Millainen nainen on jostain syystä vain vastenmielinen? Itse olen ollut miehille joko ilmaa tai hyvin epätervetullut olento maailmassa, pian alkaa olla aika "päästä" naimisiin jos koskaan aikoo ehtiä.En tiedä olisiko vain noloa olla ns. vaimona, kun tähän mennessä on näyttänyt siltä, etten oikeasti kelpaa.Miksi se muuttuisi vihkivalan myötä? Olisinkohan vain vaiva sille miehelle?
Osa ystävistäni kehtaa olla ystäviäni, osa yrittää karistaa ja silloin syy on ilmeisesti se, että heillä on (mies-)elämää ja mulla ei.
Voin oikeastaan pahoin kun ajattelen, että häpäisisin Luomakunnan Kruunua ripustautumalla siihen kiinni.Yök.
Osa ystävistäni kehtaa olla ystäviäni, osa yrittää karistaa ja silloin syy on ilmeisesti se, että heillä on (mies-)elämää ja mulla ei.
Voin oikeastaan pahoin kun ajattelen, että häpäisisin Luomakunnan Kruunua ripustautumalla siihen kiinni.Yök.
Vastaukset 14
Vanhimmat
itsesääli nyt hieman yli sallitun rajan ??
Ei näin miehenä oikein empatiapisteitä irtoa, naisen pitää tuntea oma arvonsa.
mitä itseään arvostava nainen tekee/ajattelee/reagoi kun:
- toinen nainen sanoo "herää joskus todellisuuteen" viitaten naamaan
- miehet jopa työelämässä hysterisoivat paniikissa, et toi akka on miehenkipeä =>pelkäävät ilmeisesti rumiluksen äklöyttä
- naislaumat kohtelevat "säälien" ? koska toivoa ei rumalla reppanalla ole?
Ärsyttävää !
Noh, sanotaan nyt vaikka niin, että niillä korteilla on pelattava mitkä saa (hyvä itsetunto on asia, joka kyllä näkyy myös ihmisestä päälle päin, olipa sitten kuinka "ruma" tahansa).
En nyt ala tähän kohtaan lässyttämään mitään sisäisestä kauneudesta ja muista henkisen puolen asioista, kun olen ilmeisesti turhan idealisti niiden juttujen suhteen.
mutta korjaa: idealisti>realisti
Jos toinen nainen kommentoi loukkaavasti naamaani, reagoin kiertämällä tällaisen henkilön vastaisuudessa niin kaukaa kuin voin. Jos loukkauksesta on todisteet eikä asia ole minulle liian kipeä, teen rikosilmoituksen.
Jos miehet työelämässä esittävät minusta loukkaavia kommentteja eikä asia ole minulle liian kipeä, ilmoitan siitä esimiehelle. Vaadin myös häntä toimimaan työpaikkakiusaamisen lopettamiseksi. Jos olen niin haavoittunut, etten pysty toimimaan noin, etsin asiallisemman työpaikan.
Jos naislaumat kohtelevat säälien, en hakeudu tällaisten laumojen läheisyyteen. Etsin arvoistani seuraa.
Olisiko mahdollista, että rumaksi leimatun miehen pettymykset voisi 'erace' vihdoin ja viimein avioliitto tosi DreamCumTru - fantsumuijan kanssa? Saunasessiot tarunhohtoisen metsän haltijattaren kanssa olisi kuin kodeiinia niille haavoille, jotka mies olisi saanut siihen mennessä, koettuaan karuja kolhuja (niin kuin kukin meistä, milloin mistäkin syystä)?
Silloin pitäisi ensin saada "muija" vakuuttuneeksi, ettei saa parempaa. Mitenköhän siinä onnistuisi?? Ehkä sosiaalisella painostuksella kenties?
ekassa viestissä olit nainen ja tässä mies. Kumpi olet oikeasti? :D
JA BII-seksuaali.
..jee,jee.Mitäs sitten tehdään,jos nainen kyllä sais miesseuraa,mut ei oikeesti juuri nyt vaan halua sitä? Edellisen suhteen jälkeen halunnu vaan miettiä elämäänsä,ja monia muitaki "elämän täyttäviä" juttuja on ihan tarpeeksi asti.Pitääks mun esim. vaan kavereideni takia hommata itelleni nyt mies, ettei ne ala esim.luulla mun seksuaali-identiteettini muuttuneen,vai?!
Tääkin on oikeasti tosi ahdistavaa...Periaatteessa juuri nyt ( ei tosin varmasti kyllä loppu-elämääni, sen tiedän )oon ihan 100% tyytyväinen sinkkuna,mut lähipiiri kysymyksineen mies-säpinöistä välillä todella sucks...
Sorry ap.muuten,kun en kommentoinu asiaasi...Sanonkin sulle, että koeta kunnioittaa itseäsi ihan just sellaisena,kuin sä olet.Sä olet esim.ruma reppana vain silloin,jos sä ITSE itsestäs niin ajattelet. Se elämänlaatu tulee osin itsearvostuksen kautta, ja itsearvostuksesi lisäämiseen sun pitää pyrkiä.Vaihtoehtoisesti voit kieriä itsesäälissä vaikka loppuelämäsi,mutta ei se sua onnelliseksi tee.
Viitaten tähän, mitä sanoit: pian alkaa olla aika "päästä" naimisiin jos koskaan aikoo ehtiä. Suurella todennäköisyydellä olet kokeillut pitää miehestä turhan innokkaasti kiinni jo heti alkumetreillä. Miehen happi on siis kanssasi loppunut.
Eiköhän ainakin tuo naimisiin hinkuminen olisi ajankohtaista vasta ehkä "parin kolmen" seurusteluvuoden jälkeen. Varma konsti päästä miehestä eroon, on suunnitella häitä jo parin kolmen viikon päästä ensitapaamisesta. Ei sillä avioliitolla mihinkään autuuteen kuitenkaan pääse.
syynä toi sun epätoivo. Kuka mies haluaisi naisen joka kelpuuttaisi kenet tahansa. Itsesäälikään tuskin pisteitäsi nostaa.
Minä en huolisi miestä joka ruikuttaisi että täytyy nainen saada ja olisi niin epätoivoinen naimisiin "pääsyn" suhteen että kuka vaan nainen kelpaisi... lisäksi vielä ruikuttaisi siitä. Kiitos ei! Siinä on ihan sama minkä näköinen kaveri on...
Otapa tyttö itseäsi niskasta kiinni, katso peiliin ja totea että sinussa ei ole mitään fyysistä vikaa, lasket sinkkuuden tuomat plussat vaikka ihan paperille ylös ja unohdat ne tikittävät kellot. Voi nimittäin helposti käydä niin ettei näe metsää puilta, äläkä väkisin etsi sitä metsää :)
Ehkä olet ruma ja ällöttävä!
Usko tai älä, miehet ei ole ollenkaan niin tunneköyhiä kuin mitä päälle päin näyttää. Miehetkin voi ihastua, tai olla ihastumatta mitä ilmeisesti sinun tapauksessa on tapahtunut enemmän kuin kerran.
On vaikea sanoa mihin miehet naisissa ihastuvat mutta sanssit on hyvät jos nainen on hyvännäköinen. Harmaavarpusilla ja pahannäköisillä täytyy sitten olla muita avuja. Yks joka vetää yleensä aika hyvin on jos nainen on hyvä kuuntelija ja pitää miestä sankarina, siis oikeesti sankarina eikä vain hymyile hampaat irvessä sen jutuille. Valitettavasti vaan miesten kannalta sellaisia naisia on nykyään aika harvassa, mikä lie itsenäinen feministityyli nykyään muodissa. Sen takia kai vähän vanhempia sinkkunaisia onkin pilvin pimein: ne ei enää kelpaa kellekkään.
Hei,
Romukoppaan slogan, sytytät kun haluat, kaikki saavat kaverin, katso ympärillesi, näitä erilaisía ihmisiä ja pareja. Tsemppaa!