Tää nyt ei edes varmaan kuulu tälle palstalle mutta...
Missä vaiheessa bulimia alkaa olla vakavaa?
Itselläni on kyseinen vaiva.. tai pikemminkin harrastus.
Jos tulee syötyä liikaa niin ei kun pytylle.
Mutta ongelmana on että koko ajan sitä alkaa tapahtumaan useammin.. eli olen huomannut tekeväni tätä jo päivittäin, yhä useammin ja useammin.
Itseni mielestä olen paksussa kunnossa vaikka muiden mielestä hoikka olenkin.
en vaan voi hyväksyä itseäni ja voin vain kuvitella miten mieheni häpeää minua kun näytän tältä vaikka päinvastaista väittääkin..
Tää kuullostaa aivan mielipuoliselta .. harrastan liikuntaa joka päivä (kuntosali, spinning jne jopa samoina päivinä montaa erilajia) mutta siltinkin, en osaa antaa periksi vaan haluan paremman, kiinteämmän vartalon.
Mieheni myöskin havaitsi ongelmani, ja uhkasi kertoa vanhemmilleni jotta asia saataisiin hoitoon, mutta sain hänet ympäripuhuttua olemaan hiljaa, lupasin lopettaa.
Mutta äkkiä en siihen pystynytkään, vaikka se edelleenkin on "harrastus"
niin, en tiedä mitä tehdä.. tuntuu siltä että lihoan ja lihoa jatkuvasti, vaikka eläisin pelkällä puurolla ja vihanneksilla.
Pelkään vain että koska mieleeni juolahtaa että niissäkin on liikaa kaloreita....
Missä vaiheessa bulimia alkaa olla vakavaa?
Itselläni on kyseinen vaiva.. tai pikemminkin harrastus.
Jos tulee syötyä liikaa niin ei kun pytylle.
Mutta ongelmana on että koko ajan sitä alkaa tapahtumaan useammin.. eli olen huomannut tekeväni tätä jo päivittäin, yhä useammin ja useammin.
Itseni mielestä olen paksussa kunnossa vaikka muiden mielestä hoikka olenkin.
en vaan voi hyväksyä itseäni ja voin vain kuvitella miten mieheni häpeää minua kun näytän tältä vaikka päinvastaista väittääkin..
Tää kuullostaa aivan mielipuoliselta .. harrastan liikuntaa joka päivä (kuntosali, spinning jne jopa samoina päivinä montaa erilajia) mutta siltinkin, en osaa antaa periksi vaan haluan paremman, kiinteämmän vartalon.
Mieheni myöskin havaitsi ongelmani, ja uhkasi kertoa vanhemmilleni jotta asia saataisiin hoitoon, mutta sain hänet ympäripuhuttua olemaan hiljaa, lupasin lopettaa.
Mutta äkkiä en siihen pystynytkään, vaikka se edelleenkin on "harrastus"
niin, en tiedä mitä tehdä.. tuntuu siltä että lihoan ja lihoa jatkuvasti, vaikka eläisin pelkällä puurolla ja vihanneksilla.
Pelkään vain että koska mieleeni juolahtaa että niissäkin on liikaa kaloreita....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi.
Hyvä että olet tajunnut ongelman.
Itse olen nyt 18 -vuotias, nuorempana minulla oli jonkinlaisia syömishäiriöitä. En halunnut syödä, tai oikeastaan en edes voinut syödä paljonkaan. Tätä kesti pari-kolme vuotta. Koulussa söin omenan, en edes halunnut mennä ruokalaan. Istuin siis käytävällä ja järsin jotain hedelmää. Välillä söin normaalisti, mutta silloin minulla oli syyllisyydentunteita. En missään nimessä ollut lihava tai edes pyöreä, päinvastoin. Olen aina ollut hoikka. Kumma miten itsestään saa niin huononnäköisen pelkän peilin avulla.. Paranin pikkuhiljaa ollessani yhdeksännellä luokalla, itsetunto kohosi hiukan.
Lukion alussa söin jo normaalisti, mutta pelkäsin lihoavani, sillä yleensä pituuskasvun loputtua leveyttä tulee helpommin. En "voinut" lopettaa normaalia syömistä vaikka kuinka yritin, tai no välillä oli "nälkäkuureja" ja välillä söin kuin hevonen. Tämä aiheutti tietysti pahan mielen ja ajattelin (fiksusti) että jos oksennan kaiken mitä syön, voin syödä mitä tahansa! Ruoan himo talttuu kätevästi ja maha jää tyhjäksi. Harrastin tätä yhden syksyn, kunnes tajusin itse lopettaa sen. Jos en olisi lopettanut, saattaisi ruokatorveni ja hampaani olla aika pahasti syöpyneet. En tiedä mikä minut sai lopettamaan, aloin seurustella syksyllä, kai se sai mielenkiinnon siirtymään muualle kuin omaan napaan.
Nyt olen onneksi päässyt pois tuosta kaikesta ja syön normaalisti. Itsetuntoni on kohonnut enkä häpeä itseäni (siis ulkomuotoani).
Luulen että kun alkaa luottaa itseensä niin pikkuhiljaa sitä paranee. Jos tunnet olevasi "yksin" niin suosittelen käyntiä lääkärillä. Mielestäni on hyvä että kysyt neuvoa ja tiedät että sinulla on ongelma. Puhu avoimesti miehellesi, häneltä saat toivottavasti tukea.