisten puolesta. miksei voi hakea itse sitä mitä tosiaan tarvitsee? niille ketkuille vois antaa valmiin pussin, tosin ne osaa mennä nurkalle myymään ne ruuat-nähty on! mutta meille muille jotka ei olla deekuja, -sais ostaa itse millä käyttöä?
niin, tarkotus oli todeta vaan että tietty määrä rahaa poistaa huolta ja edistää sitä kautta myös terveyttä jopa. ainainen stressi sairastuttaa.
eli hankala se on hymyillä jos perusasiat ei ees ole kunnossa, ja kärsii siitä liittokin vaikka muuta väitettäisiin.
en osaa kaivata rikkauksia ja yltäkylläistä elämää kun ei ole koskaan ollut. mutta normaali toimeentulo pitäisi kaikilla olla.
tottakai se riepoo kun joku saa ilman omaa ansiotaan kovin paljon. kaikilla maailman ihmisillä olisi asiat suht ok, ellei kaikki hyvä olis jakaantunut niin pirun epätasaisesti, ja epäreilusti.
tuntuu, että jos itsellä olis kosolti kaikkea, niin tokko unohtaisin millaista oli joskus... uskoisin että antaisin tarvitsevillekin. ainakaan en olisi kokonaan auttamatta.
Kateus ei kannata, ei ikinä eikä missään olosuhteissa. Sen sijaan se katkeroittaa ja myrkyttää mielen sekä tuhoaa ihmisssuhteita. Olen ollut useastikin työttömänä ja kituuttanut olemattomilla tuloilla, mutta joutunut myös kateuden kohteeksi mitä ihmeellisimmistä syistä.
Kateutesi ja katkeruutesi ei sinua auta, se ei ole omaksi parhaaksesi. Annan sinulle seuraavan neuvon, jonka olen omassa elämässäni hyväksi havainnut: tutustu Raamattuun. Varaa aikaa hiljentymiselle ja aloita vaikka Johanneksen evankeliumista. Kun olet päässyt Uuden Testamentin loppuun, huomaat löytäneesi uusia näkökulmia elämääsi.
Jos antaa kateuden asua sisimmässään, siitä on hankala päästä eroon. Valitettavasti täällä eivät mene puntit tasan: toinen näyttää saavan liian paljon liian helpolla. Kukaan ei kuitenkaan vie täältä omaisuuttaan mukanaan ikuisuuden rajan taakse, siellä vallitsevat erilaiset arvot. Mitä elämä sitten tuokaan tullessaan, kadehtimalla toisia ei voita mitään.
??
juuri uskovaisen pitäisi tietää mitä raamatussa sanotaan esim että "jos näet ystäväsi alastoman ja sen päivän ruokaa vailla ja menet ja sanot `pysyttele ravittuna ja vaatetettuna`.. mutta et tee mitään - niin miten sinun uskosi ilmenee käytännössä."
jotain tuohon suuntaan se menee.
Aivan jusst noin on asia. Ja jos ei ole niita elämän pieniäkaan asioita ole joista hirviästi iloita?
Mulla kans velkaa eikä mitään mahdollisuuta selvitä ikinä. Kovasti on jätetty ulkopuolelle että selvitkööt miten lystää.
Tietenki saa sen sosiaalilunkan rahan ja kelan rahan ja mutta ei aina ole ruokaan rahaa. vuokra on aina myöhässä vähintään 2viikkoa ja monista laskuista tulee huomautuksia ja lisämaksua.
Kyllä oli joskus asiat kunnossa vaan ei enää eikä tule.
Rahat on kasassa tässä maailmassa. Se vain niin on asia. Ei ole lapsia ja onneiksi niin.
Onneksi ei olla ratkettu ryyppäämään vaikka on viiniä kellarissa. Tuli edes niitä poimittua ja olisin enempiki poiminu myyntiinkin jos ois jotain kyytiä joskus saanu muutakin kun fillarinrämällä polkea. Vaan eihän niistä makseta , puolukkakin 70 senttiä kilo. Onneksi on omaksi tarpeeksi. Sekin mättää ja pielessä. kun joku kuitenkin kerää lopputuotteista hyvät ropot kun sata kiloa sokeria seassa!
Me ei kans olla itse syypaita tähän tilanteeseeemme.
Ei meilä ole rikkauta ystäviä ja ollaan kyllä oltu
vierraanvaraisia joskus kun niitä aikoinaan kävi muttei semmosta enää arvosteta eikä yhteyksiä pidetä ehhei. Löin aikaa sitten hanskat tiskiin sen suhteen. Kun ei vastaata yhteydenottoihin eikä mitään niin ei sitten. Kyllä ymmärrän jos sitten joku kyllästyy
ihan kaikkeen ja masentuu. Sitten kaupataan masennuslääkkeitä ja terapoita muttei ne poista ongelman syitä! Mömmöissäkö pitäisi kulkea että sitten jaksaa hymyillä vaikkei mitään hymyilyn aihetta??!
Ettei häiritse omalla olemuksella toisia ihmisiä ja pilaa maisemia.
Mulla ei ole muuta ihanaa kuin koira.
Ystäviä oikeastaan
yksi ehkä. Oli useita joskus. Paras kuoli vuosi sitten.
Olen kokenut monesti kateutta ystäviäni kohtaan, milloin mistäkin asiasta. Vinkiksi kerron, että kannattaa sanoa se ääneen. Etpä usko kuinka se laukaisee tilanteen. Kateus on loppupeleissä "normaali" tunne ja tilanteessasi aivan ymmärrettävä. Ennemminkin olisi epänormaalia jos et olisi mukamas yhtään kateellinen... jatkoja!