millä perustein voi hakea lähestymiskieltoa? olen alistettuna elänyt väkivaltaisessa(fyysisessä ja henkisessä) suhteessa lähes kolme vuotta, joista vuosi asuttu saman katon alla. lähtisin mutta uskallusta ei ole tarpeeksi. pelkään mitä mies tekee koston haluisena.. uhkailuja on tullut riittävästi ja tiedän että mies on niin hullu että en hetkeäkään epäilisi etteikö jotain keksisi.
lähestymiskielto?
uupunut taistelija
223419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
http://www.oikeus.fi/6568.htm
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/avio-ja_avoliiton_lakitieto/lahestymiskielto/
http://www.apua.info/perhevakivalta.html
" olen alistettuna elänyt väkivaltaisessa(fyysisessä ja henkisessä) suhteessa lähes kolme vuotta,"
Itse olen sitä mieltä, että ensimmäistä kertaa kun nainen kokee parisuhteessa väkivaltaa, hän on uhri ja seuraavilla kerroilla vapaaehtoinen. Sinulla on itselläsi vastuu elämästäsi.
Sinun kannattaa varmaan muuttaa erilleen hänestä ja sen jälkeen välttää häntä parhaasi mukaan. Mitä vähemmän olet tekemisissä sen parempi.
Kannattaa hoitaa homma ilman lähestymiskieltoa ainakin aluksi, jotta hän ei saa siitä lisäyllykettä.
Tuo hapatus siitä, että nainen ekalla kerralla on uhri ja tokasta edespäin tavallaan "syyllinen" on kyllä SIELTÄ JA SYVÄLTÄ SITTENKIN.
Jos nämä ihmissuhdekiemurat oliskin noin yksiselitteisiä, olis maailma lähestulkoon pelastettu (sikäli kun liittyy parisuhdeongelmiin). Tämmöisen neuvon antaja "lähde ja pysy kaukana jotta et vaan provosoi", syyllistää valmiiksi!
Itse olen kokenut vakavaa (ihan oikeasti) väkivaltaa, ja tutkin aihetta omassa opinnäytetyössäni.
Tsemppiä jokaiselle: hakekaa apua!
Se on tosiaan käsittämätöntä,miten jotku jaksaa aina vaan jauhaa siitä,miten se on muka naisen oma syy ja valinta,jos kärsii väkivallasta.
Ettekö te ihmiset tajua,mitä suustanne päästätte.
Olen todella häpeissäni tuollasten mielipiteiden esittäjien puolesta.
Kun jatkuvasti joutuu pelkäämään henkensä edestä,niin se on kyllä tosi raakaa tulla sanomaan,että typerä oot kun siedät.
Lähteminen voi ja usein johtaa vielä pahempiin seurauksiin.Väkivalta ei automaattisesti lopu siihen ku nainen lähtee.Siitä alkaa monesti helvetti ja kärsijöitä saattaa tulla lisää kun se hullu väkivallan käyttäjä lähtee kostoretkelle.Ei sellainen ihminen toimi "normaalin" tavoin.Kyse on sairaudesta.Hyvin vakavasta sellaisesta.
Sitä paitsi se väkivallan uhri (joka on nimenomaan UHRI) ei useinkaan kykene toimimaan kun elää jatkuvassa pelossa,masentuneena ja epätoivoisena.Järki kyllä pelaa,mutta kun ihminen on ihminen.
Nämä syyllistäjät ja tuomitsijat pitäis ehdottomasti panna vastuuseen höpinöistään!
Lyödään vaan lisää lyötyjä.JULMAA!!
"Se on tosiaan käsittämätöntä,miten jotku jaksaa aina vaan jauhaa siitä,miten se on muka naisen oma syy ja valinta,jos kärsii väkivallasta. "
Ensimmäisellä kerralla se ei ole. Nainen on silloin uhri. Uusilla kerroilla (sama mies lyö tms uudelleen) nainen on vapaaehtoinen.
Tarkoitukseni ei ole syyllistää, vaan tuoda ilmi tapa, jolla nainen myötävaikuttaa omaan ongelmaansa.
Tämä on vapaa maa eikä kenenkään ole mikään pakko jäädä väkivaltaiseen suhteeseen.
"Väkivalta ei automaattisesti lopu siihen ku nainen lähtee.Siitä alkaa monesti helvetti ja kärsijöitä saattaa tulla lisää kun se hullu väkivallan käyttäjä lähtee kostoretkelle."
Totta sinänsä. Silti tilanne poislähteneen naisen osalta ei ole mitenkään toivoton, sillä kaikenlaisten väijyjien, häiriköiden yms käsittelyyn on omat tekniikkansa kunhan asiaan viitsii syventyä.
"Sitä paitsi se väkivallan uhri (joka on nimenomaan UHRI) ei useinkaan kykene toimimaan kun elää jatkuvassa pelossa,masentuneena ja epätoivoisena."
Tuossa jää huomiotta se, mikä alun perin ajoi naisen tuollaiseen tilaan. Siis se, että hän jäi ensimmäisen väkivaltaisuuden jälkeen vapaaehtoisena suhteeseen.
Toki väkivaltaisilla on keinoja manipuloida nainen jäämään, mutta väkivaltaisen käytöksen ennustaminen on mahdollista kun pitää silmät auki.
"Itse olen kokenut vakavaa (ihan oikeasti) väkivaltaa, ja tutkin aihetta omassa opinnäytetyössäni"
Voi olla, mutta kokemuksen määrä ei ole se mikä ratkaisee, vaan kokemuksista oppiminen. Väkivalta ei myöskään katoa tutkimalla sitä.
Selitän ajatusta lähemmin toisessa kirjoituksessa.
Sinä Gavin et ole koskaan eläny naisena väkivaltaisessa suhteessa.Olet ilmeisesti muutenki aika mustavalkoinen ihminen.Noin on kyllä varmasti helppoa elää,mutta mutta...
No mielipiteisiinhän on tietenki jokaisella oikeus.
En minä ainakaan tässä ole syyllistämässä naista, joka elää väkivaltaisessa suhteessa joka päivä peläten henkensä edestä. Enemmänkin ihmettelen, mitkä on ne syyt, jotka saavat naisen jäämään tilanteeseen. Sinulla on ilmeisesti omakohtaista kokemusta, joten perustele nyt ihmeessä vähän enemmän. Ei tuollainen päivittely ja taivastelu johda mihinkään. Tottakai sitä ihmettelee, kun nainen pelkää henkensä edestä muttei kuitenkaan uskalla lähteä kostoa peläten. Mistä oikein on kysymys tässä sinun tapauksessasi, tarkenna vähän.
Näin jälkeen päin ja riittävän kaukana niistä kipeistä kokemuksista sitä ihmettelee joskus itseki,miksi se otti niin kauan aikaa ennen ku pystyi lähtemään.
Sanoin aina nuorena,että mua tarvii lyödä tasan yhden kerran ja minä lähden heti.Eikä niin tosiaan pitäny käydä!
No sitte tuli se suuri rakkaus.Kaikki oli niin ihanaa.Mentiin naimisiin ja vauva tulossa.
Koskaan en joutunu hakatuksi.Se oli sellaista tönimistä,tavaroilla heittelyä.Henkinen väkivalta oli julminta.
Ensimmäiseksi minä etsin syytä itsestäni.Mikä minussa on vikana kun mies tekee tuollaista.
Miksi niin moni sortuukin tuohon??
Rakastuneena ei nähny todellisuutta.Ajatteli,että se on alussa vaan sellasta ennen ku totutaan toistemme tapoihin yms.Ja uskoi toisen lupauksiin paremmasta koska halusi uskoa.Ei se oo ollenkaan niin helppoa myöntää,että on ehkä tehny elämänsä pahimman virheen.
Sitte tilanne onki yhtäkkiä niin paha,että et enää niin vaan pääse siitä pois.
Mies pitää huolen,että et pääse käyttämään puhelinta,et autoa.Lukitsee sinut makuuhuoneeseen ettet pääse minnekään.
Voimat on lopussa.Pelottaa.Ei kykene riuhtaisemaan itseään irti.Tunteet tekee tepposensa.On niin paljon asioita ja kun tämän ei pitäny mennä näin.Ei MULLE voi tapahtua tällasta.Se on kuin pahaa unta,josta odottaa heräävänsä.
Kun ei edes tuntenu ketään kun oli muualta muuttanu.Ei tienny,minne mennä,kuka auttaisi.Kuka edes uskoisi.
Sain asiani järjestykseen,mutta en todellakaan yhtäkkiä.Se vaatii hirvittävästi ihmiseltä,ennen ku siitä kykenee lähtemään.Minä en osaa selittää,eikä sitä ymmärrä ennen ku kokee itse vastaavaa.
Sellaisia kokemuksia en kenellekään toivo,mutta itse väkivaltaisessa suhteessa eläneenä ymmärrän hyvin niitä jotka tällä hetkellä kärsii,eikä ulospääsyä tunnu löytyvän.
vähän selventää.
Me ihmisethän ei olla mitään on/off tyyppejä.Meillä on tunteta laidasta laitaan.Varsinki me naiset eletään vahvasti tunteidemme kautta.
Elämässä tulee jokaiselle tragedioita vastaan.Niiltä me ei vältytä.Voi menettää läheisensä äkillisesti.Voi joutua vakavaan onnettomuuteen.Joku tärkeä ihminen voi sairastua vakavasti.Puoliso voi olla uskoton.Tulee avioero.Tai joutuu ehkä perheväkivallan uhriksi.
Kun jotain järkyttävää tapahtuu,ihmisen mieli ei kykene ottamaan kaikkea vastaan ihan noin vaan.
Väkivalta alkaa usein hyvin huomaamattomasti.Jokin ihan pieni juttu,mitä ei sen enempää ajattele.Sitte tulee jotain muuta,mutta edelleen sen selittää parhain päin.Ei usko eikä ymmärrä,että ei se siihen jää.
Kun alkaa rakentaa liittoaan molemminpuoliselle rakkaudelle,tai kun luulee tekevänsä niin,ei sitä ihan helposti näe,että toinen ei olekaan sitä mitä antoi ymmärtää.
Sitä haluaa taistell onnensa edestä.Luulee,että asiat on kunnossa ja eteenpäin mennään.Haluaa ymmärtää sitä rakasta puolisoaan ja olla tukena jne.jne.
Kun sitte vihdoin havahtuu todellisuuteen on tilanne jo se,että omat voimat on lopussa.Siinä vaaditaan ihmiseltä hurjasti,että jaksaa nousta sieltä haaveidensa raunioilta ja lähteä nöyryytettynä ja lyötynä rakentamaan jotain parempaa.Tuntuu ettei ole enää mitään.
Moni kuitenki jaksaa nousta ja saa asiat järjestykseen.Kaikkien voimat ei siihen riitä.
Kun minä viimein pääsin irti siitä kaikesta,niin meni kauan,ennen ku pystyi ajattelemaan niitä asioita.Ne oli siellä mielen sopukoissa odottamassa,unohdettuna.En todellakaan muistanu yksityiskohtasesti kokemaani,koska en olisi sillon pystyny sitä läpi käymään.
Ajan kanssa kipeitä muistoja on vähitellen noussu pintaan ja niitä on joutunu työstämään.
Minä en pysty vastaamaan,miksi nainen sietää tuollaista.Moni vielä paljo pahempaa ku minä.
Tosaalta,jos sitä aina menis siitä missä aita on matalin,jos aina luovuttaisi heti,eikä edes yrittäisi.Olisko se sitte sitä kypsän ihmisen toimintaa?
Gavinilla on mulle varmasti paljon viisaita sanoja,mutta uskonpa Gavin,että et sinä itsekään toimi kriisitilanteessa niin selkeästi ja fiksusti,ku kehotat meitä pahoinpitelyn "valinneita" toimimaan.Toista on helppo neuvoa,mutta kun oot itse siinä myllerryksen keskellä tunteinesi ja toiveinesi,niin voit toimia ihan päinvastoin.
Tai sitte olet robotti!
Jokaisella ihmisellä itsellään on ensi sijassa vastuu omasta turvallisuudestaan.
Jokaisen ongelman ratkaiseminen alkaa siitä, että myöntää ongelman olevan olemassa. Jos nainen on väkivaltaisessa suhteessa vähintään kerran viikossa silmä mustana ja silti selittää miehensä olevan täydellinen, niin luultavasti ongelma ei aivan vähään aikaan ratkea.
Jos osaat järkevin argumeintein osoittaa minun olevan väärässä edellä esittämissäni asioissa, niin olet toki tervetullut yrittämään.
Mistä ihmeestä teit päätelmän, että "ongelma" vaatii erityistä viisauttasi? "Ongelma ei häviä tutkimalla!" ÄLÄ MITÄÄ? Missäs kohtaa niin väitettiinkään? Oletettavaa on, että jopa sinun viisautesi takana luuraa joku joskus tehty tutkimus. HÖH!
Näillä keskustelupalstoilla asuu virus-ongelma = todella viisaat!
Mutta siitä huolimatta: jokaiselle väkivaltaa kokeneelle toivon voimaa! Älä syyllistä itseäsi.
En aio alkaa hakata päätäni seinään sinun kanssasi.
Mitä hyötyä siitä muka olis kenellekään?
Luonnollisesti tuosta asiasta ei olisi kirjoitettu tänne, jos kirjoittaja (alkup) olisi tuntenut kykenevänsä ratkaisemaan ongelman. Edelleen olen painottanut sitä, että kyseessä on nimenomaan hänen(!) ongelmansa.
"Näillä keskustelupalstoilla asuu virus-ongelma = todella viisaat! "
Siinä tapauksessa on hienoa, että et kuulu kyseiseen ryhmään.
Tuo mitä kutsut "syyllistämiseksi" ei kylläkään ole sitä. Kyseessä on se, että kunkin ihmisen on itse kohdattava tosiasiat omasta itsestään ja muututtava niiden oppimisen myötä.
Jos nainen siis (harvemmin mies) jää parisuhteeseen, jossa häntä toistuvasti pahoinpidellään, niin ensimmäisellä kerralla hän on uhri. Seuraavilla kerroilla hän on jo antanut sanattoman hyväksyntänsä pahoinpitelylle (Jäämällä suhteeseen ja/tai olemalla vaatimatta muutoksia) ja on vapaaehtoinen.
Siitä voisi olla sen verran hyötyä, että se avaa näköalan kieltämisen ohitse tilanteeseen sellaisena kuin se todella on.
Kielikuva "pään hakkaaminen seinään" on poikkeuksellisen osuva. Esittämiäni tosiasioita ei voi kiistää.
mutta sulta puuttuu empatian ja myötäelämisen kyky.
On helppoa lyödä kirjaviisautta pöytään.Todellisuus on ihan muuta.
että nainen olisi ensimmäisen lyönnin jälkeen seuraavilla kerroilla vapaa-ehtoinen.
Ekaa kertaa ei tahdoa uskoa todeksi, niin koville se ottaa, kun oma rakas lyö. Ja koska toisesta haluaa uskoa pelkkää hyvää, on helppo ajatella, että se oli vain tämä yksi kerta, ja näin ei enää tapahdu.
Usein se seuraava kerta tulee niin, että sitä ei osaa edes aavistaa, että kohta toinen lyö. Ei kukaan halua tulla lyödyksi?!
väkivaltaisessa suhteessa nainen on niin alistettu ja haukuttu, että hän ei pysty toimimaan saatikka sitten ajattelemaan. Kun päivittäin kuulee, miten tyhmä, nolla, saamaton, turhanpäiväinen, keskenkasvuinen jne on, siihen alkaa pikku hiljaa itsekin uskoa!! Ja kun itsetunto on mennyt, silloin IHAN OIKEASTI uskoo/luulee, ettei selviä yksin: että kukaan ei usko sun tarinaa, että susta tehdään syyllinen, ettet pärjää, että kukaan ei auta - ja pahinta - että menetät lapsesi - onhan tällainen mies paljon "vahvempi" vaatimaan oikeuksiaan.
Vasta kun nainen tajuaa, että ei ole hänen vikansa, että mies lyö, hän alkaa vahvistumaan ja voimistuu tarpeeksi lähteäkseen.
Niin ja onhan näissäkin suhteissa hyviäkin hetkiä! Saattaa mennä pitkiäkin aikoja, että mies ei lyö. Juuri silloinhan sitä luulee/uskoo kaiken muuttuneen/muuttuvan.
mutta nämä kirjanoppineet,jotka tänne latelee valmista tekstiä eivät oikeasti ymmärrä,mistä puhuvat.
Se omakohtainen kokemus puuttuu ja kun asiasta ei ymmärrä höykäsen pöläystä,on helppoa leikkiä "viisasta".
OLen joskus tavannut ammatti-ihmisen,joka sanoi,että eihän hän voi ymmärtää,kun ei ole itse ollut sellaisessa tilanteessa.Hänellä on vain kirjatietoa.Mun mielestä erittäin fiksu ihminen.Harva uskaltaa tunnustaa oman tietämättömyytensä.
Pelko on riittävä peruste hankkia lähestymiskielto. Sinulla pitää kuitenkin olla todisteita siitä, että kumppanisi saa sinut pelkäämään. Onko kukaan muu kuullut hänen uhkailujaan? Oletko saanut uhkaavia tekstiviestejä? Säästä kaikki todisteet!
Jääkö miehesi käsittelystä jälkiä? Mene lääkäriin näyttämään niitä, ole rehellinen ja pyydä lääkäriltä lausunto tapahtuneesta. Lausunto kelpaa todisteeksi lähestymiskieltohakemukseen. Tsemppiä! Lähde niin pian kuin voit ja jaksat!
Olet varmasti jo ehtinyt tutustua lähestymiskieltoasiaan tarkemmin ja saaanut paljon postiakin. Minulla asiat etenivät siihen pisteeseen, että viimeisimmällä kerralla kutsuin poliisipartion paikalle, kun mies, josta nyt olen eroamassa, hyökkäsi päälleni.
Tein rikosilmoituksen ja kävin myöhemmin tekemässä rikosilmoituksen eräästä vanhemmasta pahoinpitelystä, josta oli lääkäriin kirjattu dokumentointi. Hain samalla lähestymiskieltoa.
Nyt kerään kaiken mahdollisen todistusaineiston ja olen kutsunut kolme todistajaa. Oikeudenkäynti on reilun viikon kuluttua.
Ihminen, joka henkisesti tai fyysisesti pahoinpitelee puolisoaan tai uhkailee, on saatava pois omasta elämästä. Nyt minäkin syytän itseäni, miksi en aikaisemmin jättänyt häntä. Mutta tällaisiin liittyy aina manipulointia ja katteettomia lupauksia, välillä saattaa mennä pitkäänkin hyvin...
Voimia niin sinulle kuin minulle.