Olemme olleet seitsemän vuotta naimisissa, meillä on kolme pientä lasta. Viimeisen vuoden meillä on ollut todella hankalaa. Miehelläni on ollut paineita töissä, ylennyksen takia. Ja mielestäni hän on ollut masentunut. Lopulta hän alkoi hajoittamaan huonekaluja... Otimme tauon,hän muutti pois. Hän löysi heti uuden naisen työpaikaltaan. Kuukauden hän kävi melkein päivittäin riitelemässä kotona ja samalla hänellä oli kiihkeä suhde tähän uuteen. Itse olin todella masentunut, hoidin lapsia ja yritin kasata itseäni. Nyt hän haluaisi takaisin. Ei kuulema tajunnut mitä teki. Lähetteli kukkasia ja kaikenlaista muuta. Ajattelin että ehkä... Mieheni jätti tämän toisen ja aioimme katsella jonkun aikaa. Mutta nyt en tiedä jaksanko. Hän pitää edelleen yhteyttä kaverina tähän toiseen, ei asu kotona, työpaikkaa ei vaihda, minkä ihan ymmärrän. Mutta kun kaikki kuulema vain ahdistaa. Itse haluaisin rakentaa luottamusta ja selvittää asiat ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Mielestäni mieheni tulisi välttää työpaikan yhteisiä illanviettojuttuja ainakin näin aluksi, että saisimme asiamme kuntoon. Mutta hän ei halua, tulee muka katkeraksi semmoisesta. En todellakaan tiedä mitä tehdä... Toisaalta epäilen onko tällaisella parisuhteella annettavaa enää minulle..(hoidan lapset yksin kotona ja odottelen mitähän se mies nyt tekee..) En tiedä!!
Kaipaisin neuvoja
tuskainen
7624
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
miehesi hoitoon. Hän tervitsee mielialalääkitystä tms. itse olin tälläisen miehen kohteena, hän on samassa työpaikassa, halusi erota, ei osannut päättää. Monta kertaa lähti kotoaan, aina palasi, lopulta päätti muuttaa luokseni, asui kuukauden, sukulaiset ja vaimo uhkailivat. Nyt on mennyt takaisin, kerännyt tavaransa ja jättänyt avaimet pöydälle, ilman mitään selitystä. Kivalta tuntuu oliko vika minussa, eikö hän jaksanut painetta, kun vaimo uhkaili ja nyt hänet on väkisin takaisin saanut. Voiko toisen pakottaa rakastamaan? Miehesi ei tiedä mitä haluaa, älä painosta, anna hänen mennä ja miettiä rauhassa vain sillä tavalla saat liittosi onnistumaan. Tämä mies ei varmasti selviä, sillä en usko että hänen päätöksensä palata oli oma ja en usko että hän vieläkään tietää mitä haluaa.
että yleensä kun liitossa alkaa mennä huonosti, kyseessä on mies, jolla on taas vaihteeksi joku hel***in masennus tmv. päällä???!
Sitten sitä syytellään, ja alistetaan toista löytämään itsestään osasyitä tähän "herrojen- tautiin". Näitä tarinoita on niin monia, mutta kysymys tietysti kuuluu: Miksi nainen jaksaa puhaltaa yhteiseen hiileen myös vaikeina aikoina. Jos suhteessa menee huonosti, on mielipide yleensä miehen. Nainen ajattelee paljon laaja-alaisemmin, eikä näinollen heti käytä sanaa huonosti, tai ajattele eroa. Miehellä ei ole luontaista kykyä käsitellä vaikeita asioita. Ensin hän riitelee kotona, sitten häippäsee ryyppäämään, seuraavana päivänä makaa krapulassa, sitten uhkailee erolla, on mustasukkainen naisensa menoista. Lopulta miehen mielestä menee jo niin huonosti että hänellä on lohduttaja, ellei useampiakin. Koko tämän miehisen asioidenkäsittelytavan ajan hän sysää vastuun perheestä (lapsista, kodin hoidosta, ruoanlaitosta,laskujen ym. yhteisten menojen maksamisesta) vaimolleen/tyttöystävälleen. Kuulostaako feministin mielipiteeltä? Ei ole tarkoitus, mutta tällaisen huomion olen tehnyt.
Jos sinulla on tunne että et jaksa, ja mitä ilmeisemmin olet siitä jo puhunut tai yrittänyt puhua miehesi kanssa, niin oiskohan se eroaminen sitten helpoin ratkaisu? Olet antanut miehellesi toisen mahdollisuuden, ja jos hän ei ole valmis tekemään töitä asioiden eteen tai luottamuksen saavuttamiseksi, se mielestäni tarkoittaa, että olet itsestäänselvyys.
Ehkäpä tämä toinen nainen hänen työpaikaltaan onkin lempannut hänet. Ehkäpä tämä toinen nainen ei ole alistunut miehesi vallanhaku keinoihin, on pistänyt kampoihin tai antanut samalla mitalla takaisin. Vaihtoehtoja on monia...
"yleensä kun liitossa alkaa mennä huonosti, kyseessä on mies, jolla on taas vaihteeksi joku hel***in masennus tmv. päällä???!"
En todellakaan ole huomannut että miehet erityisesti kärsisivät masennuksesta parisuhteessa. Päinvastoin olen kuullut useasta naisesta, joilla on ongelmia identiteettinsä ja parisuhteen sovittamisessa, mutta en silti luule että se on ainoastaan naisten ongelma!
Omassa suhteessani olen huomannut, että epävarmuuden tunteetja masennus tulevaisuudesta vaihtelevat vuoroin kummallakin, eikä siihen näytä sukupuoli vaikuttavan.
Vaikeina aikoina on molempien vuorollaan tuettava suhdetta ja toista.
jos toisen osapuolen "masennus" käy niin vakavaksi, että hän alkaa käyttäytyä kestämättömäksi, uskon että ainoa terve mahdollisuus on ehtojen asettaminen jatkamiselle. Kaitsun kirjoitus on mielestäni tästä hyvä osoitus. joskus suhde on vain parempi lopettaa, varsinkin jos muutosta ei tapahdu.
minusta kaikista tuntemuksiata olisi hyvä puhua ja kertoa ajoissa ennen kuin asiat alkavat paisua. asioita voidaan muttaa ainakin niin kauan kuin rakkautta riittää, mutta se yksin ei riitä.
molemmilla pitää olla oma vapaus tehdä omia asioita, se ei ole itsekkyyttä, vaan tervettä järkeä. ehkä jos toinen ei kahlitse niin ei ehkä tee mieli TEENNÄISTÄ seikkailua vieraiden ihmisten kanssa.
ja miehet kuunnelkaa nitä mieltä naisenne on baariin lähdostä, vaikka välillä on kiva juoda kunnolla kavereiden kanssa, ei se ole vain ilmoitus asia naiselle. baarissa voi pitää kivaa myös naisensa kanssa ja ehkäpä vain pari tuoppia juoneena.
kiitos kun luit.
Sinun viimeinen kommenttisi oli asiaa!! Täysin asiaa. Oma vapaus, ja kuitenkin jonkinlaiset kompromissit pitävät suhteen kuin suhteen terveellä pohjalla!
Kiitoksia.
Miehesi pitäisi hakeutua hoitoon.
Sinun on aivan turha yrittää ylläpitää parisuhdettanne yksin, se on mahdotonta. Jos toinen loukkaa sinua sanoilla ja teoilla ei selitykseksi riitä "olen masentunut ja ahdistunut".
Miehesi on selvitettävä itse omat ongelmansa ennen kuin kykenee uudelleen tasapainoiseen parisuhteeseen.
Kokemuksesta voin sanoa, että tuollainen suhde on tuhoon tuomittu. Minä olin pari vuotta samassa tilanteessa. Yritin, yritin, itkin ja se oli suoraan sanoen täyttä helvettiä. Tingin omasta ajastani, omista menoistani ja jopa minulle niin tärkeästä koulunkäynnistä. Mies ei tinkinyt mistään. Jos hän tahtoi baariin, hän myös meni, eikä siitä neuvoteltu. Hän syytti, ettei yritetä tarpeeksi, kun kerran puhuin suhteen lopettamisesta. Mikään ei muuttunut vaikka hänkin lupasi yrittää. Lopulta paloin kaikista pettymyksistä ja epäonnistumisen tunteista niin loppuun, että ystäväni ottivat minut hoteisiinsa ja auttoivat näkemään totuuden.
Kannattaa aina yrittää pelastaa hyvä (?) suhde, mutta älä ala minun tavoin kynnysmatoksi. Se voi olla kohtalokasta.
Miehenä sanoisin, että jos miehesi haluaa takaisin niin tee se niiden pelisääntöjen mukaan mitä itse koet tärkeäksi. Älä saata itseäsi tilanteeseen missä sinua käytetään hyväksi vaan kerro hänelle ne ehdot millä sinä suostut jatkamaan.
Olin itse aikoinaan uraihminen ja en näin jälkeen päin muista itse asiassa kumpi minulle olikaan silloin tärkeämpi työ vai kolme lasta. työ oli minulle pakopaikka kun kotona ei mennyt aivan niin hyvin kuin piti. Työ oli koti elämään verrattuna huumetta. Mitä enemmän tein töitä sen vieraampi vaimoni oli ja sitä harvemmalle jäivät rakastelut jne kehä oli valmis. En vieläkään näin kuuden vuoden jälkeen anna itselleni anteeksi kunnianhimoani jonka hintana meinasi olla perhesuhteemme. Meillä kaikki on tällä hetkellä enemmän kuin hyvin. Sitä ei oltaisi saavutettu kuitenkaan jos suhde olisi rakennettu minun mukaani. Tästä olen kuisesti vaimolleni kiitollinen, että silloin hän piti oman päänsä ja kertoi minulle ne pelissäännöt miten suhteemme jatkuisi. Jos homma olisi mennyt mnun ehdoilla olisimme todennäköisesti eronneet hyvinkin nopeasti tai kitkutelleet kriisistä kriisiin. Voimia sinulle tuskainen, pidä oma pääsi. Jos mies josutaa hän todella rakastaa sinua.