En oikein tiennyt mihin palstalle tämän laittaisin... No, anyway. :) Olen alkanut miettimään että onko tämä vika mussa vai toisessa osapuolessa vai ihan vain luonnollinen asia... Kun siis,
aloin 16-vuotiaana seurustella elämäni ensimmäistä kertaa. Tämä suhde kesti kaksi vuotta. Poika oli minun mielestäni äärettömän suloinen, (ulkoisilta ominaisuuksiltaan) ei kuitenkaan hirveän maskuliininen, suunnilleen minun kokoiseni. (en ole mikään amatsoni vaan ihan normaalimittainen ja -painoinen) No, aluksi kiihotuin jo pelkistä suudelmista, olin kostea aivan koko ajan... Kuitenkin jo parin kuukauden päästä tilanne alkoi muuttua; pidin kyllä seksistä hänen kanssaan, hellää ja ihanaa, ja hän oli myös oikein taitava (olinhan hänet itse opettanut juuri minun mieleisiini juttuihin sillä olimme toisillemme ensimmäiset) mutta silti.. En kokenut exääni seksuaalisesti kovin kiinnostavana.. Vältin katsomasta häntä seksin aikana, kuvittelin olevani jonkun toisen kanssa... No, suhteemme päättyi, muista syistä tosin.
Nyt olen sitten uudessa suhteessa, aivan ihanan miehen kanssa. Hän todella sai minut syttymään jo pelkällä olemuksellaan, ensimmäiset viikot olivat aivan mahdottomia kun jo pienikin hipaisu sai minut aivan sekaisin. Hän on aivan erilainen kuin exäni, pitkä, muutenkin kookas (ei lihava), miehekäs... Tässä kohtaa pidin itsestäänselvänä, että haluttomuuteni exäni kanssa johtui seksuaalisen kemian puutteesta, samaa lievää "vastenmielisyyttä" kun en nykyisen kanssa tuntenut. Tai, en aiemmin. Nyt, taas parin kuukauden jälkeen, samat jutut alkavat toistua.. Minun on vaikeaa katsoa häntä seksin aikana, hän näyttää minusta enemmänkin hölmöltä kuin kiihottavalta.. Kun hän antaa minulle suuseksiä saan ainoastaan jos fantasioin jostain muusta. Exänikään kanssa tätä ei ollut aivan joka kerta, välillä olin todella kiimainen, ja sama nytkin, pelkään vain että nämä ikävät fiilikset kavsavat suhteen edetessä kuten entisessä suhteessanikin.
Tämä ei varmaankaan ole normaalia... Haluaisinkin tietää, onko kukaan muu kokenut samaa, miksi, milloin..? ja jos, onko tullut vastaan kumppani jonka kanssa näitä fiiliksiä ei ole tullut? vai, onko mussa vaan joku vika. Kun kuitenkin etenkin tämä nykyinen oli alkuun minun silmissäni todella seksikäs tapaus... Voiko tämä johtua jostain hormonaalisista jutuista.. Vai mikä hitto mulla on. Harmittaa...
Jos jollain on jotain rakentavaa sanottavaa, olisi kiva kuulla... :)
aloin 16-vuotiaana seurustella elämäni ensimmäistä kertaa. Tämä suhde kesti kaksi vuotta. Poika oli minun mielestäni äärettömän suloinen, (ulkoisilta ominaisuuksiltaan) ei kuitenkaan hirveän maskuliininen, suunnilleen minun kokoiseni. (en ole mikään amatsoni vaan ihan normaalimittainen ja -painoinen) No, aluksi kiihotuin jo pelkistä suudelmista, olin kostea aivan koko ajan... Kuitenkin jo parin kuukauden päästä tilanne alkoi muuttua; pidin kyllä seksistä hänen kanssaan, hellää ja ihanaa, ja hän oli myös oikein taitava (olinhan hänet itse opettanut juuri minun mieleisiini juttuihin sillä olimme toisillemme ensimmäiset) mutta silti.. En kokenut exääni seksuaalisesti kovin kiinnostavana.. Vältin katsomasta häntä seksin aikana, kuvittelin olevani jonkun toisen kanssa... No, suhteemme päättyi, muista syistä tosin.
Nyt olen sitten uudessa suhteessa, aivan ihanan miehen kanssa. Hän todella sai minut syttymään jo pelkällä olemuksellaan, ensimmäiset viikot olivat aivan mahdottomia kun jo pienikin hipaisu sai minut aivan sekaisin. Hän on aivan erilainen kuin exäni, pitkä, muutenkin kookas (ei lihava), miehekäs... Tässä kohtaa pidin itsestäänselvänä, että haluttomuuteni exäni kanssa johtui seksuaalisen kemian puutteesta, samaa lievää "vastenmielisyyttä" kun en nykyisen kanssa tuntenut. Tai, en aiemmin. Nyt, taas parin kuukauden jälkeen, samat jutut alkavat toistua.. Minun on vaikeaa katsoa häntä seksin aikana, hän näyttää minusta enemmänkin hölmöltä kuin kiihottavalta.. Kun hän antaa minulle suuseksiä saan ainoastaan jos fantasioin jostain muusta. Exänikään kanssa tätä ei ollut aivan joka kerta, välillä olin todella kiimainen, ja sama nytkin, pelkään vain että nämä ikävät fiilikset kavsavat suhteen edetessä kuten entisessä suhteessanikin.
Tämä ei varmaankaan ole normaalia... Haluaisinkin tietää, onko kukaan muu kokenut samaa, miksi, milloin..? ja jos, onko tullut vastaan kumppani jonka kanssa näitä fiiliksiä ei ole tullut? vai, onko mussa vaan joku vika. Kun kuitenkin etenkin tämä nykyinen oli alkuun minun silmissäni todella seksikäs tapaus... Voiko tämä johtua jostain hormonaalisista jutuista.. Vai mikä hitto mulla on. Harmittaa...
Jos jollain on jotain rakentavaa sanottavaa, olisi kiva kuulla... :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihan tuttua. Itselläni oli monta vuotta sama ongelma. Ne rakkaimmatkin kumppanit ovat alkaneet tuntua tylsiltä vaihteluista huolimatta ja toisinaan jopa vastenmielisiltä vaikka sinänsä heissä ei ollut ulkoisia vikoja (ainakaan kovin suuria). Joku vain "yökötti". Pidin jo itseäni outona ja moitin itseäni aina.
Asia sai uuden suunnan minun löydettyä nykyiseni, jonka kanssa aiomme yrittää "kestää" toisiamme koko loppuelämämme. Alussa pelkkä katsekin sai sekaisin, pieni kosketus ja jo vietiin naista!
Pelkäsin että ensi huuman jälkeen tunne haihtuu. Ja vielä mitä! Sama on vaikutus pienilläkin eleillä edelleenkin. Itselläni siis johtui varmastikin vääränlaisesta kumppanista ?
Ehkä tähän on mainittava että nykyiseni on kyllä paremmissa raameissakin kun useimmat entiseni ;)
Mulla on kans ihan samanlaisia tuntemuksia kuin sulla. Juttu vaan menee niin päin, että ensimmäinen poikaystäväni oli tätä nykyistä jotenkin seksuaalisesti kiinnostavampi.
Nykyinen on kans äärettömän suloinen (niinku sun ensimmäinen), mut ei hirveen lihaksikas, toisaalta kooltaan ihan sopiva mulle, kun en itekään mikään sotarnorsu ole :D). Seksi on hellää ja ihanaa, mut silti jotain jää puuttumaan... En vaan saa hirveitä kiksejä hänen vartalostaan. :(
Ensimmäinen poikaystäväni sen sijään oli jotenkin maskuliinisempi; miehekkäämpi, pitempikin.. Jotenkin niin unelmavartaloinen... Siltikään kokonaisuus ei välttämättä vedä vertoja nykyiselle. Mutta exä teki kaikkea, jonka kautta sain todella tuntea olevani nainen, esim. kantoi sänkyyn ym. vastaavaa.. Ja seksin harrastamisessa otteet oli miehekkäät.. tosin saattoi joskus tehdä juttuja mitä en olisi välttämättä halunnut, ennen kuin kysyi mitä mieltä minä olisin ollut asiasta..
Meinasin juuri kirjoittaa, että tuota exää pystyi katselemaan ihan milloin vaan sängyssä alasti... MUTTA, nyt kun tarkemmin ajattelen, mullekin iski jokin yökötysreaktio sitten suhteen myöhemmässä vaiheessa, ja en välttämättä halunnut katsella häntä alasti kovinkaan paljon..
Niin, mikäköhän meillä sitten on? :O Vaikka ois söpö ja hellä, ei oo tarpeeks intohimosta, eikä sittenkään, vaikka on maskuliinen ja kaikin puolin kiihottava.. :( Voiko se olla vaan niin, että ajan kuluessa jotenkin tottuu toisen olemukseen, ja se ei kertakaikkiaan ole niin kiinnostava enää.. esim. kun rakastumisvaihe menee ohi.. Enpä tiedä :( Inhottava juttu jokatapauksessa tämä, hankaloittaa omaa elämää, kun tuntuu tulevan kaikenlaisten kumppaneiden kanssa vastaan.. :P
Jokseenkin kiinnostavaa kuulla että jollain muullakin on samanlaisia fiiliksiä... Ja hassua, että sulla menee just päin vastoin. :) Tuli vaan mieleen siitä sen mun entisen kanssa seurustelusta, että se rupes todella häiritsemään mua se "sen jonkin" puute meidän seksissä pidemmän päälle... Mutta toisaalta, mun tunteet häntä kohtaan muutenkin muuttuivat enemmän sellaiseksi sisarusrakkaudeksi. Osittain luulen että tuo johtui juuri siitä, että hän ei ollut mun silmissäni niinkään maskuliininen hahmo. Nykyisen kanssa on ihanaa kun tosiaan, saa tuntea itsensä naiseksi, ja on turvallinen olo hänen kanssaan. Vaikka mä kuinka tykkäänkin tasa-arvosta, niin kyllä miehen pitää olla mies. :D
Mun täytyy vain toivoa että säikähdin näitä tuntemuksia tän uuden kanssa liian varhaisessa vaiheessa, kyllä mulla ihan aina on ollut myös selkeästi aikoja jolloin halut on kovemmat ja aikoja jolloin seksi ei tunnu niin kiinnostavalta, ja se nyt on ihan normaalia, sen tiedän kysymättäkin. :) Ehkä, TOIVOTTAVASTI, mulla on menossa vaan tällänen huonompi hetki... Kun kuitenkin nykyinen on kaikin puolin, myös muuten kuin seksissä, parempi (kenties paras)mies minulle. :)
Nyt kun luin sun viestiä niin pitää kommentoida tuota "sisaruusrakkaus"-juttua.. Mulla on nyt ihan samanlainen tunne tässä nykyisessä suhteessani! Rakastan siis kyllä kumppaniani, mutta en samalla tavalla kuin sitä exääni, joka oli se maskuliinisempi hahmo. Itsekin kaipaan sitä, että saa tuntea itsensä naiseksi, ja turvallisuuden tunnetta myös. :) Vaikka mäkin tasa-arvoa kannatan, on ihanaa tuntea itsensä silleen positiivisella tavalla heikommaksi, kun tietää, että se toinen siinä vierellä on vahva, ja siihen voi turvautua :)
Joten, saa nähdä kuinka tässä loppujen lopuksi käy. :)
Pysy sitten sinkkuna saatana ja tyydyttele itteäs pesismailalla, jos ei miehet tunnu seksuaalisesti kiinnostavilta.