oikeasti?alan pikkuhiljaa uskomaan että lyöminen on osa parisuhdetta..olen pikkusen yli kakskymmentä ja elänyt jo tarpeeksi(?)monta vuotta suhteessa jossa ukon suuttuessa nyrkki heiluu..olen niin tottunut särkyyn korvissa ja nenässä,pahaan oloon sisällä..
Oletteko te miehet jotka niin kunniallisesti sanotte että naisia ei lyödä tekopyhiä vai oikeasti sitä mieltä?
joskus tekis mieli vetää itsensä jojoon,mutta kun on noita lapsia..ne onkin ainoa valo mun elämässä.onneksi lapset välttyy näkemästä kaikkea tätä pahuutta joka mun elämääni kuuluu..
mitä pahaa mä teen ansaitakseni tämän???
missä te,lyömättömät mihet,olette ja miten te selviätte ilman lyömistä?
Oletteko te miehet jotka niin kunniallisesti sanotte että naisia ei lyödä tekopyhiä vai oikeasti sitä mieltä?
joskus tekis mieli vetää itsensä jojoon,mutta kun on noita lapsia..ne onkin ainoa valo mun elämässä.onneksi lapset välttyy näkemästä kaikkea tätä pahuutta joka mun elämääni kuuluu..
mitä pahaa mä teen ansaitakseni tämän???
missä te,lyömättömät mihet,olette ja miten te selviätte ilman lyömistä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olisiko jo aika lähteä käymään joko poliisin tai sosiaalityöntekijän juttusilla.
ei kenenkään tarvitse sietää lyömistä
Minä en ikinä löisi vaimoani, tai ketään muutakaan. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka lyövät. Jos olet sellaisen ääliön haltuun joutunut niin suosittelen lähtemään pakoon ja äkkiä.
ei todellakaan ole osa parisuhdetta! Lähdet pois sen idiootin luota!
Minkä ikäsiä lapsia sulla on? Lapset kuule huomaa aika paljon asioita, vaikka ei ehkä uskos. Mun isä nimittäin löi äitiä, ja kyllä me lapset se huomattiin, eikä siinä perheessä todellakaan ollut hyvä olla. Oltiin vaan onnellisia kun äiti lopulta osas lähtee siitä suhteesta pois.
Lyöminen ei todellakaan kuulu parisuhteeseen, saatika sitten henkinen väkivalta.
Eikä minusta sinun kannattaisi olla väkivaltaisessa
parisuhteessa lapsien takia. Millaisen mallin
he saavat isästänsä?
Väkivaltaiset ihmiset ovat henkisesti sairaita.
Itse en voisi kuvitellakaan lyöväni naista tai lasta. Vetäisin itseni mieluummin jojoon.
Sä olet vasta 20, joten sulla on vielä elämä edessä. Älä tuhlaa sitä pelossa elämiseen.
Äläkä syytä itseäsi lyömisestä.
Voimia sulle!!!
Olen itse seurustellut 4 vuotta mieheni kanssa ja koko aikana emme ole kertaakaa kunnolla riidelleet.Pientä sanaharkkaa joskus,siinä kaikki.Tunnen löytäneenisen oikean,mutta tiedän ystäväpiiristäni tapauksia joissa mies lyö ilman syytäkin naistaan.On vaikeaa vierestä katsella hyvän ystävän riutumista väkivaltaisessa suhteessa josta hän ei yrityksistä huolimatta osaa lähteä.Mutta miten antaa itselleen anteeksi sen että jää huonoon ja väkivaltaiseen suhteeseen vain koska säälii miestä joka jäisi yksin,kun toisaala itsellä olisi vielä varmasti mahdollisuus löytää ihana,naista kunnioittava mies rinnalleen..
En oo naisiani lyöny koskaan (ex-vaimoa enkä nykyistä avovaimoa) joskus olen riuhtassut itseni irti otteesta ja joskus olen saanut naiselta jonkunlaisia lyöntejä.Periaatteni on että en lyö ketään, en miehiäkään.Se on kait jonkinlaista ylenmyyttä kun voi pitää itsensä kurissa ja ei tarvi lyödä vaikka toinen siihen yllyttääkin...
Lyöjät on vähemmistö.
Äläkä koskaan TOTU siihen, että sua pahoinpidellään. Sekin on valinta, jonka sä itse teet.
Lyöminen on vihan ilmaus, jolla ei ole mitään tekemistä rakastamisen kanssa. Lyöminen, läpsiminen ja mukilointi ovat tapa alistaa toinen pelolla ja kivulla hiljaiseksi. Samalla siinä vedetään matto omankin itsetunnon alta ja parisuhteen luottamus on myös mennyttä.
Lyöjä siis lyö aina myös itseään.
Lähde pois parisuhteesta, jossa sanojen loputtua "heiluvat nyrkit". Se on selkein vastaus siihen saako sua pahoinpidellä vai ei.
Juuri näin. Aina löytyy syitä läpsiä ja lyödä, kun on joku jolle sen saa tehdä.
Kun ei voi "antaa samalla mitalla takaisin" niin on parasta jättää hakkaaja, joka ei osaa arvostaa eikä rakastaa - edes itseään.
No on olemassa. Itse en naisia lyö, mutta en lyö
kyllä miehiäkään kuin ehkä kehässä.
Väkivalta on ala-arvoista hommaa, johon turvautuvat ne
jotka eivät puhumalla tai järjellä pärjää. Älä menetä
toivoasi! Seuraavaksi kun näyttää siltä että mies on
väkivaltainen, älä jää odottelemaan sitä ensimmäistä
lyöntiä vaan etsi toinen mies. Lyöjät keksivät aina
tekosyyn lyömiselleen.
Anteeksi, mutta huvittaa että koska itse viihdyt yhdessä suhteessa jossa sinua lyödään, oletat että kaikki ovat samanlaisia.
Muista, että kukaan ei anna väkivaltaisille henkilöille valtaa niin kuin joku joka alistuu tuollaiselle kohtelulle.
Niin, ja koska itse tulen perheestä jossa isä löi äitiä, voin kertoa että lapsille EI ole hyväksi olla kodissa jossa tuollaista tapahtuu.
Lapset kaipaavat turvallisuudentunnetta ja voida luottaa vanhempiinsa ja arvostaa heitä. Tuollaisessa suhteessa he eivät saa mitään noista asioista, ja teet vain hallaa lapsillesi viipymällä suhteessa.
eläissään en ole lyönyt kuin yhtä miestä ja häntä
vain hänen ärsyttäessä itseäni. Naista niin omaa
vaimoni taikka muita naisia en ole koskaan
lyönyt ja ihmettelen miehiä jotka lyövät. Nussinut
olen usita mutta aina vain kun ovat ollet siihen
valmiita.
..että olen jäänyt.
en vain saa repäistyä itseäni irti.
toivon parempaa,onhan meillä hyviä hetkiä enimmäkseen.
sukukin kun mietityttää.appivanhemmat on sitä mieltä että "sattuuhan noita","älä provosoi","et sinä lasten kanssa pärjää"(taloudellisesti)niin mietin,että saattuuhan näitä?olen hiljaa,en sano pahasti tai mitään minkä voisi käsittää väärin..niin,en pärjää...
joo.olen kuin olenkin tyhmä!
kyllä minäkin ennen samoin että jos joku lyö kerrankin niin se oli siinä,vaan nyt kun se on todellakin osunut kohdalle,niin...
äh,v*ttu mä oon...
Poistu näyttämöltä nopeasti ja vähin äänin. Mua ei ole yhdessäkään suhteessa mies lyönyt.
Et ole tyhmä vaan haluton tekemään kipeitä päätöksiä. Siinä mielessä et todellakaan ole yksin.
Mutta mitä kauemmin tilannetta sietää, sitä vaikempi siitä on "repäistä itsensä irti". Lähtemisen on oltava järkiperäinen päätös, jossa ei ole tunteille enää tilaa.
Mieti tosissasi vaihtoehtoja nykytilanteellesi ja lastesikin tilanteelle. On olemassa ensikodit, auttavat puhelimet joista kysyä neuvoa, neuvolat, joissa puhua perheväkivallasta jne jne.
Ei sinun tarvitse sietää ja kestää ja olla uhri, voit valita toisinkin, sanokoot suku mitä lystää. Heitä ei ilmeisesti lyödä, joten he eivät edes tiedä mistä puhuvat.
Aloita vaihtoehtojen mietintä jo tänään. Tässä apuvälineitä:
http://www.apua.info/perhevakivalta.html
http://www.turvakoti.net/
http://www.tukiasema.net/auttajat.asp
Aivan sydämessä tuntuu tuo sun pelko ja raivo ja viha ja rakkaus ja kipu. Joo, elin itse samanlaista suhdetta aikanaan, menestyvä mies, hieno koto, hyvät lapset... Miehestäni todella pidettiin, hänellä oli/on suuri sosiaalinen verkosto. Toista olin minä... rikki ja epätoivoinen. Mustelmat oppii peittämään meikillä ja vaatteilla, mutta tunteitaan ei. Kun katselen valokuvia tuolta ajalta, en oikein tunnista enää itseäni. Ulkonäkö on viimosen päälle, mutta silmät tyhjät.
Älä usko siihen, että sinä sen aiheutat käytökselläsi tai käyttäytymättä jättämisellä. Älä usko, ettet pärjää yksin, millainen tahansa elämä kuin tuo mitä elät nyt, on parempi. Älä usko, että se tunne, mitä tunnet on rakkautta, ei se ole, ei hänenkään puoleltaan... Kaikkein vaikeinta olikin päästää irti!
Se mitä te elätte on molempien yhteinen sairaus. Tärkeintä sinun on parantaa itsesi, hänelle et voi mitään! Hae apua jo lastenkin takia, meillä käydään edelleen, viisi vuotta myöhemmin, läpi tuota aikaa... Pieni ihminen ei ehkä ymmärrä kaikkea, mutta vaistoaa sitäkin paremmin.
Olet jo huomannut, että appivanhemmilta tukea ei tule, käänny toiseen suuntaan. Vaikka ammattiauttajalle, hänellä ei ole tunteita mukana... pystyy nopeasti selvittämään päätäsi!
Ja joo, elän nyt suhteessa, jossa EI ole väkivaltaa, arvaappa oliko se mun kokemuksillani helppo rakentaa...?! Suakin odottaa jossain ihana, tavallinen mies, joka selvittää asioita muuten kuin lyöden. Ensin sun pitää vaan selvittää itselles, MIKSI SUOSTUIT JÄÄMÄÄN LYÖTÄVÄKSI!!!
Täällä ainakin minä olen joka olen ollut vaimoni kanssa kohta 20-vuotta ja en ole kertaakaan lyönyt häntä, eikä se ole edes vaikeaa olla lyömättä..ainoastaan olen valittanut hänen muutamasta liikakilosta (sekin aivan turhaan) ja tavallaan haukkunut häntä huumorin varjolla ja nyt tuntuu että hän saanut siitä tarpeekseen enkä tiedä miten hänet saisi leppymään ja niin että hänellä taas olisi hyvä olla ja hän huomaisi että rakastan ja arvostan häntä
Älä ole hölmö. Ota ne lapset ja lähde menemään siitä suhteesta. Kerrot kavereille ja vanhemmillesi. Vai oletko masokisti? On erittäin paljon miehiä, jotka eivät todellakaan lyö naisia!
Jos rahat on tiukilla, niin varmasti voit kysellä asiasta sosiaalitoimistosta. Etköhän sinä jotenkin pärjäile. Tulee itsellesikin hyvä olo, kun olet riuhtaissut itsesi irti siitä suhteesta. Anna palaa.. Naisille on olemassa turvataloja ja on sulla varmaan ystäviä ja vanhemmat joilta voit pyytää apua, ja yöpaikkaa.
olen huomannut itsessäni sellasen asian, että kun raivo nousee pintaan niin helpoin tapa päästä siitä eroon on purkaa se esineisiin tai jonnekki mistä itse saa kipua. ku joku asia nostaa raivoa niin yleenä pamautan nyrkillä kiviseinään jolloin kipu vie osan raivosta pois ja hetken päästä on jo parempi olla. en ole koskaan lyöny naista ja kerran/kaksi kertaa miestä. nyrkistä on 3 rystystä hiukan huonossa kunnossa.
luonteeltani olen rauhallinen mutta harvoin kun suutun niin oksat pois tai seinässä reikä :D