Olen hakenut tuloksettomasti töitä 3 kk. Alallani avautuu vain harvoin vapaita paikkoja ja niihin on hakijoita useita kymmeniä. Lähialalta olen hakenut myös, mutta paikat ovat mikäli mahdollista vieläkin kilpaillumpia, joskin niitä avautuu hieman useammin. Olen lähettänyt hakemuksia myös muihin paikkoihin, mutta näyttää siltä, etten kelpaa: joko ei ole alan koulutusta tai sitten minut katsotaan akateemisena ylikoulutetuksi tms.
Niin tai näin, lähtisin opiskelemaan, jos talous mahdollistaisi. Mutta ei onnistu opiskelu, koska tavalliset (vaatimattomat) elinkulut vaativat kokopäivätyön, mitä en saa nytkään, tai täyden asumistuen ja päivärahan. Opintotuet on käytetty loppuelämäksi, sen sijaan on vanhoja opintolainoja vielä maksamatta, joten ei naurata. Itselläni ikää on jo 33 vuotta, joten kohta olen raakki.
Työttömyys menetteli ensimmäiset kaksi kuukautta. Oli jopa virkistävää työn haun ohella harrastaa ja miettiä maailmaa. Parhaani olen tehnyt koko ajan saadakseni töitä. Mutta kun ei saa, niin ei saa työkokemuksesta huolimatta. Aina ole uutterasti ja hyvin hoitanut työnikin.
Nyt olen alkanut turhautua ja masentua syvästi. Arvttomuuden tunteet syövät miestä päästä varpaisiin ja tunnen voimakasta häpeää tilanteestani ja itsestäni. Välttelen sosiaalisia tilanteita, enkä halua puhua tilanteestani kuin harvojen ja valittujen kanssa. Naapureita en toivoisi kohtaavani.
Olen jo nyt lopen kyllästynyt päivittelyyn, sääliin ja naureskellen esitettyihin "No jokos olet saanut työtä?" -kysymyksiin. En ole selitysvelvollinen kenellekään, parhaani olen tehnyt.
Niin tai näin, lähtisin opiskelemaan, jos talous mahdollistaisi. Mutta ei onnistu opiskelu, koska tavalliset (vaatimattomat) elinkulut vaativat kokopäivätyön, mitä en saa nytkään, tai täyden asumistuen ja päivärahan. Opintotuet on käytetty loppuelämäksi, sen sijaan on vanhoja opintolainoja vielä maksamatta, joten ei naurata. Itselläni ikää on jo 33 vuotta, joten kohta olen raakki.
Työttömyys menetteli ensimmäiset kaksi kuukautta. Oli jopa virkistävää työn haun ohella harrastaa ja miettiä maailmaa. Parhaani olen tehnyt koko ajan saadakseni töitä. Mutta kun ei saa, niin ei saa työkokemuksesta huolimatta. Aina ole uutterasti ja hyvin hoitanut työnikin.
Nyt olen alkanut turhautua ja masentua syvästi. Arvttomuuden tunteet syövät miestä päästä varpaisiin ja tunnen voimakasta häpeää tilanteestani ja itsestäni. Välttelen sosiaalisia tilanteita, enkä halua puhua tilanteestani kuin harvojen ja valittujen kanssa. Naapureita en toivoisi kohtaavani.
Olen jo nyt lopen kyllästynyt päivittelyyn, sääliin ja naureskellen esitettyihin "No jokos olet saanut työtä?" -kysymyksiin. En ole selitysvelvollinen kenellekään, parhaani olen tehnyt.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miksi et alottaisi työharjoittelua eli siis työelämävalmennusta? Vapaista paikoista voit kysellä työkkäristä. Itse menin aikoinaan harjoittelemaan ja myöhemmin minut palkattiin ko. firmastaan!
Sitten voit kyselijöille sanoa, että sinulla "työpaikka" on, vaikkei se ihan oikea työpaikka olisikaan...
Heh, vai että aikamiehen pitäis lähteä harjoittelemaan palkatta? Paskat. Itse sorruin v. 1995 moiseen autoliikkeessä markkinointikurssin ohella. Kas, nuori merkonomipomo kyykytti maisterismiestä, teetätettiin vain auton pesut, varaosien hakemiset ja lattian lakaisut ja kahvin keitot, vittuilujen kera. Yksi kuukausi riitti. Ei koskaan enää.
Tiedän 2 ihmistä, jotka saivat työpaikan työelämävalmennuksen kautta. Itse olin taannoin, sain keikkahommia kylläkin, freelancena siis. Sen sijaan tiedän myös ihmisiä, jotka eivät saaneet yhtään mitään. Sen sijaan uusi työelämävalmennettava otettiin heti tilalle.
Ja mitä siellä sitten tehdään? Ihannetapauksessa voi päästä oppimaan ja tekemään, pahimmassa tapauksessa siivoat ja keittelet kahvia jne. - siis palvelet paikan työntekijöitä. Itse tein kustannusalan paikassa myös varastossa postityusta, mikä ei nyt ihan ollut sitä... myös varsinaista työtä kyllä. Kohtelu voi kuulemma olla muutenkin hyvin ala-arvoista.
Itse käsite on mielenkiintoinen: työelämävalmennus. Siis sinua valmennetaan työelämään. Miksi? Olet jo ollut siellä, tiedät mitä se on, ete vaan saa työtä? Mihin sinua siis valmennetaan? Opetetaanko sinulle siellä työelämän pelisääntöjä vai mitä? Vai oletko jo niin vammautunut työttömyyden kestäessä, että tarvitset ensin valmennusta?
Mitä, jos työpaikkoja ei vaan olekaan? Jospa kyse onkin ilmaistyöstä vain ja ainoastaan, valtion optio yritysmaailmalle?
Vai voiko se tosiaan toimia arvokkaana ponnahduslautana? mene ja tiedä, mutta muista, että jos lopetat kesken, olet vaikeuksissa.
Kirjoituksesi voisi olla hyvin minun kirjoittamaani sillä erotuksella, että olen yrittänyt saada työtä jo kolme vuotta. Tunnen itseni myös totaaliseksi epäonnistujaksi ja erakoidun hyvää vauhtia. Sosiaaliset kontaktit olen tarkoituksella kutistanut minimiin, kuten sinäkin. Tiedän täsmälleen nuo tunteet, joista kirjoitit. En tiedä enää poispääsyä tästä työttömyydestä ja voit uskoa, että kaikki on yritetty opiskelua ja ilmaisia työharjoitteluja myöden. Siis valitettavasti en osaa neuvoa. Tuosta ilmaisesta ns. työharjoittelusta tai työelämävalmennuksesta sanoisin, että suurin osa paikoista on ihmisarvoa alentavaa paskaa. Ja toiseksi tunsin itseni täysin naurettavaksi kukkien kastelijana tai kahvinkeittäjänä 20vuoden työelämässä oloni jälkeen harjoittelemassa työelämässä oloa. Hoh,hoijjaa
Eihän vika ole ollenkaan meidän työttömien. Tarinankerronta, nykyinen paradigma, ideologinen ilmasto; kaikki rakastavat yksilöitä ja yksilöllistä suhtautumista joka ainoaan asiaan.
Joskus olisi kuitenkin tarpeen lukea tilastojakin. Tai Juha Siltalaa. (Mielestäni ay-liikkeen pitäisi kustantaa 10-sivun tiivistelmä Työelämän huonontomisen lyhyestä historiasta jokaiselle työntekijälle!)
Tilastot kertovat, kuinka monta työtöntä on. Ne kertovat, että työVOIMAmarkkinat eivät toimi. Ja jos markkinat eivät toimi, vika on silloin markkinatilanteessa, ei työttömissä, jotka ovat jo parhaansa epäilemättä tehneet. Ei Euroopassa voi olla 20 miljoonaa ihmistä, jotka tekevät vain kaiken väärin vaan kyse on rakenteellisesta asiasta.
Kaverini on lomautettu ja sanoi firmalleen menevänsä ehkä harjoitteluun. Sanoivat firmasta, että tule meille. Tule siis ilmaiseksi vaan! Töitä on?
Kuka tässä nyt voi itseään syyllistää?
Minä olen akateemisini (DI) ollut työttömänä jo kolmatta vuotta, poislukien lyhyet opettajan sijaisuudet. En kuvittelekaan, että joku työvoimaani enää ostaisi, koska amk-inssit kävelevät koulustaan suoraan ohitseni. Sellainen on markkinatilanne Pirkanmaalla ja hyväksyn sen. Nyt jää aikaa lapsenhoitoon ja iltaisin harrastuksille ja tovereille. Rahaa ei ole liikaa, mutta paskaako sitä rahalla, jossei ole tarmoa tai aikaa käyttää sitä töiden jälkeen. 79 neliötäni riittävät hyvin, enkä kaipaa ihosyöpää Kanarialta. Joukkoliikenne toimii ja ruokaakin on oppinut tekemään, hyvääkin.
Eli jos nykyisestä paradigmasta on jotain otettava irti niin positiivinen ajattelu ja sen suuntaaminen omaan vapaa-aikaan. Ei positiivisella ajattelulla töihin pääse, mutta oma elämä muuttuu mielekkääksi, kun seurailee toisten oravanpyöräjuoksua simpsoneiden mainoskatkolla.
Työttömyydellä ei ole mitään tekemistä olojenne kanssa. Olonne ovat syy työttömyyteenne!
Kyllä olo käy ahdistavaksi monella köyhällä työttömällä ja tuollainen "hörhö suhtautuminen" lisää turhaan joidenkin toivottomuus kuormaa..
Kunnollisella palkkatyöllä tai vaikka veikkausvoitolla olisi kyllä kumman piristävä ja myöskin taloutta kohentava vaikutus. Pitkäaikaistyöttömän lottovoitto olisi saada pienellä paikkakunnalla koulutustaan vastaava työpaikka.
SIIS joko TYÖURAN tai TYÖTTÖMYYSURAN!
Itsellä meni lama-aikoina reilut viis vuotta joutenoloa opetellessa. Sittemmin olin taas muutamia vuosia erilaisissa töissä tai koulutuksissa.
Nyt on mennyt reilu vuosi töitä haeskellessa. Onhan siinä haeskelussakin ajankulua. Parin viikon sisään olen saanut kaksi kielteistä vastausta, laittanut kaksi hakemusta ja käynyt yhdessä kurssihaastattelussa.
Jossain telkkarissa oli vastikään joku tutkija joka sanoi sen ääneen mitä itsekin olen aina ihmetellyt.. Siis työssäkäyvät syyllistävät työttömiä ja väittävät että nämä eivät edes yritä tehdä asioilleen mitään. Asia on yleisesti ottaen täsmälleen päinvastoin. Töissä käyvä käy töissä ja suuntaa jäljelle jäävän enenrgiansa kotihommiin ja perheeseen. Hänen ei tarvitse yrittää töittensä eteen paljoakaan koska hänellä on rattaat pyörimässä eikä kokoaikaa tarvitse huolehtia huomisen leivästä. Työtön hakee koko ajan töitä, miettii ratkaisuvaihtoehtoja koittaa kouluttaa itseään jne. Mutta työttömyydestään ja talousvaikeuksista johtuen hänen siviilielonsa on useasti varsin karua ja sekin menee sitten samoja työasioita miettiessä.
Työttömyys on eräs suomen yleisimmistä AMMATEISTA!!!!
Olet kovin nuori vielä, eläkeikään enemmän vuosia kuin mitä on elinvuosia takana. Kyllä siinä kerkeää vielä kaikenlaista touhuta. Ja jos ei työnteko kiinnosta niin ainakin opit tietämään mitä katkeruus, syrjäytyminen, alkoholismi, erakoituminen, masennus ja mielenterveys ongelmat OIKEASTI TARKOITTAVAT:
~väsynyt keski-ikäinen luuseri
valitettavasti se ei kuitenkaan auta vähääkään, että minulla on laskennallisesti vielä edessä eläkeikään enemmän vuosia kuin mitä on elinvuosia takana. En millään edes pysty elämään vuodenvaihteen jälkeen, kun säästöt on käytetty. Sitten on edessä kylmä katu, tammikuiset viimat. Sinne en mene. Sossuun en myöskään mene ruinaamaan, en ole sellainen ihminen.
"Ja jos ei työnteko kiinnosta niin ainakin opit tietämään mitä katkeruus, syrjäytyminen, alkoholismi, erakoituminen, masennus ja mielenterveys ongelmat OIKEASTI TARKOITTAVAT"
Anteeksi vaan, mutta höh! Työnteko kiinnostaa kyllä, siitähän tässä juuri puhuin. Toiseksi: mielenterveysongelmat eivät tietääkseni ole kiinni iästä, eivät edes alkoholismi, katkeruus ja muut vähemmän mukavat asiat.
Minulla on runsaasti kokemusta masennuksesta takavuosilta, myös sairaalahoitotasoisesta, josta silloin toivuin. Nyt se on yllättäen tulossa kovaa vauhtia takaisin työttömyyden myötä.
Siinä olet oikeassa, että nyt olen risteyksessä, mutta en voi näemmä itse vaikuttaa: se on fifty-fifty nyt päädynkö työttömyys- vai työuralle. Katkeroituminen ja erakoituminen on kyllä jo alkanut.
Mikä vika on sosiaalitoimessa? Kannattaa käyttää hyväksi kaikkia palveluita, jos on työtön. Vain tyhmät jättää käyttämättä ja valittaa.