...niistä mitään hyöytyä työntekijöille? Vai onko niin kuin yleinen käsitys on, että työsuojelupiirit ja niiden tarkastajat ovat lähinnä vain työnantajien kavereita ja kumileimasimia?
Nimittäin jos näin on, tilanne työntekijöiden kannalta on todella heikko. Työsuojeluohjeistuksissahan sanotaan, että jos esimies tai esimiehen esimies on työpaikkakiusaaja, kiusattu voi kääntyä työsuojelupiirin puoleen. Mutta jos siitä ei ole mitään hyötyä, mitäs sitten? Kukas on työsuojelupiirien "esimies"? Onko se sosiaali- ja terveysministeriö?
Nimittäin jos näin on, tilanne työntekijöiden kannalta on todella heikko. Työsuojeluohjeistuksissahan sanotaan, että jos esimies tai esimiehen esimies on työpaikkakiusaaja, kiusattu voi kääntyä työsuojelupiirin puoleen. Mutta jos siitä ei ole mitään hyötyä, mitäs sitten? Kukas on työsuojelupiirien "esimies"? Onko se sosiaali- ja terveysministeriö?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ootko pässi vai mikä?
Työsuojelupiirithän ajaa vimpan päälle työntekijöiden etuja. Vaikka työturvallisuuslaissakin on määräyksiä työntekijöiden velvollisuuksista, niin ootko kuule koskaan lukenut artikkelia, jossa työsuojelupiiri olisi ajanut asiaa oikeuteen työntekijää vastaan? No ei ole. Aina siellä on työnantaja ollut piinapenkissä.
Kyllä voit kääntyä ts-piirin puoleen kiusaamisasiassa, mutta voit myös kääntyä esimiehen esimiehen puoleen. Jos kiusaaja on esimies, ota yhteyttä työpaikkasi luottamusmieheen/ts-valtuutettuun ja keskustele ongelmista heidän kanssa. Voit ottaa yhteyttä myös työterveyshuoltoon ja esimiehesi esimieheen. Ja työsuojelupäällikköön.
www.tyosuojelupiiri.fi on selvät ohjeet työpaikkakiusaamisesta. Opettele lukemaan. Ja rauhoittumaan ensin.
Jos susta tuntuu, että työsuojelupiiri kiusaa/tulee kiusaamaan sinua, niin ota kuule yhteyttä mielenterveystoimistoon.
työsuojelupiiri pyrkii kaikin keinoin välttämään oikeuteen menoa, ei edes allekirjoita mitään todistusta, että työntekijä on ottanut yhteyttä ts.piiriin ja työsuojeluvaltuutettuun. Olen käytännössä kokenut, nämä herrat ei lähde oikeutta etsimään vaan sovittelevat jos pystyvät. liitto tai oma lakimies hoitaa likaisen työn.
Tarkoitin työtapaturmia enoimmäisessä kohdassani.
Tuo on totta, että ne yrittävät olla kolmantena osapuolena noissa kiusaamistilanteiden selvittelyssä.
...taidat olla, Sirkku. Oletko kenties työsuojelupiirin palkkalistoilla? Vastauksesi oli todella epäkohtelias. Olisiko asenteessasi vähän korjattavaa?
Olen itse ollut kolmen vuoden ajan työsuojelutoiminnassa, mm. selvittämässä työpaikan kiusaamistilannetta. Työsuojelupiiriltä kun olen apua kysynyt, vastaukset ovat olleet tällaisia: "Selvittäkää asiat keskenänne, ei työsuojelupiiri voi niitä puolestanne selvittää." "Kiusaajan voi irtisanoa, työantaja on aina vahvoilla tällaisissa tapauksissa."
Ja kun kävivät tekemässä tarkastuksen, puhuivat vaan esimiesten ja luottamusmiehen kanssa. Ja kun luottamusmies on tässä tapauksessa esimiehen jees-nainen, niin tarkastuksessa saatu kuva oli täysin yksipuolinen.
Että se siitä työsuojelupiirin avusta työntekijöille.
...kylläpäs oli kuin vaalimainos tuo Sirkun sirkutus. Ja valitettavasti ihan liian hyvää ollakseen totta. Monissa työpaikoissa toteen käy että ei korppi korpin silmää noki ja oli firmassa luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu niin esimies on esimies ja se saa omalla "leikkikentällään" tehdä lähes mitä mieleen tulee ja uskokaa pois, mielikuvistusta löytyy. Työsuojelupiiri lienee yhtä "voimaton" (lue; puolueellinen) eikä todella ole mikään pelastava enkeli, vaikka esimiesten alaisiaan kohtaan harjoittama kiusaaminen on hyvinkin yleistä.
nimit:se työnantajan perse,kun tommosella asenteella täällä oot,häpiä ees!!!
NÄMÄ KAIKKI ON LÄPIKÄYTY, TULOS NOLLA, KUKAAN EI TEE MITÄÄN ESIM KIUSAAMISASIASSA, KYLLÄ SE ON KOKEILTU, TURHAA VÄITTÄÄ JOTAIN MUUTA, SINULTA PUUTTUI VIELÄ TYÖTERVEYSLAITOS JA LÄÄNIN PSÝKOLOGI,NIILTÄKÄÄN EI TULLUT MITÄÄN APUA, JOS ESIMIES KIUSAA, NIIN SE ON NÄIDEN KAIKKIEN MIELESTÄ SALLITTUA.
asioinut työsuojelupiirissä eli mikä työsuojelupiiri? Olis vaan kiva tietää.
..tässä tapauksessa.
itse asioin Itä-Suomen piirin kanssa samoin ja lopputulos surkea nolla. Liekkö sama kaikissa "piireissä" turha virka joutais pois. EI TIPU APUA; JOTEN AMMUTAAN KOVILLA! Oikeudessa tavataan kuten esimies sanoi...
kyllä vaan on niin, ettei työsuojelupiiri auta työntekijää. ainakin helsingissä. olen pyytänyt sieltä apua, kiusaajana työnantaja, työterveyshuolto ja nyt on muitakin sotkettu mukaan. työsuojeluasiamies on selvästi työnantajan puolella, samoin työterveyslääkäri on ohjeistettu kiusaamaan. pyydettyäni lähetettä ammattitautitutkimuksiin minua on yritetty työnantajan taholta saada lähtemään työstä pois. verkostoneuvottelu asian takia sovittiin pidettäväksi, työsuojeluasiamies ja luottamusmies ei tulleet paikalle, vaikka olin heidät pyytänyt ja olivat sanoneet tulevansa. työsuojelupiiri ei voi auttaa vaikka olen pyytänyt sieltä useasti apua. niin, että mikä on se seuraava taho joka lupaa auttaa? tästä jutusta riittäisi kirjan verran kerrottavaa, niin pitkä on tarina.
nyt noiden virkoja ollaankin vähentämässä. itse ovat aiheuttaneet. ei niitä tarvita, kun eivät hoida hommiaan, niin että pois vaan laiskurit. kannatta hoitaa työnsä, niin saa pitää työpaikkansa.
Työsuojelupiirien tarkastajien esimiehiä ovat piiripäälliköt; kysy heitä vaihteesta. Edelleen sitten sosiaali- jaterveysministeriö ja suurin herra siellä, joka käyttää valtaa on työsuojeluosastolla oleva osastopäällikkö/ylijohtaja. Löydät varmaan yht.tiedot netistä Sosiaali- ja terveysministeriö/Työsuojeluosasto. Hallitusneuvos myös kova sana, sama firma. Hän vastaa työsuojelupiirien ASIAKASPALVELUSTA, KANTELUT JA VALITUKSET !!! Ei saa jäädä paikalle makaamaan. Herroillakin on herra. Onhan vielä kantelut suoraan oikeuskanslerillekin !!!
Työturvallisuuslakihan edellyttää, että esimiehen (työnantajan) on aina tartuttava häirintätapauksiin niistä kuulleessaan. Asia tulee luonnollisesti mutkikkaammaksi, jos toisena osapuolena onkin esimies, so. työnantajan edustaja. Silloin oikeita kontaktihenkilöitä ovat esimiehen esimies ja työsuojeluihmiset ja ellei asia näiden kautta ratkea, ts-piirit.
Häirintätapaukset ovat usein (ehkä useimmiten) todella vaikeita tapauksia. Osapuolilla saattaa olla asiasta täysin erilaiset käsitykset. Toinen kokee tulleensa kiusatuksi, toinen ei koe kiusaavansa, toinen pitää itseään kohteena, mutta toinen pitääkin häntä varsinaisena "päälle päsmärinä", toinen loukkaantuu, vaikka toinen ei tunnista loukanneensa, jne. Käytännön tapaukset ovat todella kirjavia.
Kaikkien osapuolten kannalta olisi varmasti parasta, jos tyydyttävä ratkaisu saataisiin aikaan neuvottelemalla ja keskustelemalla, ja aikuismaista tilanteen käsittelyä voivat edistää mm. ts-ihmiset ja työterveyshuollon edustajat. Tärkeintä olisi se, että tehtäisiin yhdessä sopimus siitä, miten jatkossa toimitaan.
Kiusaamistapauksissa kummallakin osapuolella on usein tunteet niin voimakkaasti pinnalla, että minkäänlaista sovitteluhalua ei löydy, vaan ainoana hyväksyttävänä ratkaisuna pidetään toisen nujertamista. Esimerkiksi työterveyshuollon edustajaa voidaan pitää toisen osapuolen kaverina, liittolaisena tms., vaikka tämä pyrkisi olemaan niin neutraali kuin mahdollista. Tiedän useitakin tapauksia, joissa mikään ammattiapu (joka taatusti pyrki olemaan neutraalia ja tähtäsi vain kiusaamisdynamiikan lopettamiseen) ei tuottanut tuloksia. Joskus vaikutelmaksi jää jopa se, että osapuolet eivät HALUTAKAAN ratkaista ongelmaa, vaan pitävät sitä kaikin tavoin keinotekoisesti yllä. Eräässä tapauksessa kiusaajaksi koettu henkilö lopetti täydellisesti "piikittelynsä" ja muutti käyttäytymistään (mm. kaikkien lähityötovereiden mielestä), mutta nyt kiusaamisen kohde väittikin, että tuo kiusaa vetäytymällä tilanteista pois ja olemalla "mukamas ystävällinen". Tämä "kiusaaja" koki olevansa täysin voimaton: teen mitä tahansa, aina olen mukamas kiusaaja. Kun "kiusatulta" kysyttiin, että minkälaisilla ehdoilla katsot, että kiusaamista ei enää olisi, oli vastaus suunnilleen: "ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että NN:n pitäisi sanoutua tai tulla sanotuksi irti".
Kiusaamista ei tietenkään saa hyväksyä, mutta esim. ulkopuolinen auttaminen onnistuu vain, jos osapuolet todella HALUAVAT ratkaista ongelman. Aina tuollaista aitoa halua ei löydy.
ERÄÄSSÄ TAPAUKSESSA ESIMIES/KIUSAAJA KESKEYTTI KOKOUKSEN, JOSSA PITI KÄSITELLÄ KIUSAAMISTA, SIINÄ VAIHEESSA, KUN KIUSATTU OLISI SAANUT ESITTÄÄ ASIASTA OMAN MIELIPITEENSÄ.
ESIMIES NOUSI YLÖS JA PUHEENJOHTAJA OLI SAMASSA KELKASSA, LÖI NUIJAN PÖYTÄÄN.
TYÖSUOJELUVALTUUTETTU SANOI, ETTÄ JOS NYT VAIN JATKETTAISIIN TÄTÄ KOKOUSTA.
NO, KOKOUS OLI SENJÄLKEEN YHTÄ TYHJÄN KANSSA, TOSIASIOISTA EI SAANUT PUHUA, YHTÄ SANANHELINÄÄ TOISARVOISISTA ASIOISTA, ESIMIEHEN ESIMIES KERRAN HUOMAUTTI TÄTÄ KIUSAAJAA, ETTE EI NYT RUVETA VIISASTELEMAAN.
TYÖTERVEYSHUOLTO EI JOHTAJAMME MUKAAN HALUNNUT PUUTTUA TÄHÄN ASIAAN.
TYÖSUSOJELÖUPIIRISTÄ SANOTTIIN, ETTEI TÄNNE KANNATA TUODA ASIAA, SILLÄ MEILLÄ ON TÄÄLLÄ SAMAN LAINEN KIUSAAJA.
KOKOUKSEN JÄLKEEN JOHTAJA TULI SANOMAAN KIUSATULLE, ETTET SITTEN ENÄÄ KIRJOITTELE MIHINKÄÄN MITÄÄN.
On todella valitettavaa, että kuvaamasi kaltaisia tapauksia todella löytyy. Niissä saattaa joskus olla sellainen tausta, että kiusaaja on onnistunut "osoittamaan" vähän joka suuntaan, että "tuohan on sellainen, tiedättehän vähän vaikea tapaus". Ts. kiusattu on leimattu tai leimaantunut "vähän kahjoksi", "ammattivalittajaksi", "yhteistyökyvyttömäksi" tms. ja silloin monet osapuolet ymmärtävät asian kiusaajan näkökulmasta. Näinhän ei tietenkään saisi olla. Todellista asian selvittelyä olisi se, että molemmilla osapuolilla on oikeus kertoa lähemmin kokemuksistaan, esim. kiusatulla täytyisi olla oikeus perustella, miksi hän kokee asiat niin kuin kokee. Jos tämä minimiehto ei toteudu, ei asiassa tietenkään päästä eteenpäin.
Ja todella surullista on, jos erilaiset ulkopuoliset asiantuntijat ymmärtävät vain kiusaajan näkökulman. Silloin a) kiusaaminen saa ikään kuin luvan takaa jatkua ja b) kiusattu tuntee asemansa entistä tukalammaksi.
On tietenkin totta, että ihmisten kyvyssä sietää esim. ns. suoraa puhetta on suuria eroja. Siinä missä toinen sietää ankaraakin persoonaansa ja tekemisiinsä kohdistuvaa kritiikkiä, toinen näkee pienimmänkin moitteen aggressiivista puolustautumista edellyttävänä uhkana tai sitten "ottaa nokkiinsa". Meitä on moneksi. Tämä ihmisten reagointitapojen erilaisuus ei kuitenkaan millään tavalla oikeuta kiusaamista. Työturvallisuuslain henki on näissä tapauksissa ihan oikea (häirintätapaukset on selvitettävä ja häirintä on saatava loppumaan), mutta tuon hengen toteuttaminen käytännössä on usein tavattoman vaikeaa. Kiusaaminen on kokijalleen vakava työhyvinvoinnin uhka, joten se olisi saatava päättymään.
Eräs yksinkertainen tapa selvittää kiusatun näkökulmaa on se, että häneltä kysytään: "Oletetaan, että kiusaamista ei enää ole. Mikä silloin olisi toisin? Mitä täytyisi tapahtua, jotta kiusaamista ei enää olisi?" Jos näihin kysymyksiin saataisiin mahdollisimman kouriintuntuvat vastaukset, voitaisiin sen jälkeen kiusaajaa sitouttaa/pakottaa/sanktioida käyttäytymään siten, että kiusatuksi tulemisen kokemukset loppuisivat.
Esimies puhuisi minullekin, eikä jättäisi minua aina väliin.
Saisin edes joskus järjestelyvaroista korotuksen, en ole 25 vuoteen saanut, olen aina alarajalla.
Saisin ylitöistä palkan niin kuin muutkin, olen tehnyt 25 vuotta ylimääräistä työtä, josta nyt luvataan toisille lisäpalkkaa, jos he ottavan sen saman työn tehdäkseen, ja heiltä kysytään, että haluavatko he, minulta ei ole kysytty, se on vaan ollut tehtävä.
Siis, jos kiusaamista ei olisi, niin minultakin kysyttäisiin.
Kehityskeskustelua ei ole käyty minun kanssani, mutta jos kiusaaminen loppuisi, niin minunkin kanssa käytäisiin kehityskeskustelu ja työn vaativuuden arvostelu tehtäisiin oikeudenmukaisesti, otettaisiin huomioon palautteet, jotka olen saanut hyvin tehdystä työstäni.
Minua ei haukuttaisi takanapäin, en ole ollut töistä poissa ainakaan 20 vuoteen ja lomanikin olen pitänyt pätkittäin työn tekemisen kannalta työnantajalle eduksi, jopa päivän pätkissä,ja olen tehnyt työni hyvin, sillä tämä homma ei luonista tulla tehdyksi huonosti, siitä pitävät tilintarkastajat ja valtion toimielimet huolen.
Esimies huomioisi nämä edellämainitut seikat ja kehuisi joskus takanapäin eikä aina oli mustamaalaamassa.
En osaa kaivatakkaan kehúja edessäpäin, mutta nuo takanapäin haukkumset ovat kamalia.
En ota pienistä nokkiini, esimies sanoo minua hulluksi, kehitysvammaiseksi, muumioksi, masentuneeksi ja ties miksi, toiset kyllä ihmettelevät, että miten jaksan, mutta kun en voi muutakaan, pitää olla vaan ja tehdä työnsä niin hyvin kuin osaa.
Nämä olisi toisin,jos kiusaaminen loppuisi, en tarvitse mitään kehuja, kunhan tälläiset jäisivät pois.
Jos kysyn
häneltä jotain työasiaa, niin hän varmaan vastaisi eri tavalla kuin tähän asti, tähän asti on pilkattu sitten takanpäin, että ajatella, se on niin tyhmä, että kysyy tuollaistakin.
Tätä ei kukaan tahdo uskoa, mutta näin ja kuinka paljon on tällaista työpaikoilla, asiaan puuttuminen pahentaa tilannetta, näin siinä on tapahtunut.
Vaikeneminen on kultaa, jos vain kestää.
Todella hieno vastaus Sinulta! Noinhan se juuri on, ihmiset kaipaavat aikuismaista kohtelua. Hyvässä työyhteisössä ihmisten ei tarvitse rakastaa toisiaan eikä edes pitää toisistaan, mutta ihmissuhteiden pitäisi olla siinä määrin kunnossa, että työn edellyttämä yhteistyö sujuu. Työhyvinvoinnin - ja yleensäkin hyvinvoinnin - kannalta olisi tietenkin ihanteellista, että jokainen saisi (myös) työpaikallaan arvostavaa kohtelua. Ihmisten viihtyvyyttä työpaikalla eivät ratkaise vain eurot ja sentit (olin kirjoittamaisillani: markat ja pennit) vaan ympärillä olevan sosiaalisen yhteisön tila. Parhaimmillaan työ on nautinto, huonoimmillaan mitä suurin ahdistuksen ja pahoinvoinnin lähde.
Toivon vilpittömästi, että Sinä alkaisit saada ansaitsemaasi arvostusta! Kuvaamasi tilanne on täysin sairas!
Todella raaskasta elää taakan kanssa joka on isketty hartioilleni.. Luonteeltani ole rehti , sosiaalinen ,avoin. Normaalissa elämässä hyvin ihmisten kanssa toimeentuleva. Nyt minut kumminkin on työyhteisössä lemattu ties miksi... en ymmärrä tilannetta ja se hämmentää ja masentaa .. kukaan ei suostu kertomaan mitä on tapahtunut minut vaan on tehty näkymättömäksi kaatissäkiksi... Eikö työnantajan velvollisuus olis edes sanoa mistä syytetään ..
Että työnantajan pitää pyydettäessä toimittaa kirjallinen selvitys siitä mistä sinua syytetään tai varoituksen peruste.
Eikä TA:n vastuu lopu suinkaan siihen, lue tämä:
http://forums.cjb.net/mobbinfo-about105.html