Olemme muuttaneet miehen kanssa pääkaupunkiseudulle noin vuosi sittn. Sen jälkeen kodistani on tullut majatalo miehen perheen toimesta. Valehtelematta montaa viikkoa ei ole ollut, etteikö meillä joku ole yökylässä. Ja kaikkein eniten ottaa päähän tapa millä nämä asiat hoidetaan. Anoppi yleensä puhelimessa (miehelleni) heittää puolihuolimattomasti, että "me tullaan teille sillon ja sillon" tai "se tulee teille silloin ja silloin". Mies kertoo minulle, jos muistaa. Siis anoppi on aina se, joka hommia järjestelee (muidenkin puolesta). Eikä kertaakaan meiltä ole kysytty käykö meille, sopiiko meille tai voiko meille tulla!
Minusta tuntuu, että kodistani on tullut majatalo anopille ja hänen kaikille lapsilleen.
Minusta tuntuu, että kodistani on tullut majatalo anopille ja hänen kaikille lapsilleen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
sinun kannattaa tuosta puhua miehellesi ensiksi,
siis onhan se väärin sinua kohtaan, yhtälailla se on sinun kotisi, ja naisena luultavasti teet vielä eniten kaikki ruoka, ym muut siivous jutut, luulisi miehesi ymmärtävän kun kerrot hänelle
Kukaan ei paase kotiinne ellette te heita sinne itse laske.
Ellette osaa sanoa "EI" on aivan turhaa valittaa siita muille. Tuo teidan pito kynnysmattona kestaa niin kauan kuin annatte sen tapahtua.
Joten opetelkaapa vaikka peilin edessa sanomaan ei, kun muutaman paivan harjoittelette, eikohan se ala luonnistua.
Hmm. Siis anoppi on järjestellyt vierailunsa meille. Hän on sanonut siitä miehelleni, joka ei ole kommenoinut juuta eikä jaata tilanteeseen. Ts on hiljaisesti hyväksynyt anopin ja apen vierailun. Minä kuulen tulevasta noin 5 pv ennen H-hetkeä.Ehdotatko ihan todella, että siinä tilanteessa otan luurin kouraan ja soitan anopille, että ette te nyt voikkaan tulla, kun minusta on epäkohteliasta olla kysymättä minulta ensin.
Jos ihmisellä on niin ajattelematon, ettei osaa kysyä lupaa vierailulle, niin voi voi. Mutta minusta ei saa yhtä epäkohteliasta millään.
Mikäli anoppisi on keskustellut asian kanssa miehestäsi, joka ei ole kieltänyt vierailua, voidaan katsoa hänen hiljaisesti hyväksyneen asian. Näin anoppisikin varmasti ajattelee, veikkaan, että hän olettaa miehesi keskustelleen asiasta sinun kanssasi. Ehkä anoppisi ei tiedä, ettet sinä ja miehesi keskustele näistä asioista? Mistä hän voisi tietää, ettei vierailut välttämättä sovi teille. Hänhän on tarkistanut asian mieheltäsi, miksi hänen pitäisi tarkistaa asian vielä erikseen sinulta? Yleensä puolisot kuin tuuppaa juttelemaan myös keskenään. Ei minun äiti soita miehelleni ennen vierailua kyselemään lupia.
Mielestäni vika on miehessäsi, eikä hänen äidissään. Sen kuvan saan ainakin teksteistäsi. Anoppisi (kuten suurin osa meistä muista) tietysti olettaa, että miehesi edustaa teitä molempia, että hän on keskustellut asiasta kanssasi ja että hänen vastauksensa on teidän perheen vastaus.
Keskustele miehesi kanssa ja sopikaa pelisäännöt selviksi.
Sanoin tossa miehelle, että en oikein pidä tyylistä, jolla hänen äitinsä hoitaa meillepäin näitä vierailuasioita. Mies siihen tuumasi, että hänen siskonsa oli itse kysynyt jo aiemmin, että sopiiko tulla ja mies oli sanonut, että sopii.
Siis: anoppi höösää juu, mutta ei ole kotimme rauhaa rikkonut ja on ollut hyvässä uskossa, että asia ok. Miehen siskokin on toiminut ihan kuin itsekkin toimisin. Mutta mies per***le ei osaa suutaan avata! Siis uskomatonta. Sitten vain haahuilee, että en vaan ehtinyt sulle vielä sanoa. Montako viikkoa hän tarvi siihen aikaa, että sen suun saa auki!? Yritin sitten illalla vähän selvittää tilannetta minun kannalta, miten KIVA 3-vuorotyöläisenä on tietää, mitä omassa kodissa tapahuu. Ihan noin nukkumisenkin kannalta. Ja miten itse aina "kysyn" ja sovin miehen kanssa ensin, ilmottelen kaikki jutut saman tien - ihan siksi, että tämä on meidän KOTI.
Mut saapa nähdä...Se tyyppi on niin armoton haaveilija...
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että teidän pitäis miehesi kanssa keskustella nämä asiat selviksi.
Ja tuo 5 päivää ennen vierailua, minusta voit aivan hyvin soittaa anopille, että kuulit VASTA nyt vierailusta, eikä se nyt sovikaan. Eivät kai he maapallon toiselta puolen tule ja istu matkalaukkujensa päällä 5 päivää ennen vierailua..
Miksi te miniät ette saa suutanne auki? Eikä se tarkoita riitelemistä vaan asiallista puhetta aikuisten kesken.
Voit rajoittaa yökyläilyä niin paljon kun haluat, sehän on hyvänen aika myös sinun kotisi.
Miksei miehesikään saa suutaan auki ja kerro aikaisemmin vierailuista, se tässä minusta eniten mättää.
Kyllä he aika kaukaa ovat aina tulossa, noin 800 km on välimatkaa. Reissut siis pitää suunnitella etukäteen suht tarkkaan, ihan heittämällä semmoista matkaa ei viitsi lähteä tekemään.
Jos luit edelliseksi kirjoittamani viestin, niin huomaat, että saan kyllä suuni auki. Joskus jopa liian herkästi, luulen. Tällä kertaa ainakin vika oli siis miehessä, joka -todellakaan- ei osaa ilmoitella sopimistaan asioista, vaan panttaa niitä itsellään.
Yökyläilyä omaan kotiini voin rajoittaa kyllä, mutta jotenkin nuo käytöstavat ja pyrkimys hyviin sukulaisuussuhteisiin on iskostuneet selkärankaan. Vissiin äiti opettanut liian hyvin, perhana. En viitsi riehua ja pilata suhteita pelkästään siksi, että MINÄ määrään ja MINUA pitää kaikkien kunnioittaa. Kyllä normaalilla diplomatialla pitäisi normaaleiden ihmisten pärjätä.
Toivottavasti saat miehesi ymmärtämään, että olette nyt yhdessä ja molemmilla on oikeus tietää asioista jotka koskee molempia. Siskoni on tasan samanlainen haaveilija, joka ei aina käsitä että asioilla voisi olla käytännön asioihin merkitystä. Hänkin saattaa tosiaan unohtaa mainita (minun mielestäni) tärkeitä asioita.
Ei muuta kuin tsemppiä sulle, ja koitahan jaksaa miehes kanssa. Toivottavasti hänen hyvät puolensa korvaa tuon haaveilijan vian :)
Voit tietysti epakohteliaasti torayttaa anopillesi ettei vierailu sovi sinulle, kiitos. Mutta tuo on taydellisen epadiplomaatinen tapa viestittaa mita sina haluat!
Tietysti toivotat aidin tervetulleeksi kaupunkiinne.
Tuo 5 paivaa antaa teille aikaa hakea edullisin mahdollinen majapaikka. Hanen saavuttuaan iloisesti kerrotte etta olette loytaneet hanelle/heille oikein mukavan majapaikan vierailun ajaksi. Ensivierailun te voitte aidille tarjoutua maksamaana. Tama on pieni hinta perherauhan sailyttamisesta. (Seuraavan han aivan varmasti tarjoutuukin maksamaan itse.)
Nuoremmat vieraat saavat itse kustantaa omat yopymisensa.
Tama on ehdottomasti paras tapa hoitaa vierailut. Taten teille jaa koko paivasaika yhdessaoloon, voitte tarjota vaikka lounaan tai paivallisen omassa kodissanne, vaihtaa rauhassa kuulumisia, jonka jalkeen vieraat saavat oman rauhan omassa majapaikassaan.
Ihan kiva neuvo, jollekin sopiva. Mutta ei meille, oikein nauratti kun yritin kuvitella tilanetta. Tuollainen ei varmasti onnistuisi anopin kanssa. Eikä minunkaan, en osaa nähdä itsseäni tekemässä noin...taidan ensin kokeilla sitä suoraan puhumista, jos se vaikka auttaisi. Kiitos kuitenkin.
Juu, se yhdessäolo osio menee vielä jakeluun. Mutta se asioista kertominen...se onkin hankalampi juttu :) ollu alusta asti... Voi niitä haaveilijoita...
"Onneksi" mulla on niin huonoja kokemuksia muista miehistä, että haaveilusta huolimatta edelleen ajattelen löytäneeni kultakimpaleen.
Sun miehen pitää puuttua asiaan tai se on ihan munaton. Mun kullan äiti ryntäsi tässä yks aamu omilla avaimillaan sisälle ja rupes hösäämään jotain. Me oltiin vielä sängyssä... Kulta ärisi sille sen aikaa että se tajusi lähteä. Sanoi vielä että ei tartte enää ikinä tehdä samaa toiste tai avaimet lähtee. Taisi se sen ymmärtää. Tosi mukava täti ja hyväntahtosuutta sen kaikissa eleissähän on havaittavissa, mutta täytyy juuri senkin takia saada toinen heti tajuamaan mikä ei käy päinsä, ettei sitten jonkin yhden tyhmän jutun takia rupea välit hiertämään ihmisen kanssa kenen kanssa muuten asiat vois sujua loistavasti. Nyt sun miehes pitäisi vaan puuttua asiaan. Hänen perhettään!
Olen kyllä tällä hetkellä aikas vihainen miehelleni. Munattomalta tosiaan välillä se homma vaikuttaa. Välillä tuntuu, että sitä miestä pitäisi ravistella hartioista oikein kunnolla, että se heräisi todellisuuteen.
Kun teimme tähän asuntoon remonttia, oli niiiin ihanaa; mies oli kuin toinen henkilö: asiat sujui, hän itse selvitti ja järjesti ja teki ihan älyttömästi hommia kodin eteen. Nyt ollaan palattu normaaliin rytmiin - joka tarkoittaa sitä, että duunissa hän on 12 tuntia vuorokaudesta (ei pakko, mutta kun siellä on niin kivaa...) ja lopun aikaa tuijotetaan TV:tä. Suutaan ei tosiaan saa auki, ei pidä puoliaan äitiään vastaan (30 v mies) ja tavarat tippuu käsistä minne sattuu kuin paska koiran per***tä.
On sitten ne hyvätkin puolet, miksi häneen joskus rakastuin. Mutta just nyt niitä ei pysty muistamaan :/
Kun mitta tuli täyteen, puhuin miehelleni ja sitten hiukan riideltiinkin, kunnes tultiin siihen johtopäätökseen, että halutaan molemmat muutos asiaan.
Seuraavan kerran kun appi (meillä se olis siis appi) soitti, vastasi poikansa, että eipä muuten käykään kun me halutaan olla kaksin.
Kerrasta ottivat "nokkiinsa" ja sen jälkeen on saatu olla niin rauhassa kuin on haluttu. Nykyään serkut ja veljet soittelee itse, että voisko tulla ja appi soittelee vaan kuulumisia kysyäkseen. Mielenkiintoista nähdä kauanko se jaksaa vetää taas tätä teatteria.
Eli sietorajat selväksi ensin itselle ja sitten muille.
Kypsyin miehen sukulaisiin ja kavereihin, jotka ei koskaan edes ilmoittaneet tulostaan! Ja se saattoi olla melkein mihin aikaan tahansa vuorokaudesta.
En tuntenut olevani kotonani.
Huomasin heti mieheni ja minun seurustelun alkuaikana, että mieheni kaveripiirissä vierailut hoidetaan eri tavalla kuin mihin minä naisena olin tottunut. En tiedä, onko tämä kyseinen ilmiö tyypillinen kaikille miehille vai vain pelkästään minun mieheni kaveriporukalle.
Ilmiö on tämä: kylään tullaan ovikelloa soittamalla, ei etukäteen sopimalla ajasta puhelimitse/mailitse. Mieheni kaverit saattavat ilmestyä lähes koska tahansa oven taakse, kuitenkin säädyllisinä ajankohtina :) Itse pidin tätä tapaa hurmaavana ja paljon miellekkäämpänä kuin että pitää joka kerta olla erikseen soittelemassa ja sopimassa treffeistä. Tottakai osa meidän ystäväistä ilmoittaa vierailuistaan, varsinkin jos tarkoituksena on tehdä jotain erikoista, mutta mielestäni on kivaa piipahtaa ex tempore jonkun luo kahville. Ja aivan yhtä mukavaa on ottaa vastaan oven taakse ilmestyviä yllätysvieraita.
Sukulaisia ei kuitenkaan koskaan ole ilmestynyt ilmoittamatta, johtunee varmasti välimatkoista, eli he haluavat varmistaa meidän varmasti olevan kotona. Lähellä asuville kavereille mahdollinen hukkareissu ei ole yhtä paha, kuin 200 km päästä tuleville sukulaisille.
Toivottavasti siedät tilanteen 20 vuoden kuluttua yhtä hieosti kuin nyt.
Eli et kaipaa omaa rauhaa..?
Tottakai kaipaan omaa rauhaa, mutta myös sosiaalisia virikkeitä ja ystävyyssuhteita. Eikä tilanteemme todellakaan ole niin surkea kuin edellisen kirjoittajan otsikossa mainittu 365 pv vuodessa. Meillä yllätysvieraita käy korkeintaan pari kertaa viikossa, mikä on ihan sopiva määrä mielestäni. Ja jos meille vierailu ei passaa, sanomme sen vieraille ja he kunnioittavat päätöksen.
Ja sitä omaa rauhaa kyllä löytyy näin isosta kämpästä, meillä kun on katsos ovet joka huoneen suulla. Ja jos olen "sietänyt" tätä 5v niin eiköhän 15 lisää mene yhtä helposti.